P
pettynytap
Vieras
Tuntuu et menee aika ihan hukkaan tässä suhteessa. Kunnioitan ja varmaan rakastankin miestä vielä, mutta riidellään kokoajan ja kaikki sen tekemät pienet asiat saa mut raivon partaalle. Olen vähän eristäytynyt hänestä, ja alkanut enemmän elää omaa elämääni ilman häntä.
Rakastan toista miestä, joka on "entinen" rakkauteni menneisyydestä. Unohdin hänet kun tapasin nykyisen mieheni, mutta nyt vain kaipaan ja kaipaan. En todellakaan tapaa tätä miestä enkä puhu hänelle, enkä ikinä ikinä pettäisi nykyistä miestäni. Ajatuksiani voin tiettyyn pisteeseen asti kontrolloida, mutta sitten tulee tyhjä olo, itken valtoimenaan ja vihaan itseäni. En ymmärrä, miksi tunnen jotain tällaista niin väärää miestä kohtaan, olisin enemmän kuin onnellinen jos voisin kääntää tunteet nykyistä miestäni kohtaan.
En kykene enää seksiin mieheni kanssa, koska kaipaan tuota entistä ja koska kaikki mitä mies tekee sängyssä, tuntuu pahalta.
Parhaimmillaan ollaan iloinen ja rakastava pari, mutta ne hetket ovat nykyään harvassa. Meillä on pieni lapsi, enkä sen vuoksi haluaisi erota: en kestäisi sitä "tänä jouluna mulla, ens jouluna sulla" juttua.
Jos nyt lähtisin, mies jäisi myös katkeraksi minulle, ja kostaisi sen jollain tapaa.
Miehellä on alkoholiongelma, ja on sanonut, että jos eroaisimme, olisi riski että alkaisi juomaan.
Olemme olleet vasta vuoden naimisissa, ja tuntuu että petän myös molempien perheet, jos nyt lähden.
En käytännössä uskalla lähteä näin usean syyn takia, joten olen tavallaan yrittänyt häntä saada eroamaan minusta. En onnistu. Epäilen, että hänellä on suhde työkaverinsa kanssa, tai ainakin tunteita tuohon naiseen, ja melkein toivon että onkin. Minä voisin antaa sen hänelle anteeksi, mutta hän joutuisi siten myös tilanteeseen, jossa ei voi syyttää minua erosta. Se olisi kaikille parempi, vaikka joutuisin huijaamaan häntä hieman.
On niin vaikeaa koko tämä elämä. Miksi piti mennä naimisiin tai ylipäänsä mennä yksiin tämän miehen kanssa?
Rakastan toista miestä, joka on "entinen" rakkauteni menneisyydestä. Unohdin hänet kun tapasin nykyisen mieheni, mutta nyt vain kaipaan ja kaipaan. En todellakaan tapaa tätä miestä enkä puhu hänelle, enkä ikinä ikinä pettäisi nykyistä miestäni. Ajatuksiani voin tiettyyn pisteeseen asti kontrolloida, mutta sitten tulee tyhjä olo, itken valtoimenaan ja vihaan itseäni. En ymmärrä, miksi tunnen jotain tällaista niin väärää miestä kohtaan, olisin enemmän kuin onnellinen jos voisin kääntää tunteet nykyistä miestäni kohtaan.
En kykene enää seksiin mieheni kanssa, koska kaipaan tuota entistä ja koska kaikki mitä mies tekee sängyssä, tuntuu pahalta.
Parhaimmillaan ollaan iloinen ja rakastava pari, mutta ne hetket ovat nykyään harvassa. Meillä on pieni lapsi, enkä sen vuoksi haluaisi erota: en kestäisi sitä "tänä jouluna mulla, ens jouluna sulla" juttua.
Jos nyt lähtisin, mies jäisi myös katkeraksi minulle, ja kostaisi sen jollain tapaa.
Miehellä on alkoholiongelma, ja on sanonut, että jos eroaisimme, olisi riski että alkaisi juomaan.
Olemme olleet vasta vuoden naimisissa, ja tuntuu että petän myös molempien perheet, jos nyt lähden.
En käytännössä uskalla lähteä näin usean syyn takia, joten olen tavallaan yrittänyt häntä saada eroamaan minusta. En onnistu. Epäilen, että hänellä on suhde työkaverinsa kanssa, tai ainakin tunteita tuohon naiseen, ja melkein toivon että onkin. Minä voisin antaa sen hänelle anteeksi, mutta hän joutuisi siten myös tilanteeseen, jossa ei voi syyttää minua erosta. Se olisi kaikille parempi, vaikka joutuisin huijaamaan häntä hieman.
On niin vaikeaa koko tämä elämä. Miksi piti mennä naimisiin tai ylipäänsä mennä yksiin tämän miehen kanssa?
