Pohdintaa aamutuimaan...

[Hulipatuuri]

Omalla tavallaan iso elämänmuutos edessä.

olen 4,5 vuotta ollut lasten kanssa kotona ja nyt työt alkavat lähiaikoina. tänä aamuna sitten huomasin että se todella pelottaa! :/
musta on kuitenkin aivan ihanaa päästä kotoa pois ja ruveta tienaamaan rahaa mutta kun on noin monta vuotta ollut tässä omassa pikku maailmassa ja ollut ne omat rutiinit niin onhan se iso muutos.

miten te muut olette sopeutuneet työelämään monen vuoden poissaolon jälkeen?

 

[marabou]

Huomenta !
Kummasti siihen tottui heti, aivan kuin ei ois töistä pois ollukaan .
Olin kotona reilu 2 vuotta ja palasin samaan tuttuun paikkaan =) JA heti tuntui että työ on nyt parasta kodin rinnalle ! Tyttökin alkoi heti viihtymään päiväkodissa mahtavasti .
B) Mutta aivan normaalia että se töihin meno pelottaa !

 

[ränttis]

Mulla vähän sama fiilis, nyt kun pitäis melkeen 4v jälkeen töihin lähteä.
Pelottaa ja tuntuu ettei oikeen luota itteensä, aattelee et osaankohan mä enää mitään.. Asiaa vaikeuttaa vielä se että sitä työpaikaa missä olin ennen ku jäin äitiyslomalle, niin ei enää ole ja tässä yrittäny töitä hakea, mutta kun eivät huoli.. Ja vanhassa duunipaikassa on kyllä töitä tarjolla, kun eivät voi irtisanoakkaan, mutta kun se ei vastaa ollenkaan mun ammattiani, et pelkästään tää tilannekin tekee epävarmaks ja stressaa kun miettii että mihin tässä ny oikeen joutuukaan. Ja raha-asioita tulee mietittyä, vaikka mulla pitäis ansiosidonnaista olla vielä jäljellä, mut entäs jos oonki sössiny jotenki enkä saakkaan sitä jne..

Mä ite tiiän että oon semmonen et stressaan ihan turhista asioista, mutta minkä sitä itelleen voi..

 

[Hulipatuuri]

\

Mulla vähän sama fiilis, nyt kun pitäis melkeen 4v jälkeen töihin lähteä.
Pelottaa ja tuntuu ettei oikeen luota itteensä, aattelee et osaankohan mä enää mitään.. Asiaa vaikeuttaa vielä se että sitä työpaikaa missä olin ennen ku jäin äitiyslomalle, niin ei enää ole ja tässä yrittäny töitä hakea, mutta kun eivät huoli.. Ja vanhassa duunipaikassa on kyllä töitä tarjolla, kun eivät voi irtisanoakkaan, mutta kun se ei vastaa ollenkaan mun ammattiani, et pelkästään tää tilannekin tekee epävarmaks ja stressaa kun miettii että mihin tässä ny oikeen joutuukaan. Ja raha-asioita tulee mietittyä, vaikka mulla pitäis ansiosidonnaista olla vielä jäljellä, mut entäs jos oonki sössiny jotenki enkä saakkaan sitä jne..

Mä ite tiiän että oon semmonen et stressaan ihan turhista asioista, mutta minkä sitä itelleen voi..

no mulla suurin ressinaihe täs on se et lähen täysin uuteen paikkaan tekemään sellaista mitä en ole ennen tehnyt.
onneksi pomo aivan ihana ja lupasi auttaa kaikessa mahdollisessa et pääsen alkuun.

 

[ränttis]

\

\

Mulla vähän sama fiilis, nyt kun pitäis melkeen 4v jälkeen töihin lähteä.
Pelottaa ja tuntuu ettei oikeen luota itteensä, aattelee et osaankohan mä enää mitään.. Asiaa vaikeuttaa vielä se että sitä työpaikaa missä olin ennen ku jäin äitiyslomalle, niin ei enää ole ja tässä yrittäny töitä hakea, mutta kun eivät huoli.. Ja vanhassa duunipaikassa on kyllä töitä tarjolla, kun eivät voi irtisanoakkaan, mutta kun se ei vastaa ollenkaan mun ammattiani, et pelkästään tää tilannekin tekee epävarmaks ja stressaa kun miettii että mihin tässä ny oikeen joutuukaan. Ja raha-asioita tulee mietittyä, vaikka mulla pitäis ansiosidonnaista olla vielä jäljellä, mut entäs jos oonki sössiny jotenki enkä saakkaan sitä jne..

Mä ite tiiän että oon semmonen et stressaan ihan turhista asioista, mutta minkä sitä itelleen voi..

no mulla suurin ressinaihe täs on se et lähen täysin uuteen paikkaan tekemään sellaista mitä en ole ennen tehnyt.
onneksi pomo aivan ihana ja lupasi auttaa kaikessa mahdollisessa et pääsen alkuun.

No onneks on mukava pomo =)
Mulla kans et jos otan sen tarjotun työn vastaan, niin se on kans jotain mitä en oo ennen tehny vaikka työpaikka toisaalta onkin tuttu.. Se vaan ku se on vähän niinku "miesten hommaa", ainakin herra isoherran puheesta kuulsi semmoinen läpi... Mutta eipä oo meikällä varaa itteeni irtisanoa, että jos eivät mua pois lahjo ni en tiiä sitte..