Pitäisikö minun nyt 23 vuotiaana luopua haaveistani?

[Googleheimen]

Eli kyse on keskustelusta jonka kävimme mieheni kanssa eilen..
Minulla on AMKssa opiskelupaikka,paikka on tällähetkellä 100km päässä missä asumme ja olen koulussa poissaolevana.Koulua olen suorittanut opinnoista puolet. Otin välivuoden koska kävin töissä ja nyt pidän toisen välivuoden kun sain tyttäremme. Mietin jo töihin lähtiessäni ettei ko. ala kiinnosta minua ja ehkä haluaisin vaihtaa toiselle alalle ja lopettaa koulun kokonaan. Olen toisinaan puhunut miehelleni että voisin hakea takaisin humanistiselle alalle josta minulla on perustutkinto.

Eilen sitten keskustelimme yhteishausta ja heitin että voisin hakea opiskelemaan jotain muuta..mies meni ihan vakavaksi ja alkoi isoon ääneen ihmetellä mitä hittoa hän on luullut että mä käyn ton koulun loppuun. Sanoi että mun humanistisen alan tutkinto on ihan roskaa ja mun pitäisi käydä tuo amk loppuun jotta saan todellisen ammatin..kiitin häntä kohtelijaasti tutkintoni vähättelystä.Kerroin että en halua tehdä työtä joka ei minua kiinnosta ja mielummin elän vähemmällä ja teen töitä tässä välillä kun äitiysloma loppuu että löytäisin sen juttuni.

Mies sanoi että sillä ei oteta asuntolainaa jos tekee pätkätöitä..hän ei halua asua vuokralla. Emme kuulemma pärjää hänen tuloillaan jotka ovat n 2000?/ kk. Minä pärjäsin hyvin opiskelijana 500?/kk tuloilla..käyden keikkatöissä satunnaisesti. Tietty lapsi tuo lisätuloja mutta kuitenkin.

Pitäisikö minun nyt kuopata unelmani ja käydä koulu joka ei minua kiinnosta ja mennä töihin jotka eivät minua kiinnosta sen takia,että saamme ostettua asunnon ja elettyä leveämmin. Tottakai mä haluan töihin ja koulutuksen mutta onko mun nyt 23 vuotiaana tehätä tällaisia vakiinnuttavia ratkaisuja..?

Tuli ihan sairaan paha mieli..ahdistaa. Tunnen pahaa mieltä kun olen äitiyslomalla ja "elän" miehen tuloilla mutta ei kiinnostaisi käydä taas masennushoitoja läpi kun elämä on ihan hanurista kun työ ei kiinnosta..

 

[wb]

kyl muakin harmittais jos oisin sun mies,kumminkin on olettanu ettei opiskelua enää ole kauaa ku koulu puoliks käyty.että taloudellinen tilanne helpottaa. sit jos meet yliopistoon ni menee ties kuin kauan ku oot valmis. ja vaik tekisit työleikkoja ni ei se vastaa kuukausituloja kuitenkaan.
mun mielestä on hyvä käydä koulu loppuun ja ajatella koko perheen hyvinvointia.etit vaa kivan työpaikan.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Kaikilla on omat prioriteetit ja ne eivät ole sen parempia tai huonompia kuin muilla.

Mua voi haukkua kapitalistiksi, mutta olen minä koulutukseni vähän tulojen ja työllistymismahdollisuuksien takia valinnut. Opintotuen kokoisella palkalla en vuosia haluaisi elää, jos on muuhunkin rahkeita. Pätkätyöalat eivät todellakaan nappaa.

Kyllä sun kannattaa alkaa 23 vuotiaana tekemään valintoja, mutta tottakai niissä ajattelet sekä itseäsi että perhettäsi. Kompromisseja ne ovat. Toki vanhempanakin voi vaihtaa alaa ja moni sen tekee. Mutta se yleensä vaatii enemmän motivaatiota, luopuminen saavutetuista eduista (raha, vapaa-aika) kirpaisee usein.

Mille alalle opiskelet nyt?

 

[Naperon taapero]

mä oon kans 23 ja koulu on kesken, eikä mua oikeestaan kiinnosta käydä sitä loppuun ku kyseinen ala ei kiinnosta yhtään.. sinne tuli sillon alkujaan mentyä ku luulin et haluun opiskella tota alaa :/ miehelle siitä sanoin et ei oikeen kiinnosta, ni eihän se siihen muuta ossannu sanoo ku et sit pitää opiskella sitä mikä kiinnostaa.

et mäkään en tiedä mitä teen, et jatkanko kuiteski tota samaa sit joskus vai meenkö töihin.. työpaikka ois kyl oottamassa..

sulle sanoisin, et opiskele sitä mitä haluat! niin mä ainakin tekisin/teenkin.. tsemppii..

