Pohjanoteeraus, löin miestäni

[ekekek]

Katkon aikana kirjoitin toiselle palstalle tämän aloituksen. Toivon kuitenkin, että "oman vakiopalstan" kautta voisin tästä vielä jutella. Joten tässä mun eilisiltainen kirjoitus:

Tässä ollaan, alemmas en enää pääse. Masentunut olin ja lääkitys päällä synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Miehen kanssa on mennyt huonosti vaihtelevasti jo vuosia. Kuitenkin meillä on 1/2 vuotias ja 4 vuotiaat lapset.

Tunnen häpeää, suuttumusta, mustasukkaisuutta, riittämättömyyttä, epätoivoa, huomionkipeyttä miestä kohtaan. Olen pyytänyt apua toivottomuuteeni. Pyytänyt kannustamaan ja vaikka vaan halaamaan. Olen kuullut olevani huonompi kuin muut. En ehkä suorin sanoin, mutta "Maijakin tekee niin ja näin, miksi et sinä"-tyylistä juttua. Mies elättää perheen ja joskus totesi minun olevan pummi. Saan jatkuvaa vihjailua kelvottomuudesta, tyhmyydestä, ulkonäöstä. Jopa äitiydestä.

Tunnen olevani merkityksetön ja ettei mies välitä minusta. Hän tietää, miten olisin tarvinnut tukea. Olin joskus kaunis ja tavoittelemisen arvoinen. Se tästä tekeekin niin vaikeaa. Rakastin joskus niin paljon. Nyt ei ole jäljellä mitään positiivista.

Taustalla mulla on masennusjaksoja ja vuosia sitten itsetuhoisuutta. Jotenkin on sinnitelty. Vaikka ero on mielessä ollut monesti, en näytä saavan sitä aikaiseksi.

Tänään olin lähdössä 4-vuotiaan kanssa käymään leikkikentällä. Lapsi oli jo ulkona. Mies totesi mun näyttävän samalta kuin naapurin juoppo lähes 70-vuotias nainen. En muista mitä sanoin, mutta varmaan en mitään kaunista. Kohta mies tuumaa toivovansa mun kuolevan. Marssin ovelta takaisin ja löin.

Nyt olen ihan rikki. En tiedä mitä teen. Tuntuu, että tämä on viimeinen niitti. Tästä ei taideta enää eteenpäin selvitä.

 

["peikkis"]

No huh, oisin miekin lyönyt!!! Voimia!

 

[car]

hae itsellesi apua, voisitko päästä lasten kanssa vaikka ensi tai turvakotiin aikalisän ottoon, tai jos itse voisit päästä hieman hengähtämään jonnekkin. Miehesi käytös on perseestä tai sitten hän on todella tyhmä eikä ymmärrä loukkaavansa sua. Lähellä sen täälläkin aika usein, ettei mies joudu fyysisen väkivallan kohteeksi.

 

[hohoijaa]

Vuosia mennyt huonosti, mutta lapsia on vaan pitänyt punnertaa siihen paskan keskelle. Hemmetti näitä idiootti mammoja.

 

[ok]

Voi ei... miksette ole vielä eronneet?

 

["Tiina"]

Katkon aikana kirjoitin toiselle palstalle tämän aloituksen. Toivon kuitenkin, että "oman vakiopalstan" kautta voisin tästä vielä jutella. Joten tässä mun eilisiltainen kirjoitus:

Tässä ollaan, alemmas en enää pääse. Masentunut olin ja lääkitys päällä synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Miehen kanssa on mennyt huonosti vaihtelevasti jo vuosia. Kuitenkin meillä on 1/2 vuotias ja 4 vuotiaat lapset.

Tunnen häpeää, suuttumusta, mustasukkaisuutta, riittämättömyyttä, epätoivoa, huomionkipeyttä miestä kohtaan. Olen pyytänyt apua toivottomuuteeni. Pyytänyt kannustamaan ja vaikka vaan halaamaan. Olen kuullut olevani huonompi kuin muut. En ehkä suorin sanoin, mutta "Maijakin tekee niin ja näin, miksi et sinä"-tyylistä juttua. Mies elättää perheen ja joskus totesi minun olevan pummi. Saan jatkuvaa vihjailua kelvottomuudesta, tyhmyydestä, ulkonäöstä. Jopa äitiydestä.

