Pk toivoo lapsia kokopäiväisiksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Meillä on mielestäni hyvä tilanne koska lapset voivat olla osaviikkoisina päiväkodissa, 5- ja 6-vuotiaat. Opiskeluni mahdollistavat lyhyemmän hoitoajan. Kuitenkin omahoitaja on kysellyt jo syksystä saakka silloin tällöin voisimmeko varata lapsille kokoviikkoisen hoidon koska lapset hyötyisivät siitä. En ole saanut selkeää syytä miten hyötyisivät. Olen toistellut että lapsemme ovat hoidossa todellisen tarpeen mukaan. He ovat molemmat pk:ssa tehostetulla tuella ja elto käy säännöllisesti vetämässä heille ryhmä-theraplay-tuokion. Hoitopäivät on järjestetty niin että lapset ovat päässeet joka kerta ryhmään, joten siitäkään ei voi olla kysymys.

Mitä te alalla työskentelevät arvelisitte syyksi kokopäivätoiveeseen? Onko tässä jokin vihje jota en ymmärrä, vai olisiko henkilökunnalle parempi jos olisi pelkkiä kokoviikkoisina osa-aikaisten sijaan? Syy tehostettuun tukeen on entisen lto:n huoli toisen lapsen mielialasta, hänen mielestään 6-vuotias oli masentunut, siitä palaveri ja molemmat lapset tehostettuun tukeen.
 
Osa-aikaisesti hoidossa oleva lapsi eo hyödy varhaiskasvatuksesta kuten täysipäiväinen. Jos hoitoajat ovat epäsäännölliset, voi päiväkodissa olla hankaluutta suunnitella toimintaa niin, että lapsesi saavat tukea.

Oma 5-vuotiaani on ollut osaviikkoisena ja hänelläkin on ollut haasteita ryhmäytymisessä ja tuntee myös ulkopuolisuutta, kun ei pääse osallistumaan kaikkeen. Lapsellani on säännölliset hoitoajat kuitenkin. En tiedä, miten muut lapset näkevät nämä osa-aikaiset. Itse muistan omasta päiväkotiajastani, että eräs osa-aikainen oli ulkopuolinen. Hänen kanssaan oli vaikea suunnitella leikkejä, kun ei koskaan tiennyt, tuleeko takaisin tai lähteekö kesken leikin.

Ovatko lapsesi vielä samassa ryhmässä? Ovatko paljon toistensa kanssa? Miten muut kaverisuhteet? Itse olisin tuosta kuviosta huolissaan, jos lapset ovat paljon kahdestaan. Eskarissa joutuvat ehkä erilleen toisistaan (jos eri vuonna syntyneitä?) ja se voi olla rankkaa.
 
Päivät ilmoitan kuukausi etukäteen ja ne ovat vakiot viikonpäivinä, elto ilmoitti heti aluksi milloin vetää pikkuryhmää ja minä räätälöin päiväni heille sopiviksi. En näkisi suurempaa epäsäännöllisyyttä.

Hassulta tuntuisi pitää lapsia kokoaikaisesti hoidossa kun tarvetta sille ei ole, ja julkinen mielipide varsinkin on aivan selvä. Omasta mielestäni lapset eivät jää mistään paitsi vaikka heillä on viikottain ylimääräistä vapaata jonka vietämme yhdessä. Lapset ovat samassa ryhmässä mutta tekevät juttuja myös toisistaan erillään, eri vuonna syntyneet. Eivät erityisemmin turvaa toisiinsa, toki sisarus on tutumpi kuin kaverit. Syksyllä omahoitaja ehdotti josko lapset erotettaisiin toisistaan eri ryhmiin jotta oppisivat pärjäämään omillaan, kuitenkaan mitään tällaista ongelmaa eivät muut olleet huomanneet kun lastentarhanopeilta kyselin mielipidettä. En ole itse huolissani lainkaan pärjäämisestä eskarivuonna, eivät lapset ole riippuvaisia toisistaan vaikka ovatkin sisaruksia.
 
