Pitäisittekö tällaisesta anopista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mediheli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mediheli

Vieras
Ei koskaan kysy pojaltaan mitä kuuluu edes pinnallisessa mielessä (esim. työstä, väsymyksestä vauva-aikana, jne), saati mitä "ihan oikeasti" kuuluu. Ei kysy minultakaan, vaikka perheessäni on vakavia sairauksia. Soittelee usein ja jaarittelee tyhjänpäiväisyyksiä kysymättä mitään vastavuoroisesti. Lapsemme huomioi lirkuttelemalla, mutta ei hoida häntä koskaan. Puhuu aina vain omista asioistaan, jaarittelee rappukäytävänsä ihmisten asioita, kauppareissujaan, televisio-ohjelmia, jne. Ei muutenkaan koskaan puhu mistään syvällisemmästä, tunteista tai ongelmista puhuminen ei luonnistu lainkaan. On äärettömän pihi, mieheni sairaus on tullut todella kalliiksi ja omat vanhempani ovat tukeneet hoitoja taloudellisesti, anopilla kymppitonneja tilillä, mutta ei tarjoa koskaan apuaan tai hanki lapsellemme mitään, ehkä jonkun pallon joskus leluksi mummolaan. Maksattaa ravintolareissut, autokyydit jne meillä (ei koskaan vastavuoroisuutta vaikka idea olisi lähtenyt häneltä). Tulee aina valmiiseen pöytään, juhliin jne, muut sukulaiset tekee työt, hän vain nauttii hedelmät. Jos joskus antaa jotakin, tekee siitä ison numeron ja siitä puhutaan jo etukäteen pitkään. Passuuttaa meitä jatkuvasti siivouspyynnöillä, mutta oikeasti hänen kotinsa on jo valmiiksi aina tiptop, paljon siistimpi kuin meillä. Kaikin tavoin aina ottaa, mutta ei koskaan anna mitään. Lähettelee kortteja, joissa nimittää minua rakkaaksi miniäksi, halaa aina käydessämme, hymyilee ja sanoo pitävänsä minusta. Miehelleni hän on kaikki kaikessa.
Mitä mieltä olette?
 
Lopettaisin maksamisen ravintolareissuista yms (jo ei hänellä synttärit juuri, ainut poikkeus) ja siivouspyyntöihin kehottaisin palkkaamaan siivoojan.
Muuten tykkäisin jos anoppi olis etäinen, en haluaisi puhua syvällisiä anopin kanssa.
 
Eivät kaikki ihmiset jaksa olla loputtoman kiinnostuneita juuri sinun elämästäsi. Toiset tykkäävät pitää etäisyyttä.

Kylläpä oli kypsä vastaus! Ajattelepa jos oma lähiomaisesi olisi kuolemansairas ja anoppi jaarittelee vain tarjousjukurteista. Mielestäni se on huonoa käytöstä ja juurikin itsekkyyttä. Ihmetyttää myös, ettei oman pojan asiat kiinnosta lainkaan. Ei olisi kannattanut kysyä mitään, tietäähän tämän hyökkäävyyden täällä.
 
Mulla samankaltainen anoppi, sillä erotuksella että rahallisesti on anteliaampi, mutta ei koskaan kehu muita... Kissa kiitoksella elää, sanotaan, mutta toisaalta ihminen tarvitsisi myös sanallista kiintymyksen osoitusta :/
 
Jotkut ihmiset torjuvat henkisesti raskaat asiat olemalla puhumatta niistä. Ihan normaali psyyken puolustusmekanismi. Voihan myös olla, että anoppisi kärsiii suurestikin poikansa vakavasta sairaudesta, mutta ei halua lisätä teidän jo entisestään raskasta taakkaanne puhumalla asiasta. Siksi lörpöttelee joutavia, ikäänkuin keventääkseen tunnelmaa ja saadakseen sinulle ja pojalleen muuta ajateltavaa kuin sairaus.
 
Anopposi en sen verran vanha ihminen että hän tuskin tulee muuttamaan mitäön noista asioista. En ymmärrä miksi pahoitat mielesi hänestä, hän on miehesi äiti ja heidän tulee selvittää suhteensa keskenään. En kaipaa anopista jutteluseuraa, omat ystävät riittävät. Isovanhempien ei myöskäön tarvitse hoitaa lapsenlapsiaan tai edes antaa rahaa lapsille. Jos ette jaksa hänen tyhjänpäiväisiä höpinöitä kuunnella, niin älkää menkö kyläön tai juttele puhelimessa.

Suku on mitä on. Kannattaa panostaa samanhenkisten ihmisten ystävyyssuhteisiin.
 
Ja jos teillä on rahasta tiukkaa niin älkää kustantako anopille autokyytejä ja ravintoloita. Sanotte suoraan ettei ole varaa, koska hoidot vievät niin paljon rahaa. Jos hän alkaa jaaritella jostain jugurteista, niin kohteliaasti pyydätte lopettamaan. Sanotte että teillä on niin rankkaa talouden ja miehesi sairauden takia, ettette jaksa nyt kuunnella mitään turhanpäiväisiä asioita.

Hyväksy hänet sellaisena kuin hän on, mutta tehkää rajat selviksi. Teitä kohdelllaan niin huonosti kuin annatte itseänne kohdeltavan. Lakkaa odottamaata häneltä sitä
mitä hän ei tähänkään mennessä ole tarjonnut. Ajattele positiivisesti, pihiltä anopilta jää ainakin enemmän perintöä. Henkilökohtaisella tasolla en pidä anopin käyttäytymisestä, mutta ymmärrän että maailmassa on monia tapoja elää ja kaikki ei voi miellyttää minua. En alkaisi hänenkaltaisteen ihmisen tossuksi kuitenkaan.
 
Mulla on tismalleen samanlainen anoppi. Ikinä ei IKINÄ kysy oikeasti mitään. Aina valittaa omista jutuistaa, ja esim, jouluna ei saa tuoda lahjoja, kun HÄNELLÄ ei ole rahaa ostaa kenellekään. Ei auta, ei.. Argh. Mä perustin yrityksen äsketäin ja siihen "aijaa!". Ei muuta :D Kyllä se täällä istuu ja höpöttää: omista jutuistaa. Mä synnytin - anoppi kertoo hänen kaikki synnytystarinat. Ikinä se ei ole kuunnellut miten meni pojanpoikansa synnytys, vaikka lapsi meinasi kuolla. EI se sitä varmaan edes tiedä. :D Ihan uskomaton nainen. Ihana se on. Ei vaan mikään sellainen ihminen kenen kanssa normaalisti hengailisin.
 
En kuuntelisi hänen jaarituksiaan vaan vetoaisin omiin kiireisiini. En kutsuisi syömään, en kotiini, en ravintolaan. Pitäisin mahdollisimman suurta etäisyyttä. Kaikki viinit eivät parane vanhetessaan.
 
Kuulostaa lähinnä hoidon tarpeessa olevalta ihmiseltä. Luultavasti tulisin toimeen, vaikka se todennäköisesti edellyttäisi sitä että tietyt asiat "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos". Tuskin tuon takia lähitisin anoppia vaihtamaan.
 

Yhteistyössä