S
Alkuperäinen kirjoittaja sanaton nyt. todellakin:Piparisuu:
Voi tsiisus. Sä oot kaikenlisäksi tosissasi
No kyllä olen.
Itse olen törmännyt sellaiseen pariin, jossa nainen lukkiutu välittömästi kun mies kysyikin jotain. Sanoi, että kertoo kyllä kaikki mitä mielessä painaa, mutta selkeesti näki, jopa ulkopuolinen, ettei hän puhunut totta. Mies vain halusi yrittää saada hyviä puhevälejä ja yritti kysellä lopulta, miksi toinen ei voi kertoa ajatuksiaan, miksi toinen valehtelee, että kaikki on hyvin vaikkei ole. (oltiin parisuhdekurssilla ja heillä oli selkeä ulospäin nähtävissä oleva ongelma). He tulivat parisuhdekurssille, koska MIEHEN pitää muuttua. Mies ei ollut mitenkään tenttaava, odotti jopa 3minuuttia ennenkuin sai pienenkin älähdyksen vastaukseksi. Tyttöryhmässä toinen sanoi, että hänen mies on hirmu tenttaava "tuossa kohdassakin tenttasi ja tenttasi minua jne". Totuus oli, että mies kysyi yhden kysymyksen, odotti harvinaisen kärsivällisesti vastausta, mutta nainen silti koki juuri senkin pahana. Itse en nähnyt ongelmaa miehessä vaan nimenomaa naisessa. Miksi kokee ihan normaalin kysymyksen tenttaavaksi, miksi ei voi kertoa toiselle mikä painaa, koska se tulee kuitenkin esille kaikessa mitä toinen tekee. Miksi ei kunnioita toista sen vertaa, että sanoo sen mitä ajattelee... Ja asiasisältö voi olla ihan tavallinen, kuten että ärsytti se jätety voi purkki pöydällä tjms.
*Muokkaus* sinänsä tämä stoori oli erilainen varmaan kuin ap:n tarina -ehkä. Antaa vain ajattelemista myös toiselta puolelta.
T
tähtinen
Vieras
Mua oikein pelottaa ap:n puolesta. Miehesi käytös ei ole tervettä. Yrität kovasti puolustella häntä.
Kuulostat itse asiassa minulta, mä olin tuollaisessa parisuhteessa, jossa mies oli tuollainen. Mäkin puolustelin ihan samalla tavalla. Se ahdistuksen määrä oli rajaton. Ja silti koin mieheni käytöksen rakastamiseksi. Parin vuoden jälkeen kuvioihin tuli fyysinen väkivalta. Sitäkin kestin monta vuotta.
Miehessäsi on sellaisia piirteitä, että on ihan ajan kysymys, koska ensimmäinen nyrkin isku tulee. Oikeasti. Lähde vielä kuin voit. Nuo tenttaamiset tulevat vain pahenemaan ajan myötä. Hän on vain pari kuukautta tsemppaamalla tsempannut "normaalia käytöstä", mutta paluu vanhaan käytökseen on ihan kohta taas käsillä. Teidän suhteenne kuulostaa pelottavalle, vaikka koetkin miehesi käytöksen rakkauden osoitukseksi. Fyysinen väkivalta pahenee sitten joka kerta. Kyse voi olla myöhemmin jopa elämästä ja kuolemasta.
Itse lähdin tuollaisesta suhteesta 8 vuotta sitten. Ja vieläkin pelottaa. Pelkään, että mies löytää mut ja kostaa jättämiseni. Näen edelleen painajaisia niistä tenttauksista ja väkivallasta. Unissani aina pakenen miestä piiloon. Se ahdistuksen tunne tenttaushetkellä on kaameaa. Kärsin tuon seurauksena myös unettomuudesta.
Sellaistako haluat loppuelämäsi olevan? Nyt mulla on normaaliakin normaali mies. Oikeasti ap, mene vaikka yksin terapiaan saamaan ihan faktat ammattilaiselta. Olet pelottavan sairaassa suhteessa, etkä tajua olevasi vaarassa.