Eikö teillä ollut vasu-keskustelua jossa olisit voinut kysyä onko nyt jotain isompaa huolta(toki muulloinkin voi kysyä) tai etkö ole jutellut elton kanssa, onko hänellä jokin huoli lapsista lisääntynyt?
 
Pienen lapsen masennusepäily on vakava asia. Jos lapsi on masentunut, mistä se omasta mielestäsi kertoo? Minulle tulee ainakin mieleen vakavat laiminlyönnit kotona tai vaihtoehtoisesti täydellinen sopeutumattumattomuus ja syrjäytyneisyys siellä päivähoidossa. Ja näihin molempiin ensimmäinen ratkaisu on varmasti kokoaikainen päivähoito. Jos ongelmat ovat kotona, jotta lapsi pääsisi mahdollisimman pitkäksi ajaksi sieltä "turvaan" (tällöin toki muutkin tukitoimet olisi varmasti paikallaan). Jos taas lapsen masennus(epäily) johtuu siitä, ettei hän ole ollenkaan sopeutunut päivähoitoon ja kokee siellä olonsa tosi kurjaksi, voi olla myös paikallaan pidentää ja säännöllistää hoitoaikaa. Koska ryhmätoimintaan nyt on kuitenkin pakko tottua.

Kummallista, miten kevyesti tunnut ottavan lapsesi masennuksen, ihan kuin se olisi normaali pikkujuttu. Vaikka masennus aikuisten keskuudessa on nykyään valitettavan yleistä, ei sentään alle kouluikäisten masennus ole mikään normijuttu.
 
Kummallista, miten kevyesti tunnut ottavan lapsesi masennuksen, ihan kuin se olisi normaali pikkujuttu. Vaikka masennus aikuisten keskuudessa on nykyään valitettavan yleistä, ei sentään alle kouluikäisten masennus ole mikään normijuttu.

Samaa mieltä! Masennuksen syy on usein kotioloissa ja varhaislapsuudessa, joten pidemmällä hoitoajalla lapsesi saisi turvallisen säännöllisen ympäristön. Hoitoajan pidennys on helppo toimenpide.

Jos oma lapseni olisi masentunut, hankkisin ja etsisin kaiken tuen hänelle.

Lasten ollessa kokopäivähoidossa saisit myös itse opiskeltua tehokkaammin. Oman kokemuksen mukaan opiskellessa joustoa on enemmän ja päivät pidempiä kuin työssäkäydessä.

Mitä sanoo lasten toinen vanhempi? Onko taustalla jotain isompaa kriisiä tai ongelmaa perheessä? Onko lapsen mieliala muuttunut mitenkään?
 
Osa-aikaiset epäsäännöllisesti paikalla olevat vaikeuttavat toiminnan suunnittelua ja toimintaa.

No perkele!
Kai se päiväkoti kuitenkin on lasta ja perheen yksilöllisiä tarpeita varten, eikä lapsi perheineen sen päiväkodin tarpeita varten?
Siitäkai päiväkotihenkilökunnalle maksetaan, että suunnittelevat sen työnsä itse, ettei lapsen tarvitse siellä tehdä klo 7-17 päiviä vain jotta ämmät saavat työkuvionsa sujuvasti suunniteltua.
 
En ole päivähoidon asiantuntija, mutta kun meidän lapsi sai paikan integroituun erityisryhmään erityislapsena, niin silloin heti paikansaannista ilmoittaja sanoi, että siellä sitten käydään säännöllisesti ja ollaan sen puolipäivähoidon ajan. Hakijoita oli paljon ja monet eivät tarvitsemaansa kuntoutuspaikkaa saaneet. Meidän lapsi oli sitten päivittäin aamusta ruokailuun saakka, jonain tutkimuspäivänä saattoi tulla poikkeus, että lapsi oli iltapäivän päiväkodissa, ihan että pääsi tutustumaan, mitä muut tekevät silloin - noita päiviä oli ihan pari kappaletta.

