Pitkään yhdessä olleet? Mikä on teidän suhteen salaisuus?

["satu"]

yhdessä 14 vuotta ja salaisuus siinä että kumpikin saa olla itsenäinen eikä tarvii kokoajan olla kysymäs että sopiiko että menen sinne ja tänne ja myös se että annetaan toisillemme tilaa eikä olla kylkikyljes kokoajan.

 

[15 vuotta]

Kai se on kaikilla erilainen se salaisuus. Meillä ei ole ollut tuota monen mainostamaa kahdenkeskistä aikaa varmaan kymmeneen vuoteen, muuten kuin lasten nukkuessa, eikä ole kaivellut kumpaakaan Miehen puolesta en osaa sanoa, miksi minua katselee edelleen, mutta omasta puolestani sanoisin, että olemme mm. parhaita kavereita. Myös intohimoa on edelleen. Muistan, millaista oli niihin aikoihin, kun rakastuin mieheeni ja sitä usein ajattelenkin (en tiedä miksi). Se ehkä pitää sitä intohimoakin yllä. Emme riitele juurikaan. Olemme sielunkumppaneita ja molemmat empaattisia ihmisiä. Tykkäämme mieluummin keskustella asiat halki kuin huutaa tai loukata. Meillä on myös korkea moraali molemmilla, joten pettäminen ei ole käynyt mielessäkään. Molemmat vähän "sopivasti hulluja", joten hauskuuskin on läsnä päivittäin. Lapsia on liuta ja välillä väsyttää, mutta silloin toinen saa kiukutella rauhassa, eikä toinen pistä lisää vettä myllyyn. Mikä ihmeellisintä: Sen lisäksi, että sitä kahdenkeskistä aikaa ei olla liiemmin kaivattu, ei myöskään vietetä aikaa kauheasti erilläänkään. Alkoholia käytetään ehkä kerran vuodessa, jos silloinkaan. Yksinkertaisesti kumpikaan ei näe siihen mitään tarvetta. Koti-ihmisiä ollaan oltu jo ennen lapsia, joten älkää nyt seuraavaksi huudelko, että "ettekö osaa olla muuta kuin isä ja äiti?" Hyvin usein tulee vieläkin hetkiä, jolloin katson miestäni ja ajattelen, miten hyvän miehen olenkaan saanut ja miten häntä rakastan. Yhdessä 15 vuotta.

 

[Renatte]

Yhdessä 18 vuotta.

Paljon on koettu ja ihmettelen, miksi mies vielä minua katselee...

Mutta olemme toistemme parhaita ystäviä, eli keskustelemme kaikesta maan ja taivaan välillä, rehellisesti. Luotamme toisiimme 100%:sti. Molemmat saa mennä omat menonsa ilman motkotuksia. En pelkää hetkeäkään että mieheni pettäisi, enkä ole koskaan edes meinannut pettää miestäni. Meillä on samanlainen hulvaton huumorintaju jota vakavamielisemmät kauhistelevat. Kotona viihdymme ja meillä on koko perheen yhteinen harrastus: veneily, joka antaa puuhaa ja yhteistä tekemistä. Harvoin meillä on kahden keskeistä aikaa, johtuen neljästä lapsesta, mutta silloin otamme kyllä kaiken irti yhdessäolosta.

 

[mitä sanoisin]

salaisuus on miehen luonnoton diplomaattisuus, joka menee sille tasolle, että kukaan ei oikein tiedä mitä hän oikeasti ajattelee ja haluaa. työkaverit ja ystävät alkavat olla ärsyyntyneitäkin, mutta minä totean että ehkä miehen todellisten ajatusten tunteminen olisi saanut minut lähtemään kauan sitten, ja suhtaudun asiaan kaksijakoisemmin.

rakastan miestä, mutta en ole ihan varma ketä silloin rakastan. toisaalta suhde olisi kyllä jo loppunut useampaan kertaan ilman tiettyä pelokkuuttani ja melkoista sitkeyttäni.

kaikenlaista karikkoa on ollut matkalla ja olen lähtenyt jo kertaalleen ja kauas. mutta olen kuitenkin aika tyytyväinen että yhdessä ollaan edelleen. 20 vuotta on täynnä.

