Pitäiskö mun mennä lääkäriin vai jonkun terapeutin juttusille?

["vieras"]

Pelkään, että romahdan enkä jaksa enää. Pelkään sitä siis niin, että mietin että pitäiskö vaan nyt ajoissa yrittää hakea apua enkä vain sinnittele. Tässä lyhykäisyydessään jotain:

- Olen lapsesta asti ollut enemmän tai vähemmän luulosairas ja pelännyt erilaisia sairauksia (syöpää lähinnä). Joskus on pitkiä hyviä aikoja ja olen nyt aikuisiällä oppinutkin viime vuosina miten pääsen järjen kanssa niiden pelkojen yli. Sitten on hetkiä jolloin elämässä on niin rankkaa, että alan pelätä niin paljon ettei mikään järkipuhekaan auta.

- 2006 mieheni sairastui imusolmukesyöpään. Viikkoa aiemmin todettiin anopilla syöpä.

- 2008 meille syntyi kolmas lapsi

- 2009 mies jäi kiinni pettämisestä

- 2010 laitettiin eropaperit ja itselläni oli suhde

- eropaperien laittamisen jälkeen alkoi suhteen hoitaminen, voisiko avioliitto vielä jatkua

- 2011 liitto jatkui ja pääsimme lopulta monien vaiheiden jälkeen ylös sieltä suosta, aloimme etsiä uutta isompaa kotia

- 2012 loppukesällä löytyi unelmiemme koti ja koko syksy meni rempatessa. Oltiin onnellisia. Päästiin jouluksi uuteen kotiin.

- 2012 joulu ja sen jälkeinen aika: kaikki oli hyvin ja minun mittapuullani se tarkoittaa sitä, että eletään normaalia arkea. Ollaan onnellisia yhdessä perheenä, harrastetaan ja lapset harrastaa jne. Kunnes isäni joutui joulun jälkeen sairaalaan ja monien tutkimusten jälkeen diagnoosi: keuhkosyöpä.

Diagnoosi varmistui eilen, mutta jo kaksi viikkoa olen tavallaan asiasta tiennyt. Tai siis se on ollut todennäköinen diagnoosi. Olen soitellut sairaalaan lääkärille, isälleni (hän ei nyt ole sairaalassa), nähnyt isää, soitellut sisaruksille, rauhoitellut mummua jne jne. Pyörittänyt siis sitä rulettia, että kaikki saa tietää kaikesta ja kaikki ymmärtää mitä on sanottu. Rauhoitellut.

Samaan aikaan olen itse alkanut panikoida. Kyttään koiraa, jolla on jo ikää ja mietin että onkohan sillä jotain. Panikoin itse jostain rasvapatistani. Panikoin siitä, että pitää viedä tytön pissakontrolli tk:hon - mitä jos silläkin on jotain vialla.

Kauanko ihminen kestää romahtamatta? Eilinen päivä meni informoidessa "kaikkia" tuosta varmasta diagnoosista ja siitä mitä olin puhunut lääkärin kanssa jne.

Ai niin ja isäni on siis ollut tiistaista asti kännissä. Alkoi juoda pelkoonsa.

 

["huh"]

suosittelen menemistä sinne terapiaan ja käymään siellä nyt ihan säännöllisesti. Jos kuitenkin paniikki tosi pahasti päällä niin mene päivystykseen ja hake rauhottoittavaa.

tossa tilanteessa oma pää ei jaksa enää kaikkea asiaa suodattaa joten kannattaa purkaa kaikki yhdessä terapeutin kanssa.

 

["vieras"]

No lääkärille ekaksi ja sitten terapeutille.

 

[....]

Aika hassua: mulla on täysin päinvastainen tilanne. Tunsin rinnassa pienen kyhmyn ja mietin "jes, rintasyöpä, ei tarvitse tappaa itseään!". Ja kerran kun mies oli kadottanut puhelimensa ja vieras ihminen soitti mulle sillä, eka ajatus oli: "nyt se on varmaan ajanut kolarin ja kuollut... ei tarvitse jättää sitä tai tulla jätetyksi". Joten näin täysillä täällä mennään. Pessimisti ei pety!

