M
Mediheli
Vieras
Ei koskaan kysy pojaltaan mitä kuuluu edes pinnallisessa mielessä (esim. työstä, väsymyksestä vauva-aikana, jne), saati mitä "ihan oikeasti" kuuluu. Ei kysy minultakaan, vaikka perheessäni on vakavia sairauksia. Soittelee usein ja jaarittelee tyhjänpäiväisyyksiä kysymättä mitään vastavuoroisesti. Lapsemme huomioi lirkuttelemalla, mutta ei hoida häntä koskaan. Puhuu aina vain omista asioistaan, jaarittelee rappukäytävänsä ihmisten asioita, kauppareissujaan, televisio-ohjelmia, jne. Ei muutenkaan koskaan puhu mistään syvällisemmästä, tunteista tai ongelmista puhuminen ei luonnistu lainkaan. On äärettömän pihi, mieheni sairaus on tullut todella kalliiksi ja omat vanhempani ovat tukeneet hoitoja taloudellisesti, anopilla kymppitonneja tilillä, mutta ei tarjoa koskaan apuaan tai hanki lapsellemme mitään, ehkä jonkun pallon joskus leluksi mummolaan. Maksattaa ravintolareissut, autokyydit jne meillä (ei koskaan vastavuoroisuutta vaikka idea olisi lähtenyt häneltä). Tulee aina valmiiseen pöytään, juhliin jne, muut sukulaiset tekee työt, hän vain nauttii hedelmät. Jos joskus antaa jotakin, tekee siitä ison numeron ja siitä puhutaan jo etukäteen pitkään. Passuuttaa meitä jatkuvasti siivouspyynnöillä, mutta oikeasti hänen kotinsa on jo valmiiksi aina tiptop, paljon siistimpi kuin meillä. Kaikin tavoin aina ottaa, mutta ei koskaan anna mitään. Lähettelee kortteja, joissa nimittää minua rakkaaksi miniäksi, halaa aina käydessämme, hymyilee ja sanoo pitävänsä minusta. Miehelleni hän on kaikki kaikessa.
Mitä mieltä olette?
Mitä mieltä olette?