 

[Maine Coon/]

Elokuussa pitäisi tulla 22 aviovuotta täyteen.Yhteisen taipaleen varrella ollaan koettu monenlaista. On ollut iloja ja myös raskaita vastoinkäymisiä, jolloin olemme huomanneet puhaltavamme entistä enemmän yhteiseen hiileen. On myös ollut sellaisia tilanteita, että asioista ollaan oltu vahvasti eri mieltä, ollaan tehty molempia tyydyttäviä kompromisseja.Olemme jo avioon mennessä puhuneet yhdessä siitä, että kaikki asiat pitää selvittää ja mitään ei saa jäädä selvittämättä.Puhuminen ihan kaikista asioista, ilman syyttelyä ja äänen korottamista riitatilanteissa on yksi tärkeä seikka.Samoin rakkaus, hellyys, toisen kunnioitaminen.

 

[marabou]

Tavattiin tasan 15 vuotta sitten. Kihloissa 14 v ja naimisissakin. Kyllä se on anteeksianto aika tärkeää sekä yhteiset kiinnostuksen kohteet ja huumori. Aika siis normijuttuja. EIkä kumpikaan ole luovuttaja tyyppiä

 

[aamuntorkku]

No me ollaan oltu kimpassa semmoset vajaa 12 v.

Meidän huumori kohtaa ja se on kyllä tärkeää - meillä on tosi hyvät jutut Kaikenlaista tässä vuosien varrella on ollunna, mut rakkaus on säilynyt vahvana :heart:

 

[HippuTAR]

17 vuotta ollaan oltu yhdessä.
Salaisuus? Tottumus, tapa. Lapset. Ei isoja ongelmia (nyt kun mies lopetti ryyppäämisen joka alkoi olla iso ongelma),niin miksipä tilannetta muuttelemaan?

En oikein tiedä oikeesti. Eilen just ajattelin sitä että näin pitkään on oltu yhdessä ja mä en tunne tota miestä oikeesti ollenkaan. Mulla ei oo aavistustakaan mitä se elämältä haluais... onko sillä ylipäätään mitään haaveita? Me ei olla koskaan osattu keskustella toistemme kanssa.Joten miksi me edes ollaan yhteen päädytty? En tiedä.

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";26438260]oon pidätelly pierua[/QUOTE]

Hienoa, kun makuuhuoneessa on raikas ilma, siellä saattaa viihtyäkin.

 

[Minni harmaana]

Otsikosta:
Ollaan oltu kimpassa tuon ukkelin kanssa 25 vuotta, enkä edelleenkään tajua miksi.
Kai me sitten tykätään toisistamme. Kovasti.

 

[TULKINNANVARAINEN]

- avoimuus ja kyky puhua asioista
- luottamus, kumpikin voi tehdä omia asioita ilman epäilyjä ja syyttelyitä
- omat tilit , yhteinen talous josta huolehditaan , mutta muuten omat rahat.
- minä hermostun ja riekun, mies rauhallinen
- ja kuten joku sanoikin, se Tahto olla yhdessä ja rakkaus tietysti. onhan niitä myötä ja vastamäkiä tullut koettua, mutta niistä on selvitty.

yhdessä oltu 15v

 

["onnellinen vaimo"]

Parin viikon päästä tulee 25 vuotta täyteen siitä, kun rakastusttiin. Oltiin pitkään yhdessä kaksistaan ennen kuin tehtiin lapsia. Esikoinen on menossa kouluun. Ehdittiin siis jo mennä menovaiheemme ja toteuttaa kaikki ambitiomme. Kumpikaan ei ole rajoittanut toisen harrastamista tai kaverien tapaamista. Tosin välillä meinasi miehellä mennä alkoholinkäyttö överiksi, mutta siitä päästiin yli, kun tein selväksi, etten aio sellaista menoa katsella yhtään kauempaa.

