Pitkään hoitovapaalla olleet

[kotiäiti/uraäiti]

Mistä löytyy motivaatio olla kotona?
Miten saatte aikanne kulumaan?
Ootteko olleet vakkaritöissä ennen äitiyslomaa?

Mä olen kolmannesta lapsesta kotona, aikasemmista lapsista ollut kotona aina vuoden. Nyt oon ollut kotona puoltoista vuotta ja olin suunnitellut olevani kotona siihen, kun kuopus on 3v, mutta nyt alkanut ahdistaan tämä jonninjoutava kotona oleminen.

Ollaan käyty perhekerhossa, ulkoilu, kyläilty kaveriperheissä, olen tehnyt paljon juttuja joita ei töiden ohessa ole ehtinyt tekemään. Mutta nyt kaikki kyllästyttää, tuntuu, että samaa rataa kaikki päivät menee ja kaipaan töihin ihan hirveästi. Haluaisin kuitenkin olla vielä ainakin jonkun aikaa kotona lasten kans, koska tuota nuorinta en millään raaskis vielä hoitoon viedä. Mä olen tosi turhautunut, millä ihmeellä tästä pääsis yli?

 

[v]

opiskele, se on ratkaisu! Etäopiskelu muutamilla kontaktitunneilla ainoastaan onnistunee sinullakin

 

[4lapsen äiti]

Mä en nyt niin kovin pitkä aikoja ole kotona ollut, mutta nyt on tarkoitus olla kunnes pienin 3. Meillä tilanne taas niin että on ISO ok-talo, ISO piha ja puutarha, lemmikkejä monta jne. Kaksi isointa lasta koulussa ja heillä iltaisin monia harrastuksia, mies vuorotyössä, joten aika pitkälti yksin hoitelen asioita.
Meillä on puutarhassa kasvimaa jne, puut tehdään pihalla (kaksi takkaa) käyn auttamassa molempia vanhempiani (eronneet) kun ovat jo melko iäkkäitä. Aika kuluu nopeasti, meilläkin kerhoja jne. jossa käydään yleensä pienempien kanssa. Leivon, laitan ruokaa, siivoan (sitä tuntuu tekevän aina) hoidan laskut, asiat jne.
Mies tekee huomattavan paljon vähemmän kotitöitä kun kerran on töissä ja mä kotona, eli mies saa paljon enemmän "omaa aikaa". Se hänelle suotakaan =)
Meillä ei ole juuri lastenhoitajia, eli lähestulkoon 24/7/365 ollaan lasten kanssa, joten asioiden tekeminen on hitaampaa (esim. juuri tehtiin remonttia ja pari vuotta sitten rakennettiin tämä talo ja piha jne) mutta onnistuu kyllä.

Jos haluat olla kotona, niin koita keksiä siihen jotain lisätekemistä; kirppispöytää, hoidat muiden lapsia (rahaa vastaan) jotain kotimyyntiä tms... Tai sitten jotain osa-aikaista työtä tms. Toisaalta ei ne lapset siellä hoidossa vahingoitu, että mikset menis töihin jos se kiinnostaisi.

 

[vieras]

Kaksi vanhempaa lasta on menneet hoitoon jo vuoden ikäisinä, jotenkin tätä viimestä ei vaan haluaisi sinne vielä viedä. Tai ehkäpä en ole vaan valmis hänestä vielä eroamaan lasten kanssa on kivaa olla kotona, nautin etenkin aamuista heidän kanssaan, kun ei ole kiire minnekään. Musta on vaan alkanut tuntuun siltä, että elän jotain ihmeen välivaihetta, ihan kuin olisin pudonnut johonkin välitilaan ja olisin jumissa.

Jostain se motivaatio pitäis löytää, kun kotityöt ei vaan riitä mulle motivaatioks elää Mä haluan, että kotona on siistiä ja kun ollaan koko ajan kotona, niin sotkuakin tulee luonnollisesti enemmän ja näin ollen musta tuntuu, että olen koko ajan rätti kädessä, pesemässä lattiaa, pyykkäämässä...

Mä vaan niin kaipaan mun työtänikin... ehkä on vaan palattava töihin ja hoitorumbaan suunniteltua aikasemmin.

 

[vieras]

Kotonaolo on mielekkäämpää nyt kun talossa on taapero ja eskari. Yhden kanssa oli raahautumista päivästä toiseen. Eskarin kanssa voi puuhailla jo isompen juttuja.

Kannattaa tehdä niitäkin asioita, mistä myös itse pitää eikä ohjelmoida päiviä vain lapsen mukaan. Itse esim. viihdyn paremmin puutarhatöissä kuin leikkipuistossa ja hyvin on lapsikin viihtynyt. Kerhot ja perhekahvilat vain lisäsivät kotiäiti-masista

 

[vieras]

Opiskelin ja tein pikkuremppaa, esim. maalausta. Lapset ovat kyllä meillä aika työläitä hoidettavia, että kovin paljon muuta ei ehtinyt tehdä.

 

[pöö]

Olenko jotenki sitten outo kun minua ei kyllästytä ollenkaan vielä olla kotona. Tai no välillä kyllä, mutta nytkin jatkoin taas autokoulussa käyntiä että sais ajokortin niin pääsis muuallekkin liikkumaan enemmän. Ja ajattelin koululta kysellä että voisinko joitain kursseja suorittaa etänä.