Kuulostat itse asiassa minulta, mä olin tuollaisessa parisuhteessa, jossa mies oli tuollainen. Mäkin puolustelin ihan samalla tavalla. Se ahdistuksen määrä oli rajaton. Ja silti koin mieheni käytöksen rakastamiseksi. Parin vuoden jälkeen kuvioihin tuli fyysinen väkivalta. Sitäkin kestin monta vuotta.
Miehessäsi on sellaisia piirteitä, että on ihan ajan kysymys, koska ensimmäinen nyrkin isku tulee. Oikeasti. Lähde vielä kuin voit. Nuo tenttaamiset tulevat vain pahenemaan ajan myötä. Hän on vain pari kuukautta tsemppaamalla tsempannut "normaalia käytöstä", mutta paluu vanhaan käytökseen on ihan kohta taas käsillä. Teidän suhteenne kuulostaa pelottavalle, vaikka koetkin miehesi käytöksen rakkauden osoitukseksi. Fyysinen väkivalta pahenee sitten joka kerta. Kyse voi olla myöhemmin jopa elämästä ja kuolemasta.
Itse lähdin tuollaisesta suhteesta 8 vuotta sitten. Ja vieläkin pelottaa. Pelkään, että mies löytää mut ja kostaa jättämiseni. Näen edelleen painajaisia niistä tenttauksista ja väkivallasta. Unissani aina pakenen miestä piiloon. Se ahdistuksen tunne tenttaushetkellä on kaameaa. Kärsin tuon seurauksena myös unettomuudesta.
Sellaistako haluat loppuelämäsi olevan? Nyt mulla on normaaliakin normaali mies. Oikeasti ap, mene vaikka yksin terapiaan saamaan ihan faktat ammattilaiselta. Olet pelottavan sairaassa suhteessa, etkä tajua olevasi vaarassa.
T
tähtinen
Vieras
Mistä sä ap kirjoitat tän jutun? Etkö pelkää, että miehes löytää sun aloituksen, jos osaa katsoa, millä sivuilla sä olet käynyt?? Mitäköhän sitten tapahtuu??
L
lyydia
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja tähtinen:
Tähän täysi peesi.
Mulla myös samanlaisia kokemuksia. Samanlaisesta suhteesta, muuttui lopulta elämän ja kuoleman väliseksi kamppailuksi. Selvisin hengissä koska kirjaimellisesti karkasin miehen poissa ollessa, mutta psyykkisesti sain niin pahoja traumoja etten ole niistä vieläkään selvinnyt. Edelleen pelkään exääni, ja edelleen hän koettaa hallita minua vaikka erosta on monta vuotta.
Mutta koska olen itse ollut samassa tilanteessa kuin ap, tiedän senkin, miten voimakasta apn oma vastustus on sille että hän näkisi totuuden. Minäkin koetin sitä kieltää loppuun saakka, kun toiset minulle koettivat sanoa ettei suhteemme tai exäni ole normaali. Ei sitä halunnut uskoa. Pikkuhiljaa kuitenkin silmäni avautuivat ja sain rohkeutta todella huomata, millaista elämämme oli. Toivon kovasti, että apkin herää huomaamaan tämän, ennenkuin mies on tuhonnut joko apn psyykkeen tai tappanut hänet fyysisesti.
T
tähtinen
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja lyydia:
Peesi!!!
Mäkin kirjaimellisesti karkasin, pakkasin kamat, ku mies oli töissä. Hommasin asunnon ja hankin salaisen osoitteen ja puh numeron. Väliajan asuin vanhemmilla ja hän terrorisoi vanhempieni kotinumeroa vielä monta vuotta eron jälkeen. Mun oli tosi vaikea kuunnella ketään, tai siis ottaa onkeeni muiden kehoituksista lähteä. Kun vihdoin lähdin pääsin onneksi hengissä irti. Pelottaa sekin, kuinka lähellä kävin kuolemaa (amfetamiinipäissään haki keittiöveitsen, kaatoi mut sängylle ja hakkas keittiöveitsellä mun viereen patjaan satoja kertoja raivon vallassa ja huusi vittu mä tapan sut vitun huora. Onneks ei lyöny mua sillä veitsellä vaan löi kokoajan patjaan.)