Noissa tukemisjutuissa on se säännöllisyys ja tietty rutiininomaisuus se kantava tekijä. Tuolla oli aina aamusta se kuntouttava ohjelma, iltapäivisin oli vain päiväunien jälkeen jotain vähemmän järjestettyä ohjelmaa ennen välipalaa ja sitten ulkoilua.

Ei kannata kiillottaa omaa sädekehää sillä, että lapsi on siellä niin vähän kuin mahdollista sinun aikataulujesi mukaan. Lapselle säännöllisyys on useinmiten hyväksi, etenkin ongelmatapauksille. Samaten oman paikan hakeminen on ryhmässä paljon vaikeampaa, jos on siellä epäsäännöllisesti, säännöllinen puoliaikainen löytää helpommin sen paikkansa.
 
...

Mitä te alalla työskentelevät arvelisitte syyksi kokopäivätoiveeseen? Onko tässä jokin vihje jota en ymmärrä, vai olisiko henkilökunnalle parempi jos olisi pelkkiä kokoviikkoisina osa-aikaisten sijaan? Syy tehostettuun tukeen on entisen lto:n huoli toisen lapsen mielialasta, hänen mielestään 6-vuotias oli masentunut, siitä palaveri ja molemmat lapset tehostettuun tukeen.

Milloin jumalauta lastentarhanopettajat ovat alkaneet diagnosoida lasten masennuksia!?!

Tee ilmoitus Valviralle lto:sta, joka leikkii lastenpsykiatria!!!
 
Pienen lapsen masennusepäily on vakava asia. Jos lapsi on masentunut, mistä se omasta mielestäsi kertoo? Minulle tulee ainakin mieleen vakavat laiminlyönnit kotona tai vaihtoehtoisesti täydellinen sopeutumattumattomuus ja syrjäytyneisyys siellä päivähoidossa.
...
Kummallista, miten kevyesti tunnut ottavan lapsesi masennuksen, ihan kuin se olisi normaali pikkujuttu. Vaikka masennus aikuisten keskuudessa on nykyään valitettavan yleistä, ei sentään alle kouluikäisten masennus ole mikään normijuttu.

Joo, jollain palstamammalla tulee mieleen :D

Ja huomio! Tuon masennusdiagnoosiepäilyn oli heittänyt puoskari eli lastentarhanope!
En sen taudinmäärityksen pohjalta vielä täällä hirveesti mesoaisi, mutta Valviralle tekisin ilmoituksen lto:sta.

Onko lapsi masentunut ensinkään? Vai onko hän pelkästään jonkun puoskariksi heittäytyneen lto:n uhri? Vaihtaisin kantelun lisäksi lapseni hoitopaikkaa.
 
No perkele!
Kai se päiväkoti kuitenkin on lasta ja perheen yksilöllisiä tarpeita varten, eikä lapsi perheineen sen päiväkodin tarpeita varten?
Siitäkai päiväkotihenkilökunnalle maksetaan, että suunnittelevat sen työnsä itse, ettei lapsen tarvitse siellä tehdä klo 7-17 päiviä vain jotta ämmät saavat työkuvionsa sujuvasti suunniteltua.
Jos kyseessä on lapsen erityisen tuen tarve, niin silloin luulisi perheenkin sitä tukevan päiväkodin lisäksi.

Eikä päiväkoti suunnittele ohjelmaansa vain yhden lapsen mukaan. Menevät retkilleen ja muihin juttuihinsa siitä huolimatta, se poikkeavalla aikataululla tuleva sitten joutuu johonkin toiseen ryhmään siksi ajaksi (yleensä jonnekin pikkuisten ryhmään), jos hänellä on tarvetta päivähoitoon sen aikana, kun muut eivät olekaan itse päiväkodissa paikalla. Ne menot voivat olla ihan sellaisia, että ollaan vierailulla lähipuistossa tai tehdään retki lähimetsään, mennään jumppaamaan lähikoululle, puhumattakaan sitten isommista retkistä kirjastoon tai muuhun kohteeseen.
 
