Pitkä suhde, joka ei ole koskaan "kipinöinyt"

[nimimerkkihukassa]

Olen viime aikoina tullut yhä enemmän ahdistuneeksi suhteessamme, joka on alusta saakka ollut enemmän kuin kahden kämppiksen yhdessä asumista. Alussa ei ollut mitään erikoista kipinöintiä tai rakkauden huumaa, asiat lähti vaan rullaamaan kohti parisuhdetta, kun molemmat satuttiin tarvitsemaan asuntoa ja päätettiin muuttaa saman katon alle.
Nyt olemme olleet yhdessä "vanhasta tottumuksesta" n.12 vuotta eli aika pitkän aikaa! Olen tottunut puolisooni niin, että pelkkä ajatuksin erosta ahdistaa. Elämämme ovat kietoutuneet tiukasti yhteen yhteisten lemmikkien ja yhteisen talon ym. vuoksi.

Silti kun katselen joskus kadulla rakastuneita pareja käsi kädessä tai näen pariskunnan, joiden katseesta näkee intohimon, sydäntäni kirpaisee. Itse en ole koskaan saanut kokea rakkauden huumaa.

Olenko hullu, jos jatkat tässä miltei platonisessa suhteessa vai katkerunko, jos en edes yritä etsiä intohimoista suhdetta. Tarvitaanko onnelliseen elämään aina intohimoa?

 

[marjak]

Minä kiduin n 15 vuotta. Yhteensä ennätettiin olla naimisissa kahdeksantoista vuotta. Alkuajat oli onnellisia, luulin kun en paremmasta tiennyt.Erottiin yli kymmenen vuotta sitten ja yksikseen elelin, tai pentujen kanssa. Sitten kohtasin hänet. Jalat meni alta. En voinut kuvitella, että koskaan kohtaan sellaista rakkautta, yhteenkuulumisen tunnetta. Sydämeni on niin täynnä rakkautta, intohimoa, hellyyttä vaikka ollaankin jo viidenkympin paremmalla puolella.

Päivääkään en antaisi pois tai vaihtaisi vaikka ongelmia meillä on ollutkin. Kerran se on vain elettävä. Suosittelen sinulle samaa.

 

[Töttörö]

Olen viime aikoina tullut yhä enemmän ahdistuneeksi suhteessamme, joka on alusta saakka ollut enemmän kuin kahden kämppiksen yhdessä asumista. Alussa ei ollut mitään erikoista kipinöintiä tai rakkauden huumaa, asiat lähti vaan rullaamaan kohti parisuhdetta, kun molemmat satuttiin tarvitsemaan asuntoa ja päätettiin muuttaa saman katon alle.
Nyt olemme olleet yhdessä "vanhasta tottumuksesta" n.12 vuotta eli aika pitkän aikaa! Olen tottunut puolisooni niin, että pelkkä ajatuksin erosta ahdistaa. Elämämme ovat kietoutuneet tiukasti yhteen yhteisten lemmikkien ja yhteisen talon ym. vuoksi.

Silti kun katselen joskus kadulla rakastuneita pareja käsi kädessä tai näen pariskunnan, joiden katseesta näkee intohimon, sydäntäni kirpaisee. Itse en ole koskaan saanut kokea rakkauden huumaa.

Olenko hullu, jos jatkat tässä miltei platonisessa suhteessa vai katkerunko, jos en edes yritä etsiä intohimoista suhdetta. Tarvitaanko onnelliseen elämään aina intohimoa?

Nää on näitä suuria elämän valintoja. Et välttämättä koskaan löydä sitä suurta rakkautta... tai sitten tapaat hänet piankin. Kuka mitäkin elämässään arvostaa. Ystäväni jätti miehensä suuren rakkauden vuoksi...ja pieleen meni. Kaiken menetti...ja ajattlee nyt että parempi olisi ollut entisen kanssa elää rauhallista ja turvallista elämää.

