Poika 4v ei halua isänsä luo :(

[Huom]

[ Oon sitäki miettinyt, että ymmärtääkö käsitettä "isä" lainkaan, vai ajatteleeko eksän nimen olevan isi. Siis että onko eksä hänelle vaan joku aika vieras mies, jonka luo häntä viedään silloin tällöin yöksi...

Jos tuo on tilanne, niin sitten on yhä enemmän tärkeää että poika viettää isän kanssa aikaa. Kyllä lapset tietävät hyvin, mikä on "isi" jos lapsi ei nyt ihan ilman kavereita kasva.

Mun nykyinen mies on pojalle varmasti lähinnä isää. On ollut mukana pojan elämässä tuosta 2vuotiaasta alkaen, eli on varmasti pojalle se, mitä muut lapset kutsuvat isäksi. Tosin ihmettelee sitä, miksi isi kieltää häntä sanomasta mun miestä isäksi. Ja kerran kysyi, että mitä sitten jos onkin kaksi isää...?

Okei eli tilanteen kannalta olennaista lisäinfoa jäi siis alunperin puuttumaan...
Lapsellasi on siis myös kotona isä eikä hän ymmärrä että miksi pitäisi mennä jonkun muun luokse isän ja äidin luota. Se muuttaa tilannetta aika tavalla. Jotenkin ajattelin että olet yh ja siksi ihmettelin että miksi tämä tilanne on niin vaikea.

 

[Ulla]

Enpä oikeastaan usko että kyse on enää ikävästä, sorry vaan. Kyllä tuo näkyy jo pompottavan aika tehokkaasti molempia vanhempia.
Isä pääsee helkutin helpolla kun ei tarvitse ottaa vastuuta siitä että lapsella ei olekaan kaikki niin kivaa ja äiti hyssyttelee että tottakai voi tulla heti kun vaan ajatteleekaan...
Meillä on itketty niitä itkuja niin vanhempien kuin lastenkin puolelta. Ja jopa 10 v jaksoi joka kerran itkeä ettei halua mennä enää äidilleen... Ei sitä kiva ollut lähettää takas, olisimme mielellään pitäneet meillä mutta ei tuollaiset ole lasten päätettävissä.
Uskon että kaikille, niin lapsille, meille kuin meidän lapselle kotona ja lasten äidille oli tärkeintä rutiinit ja säännölliset sovitut tapaamiset, joista kiinni pidettiin.
Kaikille lapsille on kehittyneet hyvät sisarussuhteet ja ovat tärkeitä toisilleen. Kaikkia lapsia on kohdeltu tasavertaisesti ja kaikille on meillä ollut samat säännöt.
Nyt käy niin että tämä 4v saa laatia omat sääntönsä, ja saa "sisarustensa" silmissä erityiskohtelun, mikä ei tule tukemaan yhteistä oloa ja eloa.
Äläkä unohda itseäsi, ei se yksinhuoltajan arki niin ruusuista ole etteikö omasta ajasta voisi nauttia säännöllisesti.
Missä muualla lapsi olisi paremmassa turvassa ja hoidossa kuin oman isänsä luona, joka oikeasti haluaa olla osa lapsensa elämää.

 

[visitor]

Jotain tuollaista vähän arvelinkin, hieman vaikeuttaa tilannetta kyllä (sori, en osaa tuota lainausjuttua..)

Pitäisikö sitten vaan lisätä päivätapaamisten määrää ja toivoa, että tilanne sitä kautta helpottuisi ja poika kasvaessaan jäisikin sitten ihan mielellään isän luo yöksi. Myös se, että isä soittaisi säännöllisesti myös erossaoloaikana, voisi lähentää välejä.

 

[poikia3]

Mun 3-vuotias poika käyttäytyi juuri tuolla samalla tavalla, takertui jopa minuun, kun oli aika lähteä isän luoksi. Mutta isän luokse lähdettiin, piste. Lapsi ei siihen asiaan voinut vaikuttaa edes kiukuttelemalla, ja ihan kivaa oli isin luona, kun sitten sinne asti pääsi.

Samaan aikaan oman elämäni piti lapsen mielestä olla täysin pysähdyksissä. Voi sitä itkua, jos roskiksessa oli esim. keksipaketti. Sehän tarkoitti, että äidillä oli ollut kivaa ilman häntä.

 

[ap]

Jotain tuollaista vähän arvelinkin, hieman vaikeuttaa tilannetta kyllä (sori, en osaa tuota lainausjuttua..)

Pitäisikö sitten vaan lisätä päivätapaamisten määrää ja toivoa, että tilanne sitä kautta helpottuisi ja poika kasvaessaan jäisikin sitten ihan mielellään isän luo yöksi. Myös se, että isä soittaisi säännöllisesti myös erossaoloaikana, voisi lähentää välejä.

Joo isä soittelee kyllä pojalle ja mielellään poika isänsä kanssa juttelee. Ja usein on ihan intoa piukassa kun tulee kotiin, kun on ollut niin kivaa. Mutta sitten esittelen varsinaisen ongelman ytimen: Poika pelkää eksän puolison nuorinta lasta. Lapsi on meidän poikaa nuorempi ja tosi villi, kun meidän poitsu on arkatassu. Nyt nämä lapset eivät ole kotona, vaan menevät äitinsä kanssa laivalle. Oon koittanut selittää että saat olla isin kanssa ihan kahdestaan, mutta ei siltikään nyt oo halukas.

Tuosta ettei saa antaa periksi lapsen itkulle sen verran, että viimeks kun ei annettu periksi, poika näki 5 yönä peräkkäin painajaisia ja itki ja huusi unissaan että koska mä pääsen takaisin äidin luo....