Jos kyseessä on lapsen erityisen tuen tarve, niin silloin luulisi perheenkin sitä tukevan päiväkodin lisäksi.
.

No onko sillä lapsella masennus ja erityisen tuen tarve? Pitäiskö tenava käyttää lääkärillä, että saatais ensin se masennusdiagnoosi, nyt on vaan lto keksinyt leikkiä lastenlääkäriä.

Nykyään on Wilma, on kännykkä, meilit, tietokoneet... ei voi olla niin saatanan vaikea suunnitella menoja, leikkejä ja retkiä, vaikka joku kersa ei olekaan kokopäivähoidossa. Varsinkin kun päivät ilmoitetaan etukäteen kuukaudeksi että miten hoitoa tarvitaan.
Millaisia vajaaälysiä siellä tarhoissa suojatyöskentelee?
 
Milloin jumalauta lastentarhanopettajat ovat alkaneet diagnosoida lasten masennuksia!?!
Tuskinpa on diagnoosia tehnyt, on vaan varmaan ilmoittanut lapsella olevan sen suuntaisia oireita. Kannattaa usein kuunnellla heitä ja hankkiutua asiantuntijan tutkittavaksi, jotta selviää onko jotain vialla. Meidän erkka esim. sai tarkennusta diagnoosiinsa elton vinkattua, että tutkimuksissa kannattaisi tehdä tietty testi, mitä ei aina tehdä rutiinina. Neurologin ja terapeuttien tutkimuksissa ei ehkä ollut tultua korostettua noita piirteitä tarpeeksi, kun oli paljon muuta akuutimpaa.
 
Näistä on niin vaikea sanoa mitään, kun ei tunne tapausta.
Oman käsitykseni mukaan, mitään erityistukia on tosi vaikea saada, joten tuskin sitä ihan heppoisin perustein on myönnetty, eikä sellaisia päätöksiä varmaan yksi ihminen yksin tee. Eli jossain määrin tuki nähty tarpeelliseksi.

Sinällään tuon ikäisillä hoidon hyödyllisyys riippuu aika paljon myös kotioloista. Jos kotona/naapurissa on tarpeeksi kavereita ja vanhemmilla intoa tehdä muutakin kun istuttaa lasta telkkarin edessä, ei ole väliä, vaikkei olisi hoidossa. Mutta jos ei, niin parempi hoidossa.

Samoin itse koen säännöllisen arkirytmin aika tärkeänä, riippuu tosin paljon lapsesta.
 
No onko sillä lapsella masennus ja erityisen tuen tarve? Pitäiskö tenava käyttää lääkärillä, että saatais ensin se masennusdiagnoosi, nyt on vaan lto keksinyt leikkiä lastenlääkäriä.
.
Varmaan ap:n kannattaisi käyttääkin lasta tutkittavana. Kirjoitusten perusteella kuulostaa siltä, ettei ole vaivautunut. Hieman jäi mietityttämään, että toisellahan se tuen tarve oli jo ennestään, syytä ei tosin mainittu. Voi olla, että tilanne kokonaisuudessaan saa toisenkin oirehtimaan omalla tavallaan. Mutta arvailuahan tämä vaan on tilannetta tarkemmin tuntematta. Mutta kun on törmännyt omien lasten myötä niin monenmoisiin vanhempiin. On sellaisia, jotka eivät mitään vikaa huomaa lapsessaan, vaikka joka taho siitä heille huomauttelee, sitten on perheitä, missä jopa isommat sisarukset saavat hyppiä pienemmän häirikkölapsen ehdoilla jne. Viimeksi yksi puolituttu kovasti selitteli, ettei heidän lapsen kuuluisi olla erityiskoulussa, mutta he nyt sitten laittoivat, kun kuolultakin niin sinne halusivat. Tuntui todellakin kuvittelevan, että siksi vaan, että saataisiin luokalle tarpeeksi porukkaa :D Sinne ei todellakaan pääse ilman erityisen tuen tarvetta (yksi omistani on myös kyseissä koulussa).
 