Itse erosin tämmösestä kaverisuhteesta juuri. Ja oon tosi onnellinen. Kiikarissa ei ketään. Mielummin yksin kun epätyydyttävässä suhteessa.

 

[Terttu]

Nää on näitä suuria elämän valintoja. Et välttämättä koskaan löydä sitä suurta rakkautta... tai sitten tapaat hänet piankin. Kuka mitäkin elämässään arvostaa. Ystäväni jätti miehensä suuren rakkauden vuoksi...ja pieleen meni. Kaiken menetti...ja ajattlee nyt että parempi olisi ollut entisen kanssa elää rauhallista ja turvallista elämää.

Itse erosin tämmösestä kaverisuhteesta juuri. Ja oon tosi onnellinen. Kiikarissa ei ketään. Mielummin yksin kun epätyydyttävässä suhteessa.

En usko että ihmiset ajattelee noin. Kyllä ihminen katuu enemmän sitä, ettei tee tai toteuta asioita kun että lähtisi suuren rakkautensa perään. Elämä menee aina kuitenkin eteenpäin.

 

[vieras]

Olen viime aikoina tullut yhä enemmän ahdistuneeksi suhteessamme, joka on alusta saakka ollut enemmän kuin kahden kämppiksen yhdessä asumista. Alussa ei ollut mitään erikoista kipinöintiä tai rakkauden huumaa, asiat lähti vaan rullaamaan kohti parisuhdetta, kun molemmat satuttiin tarvitsemaan asuntoa ja päätettiin muuttaa saman katon alle.
Nyt olemme olleet yhdessä "vanhasta tottumuksesta" n.12 vuotta eli aika pitkän aikaa! Olen tottunut puolisooni niin, että pelkkä ajatuksin erosta ahdistaa. Elämämme ovat kietoutuneet tiukasti yhteen yhteisten lemmikkien ja yhteisen talon ym. vuoksi.

Silti kun katselen joskus kadulla rakastuneita pareja käsi kädessä tai näen pariskunnan, joiden katseesta näkee intohimon, sydäntäni kirpaisee. Itse en ole koskaan saanut kokea rakkauden huumaa.

Olenko hullu, jos jatkat tässä miltei platonisessa suhteessa vai katkerunko, jos en edes yritä etsiä intohimoista suhdetta. Tarvitaanko onnelliseen elämään aina intohimoa?

Et todellekaan ole hullu.
Ajattelepa, että vuosittain.. puolet aviotuneista..niissä on tosin monia ikäluokkia..eroaa, ketkä mistäkin syystä, ja kuka sitten, jos et sinä... päättäisi... jatkatko onnetonta liittoasi.
Itsekin olen eronnut 35v aviosta, ja kadun sitä vieläkin, etten jaksanut ajoissa erota kylmästä ja tunnevammaisesta vaimostani. Tavattuani uuden kunppanin, elin sen jälkeen 17v elämäni parasta aikaa, mutta sekin päättyi hänen henkisen sairauden vuoksi.
Nyt, sen jälkeen oli 3vuoden aikana,2 onnentonta yritystä(sairasta mustasukkaisuutta kummallakin naisella), mutta tämä nyk. suhde alkoi 5kk sitten, ja aina vaan vahvistuu se tunne että enempää tai parempaa elämää en tule keneltäkään muulta naiselta saamaan.

 

[Onnen avaimet]

Olen viime aikoina tullut yhä enemmän ahdistuneeksi suhteessamme, joka on alusta saakka ollut enemmän kuin kahden kämppiksen yhdessä asumista. Alussa ei ollut mitään erikoista kipinöintiä tai rakkauden huumaa, asiat lähti vaan rullaamaan kohti parisuhdetta, kun molemmat satuttiin tarvitsemaan asuntoa ja päätettiin muuttaa saman katon alle.
Nyt olemme olleet yhdessä "vanhasta tottumuksesta" n.12 vuotta eli aika pitkän aikaa! Olen tottunut puolisooni niin, että pelkkä ajatuksin erosta ahdistaa. Elämämme ovat kietoutuneet tiukasti yhteen yhteisten lemmikkien ja yhteisen talon ym. vuoksi.