 

[Googleheimen]

Kaikilla on omat prioriteetit ja ne eivät ole sen parempia tai huonompia kuin muilla.

Mua voi haukkua kapitalistiksi, mutta olen minä koulutukseni vähän tulojen ja työllistymismahdollisuuksien takia valinnut. Opintotuen kokoisella palkalla en vuosia haluaisi elää, jos on muuhunkin rahkeita. Pätkätyöalat eivät todellakaan nappaa.

Kyllä sun kannattaa alkaa 23 vuotiaana tekemään valintoja, mutta tottakai niissä ajattelet sekä itseäsi että perhettäsi. Kompromisseja ne ovat. Toki vanhempanakin voi vaihtaa alaa ja moni sen tekee. Mutta se yleensä vaatii enemmän motivaatiota, luopuminen saavutetuista eduista (raha, vapaa-aika) kirpaisee usein.

Mille alalle opiskelet nyt?

Sairaanhoitaja

Aspektissa ei houkuttuele sekään,että vuorotyön seurauksena en näkisi lapseni kasvavan kun töissä ja päivystyksissä menisi taas koko elämä ja muu aika on niin kuitti kun työvoimaa on liian vähän.

 

[vieras]

Kaikilla on omat prioriteetit ja ne eivät ole sen parempia tai huonompia kuin muilla.

Mua voi haukkua kapitalistiksi, mutta olen minä koulutukseni vähän tulojen ja työllistymismahdollisuuksien takia valinnut. Opintotuen kokoisella palkalla en vuosia haluaisi elää, jos on muuhunkin rahkeita. Pätkätyöalat eivät todellakaan nappaa.

Kyllä sun kannattaa alkaa 23 vuotiaana tekemään valintoja, mutta tottakai niissä ajattelet sekä itseäsi että perhettäsi. Kompromisseja ne ovat. Toki vanhempanakin voi vaihtaa alaa ja moni sen tekee. Mutta se yleensä vaatii enemmän motivaatiota, luopuminen saavutetuista eduista (raha, vapaa-aika) kirpaisee usein.

Mille alalle opiskelet nyt?

Sairaanhoitaja

Aspektissa ei houkuttuele sekään,että vuorotyön seurauksena en näkisi lapseni kasvavan kun töissä ja päivystyksissä menisi taas koko elämä ja muu aika on niin kuitti kun työvoimaa on liian vähän.

Onhan niitä sellaisiakin tehtäviä, joissa ei tarvitse tehdä vuorotöitä: yksityiset lääkäriasemat, työterveys, poliklinikat... Ja vuorotyöhän nimenomaan antaa paljon joustoa lapsiperheeseen.

 

[...]

Tee sitä mitä itse haluat!Vaikka kuinka olisi lapsia ym. ei sen pidä estää omia haaveita ja vähemmällä rahallakin tulee toimeen.Sitä paitsi mitä järkeä on tehdä sellaista työtä mistä ei pidä...Muistella sitten 80 veenä että olipas kiva elämä,tein kaikkea mistä EN pitänyt.Elämä on elämistä varten eikä sitä että hommataan mahd paljon rahaa ja ostetaan iso talo ja volvo.

 

[vieras]

Olen miehesi kannalla. Ei pidä hankkia lapsia, jos omien "haaveiden" toteuttaminen on niin pahasti kesken. Iso osa hum. tutkinnista on roskaa (ei tietenkään kaikki!), ja sillä ei saa töitä. Esim. kaupallinen amk -koulutus vie ongelmaa mennessään.

 

[Naperon taapero]

Tee sitä mitä itse haluat!Vaikka kuinka olisi lapsia ym. ei sen pidä estää omia haaveita ja vähemmällä rahallakin tulee toimeen.Sitä paitsi mitä järkeä on tehdä sellaista työtä mistä ei pidä...Muistella sitten 80 veenä että olipas kiva elämä,tein kaikkea mistä EN pitänyt.Elämä on elämistä varten eikä sitä että hommataan mahd paljon rahaa ja ostetaan iso talo ja volvo.

juuri näin! et ois voinu paremmin sanoa.

 

[vieras]

Tee sitä mitä itse haluat!Vaikka kuinka olisi lapsia ym. ei sen pidä estää omia haaveita ja vähemmällä rahallakin tulee toimeen.Sitä paitsi mitä järkeä on tehdä sellaista työtä mistä ei pidä...Muistella sitten 80 veenä että olipas kiva elämä,tein kaikkea mistä EN pitänyt.Elämä on elämistä varten eikä sitä että hommataan mahd paljon rahaa ja ostetaan iso talo ja volvo.