Minustakin ap:n kertoma on vähän outo. Tai ehkä ei ole kertonut kaikkea. Ei kukaan yksittäinen puoskari kollegani voi siirtää tehostettuun tukeen. Eikä ainakaan täällä elton palveluita riitä turhaan/ilman syytä. Ihan ovat täys työllistettyjä.
Ja kyllä meillä saa jokainen olla halutessaan esim 12 päivän systeemillä ja retket tai muut erikoisjutut ilmoitetaan kyllä erikseen, ei ole suuri vaiva. Ihan kysytään että haluatko vaihtaa hoitopäivää. Eikä noita erikoisjuttuja kovin usein ole. Täällä saa joidenkin kollegojen kirjoituksista sellaisen kuvan että elämä pk:ssa on yhtä metsäretkeä, puistoa,, kirjastoa, luistelua, hiihtoa, teatteria jne jne.
Mahdollisimman paljon Ilmoitamme erikoisemmasta jo kuukausi kirjeessä etukäteen.
 
Eikä noita erikoisjuttuja kovin usein ole. Täällä saa joidenkin kollegojen kirjoituksista sellaisen kuvan että elämä pk:ssa on yhtä metsäretkeä, puistoa,, kirjastoa, luistelua, hiihtoa, teatteria jne jne.
Se vaihtelee hyvin paljon. Pienessä erityisryhmässä noita juttuja oli todella paljon, useampaan kertaan viikossa. Arkiliikunnasta katsottiin olevan paljon hyötyä, siksi vähintään kaksi kertaa viikossa kävivät joissain lähistöllä liikkumassa, kuten siellä metsässä, kävelivät lähipuistoon, kävivät jumppaamassa koulun jumppasalissa jne. Hiihtoa ja luisteluakin oli viikoittain aina, kun säät sallivat, vieressä oli kenttä. Sen lisäksi oli muita elton vetämiä toimintajuttuja, muuta kuin liikunnallisia, mitkä tukivat sitä varsinaista syytä, miksi erityisryhmään pääsi. Tavallisissa isoissa ryhmissä ei ole ollut läheskään yhtä aktiivista toimintaa, vaikka leikkivätkin usein lähimetsikössä. Tuolla sääolosuhteet eivät juurikaan estäneet ulos menoa, piti olla tosi koiranilma tai pakkanen, ettei sinne oltaisi menty, tavallisessa päiväkodissa taas saavat olla paljon helpommin sisällä ja katsella vaikka videoita, kun ulos ei mennä.
 
Masennusepäily tuli syksyllä kun 6-vuotias ei halunnut osallistua päiväkodin ryhmätoimintoihin vaan oli vetäytyvä, arka, passiivinenkin. Hänen haasteenaan on aina ollut suuriin ryhmiin tottuminen ja on hitaasti lämpenevä, kuitenkin saadessaan aikaa, innostuu kyllä. Hän on ollut 3-vuotiaasta lähtien kerhotoiminnassa ja nyt syksyllä aloitti päiväkodin. On siis "siedätetty" taipumuksensa vuoksi. Masennusepäilyn esittänyt lto jäi pois syksyllä minkä jälkeen masennuksesta ei ole enää puhuttu vaan lapset ovat kuulemma edistyneet hyvin, ja osallistuvat aktiivisesti, esimerkiksi viskaritehtävät sujuvat hyvin ja lapsi on menossa normaaliin eskariin. Elton kanssa on keväällä palaveri ja uusi vasu. Pyysin itse elton mukaan kun kuulin masennusepäilystä, minusta siihen kuuluu puuttua välittömästi mikä epäilyn esittänyt lto ei tehnyt.