A
ap:lle
Vieras
M
Mies
Vieras
Unohda asia, mutta jos miehesi sinulta sitä vielä joskus kysyy... niin kerro rehellisesti miten asia on... näytä vaikka tämä ketju. Miehille on aina arka paikka noi ex:ät... kuitenkin rehellisyys maan perii.
M
mitäpä turhaa
Vieras
No en kertois tuota. Ihan vanha juttu, en nostais noita vnahoja ja aika järjettömiä juttuja pintaan. Ei mun mielestä sun parin kkn tapailun tms perusteella tartte kertoa ihmiselle sitä sun tätä asioita. Joku ei ois tossa tilanteessa ees hoksannu kertoa, koska ois unohtanu jo koko tyypin. Vaikka tää tyyppi on selkeesti läsnä sun arkielämässä, niin jos sen akns ei oo ongelmaa, niin en ehkä turhaan kertois. Ja ku noot kertonu, niin ok. Se oli siinä ja ei mitään. Mun mielestä se, että sää varotit tätä työkaveirasi, on ihan ok. Sanoihan hän itsekin että "joko varoitit"..että ei tuota tarvitse kertoa. Mun mielestä ihan vilpitön juttu. Onhan kyse työhyvinvoinnistakin, ettei siellä välit kiristy ja joku tuu mukiloituna töihin (tai sitten miehesi on mukiloitu ja silti kireet välit töissä).
Siis jättäisin kertomatta. Miksi sitä enää kertoisit? Ei sillä ole merkitystä missään. Se, miks hän kyselee tuota että "kertoisithan kaiken" jne..niin se onvaan tuota mustasukkaista luonteenpiirrettä. Ei sun tarvitse tuntea syyllisyyttä, jos kerta et ole tehnyt mitään väärin.
Entä jos sun mies ois vaikka uhannut mukiloida sun parhaan ystäväsi, koska ei pidä hänestä (sukupuoleen katsomatta)? Olisitko silloin jättänyt varoittamatta ystävääsi, tuskinpa? Joten mielestäni tää menee kyllä selkeästi tähän, että on ok varoittaa toista. Varsinkin asioista, mistä toinen EI VOI TIETÄÄ. Eli tämä, jonka kans sulla oli joskus muinion juttua, ei m itenkään voi varautua siihen että joku äijä tulee mukiloimaan! Koska hän on sillon ymmärtääkseni tapaillut sinkkua (sinua). Mikä on siis ok.
Sua taitaa vaivata tämä asia vain ja ainoastaa nsen tähden, että pelästyit tuossa alussa pahasti miestäsi. Muuten oisit unohtanu jo koko jutun.
Siis jättäisin kertomatta. Miksi sitä enää kertoisit? Ei sillä ole merkitystä missään. Se, miks hän kyselee tuota että "kertoisithan kaiken" jne..niin se onvaan tuota mustasukkaista luonteenpiirrettä. Ei sun tarvitse tuntea syyllisyyttä, jos kerta et ole tehnyt mitään väärin.
Entä jos sun mies ois vaikka uhannut mukiloida sun parhaan ystäväsi, koska ei pidä hänestä (sukupuoleen katsomatta)? Olisitko silloin jättänyt varoittamatta ystävääsi, tuskinpa? Joten mielestäni tää menee kyllä selkeästi tähän, että on ok varoittaa toista. Varsinkin asioista, mistä toinen EI VOI TIETÄÄ. Eli tämä, jonka kans sulla oli joskus muinion juttua, ei m itenkään voi varautua siihen että joku äijä tulee mukiloimaan! Koska hän on sillon ymmärtääkseni tapaillut sinkkua (sinua). Mikä on siis ok.