Ihme käsityksiä täällä ihmisillä. Ei se, että molemmat käyvät töissä, välttämättä tarkoita sitä, että ostetaan lukaali West Endistä (ajattele mielessäsi tähän vastaava kotipaikkakuntasi arvoalue), uusi ja kallis auto ja elellään vain herroiksi. Suomalainen yhteiskunta on rakennettu niin, että suht normaaliin keskiluokkaiseen elintasoon (vaikkapa omistusrivari tai kerrostalo-osake ja muutaman vuoden vanha perusauto) tarvitaan kahden henkilön ansiotulot. Ei kai ole ökyilyä ostaa omaa asuntoa ja suhteellisen luotettavaa autoa työmatkoihin, jos ne eivät julkisilla suju?

Ei ihmisen kannata jumittua siihen pohjakoulutukseensakaan liikaa. Aina on vaihtoehtoja. Ja 23-vuotiaalla niitä on vielä vaikka kuinka. Suomessa saa ainakin toistaiseksi maksuttoman tutkintokoulutuksen vaikka olisi jo jokin tutkinto suoritettuna.

 

[hmm]

Olen miehesi kannalla. Ei pidä hankkia lapsia, jos omien "haaveiden" toteuttaminen on niin pahasti kesken. Iso osa hum. tutkinnista on roskaa (ei tietenkään kaikki!), ja sillä ei saa töitä. Esim. kaupallinen amk -koulutus vie ongelmaa mennessään.

Eli suurin osa lukion ja yläasteen opettajista on siis opiskelleet roskaa.. Papit myös..

 

[hmm]

No mutta onko järkeä opiskella vaikkapa seuraavaa 2-5 vuotta alaa, josta et saa töitä? Tai teet jotain puhelinmyyjän hommia? Oikeasti, en voi sanoa humanistisista aloista mitään hyvää, varsinkaan työllistymisen kannalta.

Entäpä jos kävisit koulun loppuun, kn sitä ei paljon ole jäljellä. Ja sitten opiskelisit myöhemmin osa-aikaisena tuota humanistista alaa. Niin sulla ois työ, jos alalta siis työllistyy, ja sitten teillä on turvattu taloudellinen tilanne. Sitten voit opiskella omien aivojesi virkistykseksi omaan tahtiin. Ei huono idea, moni tekee näin. Tietysti huomioit perhe-elämän ja muun.

Kannattaa harkita.

 

[hmmHHH]

Jahas, ja tuo 10:51 hmm-nimimerkillä ei ole sama kuin minun alempi 10:52 =) Mikä sattuma.

 

[juuh]

mäkin kävin sairaanhoitaja opintoja reilun vuoden ja ajattelin jakavani vauvan jälkeenkin...mutta mutta, huomasin että mitä ihmettä mun päässä oli liikkunu, kun oon itse tosi herkkänahkainen ihminen. ällöttää noi sairaanhoitojutut muutenkin. mieskin tietää ettei musta olis tuolle alalle. vois sairaanhoitaja vaikka oksentaa tai pyörtyä hoitotilanteessa. ei sitä nuorena aina tunne itteensä kovin hyvin. onneks en käyny koulua loppuun.

 

[Googleheimen]

siis mulla on jo humanistinen tutkinto...en välttämättä halua palata sille alalle,oikeastaan ihan mikä tahansa muu voisin kiinnostaa kun toi sairaanhoitajan homma. Elämässäni olen tehny töitä 15 vuotiaasta asti ja tykittäny peruskoulun jälkeen koulua ja töitä putkeen..tää on oikeestaan eka kerta mun elämässä kun mietin että mitä hittoa mä teen ja olen keskeyttäny koulun,se oli kova paikka ihmiselle joka on ollu suorittamassa koko elämänsä. Tuntuu pahalle kun kerrankin pysähdyn miettimään asioista niin heti hyökätään niskaan.En kuitenkaan oo jäämässä makamaan kotiiin.

 

[wb]

mikä hum tutkinto voi olla jo 23vuotiaana

 

[Googleheimen]

mikä hum tutkinto voi olla jo 23vuotiaana

AMK:sta hankittu..

 

[kiilusilmä]

Minä en koskaan, ikinä missään tapauksessa pystyisi tekemään vuosikausia työtä josta en pidä.

 

[kookosta]

Mua inhottaa sellaset ihmiset jotka kaavailee toisen elämän valmiiksi eikä sijaa muutoksille ole. ja siihen päälle olettavat että toinen tekee niin kun he ajattelevat.
Miehen vanhemmat on tällasia, he ovat suunnattoman ylpeitä kun poika on viittä vaille valmis insinööri, siinä vasta on ammatti mihin on kannatanut lukea. Miestä ei ne hommat oikeastaan kiinnosta pätkääkään. Mä olen sitä mieltä että jos hän haluaa niin menee lukemaan sitten sellasen ammatin missä viihtyy, mitä olisi mielekäs tehdä vaikka se sitten omien vanhempien silmissä olisikin jotakin täysin huttua.