Silti kun katselen joskus kadulla rakastuneita pareja käsi kädessä tai näen pariskunnan, joiden katseesta näkee intohimon, sydäntäni kirpaisee. Itse en ole koskaan saanut kokea rakkauden huumaa.

Olenko hullu, jos jatkat tässä miltei platonisessa suhteessa vai katkerunko, jos en edes yritä etsiä intohimoista suhdetta. Tarvitaanko onnelliseen elämään aina intohimoa?

Ei intohimo todellakaan ole ainut onnelliseksi tekevä asia parisuhteessa. Se voi olla myös se, joka tekee elämästä helvetillistä. Hyvin usein intohimon vallassa tehdyt päätökset ovat epäonnistuneita ja niitä kadutaan tosi syvästi. Intohimo ei ole rakkautta, se on viettiä.
Yksi tunnettu pariskunta, joka takavuosina kertoili intohimostaan, on nyt tilitellyt eroaan ja arkisuutta liitossaan. Siinä sinulle esimerkki asiasta.

Teillä on yhteen liittäviä asioita, miksi haikailla sellaista, joka on hetken huumaa ja katoaa. Kysymys on siitä, että muutat ajattelutapaasi, lakkaat romantisoimasta. Arkipäivä ei ole romanttista, mutta siinä on lukemattomia asioita, jotka tekevät elämästä ja parisuhteesta hyvää. Kyllä me kaikki olemme onnellisimpia silloin, kun arki rullaa, on turvallista ja kumppaniin voi luottaa kaikissa asioissa.

Romanttinen rakkaus on oikeastaan kehon kemiallinen reaktio. Se sekoittaa päänupin ja vatsan. Se kestää hetken kuin kramppi, joka laukeaa. Se on luotu siksi, jotta suku jatkuu vietin voimasta, muutoin siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Rakastuminen on helppoa, mutta rakastaminen vaikeaa. Rakastaminen tarkoittaa muutakin kuin oman mielihyvän hakemista. Sinulla, ap, on kaikki hyvän ja onnistuneen parisuhteeen edellytykset ja avaimet tässä ja nyt.

 

[elänyt ennenkin]

Itse sinun on ap päätöksesi tehtävä.
Itse yrittäisin sinuna uudistaa nykyistä parisuhdettasi intohimoisemmalle tasolle.
Voihan olla, että mieskin haluaisi sinulta enemmän, mutta on tottunut siihen, ettei sinulta saa mitään muuta kuin mitä olet antanut.
Ehkä miehesi ei uskalla kyseenalaistaa nykyistä elämäänne. Ehkä miehesi pelkää, että lähdet nostelemaan, jos hän painostaa kikka kolmosiin ja radikaaleimpiin manöövereihin.

Sinuna puhuisin rohkeasti miehen kanssa ja kokeilisin avoimin mielin, jospa se teidänkin parisuhde ja seksielämä nousisi siitä vielä taivaisiin. Eihän siinä menetä mitään jos kokeilette.

 

[Samaa mieltä]

Itse sinun on ap päätöksesi tehtävä.
Itse yrittäisin sinuna uudistaa nykyistä parisuhdettasi intohimoisemmalle tasolle.
Voihan olla, että mieskin haluaisi sinulta enemmän, mutta on tottunut siihen, ettei sinulta saa mitään muuta kuin mitä olet antanut.
Ehkä miehesi ei uskalla kyseenalaistaa nykyistä elämäänne. Ehkä miehesi pelkää, että lähdet nostelemaan, jos hän painostaa kikka kolmosiin ja radikaaleimpiin manöövereihin.

Sinuna puhuisin rohkeasti miehen kanssa ja kokeilisin avoimin mielin, jospa se teidänkin parisuhde ja seksielämä nousisi siitä vielä taivaisiin. Eihän siinä menetä mitään jos kokeilette.