 

["vieras"]

Elämäsi kuulostaa tosi rankalta, jotain apua kannattaa hakea, ennen kuin menetät voimasi täysin.
Toivottavasti miehesi osaa tukea sinua!! Jos elämäntilanne on täysin liikaa käsiteltäväksi, masennuslääkkeet kyllä auttavat jaksamaan ja tasoittavat tunneailahteluja ja turhia pelkoja. Sitten kun pystyt, käsittelet asiat ajan kanssa esim terapeutin avulla. Jos pelkäät koko ajan jotain, kehosi on jatkuvassa stressitilassa, ja jo se aiheuttaa ahdistusta ja lisää huonoa oloa. Hakeudu sellaiselle lääkärille joka ottaa sinut tosissaan ja jaksaa kuunnella. Monet päivystävät lääkärit eivät vaan valitettavasti ehdi...Menisin sinuna ensin yksityiselle, yksi kerta ei maksa niin paljoa etteikö siihen olisi varaa.

 

["Tille"]

Jos olet kantanut mukanasi selvittämättömien asiaoiden taakkaa jo useamman vuoden kannattaisi hakea apua, kuten jo tuossa aiemmin suositeltiin. Henkinen kuormasi kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän koetat sinnitellä. Kun se eheyttävin voima on myöntää, etten jaksa, enkä kykene enää. Silloin sua osataan auttaakin kun puhut itse asiasta. Mutta varaudu siihen, että jos haet julkisesta terveydenhuollosta apua saat ehkä tapaamisen tai kaksi kriisiapua, mutta saattaisit tarvita koko kevääksi säännöllistä apua.

Sairauden pelolla, kuten jo huomasit, projisoi ahdistustaan.

 

["alkup"]

Jouduin aamulla lähtemään töihin enkä päässyt kommentoimaan.

SIis toi sairauden pelko ja ahdistuhan aiheuttaa vielä senkin kierteen, että sitten mietin sitä että sairastunko oikeasti fyysisesti (johonkin syöpään) itse sen takia, kun olen niin stresaantunut ja ahdistunut. Olen tosin lohduttanut itseäni sillä ajatuksella, että monet on kokeneet ihan hirveitä itseeni verrattuna eivätkä he ole sairastuneet fyysisesti. Eikä sota-aikana ja sen jälkeen kai mitään piikkiä ole syöpätilastoissa, joka oltais selitetty ihmisten stresaantuneisuudella tms.

Mulla on kyllä sairauskuluvakuutus eli mitkään yksityiset palvelut ei ole ollenkaan poissuljettuja. Täällä on terveyskeskuksen psykologi ja sinne pääsee lapsiperheet etusijalla.

Ja tiedostan täysin, että tarvitsen itsekin apua. En jaksa tätä muuten. Kaikenlisäksi tänä vuonna on siskoni häät ja nekin pitää jaksaa hoitaa.

Mieheni on tukena ja haluaa auttaa, mutta eitäysin ymmärrä sitä että miksi "etsin" itselleni lisää murheita kuvittelemalla turhia.

 

["vieras"]

Mä niin jotenkin ymmärrän.. Mulla myös ollut sairaudenpelkoa, pelon kourissa meni muutama vuosi.. tavallaan hukkaan.. en ollutkaan sairas. Läheiseni on sairastanut vakavan taudin ja mulle on tullut pelkoa, että tuleeko seuraavaksi minulle tai perheelleni jotain. Sitten koitan järkeillä ja elää tätä päivää.. Toivotan voimia sinulle, rankkoja juttuja olet kokenut..

 

["joku"]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hypokondria

hoitona terapia

 

["alkup"]

Kyllä minä tiedän mikä on hypokondria, mutta kun tässä ei nyt ole täysin kyse siitä että pelkään sairauksia vaan siitä, että elämäni on tällä hetkell hiton raskasta.

 

["alkup"]

up