Lapsella ei ole diagnoosia eikä kukaan muu ole esittänyt huoltaan hänestä. Ikätasoinen fiksu lapsi, mutta ilmeisen introvertti. Myös elton mielestä hän on tehtävien perusteella ikätasoinen ja pienryhmähetket menneet hyvin. Huoli liittyi siis vuorovaikutusasioihin päiväkodissa, ei aina uskalla sanoa hoitajille jos on asiaa ja tällaista. Theraplay kuulemma tukee tätä.

En ota asiaa kevyesti, itsehän olen pyytänytkin elton heti tueksi kun lapsesta alettiin puhua masentuneena. Kotiolot meillä ihan tavalliset mielestäni, tällainen perus-ydinperhe enkä keksi mitään kriisejäkään. Lapset ovat aina olleet temperamentiltaan samanlaisia. Lähinnä mietin, sisältyykö kokopäiväisyystoiveeseen jonkin vihje perhetilanteestamme, että olisimme ongelmatapauksia. Mutta eikö tuollainen huoli kuulu kertoa vanhemmille suoraan eikä vihjailla epämääräisesti? Jos siis on todellinen huoli siitä mitä seiniemme sisällä tapahtuu.
 
Puolisoni on samoilla linjoilla kanssani ja olemme molemmat aktiivisesti yhteydessä päiväkodin suuntaan lasten asioissa, haluamme olla tilanteen tasalla.

Nykyinen hoitoaika riittää vallan mainiosti opiskeluuni, mutta tuntuu että ulkopuoliset päättävät, ettei näin ole. Vähän kummallista. :)
 
Minkäänlainen vihjailu ei kuulu ammattilaisten hommiin!
Asioista puhutaan suoraan, niin että kaikki osapuolet ymmärtävät ja puhuvat sanasta asiasta.

Kysymyksiä saa ja pitää esittää, ei pelkästään vasu-keskusteluissa vaan kaikissa arjen kohtaamisissa, aamulla ja päivällä. Jos tuntuu että silloin on liian kiire voi huikkasta että haluaisi jutella, koska olisi hyvä hetki? Tuolloin voidaan katsoa vaikka samalle viikolle pieni "vanhempainvartti"-tyylinen jutteluhetki.

Teemme tätä työtä teitä perheitä, lapsia varten. Asetetaan heidän hyvinvointinsa etusijalle, kysytään ja kyseenalaistetaan!
 
Eli voin vastata jatkossa kokopäiväkysymykseen kuten tähänkin mennessä, että pidämme lapsia todellisen tarpeen mukaan. Korostan että he ovat edelleen useamman päivän viikossa ja pienryhmäpäivinä aina paikalla. Hoitoaika on säännöllinen, lapset ajoissa paikalla ja siisteinä eikä varusteita puutu. Jos joku ehti ajatella muuta.

Alussa koin vaivaannuttavina useat kysymykset mm. siitä, moneltako heräämme aamulla, moneltako lapset menevät nukkumaan, onko meillä tapana käyttää sairas lapsi lääkärissä, ovatko he käyneet neuvolassa ja saaneet rokotukset (päiväkodille toimitettiin ennen hoidon alkua terveystodistus jossa em. asiat lukivat selkeällä suomen kielellä), saavatko he välipalaa kotona koska olivat olleet jonain päivänä nälkäisiä lounaalla. Tätä ihmettelin ääneen, koska muksut olivat pk:ssa aamupalalla, jos ei se maistunut niin siksi puolenpäivän aikaan ruoka maistui. Miten siihen liittyy lasten kotona saamat välipalat, tähänkään en saanut selkeää vastausta. Jäi olo, että minua epäiltiin jostain, sellainen epämääräinen tunne. Olen vastannut kysymyksiin kuten asia on, nukkuvat riittävästi, vien kipeän lapsen lääkäriin jne. jne. Kysyin ovatko olleet väsyneitä mutta eivät ole. Ehkä nuo kyselyt kuuluvat sitten rutiiniin muuallakin?