Tärkeintä on rakkaus. Rakastamme yhä toisiamme, toinen on se ainoa oikea.. Yhtä täkeää on toisen kunnioittaminen. Riidellessä ei mennä henkilökohtaisuuksiin, eikä loukata toista vain loukkaamisen ilosta. Meillä ei harrasteta nimittelyä tai toisen halventamista, vaikka kuinka ollaan vihaisia.

Välillä on etäisiä aikoja, jolloin parisuhteen hoito on jäänyt retuperälle. Varsinkin vauva-ajat koettelivat suhdetta. Henkinen rakkaus kuitenkin piti meidät yhdessä, vaikkei fyysistä rakkautta ollutkaan. Tiesimme, että alamäen jälkeen seuraa joskus ylämäki. Viime kesänä koimme suhteessamme pikästä aikaa uuden rakastumisvaiheen. Ihan kuin oltaisiin oltu taas kyltymättömiä teinejä.

Uskon, että liittomme kestää kuolemaamme asti.

 

["Manta"]

Yhteiseloa 14-vuotta takana. Alettiin seurustelemaan 16 kesäisinä ja tavallaan kasvettukkin yhteen.
Meidän salaisuutemmen on
- ITSESTÄ HUOLEHTIMINEN; käytännössä kilot kuriin ja hygienia, jotta toisella säilyy mielenkiinto ja itsellä iloinen mieli (liikunta on hyvä juttu).
- PUHUMINEN, kaikesta ja se ettei kerää mitään sisäänsä, ei mökötä, tai oleta toisen tieteävän tai arvaavan miltä tuntuu. Vaatii vaikeuden asioiden esiin ottamista, suuttumista, itkemistä, mutta kannattaa
- REHELLISYYS, ei kannata tehdä mitää epäselvää tai sellaista josta toinen voisi saada väärää viestintää.

 

[xperia]

Elokuussa 13 vuotta tulee täyteen.
Minä savolainen ja emäntä karjalainen,joten kait semmoinen soppa hyvin sopii yhteen. Hiukka erilaisia ollaan,mut täydennetään toisiamme hyvin. Ja jatketaan...

 

["ilona"]

Meillä tulee tässä kuussa 10 vuotta täyteen. Mikä se salaisuus nyt olisi? Yhteinen huumori, seksi toimii, annetaan toisillemme tilaa olla omanlaisensa, ei yritetä hallita toista, ei mustasukkaisuutta.

 

[Eedla]

Me ollaan oltu kimpassa 13 vuotta ja hyvin sujuu.

Me kun mentiin naimisiin niin päätettiin että tämä liitto pysyy ja sillä sipuli. Luvattiinhan me olla toistemme rinnalla myötä- ja vastamäessä.

Mitä parisuhteen ylläpitämiseen niin meillä on tapana lähetellä työpäivän aikana hempeitä viestejä toisillemme ja koska lastenhoidollisista syistä ei kovin usein päästä kaksistaan minnekään niin meillä on tapana sopia olohuonetreffejä klo22 iltaisin kun lapset nukkuu. Niillä on ainakin ollu merkitystä sille että liittomme on pysyny "tuoreena". Kyllähän tuossa miehessä on ärsyttäviäkin puolia ja minussa on miehen mielestä kans mutta se asenne on varmaan se tärkein asia, eli miten asennoituu niihin ärsyttäviin puoliin. ONko heti sillä asenteella että kun ittellä ei ole kivaa niin pannaan ero vireille vai sillä asenteella että vaikka ittellä ei aina oo kivaa niin sen ei tarvi tarkoittaa liiton loppumista.

Niin ja yksi on vielä se, että meidän mielestä toisen rakastaminen on tahtotila, ei tunnetila. TUnteet tulee ja menee, jos niiden varaan laittaa suhteensa niin varmasti ne kariutuu jonkun vuoden kuluessa, koska eihän ne tunteet samanlaisina pysy koko aikaa. Jos eroaa tai lopettaa suhteen vain "koska ei enää tunnu siltä kuin aluksi" niin mettään menee ja kovaa.
Kysytäänhän vihkimisessäkin että "tahdotko rakastaa", ei että "tuntuuko sinusta siltä että rakastat".

