pitäisikö mun kertoa veljelleni totuus mun nuoruudesta?

[jj]

kun vanhemat oli naimisissa ja veli asui kotona, meillä iso joi, vanhemmat riiteli, äiti löi isää. veli luulee että mulla on ollut sen jälkeen hyvä nuoruus ja olen päässyt helpolla, saanut enemmän tavaraa. vihjailee välillä etten tiedä elämästä mitään jne, että olen lellipentu. totuus on että äitini alkoi käyttäytyä väkivaltaisesti ja laiminlyövästi avioeron jälkeen.... mm. potki mulle isot mustelmat jalkoihin kun olin ala-asteella. veljelleni äiti ei ole koskaan tehnyt mitään eikä äidistäni uskoisi tuota. tekisi mieli kirjoittaa veljelle kirje jossa kerron millaista mulla oli tuolloin ja mitä olen kokenut. en halua mustamaalata äitiäni kuitenkaan.

 

[Hanna]

Minä ainakin kertoisin! *hali*

 

[meem]

Katkaisisin välini noin typerään veljeen kokonaan.

 

[Rukoilijasirkka]

Kerro ihmeessä. Ilman puhdistus on aina paikallaan.

 

[HelloShitty]

käskisin ainakin pitää turpa kiinni kun ei selvästi tiedä asioista mitään.

 

[Meillä]

Meidän mutsi ryyppäsi rankasti sen jälkeen kun vanhemmat erosivat, minä olin silloin 9-11v. Siskot olivat niin nuoria etteivät muista sitä aikaa kun minä käytännössä hoidin heidät kun mutsi juoksi miehissä ja joi. Ruokaa ei kaapissa yleensä ollut, kaljaa kyllä. Kun mutsi sitten löysi vakituisen suhteen, homma rauhoittui.

Kerran oin puheeksi toiselle siskoista tän ajan, ei halunnut kuulla kun ei kuulemma koskenut häntä mitenkään. Mulle se oli kyllä todellisuutta.

 

[??]

Kaikilla on ollut rankkaa lapsena, enemmän tai vähemmän. Ei siitä pitäisi valittaa koska kaikilla meillä on silti miljoona kertaa helpompaa kuin esim. kehitysmaan lapsilla jotka sairastavat hiviä tai venäjän kodittomilla jotka käyttävät 8 vuotiaina heroiinia ettei olisi nälkä, koska sitä saa helpommin kuin ruokaa ! itse olen kasvanut kolmen sisarukseni kanssa perheessä, jossa äiti jätti isän hirveisiin velkoihin firman mennessä konkurssiin otti meidät mukaansa, ryyppäsi, käyttäytyi väkivaltaisesti nuorimman ollessa vasta 2 vuotias. halusi nöyryyttää meitä. Nyhtäsi isältä rahaa elatusapuihin yms, eikä antanut meidän edes nähdä häntä, väitti ettei isää kiinnosta. Loppu tulos: kaksi lasta laitoksessa, toinen päihde vieroituksessa huumeista, yrittänyt riistää hengen monesti itseltään, kun menneisyys ajanut takaa muittei ole kyennyt, toinen alkoholista. Itse olen toinen noista ja täysin erossa muusta perheestä. nyt kaikki ookoo äitille annettu anteeksi, vaikka näänkin harvoin. toinen toista auttaen

Siis väkivallasta ei saa valittaa koska kehitysmaassa on vaikeampaa ?

 

[idiot]

Kaikilla on ollut rankkaa lapsena, enemmän tai vähemmän. Ei siitä pitäisi valittaa koska kaikilla meillä on silti miljoona kertaa helpompaa kuin esim. kehitysmaan lapsilla jotka sairastavat hiviä tai venäjän kodittomilla jotka käyttävät 8 vuotiaina heroiinia ettei olisi nälkä, koska sitä saa helpommin kuin ruokaa !

Siis yritätkö nyt väittää, että meidän ei pitäisi länsimaissa puuttua rikoksiin ja väärinkäytöksiin, koska muualla on kurjempaa?!!! ET ole tosissasi!!

Totta hemmetissä meidän pitää näyttää mallia kehitysmaille, miten meillä rangaistaan rikollisia ja puututaan vaikkapa perheväkivaltana! Jos hakkaaja olisi ollut mies, niin olisiko se "valittaminen" sitten ollut hyväksyttävämpää? Miksi jotkut hyväksyvät/eivät suostu näkemään naisten väkivaltaa, mutta miesten on sitten punainen vaate?