Sua taitaa vaivata tämä asia vain ja ainoastaa nsen tähden, että pelästyit tuossa alussa pahasti miestäsi. Muuten oisit unohtanu jo koko jutun.
V
vieras
Vieras
ei kuulosta normilta sun miehes, sun ei tarvitse sietää tuollaista kohtelua, ethän ole tehnyt mitään väärää. Lähtisin kovaa ja äkkiä pois
H
hnn
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja tähtinen:
No jospa vaikka kirjottaa kirjaston koneelta tai töistä? Harvemmin kuule töihin pääsee kukaan ulkopuolinen sivuhistoriaa tsekkaaamaan
Jos pääsee, niin ilmoitus poliiseille. Voipi tulla ap:llekki ongelmia, jos ulkopuoliset (hänen tuttavat) murtautuvat koneelle.
V
voi ie
Vieras
V
vieras
Vieras
V
vieras
Vieras
S
sss
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja sss:
Vielä lisään tähän, että erolla kiristäminen on todella epäreilua. Avoimuus on eri asia kuin se, että toinen kiristää uhkailemalla jokaisen tiedon.
:hug: sulle.
M
mies
Vieras
M
mitäpä turhaa
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja sss:
Jep, erokortti on todella törkeä!
En muuten sen enempää ota kantaa tuohon mustasukkaisuuteen, kun tuolla jo yllä kirjoitin yleisluontaisesti juttuun.
E
ei jaksanu kirjautua nyt
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja mitäpä turhaa:
Samaa mieltä, varsinkin kun sitä viljelee jatkuvasti.
Mutta toisaalta aika moni parisuhteessa sanoo, että jos esim. petät, se on sitten moi moi. Tämän aika moni hyväksyy kyllä.
AP:n miehen asia on vaan, jos valehtelet se on sitten moi moi.
Minä pidän miestä fiksuna, että kertoo suorilteen, mikä on hänen mielestä ehdoton paha. Näin toinen tietää, mitä toinen ei kestä. Jatkuvasti hoettuna se on kyllä tosi ikävä ja varsinkin jos sillä ns. "uhkailee" kuten ap:n mies. Mutta mies on jo ollut jonkinaikaa vetämättä tuota korttia ja pyrkinyt selkeesti korjaamaan tilannetta.
Nyt en ole varma miksi kirjoitit tuon tekstin.
Jos olisit pahoillasi että valehtelit, siis oikeasti pahoillasi, niin olisit varmaankin vaan kirjoittanut siitä. Eli et tuntisi että sinulla oli oikeutus valehtelullesi, ilmeisesti tunnet että sinulla oli oikeutus. Sen takia käytit huomattavan paljon aikaa mustamaalataksesi miehesi (varmaan syystä).
Jos ihan rehellisesti olisit vaan kertonut että sinusta se sinun valehtelu ei ollut niin paha asia ja kysynyt muiden mielipidettä niin olisi päästy kaikki vähemmällä.
Jos olisit pahoillasi että valehtelit, siis oikeasti pahoillasi, niin olisit varmaankin vaan kirjoittanut siitä. Eli et tuntisi että sinulla oli oikeutus valehtelullesi, ilmeisesti tunnet että sinulla oli oikeutus. Sen takia käytit huomattavan paljon aikaa mustamaalataksesi miehesi (varmaan syystä).
Jos ihan rehellisesti olisit vaan kertonut että sinusta se sinun valehtelu ei ollut niin paha asia ja kysynyt muiden mielipidettä niin olisi päästy kaikki vähemmällä.
O
Onneton
Vieras
Jaska kirjoitin tekstin siksi koska tämä asiaa painaa minua. Olen elänyt tämän asian kanssa niin kauan että tunnustan etten enää osaa ajatella objektiivisesti. Olen pyrkinyt kirjoittamaan asian täysin todenmukaisesti, kirjoitan anonyymisti netissä, minulla ei ole syytä valehdella. En mustamaalaa vaan kerron miten hän käyttäytyy ja kysyn onko se normaalia vai eikö se ole normaalia kun itse en enää tiedä kertakaikkiaan.