Hyvä asia jos "virallisen ohjeen" mukaan huoli pitää kertoa vanhemmille suoraan jos sellainen on. Huoli kotioloista tai huoli siitä, että lasten nykyinen hoitoaika ei riitä kuntouttavien syiden takia, sitäkään kun ei ole suoraan sanottu. Voin jättää omaan arvoonsa nuo kyselyt.
 
No huhhuh! Ei, nämä kaikki kysymykset eivät kuulu normaaliin rutiiniin. Mitkä terveystodistukset? Ei sellaisia normaalisti vaadita, ainakaan meidän kunnalla?!

Kyllä, voit vastata että ovat vain tarpeen mukaan koska mielestäsi se on lastesi etu. Kysyä ovatko he toista mieltä? Jos ovat niin minkä vuoksi? Vaadit selkeät perustelut sille miksi lapsesi hyötyisivät kokopäivä-hoidosta.

En näe mitään syytä tähän kun kerran ovat jo sovitusti pienryhmä-ja theraplay-päivinä paikalla.

On totta että lapsiryhmässä voi jäädä helposti ulkopuoliseksi tietyistä leikeistä jopa ei ole joka päivä 8-16 paikalla. Mutta se on mielestäni pieni paha kun mitataan päiväkodin melutasoa ym. Jos mahdollisuus lyhyempään päivään on olemassa.


Eli voin vastata jatkossa kokopäiväkysymykseen kuten tähänkin mennessä, että pidämme lapsia todellisen tarpeen mukaan. Korostan että he ovat edelleen useamman päivän viikossa ja pienryhmäpäivinä aina paikalla. Hoitoaika on säännöllinen, lapset ajoissa paikalla ja siisteinä eikä varusteita puutu. Jos joku ehti ajatella muuta.

Alussa koin vaivaannuttavina useat kysymykset mm. siitä, moneltako heräämme aamulla, moneltako lapset menevät nukkumaan, onko meillä tapana käyttää sairas lapsi lääkärissä, ovatko he käyneet neuvolassa ja saaneet rokotukset (päiväkodille toimitettiin ennen hoidon alkua terveystodistus jossa em. asiat lukivat selkeällä suomen kielellä), saavatko he välipalaa kotona koska olivat olleet jonain päivänä nälkäisiä lounaalla. Tätä ihmettelin ääneen, koska muksut olivat pk:ssa aamupalalla, jos ei se maistunut niin siksi puolenpäivän aikaan ruoka maistui. Miten siihen liittyy lasten kotona saamat välipalat, tähänkään en saanut selkeää vastausta. Jäi olo, että minua epäiltiin jostain, sellainen epämääräinen tunne. Olen vastannut kysymyksiin kuten asia on, nukkuvat riittävästi, vien kipeän lapsen lääkäriin jne. jne. Kysyin ovatko olleet väsyneitä mutta eivät ole. Ehkä nuo kyselyt kuuluvat sitten rutiiniin muuallakin?

Hyvä asia jos "virallisen ohjeen" mukaan huoli pitää kertoa vanhemmille suoraan jos sellainen on. Huoli kotioloista tai huoli siitä, että lasten nykyinen hoitoaika ei riitä kuntouttavien syiden takia, sitäkään kun ei ole suoraan sanottu. Voin jättää omaan arvoonsa nuo kyselyt.
 
Voisit ehkä myös kysyä suoraan onko päiväkodilla jokun huoli koskien lastesi kasvua tai kasvatusta?

Näin minä vanhempana tekisin jos olisi samanlainen tilanne omien kanssa. Itse varmaan kyselen ja kyseenalaistan välillä liikaakin omien lasten päiväkodin hoitajia. Mutta molemmat tahot olemme todenneet että parempi näin, mitään mikä kaivaa mieltä ei pidä jättää sanomatta!
 

Yhteistyössä