Ap:na mä kyllä vaihtaisin varmasti alaa, tuossa puolessa välissä opintoja kynnys siihen ei vielä olis liian korkea (loppusuoralla olevat opinnot sitten eriasia). Itse ainakin tässä lasten saannin lomassa olen käynyt iltalukiossa lukemassa matematiikkaa aikomuksena lähteä jossain vaiheessa lukemaan ammatti josta tykkäisin ja joka liittyy tuohon matematiikkaan. Musta omista haaveistaan ei tarvitse luopua vaikka perheen koko kasvaisikin.

 

[Hippoliina]

Mulla on kaksi lasta ja ammattitutkinto käyty, olen siis 23vuotias myös. Oma ala ei kiinnosta ja olen siitä miehen kanssa keskustellut. Mies tukee kyllä jos mä haluan opiskelemaan uudelleen lähteä.
Vaikka lapsia hankitaan nuorena, ei sen pidä estää toteuttamasta haaveita.
Miehellä on omat haaveet, sulla omat. Molempien haaveet on toteutettavissa, miehen haavetta voi vaan vähän siirtää.
Jos et tee työtä josta pidt, niin voi työmotivaatio olla aika hukassa.

 

[NeitiNasu]

Mä olen sitä mieltä, että muutoksia tulee ja sen mukaan eletään ja sitä elämää muutetaan, jos tuntuu tarvetta olevan. Kyllähän tää ulkopuolisin silmin katsottuna tää meidän tilanne on ihan tolkuton: puoli vuotta vanha talolaina (ostettiin siis talo viime kesänä ) ja nyt vuodenvaihteessa mies päätti ryhtyä opiskelijaksi. Ja suoraan sanottuna olisihan tälläisestä opiskelu suunnitelmasta ollut mahtava tietää ennen tämän talon ostoa, mutta minkäs teet, kun ei mies varmaan itsekään ollut sellaista vaihtoehtoa ajatellut sen kummemmin tosissaan. Nyt meillä on siis kaksi vuotta (noin) lukiota työn ohessa ja lainat sen ajan koroilla, mutta sen jälkeen mun pitäisi ryhtyä työläiseksi (vaikka olin ajatellut itse opiskella ) ja mun palkoilla ei kyllä tämän talon asuntolainoja maksella, ei ehkä mitään asuntolainoja. Joten todennäköisintä on, että sen sijaan että me tehtäisiin tätä asuntoa itseämme varten, tätä tehdään nyt koko ajan myyntiä silmällä pitäen ja muutetaan vuokralle sitten parin, kolmen vuoden päästä. Lähtöpisteeseen. Mutta en mä voi vaatia miestä tekemään työtä, johon se on uupunut ja jota tehdessä se kokee menettävänsä aikaa meidän kanssa (mitä tekeekin kyllä). Joten eletään sitten tällä tavalla ja näillä korteilla mitkä nyt on jaettu. Kyllähän näitä tulee aina lisää, näitä taloja.

 

[Lilii lisänimetön]

mikä hum tutkinto voi olla jo 23vuotiaana

AMK:sta hankittu..

Mikset hae tälle alalle töihin - siis jos tutkinto on valmis? Vai haluatko opiskella ihan alusta jotakin kolmatta alaa?

 

[Googleheimen]

mikä hum tutkinto voi olla jo 23vuotiaana

AMK:sta hankittu..

Mikset hae tälle alalle töihin - siis jos tutkinto on valmis? Vai haluatko opiskella ihan alusta jotakin kolmatta alaa?

Siis tarkoitus olis että ettisin tän alan töitä,mutta kun työt on aika tiukassa..tosin uskon jotain löytäväni. Mieheni mielestä tää tutkinto on tosiaan niin sekunda että ei saada asuntolainaa kun vakiduunia ei oo tarjolla ja näinhän se varmaan on..

 

[Lilii lisänimetön]

Mikä ala? Kulttuurintuottaja?
Entä jos menisit työharjoitteluun, sitä kautta on sitten helpohko työllistyä. :saint:
Mitä alaa ajattelin opiskella? Ihn alusta vai jatkoa, maisteriksi?

 

[Googleheimen]

Mikä ala? Kulttuurintuottaja?
Entä jos menisit työharjoitteluun, sitä kautta on sitten helpohko työllistyä. :saint:
Mitä alaa ajattelin opiskella? Ihn alusta vai jatkoa, maisteriksi?

Kun ei vielä tiedä.. jos löytyisi niin joku ammattitutkinto amiksestakin olis jees sellasen saisin alle 2 vuodessa jos tuuri kävisi.. tässä sitä mietin ku on vielä vuosi äitiyslomaa jäljellä..