Me teemme itse oman elomme niin hyväksi tai kurjaksi kuin voimmme. Meillä on vain yksi elämä elettävänä. Ei nyt hemmetissä ruveta jeesustelemaan, että ei pidä parantaa elämänlaatua, kun kerta jossain Venäjällä syödään paskaa! Itse Venäjän kansalaisethan nimenomaan haluavat heille enemmän alueita huollettavaksi ja isompaa valtaa=sotia! Ja tämä ihan suoraan mielipidetutkimuksista. Jotkut haluavat elää kurjuudessa, toiset tekevät asialle jotain. Se on seikka, joka erottaa kehitysmaat ja länsimaat.

 

[kuule]

RSH, jostakin maailman kolkasta löytyy se, jolla on kaikkein surkeimmin asiat, muut siis olkoon hiljaa murheistaan? vain sillä oikeus valittaa jolla huonoimmin?

Ei se nyt ihan näinkään voi mennä. Mutta hyvä jos sinä olet päässyt kokemastasi jatkamaan normaalia elämää.

 

[ei oo tosi]

elikkä tarkoitan vain että mielestäni asiat voi ottaa huonosti tai sitten asiat voi ottaa hyvin, miten itse päätät. Itse koin asiat kasvattavana enkä jäänyt murehtimaan, siksi nyt vahva itsenäinen luonne, sekä henkisesti terve, yksi sisaruksistani jäi murehtimaan sai hermoromahduksia, on edelleenkin aivan palasina, eikä ole saanut mitään aikaiseksi elämällään. murehtii vain.. mielestäni ei kannata alkaa kaivaa kuoppaa ja repiä vanhoja arpia auki vaan antaa olla, jatkaa elämää.

Mutta otas huomioon, että on pedofiili- ja insestitapauksiakin. Kyllä nää asiat on sellaisia, jotka pitää käsitellä eikä vaan mennä suoraan eteenpäin. Ne jutut tulee kuitenkin joskus esiin. Ja ei tosiaan auta, että asia painetaan villaisella, jätetään rankaisematta ja vielä pitäis olla hiljaa, koska Venäjällä on niin kamalan kurjaa!

Pitää nyt vähän itsekkäästikin ajatella näitä, eikä niin, että kuitenkin maapallo tuhoutuu niin ei kande tehä mitään. Ei saa jäädä tuleen makaamaan!

Mun mielestä tuo apn veljelle kertominen ehkä toimisi mielenterveyttä edistävästi. Jos siltä tuntuu, niin voit hänelle kertoa tuosta. Vaikka kirjeellä, jota yksi ehdotti. Monia asiat saattavat vaivata pitkään, kunnes jakavat sen jonkun kanssa. Jos asia vaivaa enemmän, niin kyllä sitä kannattaa käsitellä ammattiauttajan kanssa, kuin painaa se alitajuntaan. Joskus se kuitenkin ryöpsähtää esiin.

Ja lisäksi RSH, et voi verrata suoraan sinua ja siskoasi, koska olette muutenkin eri yksilöitä. Toiset yksilöt ovat herkempiä toisille asioille kuin toiset. Näitä on turha lähteä suoraan vertaamaan.

 

[fiat]

Ei kaikilla ole ollut rankkaa lapsena. Mulla, mun miehelläni ja monilla kavereistamme on ollut onnellinen lapsuus. Kodeissa ei ole ollut fyysistä tai henkistä väkivaltaa, ei alkoholin kanssa läträämistä, ei turhaa huutamista tai muutoin pelottavaa tai ahdistavaa ilmapiiriä. Lapsia on rakastettu, meitä on kasvatettu, mutta ei nöyryytetty.

Ymmärrän, että he, joiden lapsuus on ollut jotakin ihan muuta ovat ainakin toisinaan katkeria ja vihaisia. Jokainen lapsi ansaitsisi kodin, jossa heitä rakastetaan ja heistä huolehditaan. Lasten ei kuuluisi joutua kokemaan pelkoa, ahdistusta, väheksymistä, kipua tai nolaamista omassa kodissaan, omien vanhempiensa aiheuttamana.

Minä ja sisarukseni olemme kasvaneet vahvoiksi ja tasapainoisiksi aikuisiksi onnellisen lapsuuden ja hyvien ymmärtävien vanhempien ansiosta. Hyvään aikuisuuteen voi silti päästä myös toista tietä, vaikean lapsuuden jälkeen. Monet tarvitsevat siihen terapeutin apua ja on ihan luonnollista, että ihminen haluaa käsitellä oman lapsuutensa kipupisteet voidakseen olla tasapainoisia vanhempia ja tarjota lapsilleen paremman lapsuuden kuin mitä itse saivat.

Uskon, että ap:n kannattaa käsitellä asiaa veljensä kanssa, jotta se ei jää katkeruudeksi heidän välilleen. :hug: