N
nimimerkkihukassa
Vieras
Olen viime aikoina tullut yhä enemmän ahdistuneeksi suhteessamme, joka on alusta saakka ollut enemmän kuin kahden kämppiksen yhdessä asumista. Alussa ei ollut mitään erikoista kipinöintiä tai rakkauden huumaa, asiat lähti vaan rullaamaan kohti parisuhdetta, kun molemmat satuttiin tarvitsemaan asuntoa ja päätettiin muuttaa saman katon alle.
Nyt olemme olleet yhdessä "vanhasta tottumuksesta" n.12 vuotta eli aika pitkän aikaa! Olen tottunut puolisooni niin, että pelkkä ajatuksin erosta ahdistaa. Elämämme ovat kietoutuneet tiukasti yhteen yhteisten lemmikkien ja yhteisen talon ym. vuoksi.
Silti kun katselen joskus kadulla rakastuneita pareja käsi kädessä tai näen pariskunnan, joiden katseesta näkee intohimon, sydäntäni kirpaisee. Itse en ole koskaan saanut kokea rakkauden huumaa.
Olenko hullu, jos jatkat tässä miltei platonisessa suhteessa vai katkerunko, jos en edes yritä etsiä intohimoista suhdetta. Tarvitaanko onnelliseen elämään aina intohimoa?
Nyt olemme olleet yhdessä "vanhasta tottumuksesta" n.12 vuotta eli aika pitkän aikaa! Olen tottunut puolisooni niin, että pelkkä ajatuksin erosta ahdistaa. Elämämme ovat kietoutuneet tiukasti yhteen yhteisten lemmikkien ja yhteisen talon ym. vuoksi.
Silti kun katselen joskus kadulla rakastuneita pareja käsi kädessä tai näen pariskunnan, joiden katseesta näkee intohimon, sydäntäni kirpaisee. Itse en ole koskaan saanut kokea rakkauden huumaa.
Olenko hullu, jos jatkat tässä miltei platonisessa suhteessa vai katkerunko, jos en edes yritä etsiä intohimoista suhdetta. Tarvitaanko onnelliseen elämään aina intohimoa?