Kysynkin siis mielipiteitä. Onko valehteluni täysin tuomittavaa ja olenko moraaliton ja paha mitä mieltä mieheni on ollut kun tein alkuperäisen virheeni enkä kertonut miehelleni hetipaikalla tästä exästä. Ja monenko mielestä se oli virhe ylipäätään?
Motiivin siihen olen jo selittänyt, mies oli alussa hyvin mustasukkainen minun mielestäni turhista asioista (kerroin esimerkkejä) ja selkeän epävarma tunteistani häntä kohtaan. Ajattelin antaa miehelle aikaa tutustua ja oppia tuntemaan minut ja luottamaan rakkauteeni ennen kuin asiasta mainitsen koska arvelin että saisi vain turhan mustasukkaisuuskohtauksen taas heti. Lisäksi en tajunnut millainen show asiasta nousisi, jos olisin tiennyt oloisin tosiaan maininnut asiasta välittömästi.
Mitä tulee erouhkailuihin niin ne olivat todella vuoden ajan jokakuukautinen perinne. Riitoja ei milloinkaan tullut isoista asioista vaan juurikin jostain tavanomaisesta kinasta kumpi on tiskannut useammin. Ja aina tuli "Mari (ei oikea nimeni) se on nyt ero. " tai "tässä muovikassi, kerää siihen tavarasi, nyt riitti, nyt tuli ero." Mies pari kertaa vannoi ettei käyttäisi tuota kun tulee uusi riita mutta ikinä ei sitä pitänyt. Nuo olivat minulle aina sellainen shokki, (miten voi rakastamani mies sanoa noin tällaisesta asiasta jos muka rakastaa minua kuten on kertonut) etten itkultani pystynyt vain lähtemään ja jouduin anelemaan että asia sovitaan ja pyytämään joskus anteeksi vaikka tajusin ettei itsessäni ollut vikaa. Kuten sanottu, nyt on mennyt muutamia kuukausia ilman uhkauksia. Mutta näen painajaisia miehestäni joka huutaa eroavansa minusta joihin herään itkien ainakin kerran kuussa. Siitä on tullut minulle toistuva painajainen.
En kirjoita kotikoneelta. Ja miehen mielipide, rehellisyys maan perii kyllä mutta en kestäisi sitä lopputulosta.
Ja piparisuu, en mitenkään lukkiudu kun juttelen miehen kanssa. Mies ei ikinä lähtisi parisuhdeterapiaan. Kun mainitsin että tuttavani käy miehensä kanssa parisuhdeterapiassa ja toi siksi lapsensa hoitooni puuskahti pilkallisesti että aika säälittävää jos eivät saa omia ongelmiaan puiduksi ja jotain että aika humpuukia.
Ja taisin kirjoittaa vähän epäselvästi, en ole sitä mieltä että pitää olla salaisuuksia. Ei minulla niitä olekaan paitsi tuo juttu. Olisi IHANAA jos voisin kertoa ja puhua avoimesti tarvitsematta pelätä miehen raivoa ja jättämisiä ja sitä miten olen paha ihminen. En minä HALUA pitää salaisuuksia, sehän minua painaakin. Mutta sitä mieltä olen että pitää olla omia ajatuksia jotka voi itsellään pitää vain itseä varten. Mieheni mielestä minun pitäisi kertoa hänelle kaikki, siis oikeasti joka ajatukseni. Kysyin kerran että jos haluaisin pitää itselläni tiedon vaikka lapsuuden toiveammatistani mitä mieltä on siitä. Mies sanoi että miksi pimittäisin ja salaisin sitten tuon tiedon, kyllä sekin pitää kertoa.
"Se, että olet ulkokultainen ja sanot, ettei ole mitään kerrottavaa, mutta todellisuudessa on näinkin paljon kuin mitä nyt olet täällä kertonut, niin valehtelet miehellesi. "
Tosi on, senhän kerroin jo otsikossa. Mutta onko se moraalisesti oikein ottaen huomioon tilanteen ja mieheni luonteen joista olen avoimesti kertonut ja onko järkevää kantaa tällaista murhetta asiasta varsinkin kun minulla ei ole aikomusta valehdella mistään ja tarkoitus olla täysin avoin? Paitsi tuon yhden asian kanssa.
"Minusta sun pitää vaan alkaa keskustelemaan noista asioista miehesi kanssa, jos haluat teidän parisuhteen oikein hyväksi -myös miehen puolelta. Se, että kerrotko nyt tuon alkup. vanhan asian, ei ole enää niin tärkeä, mun mielestä."
Mutta juuri siitähän tässä on kyse. Ei minulla ole aikomusta valehdella enää mistään, mutta tuo on valhe jonka olen jo kertonut. Se mikä painaa. Mies saa minulta täyttä rehellisyyttä ja avoimuutta, kerron hänelle kaiken. En koe että minun pitäisi salata tai valehdella missään muussa asiassa kuin tuossa jo kerrotussa valheessa. Mieskin on tsempannut käytöstään eikä minun ole realistisesti tarvinnut pelätä häntä pariin kuukauteen. Ja kyllä meillä puhutaan, olen kertonut miehelleni että pelkään häntä, olemme keskustelleet paljonkin ja mies on tuosta pahoillaan tai kun kerroin että näin hänestä painajaista johon heräsin itkien on välillä hiljaa ja mietteliäs.
Ja miehen mielestä hän ei ole mustasukkainen, yhtään. On kuulemma alussa ollut vähän mutta ei edes silloinkaan mitenkään erityisesti. Kysyin tätä kerran jokin kuukausi sitten.
Kysynkin siis mielipiteitä. Onko valehteluni täysin tuomittavaa ja olenko moraaliton ja paha mitä mieltä mieheni on ollut kun tein alkuperäisen virheeni enkä kertonut miehelleni hetipaikalla tästä exästä. Ja monenko mielestä se oli virhe ylipäätään?
Motiivin siihen olen jo selittänyt, mies oli alussa hyvin mustasukkainen minun mielestäni turhista asioista (kerroin esimerkkejä) ja selkeän epävarma tunteistani häntä kohtaan. Ajattelin antaa miehelle aikaa tutustua ja oppia tuntemaan minut ja luottamaan rakkauteeni ennen kuin asiasta mainitsen koska arvelin että saisi vain turhan mustasukkaisuuskohtauksen taas heti. Lisäksi en tajunnut millainen show asiasta nousisi, jos olisin tiennyt oloisin tosiaan maininnut asiasta välittömästi.
Mitä tulee erouhkailuihin niin ne olivat todella vuoden ajan jokakuukautinen perinne. Riitoja ei milloinkaan tullut isoista asioista vaan juurikin jostain tavanomaisesta kinasta kumpi on tiskannut useammin. Ja aina tuli "Mari (ei oikea nimeni) se on nyt ero. " tai "tässä muovikassi, kerää siihen tavarasi, nyt riitti, nyt tuli ero." Mies pari kertaa vannoi ettei käyttäisi tuota kun tulee uusi riita mutta ikinä ei sitä pitänyt. Nuo olivat minulle aina sellainen shokki, (miten voi rakastamani mies sanoa noin tällaisesta asiasta jos muka rakastaa minua kuten on kertonut) etten itkultani pystynyt vain lähtemään ja jouduin anelemaan että asia sovitaan ja pyytämään joskus anteeksi vaikka tajusin ettei itsessäni ollut vikaa. Kuten sanottu, nyt on mennyt muutamia kuukausia ilman uhkauksia. Mutta näen painajaisia miehestäni joka huutaa eroavansa minusta joihin herään itkien ainakin kerran kuussa. Siitä on tullut minulle toistuva painajainen.
En kirjoita kotikoneelta. Ja miehen mielipide, rehellisyys maan perii kyllä mutta en kestäisi sitä lopputulosta.
Ja piparisuu, en mitenkään lukkiudu kun juttelen miehen kanssa. Mies ei ikinä lähtisi parisuhdeterapiaan. Kun mainitsin että tuttavani käy miehensä kanssa parisuhdeterapiassa ja toi siksi lapsensa hoitooni puuskahti pilkallisesti että aika säälittävää jos eivät saa omia ongelmiaan puiduksi ja jotain että aika humpuukia.
Ja taisin kirjoittaa vähän epäselvästi, en ole sitä mieltä että pitää olla salaisuuksia. Ei minulla niitä olekaan paitsi tuo juttu. Olisi IHANAA jos voisin kertoa ja puhua avoimesti tarvitsematta pelätä miehen raivoa ja jättämisiä ja sitä miten olen paha ihminen. En minä HALUA pitää salaisuuksia, sehän minua painaakin. Mutta sitä mieltä olen että pitää olla omia ajatuksia jotka voi itsellään pitää vain itseä varten. Mieheni mielestä minun pitäisi kertoa hänelle kaikki, siis oikeasti joka ajatukseni. Kysyin kerran että jos haluaisin pitää itselläni tiedon vaikka lapsuuden toiveammatistani mitä mieltä on siitä. Mies sanoi että miksi pimittäisin ja salaisin sitten tuon tiedon, kyllä sekin pitää kertoa.
"Se, että olet ulkokultainen ja sanot, ettei ole mitään kerrottavaa, mutta todellisuudessa on näinkin paljon kuin mitä nyt olet täällä kertonut, niin valehtelet miehellesi. "
Tosi on, senhän kerroin jo otsikossa. Mutta onko se moraalisesti oikein ottaen huomioon tilanteen ja mieheni luonteen joista olen avoimesti kertonut ja onko järkevää kantaa tällaista murhetta asiasta varsinkin kun minulla ei ole aikomusta valehdella mistään ja tarkoitus olla täysin avoin? Paitsi tuon yhden asian kanssa.
"Minusta sun pitää vaan alkaa keskustelemaan noista asioista miehesi kanssa, jos haluat teidän parisuhteen oikein hyväksi -myös miehen puolelta. Se, että kerrotko nyt tuon alkup. vanhan asian, ei ole enää niin tärkeä, mun mielestä."
Mutta juuri siitähän tässä on kyse. Ei minulla ole aikomusta valehdella enää mistään, mutta tuo on valhe jonka olen jo kertonut. Se mikä painaa. Mies saa minulta täyttä rehellisyyttä ja avoimuutta, kerron hänelle kaiken. En koe että minun pitäisi salata tai valehdella missään muussa asiassa kuin tuossa jo kerrotussa valheessa. Mieskin on tsempannut käytöstään eikä minun ole realistisesti tarvinnut pelätä häntä pariin kuukauteen. Ja kyllä meillä puhutaan, olen kertonut miehelleni että pelkään häntä, olemme keskustelleet paljonkin ja mies on tuosta pahoillaan tai kun kerroin että näin hänestä painajaista johon heräsin itkien on välillä hiljaa ja mietteliäs.
Ja miehen mielestä hän ei ole mustasukkainen, yhtään. On kuulemma alussa ollut vähän mutta ei edes silloinkaan mitenkään erityisesti. Kysyin tätä kerran jokin kuukausi sitten.
A
Ap
Vieras
Tollaset pipipäät löytää helposti kaikki mitä niistä kirjoittaa.
Jos siis tietää että käyt esim. täällä plussalla niin mä oon melkein varma, että käy kyttäämässä.
Minä lähtisin ja lujaa tuollaisesta suhteesta.
Jos siis tietää että käyt esim. täällä plussalla niin mä oon melkein varma, että käy kyttäämässä.
Minä lähtisin ja lujaa tuollaisesta suhteesta.
J
joku vieras
Vieras
Jep. Tiedätkö muuten ap, että koneelle saa laitettua sellaisen ohjelman, joka tallentaa jokaikisen näppäimen painalluksen ja sivustot joilla vierailet. Jälkikäteen sieltä saa luettua joka ikisen viestin, tarinan, lauseen, salasanan mitä ikinä olet kirjoitellut. Googlaa key logger, jos et usko.
En nyt halua olla vainoharhainen, mutta minunkaan mielestäni sun miehesi ei ole ihan terve tai tavallinen. Miehessäsi on jotain todella karmivaa, tuo kontrollointi, uhkailu ja alistaminen ei ole normaalia. Ei vain ole.
En nyt halua olla vainoharhainen, mutta minunkaan mielestäni sun miehesi ei ole ihan terve tai tavallinen. Miehessäsi on jotain todella karmivaa, tuo kontrollointi, uhkailu ja alistaminen ei ole normaalia. Ei vain ole.
V
vieras
Vieras
Ap,
Mielestäni parisuhteessa ei tarvitse kaikkea kertoa. Enkä tarkoita nyt valehtelua, se teidän osalta jo tapahtui eikä sille mitään voi, vaan sitä miten vapaa voit olla NYT kun miehesi vangitsee mielesi. Usko tai älä, vielä tulee päivä jolloin et enää uskalla ajatella tiettyjä asioita, kun tiedät että sinun on kerrottava ne miehellesi. Mieluummin petät itseäsi, kuin suututat miestäsi.
Itse elän mustasukkaisen miehen kanssa. Alkumme oli kuten sinun kertomastasi, pienikin erimielisyys niin se oli ero. Onneksi asunto oli minun, ja mies lähti kävelemään. Tuli aina takaisin, jokaisella kerralla. Kun tulin raskaaksi, päätin vakaasti alkavani yksinhuoltajaksi. Tuosta miehestä kuitenkin kuoriutui loistava, huolehtiva isä. Perheemme on ihana enkä vaihtaisi hetkeäkään tästä pois. Mustasukkaisuus on kuitenkin tappanut "naisen minussa". Tiedän, että mies pahastuu jos ajattelen toisia miehiä ja taas loukkaantuu jos ajattelen häntä "sillä tavoin" kun hänellä ei ole sillä hetkellä haluja. Minulla ei enää vuosiin ole ollut mitään haluja yksin eikä yhdessä, sillä olen tarpeeksi kauan kieltänyt itseltäni sellaisen. Tämä meidän tilanteemme huutaa jo pariterapiaa tai sitä lopullista eroa.
Mielestäni parisuhteessa ei tarvitse kaikkea kertoa. Enkä tarkoita nyt valehtelua, se teidän osalta jo tapahtui eikä sille mitään voi, vaan sitä miten vapaa voit olla NYT kun miehesi vangitsee mielesi. Usko tai älä, vielä tulee päivä jolloin et enää uskalla ajatella tiettyjä asioita, kun tiedät että sinun on kerrottava ne miehellesi. Mieluummin petät itseäsi, kuin suututat miestäsi.
Itse elän mustasukkaisen miehen kanssa. Alkumme oli kuten sinun kertomastasi, pienikin erimielisyys niin se oli ero. Onneksi asunto oli minun, ja mies lähti kävelemään. Tuli aina takaisin, jokaisella kerralla. Kun tulin raskaaksi, päätin vakaasti alkavani yksinhuoltajaksi. Tuosta miehestä kuitenkin kuoriutui loistava, huolehtiva isä. Perheemme on ihana enkä vaihtaisi hetkeäkään tästä pois. Mustasukkaisuus on kuitenkin tappanut "naisen minussa". Tiedän, että mies pahastuu jos ajattelen toisia miehiä ja taas loukkaantuu jos ajattelen häntä "sillä tavoin" kun hänellä ei ole sillä hetkellä haluja. Minulla ei enää vuosiin ole ollut mitään haluja yksin eikä yhdessä, sillä olen tarpeeksi kauan kieltänyt itseltäni sellaisen. Tämä meidän tilanteemme huutaa jo pariterapiaa tai sitä lopullista eroa.