Yleensä terveen ihmisen kanssa suhteessa saa sen mitä antaa. Voit yrittää keksiä virikkeitä ja yllätyksiä, joista parisi tajuaa, että olet kiinnostunut hänestä. Keinoja on lukemattomia. On monia pieniä vinkkejä ja yksi sellainen, jota voit kokeilla on, että hipaiset häntä ohi kävellessä poskesta/ohimosta silmiin vilkaisten tai annat suukkoja ohimennen. Uskomattoman tehokas ja ilmainen kuten kaikki myönteinen palaute . Aloitat pikku hiljaa ja varovasti. Tee sitä mitä itse odotat. Seuraa mitä tapahtuu. Ilostuta häntä lukemalla hänelle laulunsanoja esim. "Missä muruseni on". Soita se hänelle tai jokin vanha lempilaulu. Tehkää yhdessä ristikoita. Kysy juotaisiinko kahvit leivoksen kanssa. Osta kiva uusi yöpaita tai miehelle boxerit. Panosta koska sinulla tuntuu olevan potentiaalinen elämäntoveri. Vielä kysyn miten kerrot hänelle rakkaudestasi?
Intohimo parhaimmillaankin laantuu kahdessa vuodessa. Aina, jos ei mitään tehdä.

 

[Juupas]

Yleensä terveen ihmisen kanssa suhteessa saa sen mitä antaa. Voit yrittää keksiä virikkeitä ja yllätyksiä, joista parisi tajuaa, että olet kiinnostunut hänestä. Keinoja on lukemattomia. On monia pieniä vinkkejä ja yksi sellainen, jota voit kokeilla on, että hipaiset häntä ohi kävellessä poskesta/ohimosta silmiin vilkaisten tai annat suukkoja ohimennen. Uskomattoman tehokas ja ilmainen kuten kaikki myönteinen palaute . Aloitat pikku hiljaa ja varovasti. Tee sitä mitä itse odotat. Seuraa mitä tapahtuu. Ilostuta häntä lukemalla hänelle laulunsanoja esim. "Missä muruseni on". Soita se hänelle tai jokin vanha lempilaulu. Tehkää yhdessä ristikoita. Kysy juotaisiinko kahvit leivoksen kanssa. Osta kiva uusi yöpaita tai miehelle boxerit. Panosta koska sinulla tuntuu olevan potentiaalinen elämäntoveri. Vielä kysyn miten kerrot hänelle rakkaudestasi?
Intohimo parhaimmillaankin laantuu kahdessa vuodessa. Aina, jos ei mitään tehdä.

Ei lataamatonta akkua uudet bokserit käynnistä.

 

[Hurlumhei]

Ei lataamatonta akkua uudet bokserit käynnistä.

Se on kultaseni juuri sitä lataamista, toisen huomioimista ja eräänlaista rakkautta tässä itsekkyyden maailmassa. Jokainen kaipaa hellyyttä. Hellyys poikii ihmeitä. Suosittelen samaa.

 

[Väenö]

Se on kultaseni juuri sitä lataamista, toisen huomioimista ja eräänlaista rakkautta tässä itsekkyyden maailmassa. Jokainen kaipaa hellyyttä. Hellyys poikii ihmeitä. Suosittelen samaa.

Oo uusien pokserien osto, paremmin taetaa toemie jos vanahat riisuu poes....

 

[vOE vÄENÖ]

Oo uusien pokserien osto, paremmin taetaa toemie jos vanahat riisuu poes....

Sinulla niitä riittää noita tylsiä kommentteja, olkoonkin miten viäriksi viännettyjä tahhaasa.
Uskotko, että ne eivät huvita tai kiinnosta?

 

[Väenö]

Sinulla niitä riittää noita tylsiä kommentteja, olkoonkin miten viäriksi viännettyjä tahhaasa.
Uskotko, että ne eivät huvita tai kiinnosta?

On sinnuo uskoa, van pakko myös sannoa, että" so what", kuten intiaanit sannoo.