Tunnen olevani merkityksetön ja ettei mies välitä minusta. Hän tietää, miten olisin tarvinnut tukea. Olin joskus kaunis ja tavoittelemisen arvoinen. Se tästä tekeekin niin vaikeaa. Rakastin joskus niin paljon. Nyt ei ole jäljellä mitään positiivista.

Taustalla mulla on masennusjaksoja ja vuosia sitten itsetuhoisuutta. Jotenkin on sinnitelty. Vaikka ero on mielessä ollut monesti, en näytä saavan sitä aikaiseksi.

Tänään olin lähdössä 4-vuotiaan kanssa käymään leikkikentällä. Lapsi oli jo ulkona. Mies totesi mun näyttävän samalta kuin naapurin juoppo lähes 70-vuotias nainen. En muista mitä sanoin, mutta varmaan en mitään kaunista. Kohta mies tuumaa toivovansa mun kuolevan. Marssin ovelta takaisin ja löin.

Nyt olen ihan rikki. En tiedä mitä teen. Tuntuu, että tämä on viimeinen niitti. Tästä ei taideta enää eteenpäin selvitä.

Pyyhi kyyneleesi. Pyydä lyöntiä anteeksi ja sano, että alat huomenna hakemaan asuntoa itsellesi ja lapsillesi. Parisuhteenne on nähty. Onnea matkaan.

 

[Kais]

Hanki itsellesi apua ja eroa miehestä,ei varmasti tee lapsille hyvää kasvaa tuossa ilmapiirissä.:hug:
Miehesi kyllä sanoi törkeästi,en silti olisi lyönyt.Ehkä tuo oli sitten viimeinen pisara ja lähdette eri suuntiin.

 

[ekekek]

Kiitos tsempistä! Mulla ei ole ollut voimia lähteä. Sitä olen täällä jutellut ennenkin. Tehty mikä tehty ja lapsia en kadu.

Ei näitä juttuja oikeen muualla voi käydä. En olis koskaan uskonut olevani se väkivaltainen puoliso. Tunnekylmä mies on mulle, mutta lasten kanssa tosi hieno isä. Siksi lasten kanssa lähteminen ei ole tarpeen. Jos vaikka lähden jäähylle vähäksi aikaa ystävän luo tms, hän voi olla lasten kanssa.

Meinasin huomenna varata ajan perhetyöntekijältä itelleni. Pitää mun saada apua. Tuntuu, että varsinkin eilisen jälkeen on selvää kuka perheen ainoa avun tarvisija ja hakija on. Keskusteluyrityksiini mies ei lähde mukaan, kuittaa mun taas vikisevän. Tekisi mieli näyttää hänelle nämä tekstit joita "taas jossain masispalstalla" kirjotin. Tuskin se mitään auttaisi. Harmittaa lasten puolesta. Kasvavat tässä kireässä ilmapiirissä.
Kerään itteni kasaan rauhassa ja kyllä mulla on jonakin päivänä voimia eroon. Välillä vaan tuntuu, että jos vielä yrittäisin...

 

["joopa"]

Isä voi aina olla hyvä isä lapsilleen, mutta parisuhteeseen ei kannata jäädä jos sitä ei ole. Sä voit jostain löytää oikeasti rakastavan ja välittävän miehen. Jos sä voit huonosti, niin lapsetkin voi. Et sä lasten kautta seurustele miehesi kanssa. Se on teidän oma parisuhde joka nyt pitää hoitaa, tai sitten luovuttaa kokonaan.

 

[ekekek]

Tässähän on niin, että vaikeaa on lähteä. Ensinnäkään en usko, että minä ja lapset noin vaan lähdetään. Tämä on heidän kotinsa ja yksinhuoltajuutta en saisi enkä haluaisi. Rahatilanne on yksi asia. Lainaa on jo sen verran, että ei mulla ole varaa pitää asuntoa yksin. Varsinkin kun siellä pitää olla tilaa kahdelle lapselle.
Mies on jyrkästi sitä mieltä, että tätä jatketaan maksoi mitä maksoi. Hän on eri mieltä siitä, mikä on lapsille parasta. Tämä erohössötys johtyy vaan mun mielenterveysongelmista kuulemma. Juoksuhiekassa mennään siis...