 

[Rähinä-Reetta]

Halu pysyä yhdessä. Arvostus.
Meillä yhdistyy itä- ja länsivoimat. Se saa aikaa paljon kaikenlaista.

 

["vieras"]

Meidän liittomme vahvuus lienee keskustelu - ja toisen kuuntelu. Mitä olen tätä palstaa lukenut, olen yllättynyt, miten usein puolisot eivät puhu toisilleen asioista, vaan olettavat, että toinen tietää. Usein myös tehdään toisen puolison motiiveista tai teoista johtopäätöksiä ilman keskustelua. Silloin syntyy helposti väärinkäsityksiä, jotka voivat lopulta johtaa jopa suhteen tuhoon. Jos haluaa pitkää liittoa, suosittelen siis puhumaan omalle puolisolleen asioista, jopa ihan arkisista tai "itsestäänselvistä" asioista.

 

["vieras"]

Halu pysyä yhdessä. Arvostus.
Meillä yhdistyy itä- ja länsivoimat. Se saa aikaa paljon kaikenlaista.

Meillä on varmaan sitten pohjois-etelä-voimat (ihan Suomen sisällä tosin) ja luulen sen jonkun verran vaikuttavan. Mutta erityistä salaisuutta ei ole, miksi olemme yhdessä vielä 25 vuoden jälkeen.

 

[ghfhf]

Yhdessä kohta 14v. ja 13v. hääpäivä ensi viikolla.

Onnellisen parisuhteen salaisuus on rakkaus ja kunnioitus toista kohtaan sekä jatkuva puheyhteys. Meillä on semmonen sielujen synkka että koetaan asiat usein samalla tavalla, ajatellaan useimmista asioista samalla tavalla, seksielämä on molempien mielestä täydellistä ja pystytään puhumaan mistä tahansa.

 

["vieras"]

Näitä viestejä kun lukee tärkeimmäksi asiaksi näyttää nousevan keskustelu. Itsenäisyys, tasa-arvoisuus ja huumorintaju ovat sitten hyvinä kakkosina perässä. Omassa 15 vuotta kestäneessä suhteessani voin kyllä allekirjoittaa nämä.

 

[Onko mies]

salaisuus on miehen luonnoton diplomaattisuus, joka menee sille tasolle, että kukaan ei oikein tiedä mitä hän oikeasti ajattelee ja haluaa. työkaverit ja ystävät alkavat olla ärsyyntyneitäkin, mutta minä totean että ehkä miehen todellisten ajatusten tunteminen olisi saanut minut lähtemään kauan sitten, ja suhtaudun asiaan kaksijakoisemmin.

rakastan miestä, mutta en ole ihan varma ketä silloin rakastan. toisaalta suhde olisi kyllä jo loppunut useampaan kertaan ilman tiettyä pelokkuuttani ja melkoista sitkeyttäni.

kaikenlaista karikkoa on ollut matkalla ja olen lähtenyt jo kertaalleen ja kauas. mutta olen kuitenkin aika tyytyväinen että yhdessä ollaan edelleen. 20 vuotta on täynnä.

Vesimies?

 

["OnniManni"]

Pian ollaan oltu 30 vuotta yhdessä, niistä naimisissa 26 vuotta. Salaisuutena pidän yhdessä viihtymistä, samanlaista ajatusmaailmaa ja yhteisiä huumorinaiheita. Kipinää on valtavasti edelleen. Nyt tuntuu elämä mahtavalta kun lapset ovat jo aikuisia ja ollaan siinä mistä aloitettiin: kaksin.

 

["joku"]

Omien vikojen oivaltaminen eikä aina syytä toista ongelmista on auttanut meitä paljon. Toista ei voi muuttaa mutta itseään voi aina kehittää.

 

[nedra]

Kohta 11 vuotta takana,luottamus,avoimuus ja samanlainen ajatusmaailma on varmaan osa "salaisuutta". Me vaan ollaan kertakaikkiaan toisillemme sopivat,en oikein osaa sitä eritellä paremmin. Joskus sovittiin että riidoissa ei mennä nukkumaan ja siitä on pyritty pitämään kiinni.