E
"emma"
Vieras
Onko kellään muulla samaa "ongelmaa".
Minulla on poika, ja siskollani on tyttö. Isovanhemmat asuvat kaukana meistä, asumme siskon kanssa samalla paikkakunnalla. Kun isovanhemmat tulevat kyläilemään, he ovat aina siskoni tykönä, vaikka olisivat kuukauden kyläilemässä tällä paikkakunnalla, he silti asuvat siskoni tykönä, juuri, ja juuri hätäsesti käväsevät meillä, on syytä kun on pieni asunto, olemme töissä tai mitä ikinä he keksivätkään. Poikani on nyt alkanut olemaan mustasukkainen siskoni lapselle, kun isovanhemmat ovat vain hänen tykönä. Ja kun he vaivaisesti käyvät meidän tykönä, he eivät osaa keskittyä poikaani, vaan ns. "ohittavat" hänet kun yrittää jutella isovanhemmilleni. Nyt poikani on alkanut vieraantumaan isovanhemmista, ja isovanhemmat ovat alkaneet ihmettelemään asiaa kun emme käy enään heillä ollenkaan. Olen yrittänyt selittää heille asiaa mutta tuntuu että asia menee ihan kuuroille korville. Ihan säällittää pojan puolesta kun isovanhemmat eivät osaa ajatella pojan tunteita, tuntuu niin pahalta kun isovanhemmat pitävät toista lastenlasta paljon tärkeämpänä kuin toista. Nyt olenkin ajatellut että en vie poikaani enään isovanhemmille, saa vaan poika pahanmielen kun isovanhemmat eivät osaa keskittyä yhtään poikaan. Kellään yhtään samanlaista tilannetta?
Minulla on poika, ja siskollani on tyttö. Isovanhemmat asuvat kaukana meistä, asumme siskon kanssa samalla paikkakunnalla. Kun isovanhemmat tulevat kyläilemään, he ovat aina siskoni tykönä, vaikka olisivat kuukauden kyläilemässä tällä paikkakunnalla, he silti asuvat siskoni tykönä, juuri, ja juuri hätäsesti käväsevät meillä, on syytä kun on pieni asunto, olemme töissä tai mitä ikinä he keksivätkään. Poikani on nyt alkanut olemaan mustasukkainen siskoni lapselle, kun isovanhemmat ovat vain hänen tykönä. Ja kun he vaivaisesti käyvät meidän tykönä, he eivät osaa keskittyä poikaani, vaan ns. "ohittavat" hänet kun yrittää jutella isovanhemmilleni. Nyt poikani on alkanut vieraantumaan isovanhemmista, ja isovanhemmat ovat alkaneet ihmettelemään asiaa kun emme käy enään heillä ollenkaan. Olen yrittänyt selittää heille asiaa mutta tuntuu että asia menee ihan kuuroille korville. Ihan säällittää pojan puolesta kun isovanhemmat eivät osaa ajatella pojan tunteita, tuntuu niin pahalta kun isovanhemmat pitävät toista lastenlasta paljon tärkeämpänä kuin toista. Nyt olenkin ajatellut että en vie poikaani enään isovanhemmille, saa vaan poika pahanmielen kun isovanhemmat eivät osaa keskittyä yhtään poikaan. Kellään yhtään samanlaista tilannetta?
