Poikaa kiusataan, mutta kieltää kertomasta opelle.

["apua"]

Lapsi kertoi,että yksi hänen luokallaan nimittelee häntä jatkuvasti ja toisinaan myös on kokonaan huomioimatta häntä. Eli ei vastaa hänelle, kun lapseni häneltä jotakin kysyy. Muille vastailee kyllä nätisti. Tänäänkin oli luokassa tehtävä, jossa oppilaat toisiltaan kysyivät lemmikkieläimistä, mutta tämä kiusaaja oli vaan lapselleni sanonut ettei vastaa hänelle. Poikani on kertonut nämä asiat minulle sillä ehdolla etten kerro asiasta kenellekään, varsinkaan opelle. Kyse 2.luokkalaisista.

Mitä teen? Kauheaa katsoa asiaa vaan sivusta ja olla puuttumatta asiaan. Mutten halua menettää poikani luottamusta ja sitä ettei hän enää kertoisi minulle ongelmistaan.

 

[Näin]

Vaivaako asia lastasi?
Kyllä tuo täyttää kiusaamisen tunnusmerkit ja sanoisin kyllä itse opettajalle asiasta. Kertoisin kyllä lapselle että aion tehdä niin ja miksi.

 

[Ultramariini]

Minä kirjottaisin opettajalle s-postia, Wilma-viestiä tms. ja kertoisin lapseni puhumista asioista ja mainitsisin myös sen, ettei lapseni halunnut minun kertovan ja pyytäisin opettajaa olemaan herkällä korvalla ja silmällä tilanteen suhteen.

Olen joskus toiminut oman lapsen kohdalla juuri niin. Lapsi kielsi kertomasta opettajalle ja oli aluksi vihainen kun kerroin, mutta sen avulla kuitenkin tilanteeseen puututtiin.

Kiusaaminen voi olla usein sellaista, joka jää piiloon ja opettajiltakin näkemättä.

 

[liinalii]

Itse olen äiti ja opettaja. Sinuna kertoisin silti opettajalle. Kerro opettajalle mitä poikasi on sinulle kertonut, ja pyydä häntä seuraamaan tilannetta koulussa. Ehkä opettaja huomaa jonkun tilanteen johon hän voi puuttua ja puhua tämän kiusaajan kanssa. Kerro myös että poikasi ei haluaisi että kertoisit opettajalle. Ihan luonnollista että lapset eivät halua että kukaan saa tietää että heitä kiusataan. Lapsi on kuitenkin aivan liian nuori kantamaan tuollaista yksin, ja hänen pitää saada apua koulun aikuisilta. Tosi ikävä että lapsesi on joutunut kiusatuksi. Ole onnellinen siitä että hän haluaa kertoa asiasta sinulle. Tsemppiä sulle ja pojallasi.

 

["Lili"]

No voi pyhä sylvi...samalla mitalla vaan takaisin, sanon minä. Minä käskisin lapseni ignoroida koko tyypin ja olla välittämästä, kannustaisin juttelemaan ja olemaan muiden lasten kanssa. Saisi mölli maistaa omaa lääkettään. Joskus on parempi vaan antaa lapselle eväitä tällaisten hankalien tapausten kohtaamiseen, eikä aina juosta opettajalle valittamaan.

 

[lrq3e]

Pojan kanssa keskusteltaisiin tuosta tilanteesta ja kertoisin että minusta se on kiusaamista. Kiusaamisen mahdollistaa myös se että siihen ei puututa tai siitä ei kerrota kenellekään. Ehkä kertoisin opettajalle että poika kokee että luokassa on kiusaamista.

 

["apua"]

Poika sanoo, ettei haittaa. Ei kuulemma kuuntele, kun kiusaaja haukkuu. Silti edelleen hänellä mielessä kun samainen poika yritti viime talvena katkaista poikani jääkiekkomailan. Kerroin asiasta opelle ja tilanne rauhottui. Yllätyin että poikani kuitenkin edelleen muistelee asiaa vaikka luulin että asia jo ok. Olen yrittänyt opettaa pojalleni vuorosanoja puolustautumiseen kiusaamistilanteiden varalle, muttei poikani kuulemma halua "loukata"

 

["mamma"]

[QUOTE="Lili";29556891]No voi pyhä sylvi...samalla mitalla vaan takaisin, sanon minä. Minä käskisin lapseni ignoroida koko tyypin ja olla välittämästä, kannustaisin juttelemaan ja olemaan muiden lasten kanssa. Saisi mölli maistaa omaa lääkettään. Joskus on parempi vaan antaa lapselle eväitä tällaisten hankalien tapausten kohtaamiseen, eikä aina juosta opettajalle valittamaan.[/QUOTE]

just.

 

[Ultramariini]

Minä olen kyllä omille lapsilleni korostanut sitä, ettei heidän tarvitse sulattaa kiusaamista, joskin kyllä myös vähän suhteuttanut sitä, että jokainen pikkuinen kielennäyttäminen tai vaikka nimestä rallatelu ei ole kuitenkaan niin vakavaa. Ja yrittänyt opettaa heitä osaksi päästämään asioita toisesta korvasta sisään ja toisesta samantien ulos.

Siis opettaa lapsia pois sellaisesta ns. liiallisesta mielensäpahoittamisesta. Samalla kuitenkin korostaen sitä, että joku kiusaaja voi aina jatkaa tekemisiään, jos kukaan ei siitä kerro ja siihen puutu.

Sinuna kertoisin opettajalle.

 

["apua"]

Opettaja viime talvena sanoi, että seuraavasta kiusaamisesta menee heti tieto kiusaajan pojan kotiin. Perheen tuntien tiedän mikä soppa siitä syntyy ja kärsijänä meidän poika.

 

[kokemusta]

Näinhän se aina menee että kiusaajat voitaa!!

 

[lrq3e]

[QUOTE="apua";29556961]Opettaja viime talvena sanoi, että seuraavasta kiusaamisesta menee heti tieto kiusaajan pojan kotiin. Perheen tuntien tiedän mikä soppa siitä syntyy ja kärsijänä meidän poika.[/QUOTE]

Minusta esim. juuri alaluokilla harvoin kiusaamiseen on mahdollista puuttua sillä että haetaan syyllisiä ja uhreja. Syyllisiä ryhmässä tapahtuvaan kiusaamiseen yhtä hyvin ne jäsenet jotka se hiljaisesti hyväksyvät.

 

["INKERI"]

Poikasi varmaan pelkää että opelle kertominen johtaa siihen, että tämä puhuu kaevreille ja siten hän oli todellinen kiusaamisen kohde.
Juttele open kanssa nin, että lapsesi ei saa sitä tietää, ope voi silloin paremmin tarkkailla tilannetta, puuttua kiusaamistilanteisiin ja ottaa toisten kiusaam,isen, mun koht
elun ja kaveruusasia ihan muina naisina tai miehin esille luokassa.
Jos näillä eväillä asia ei etene, kannattaa asiata edelleen puhua open ja myös rexi kanssa.Toiottavast asia järjestyy parhain päin.
Lapsesi luottaa snuun kun uskaltaa kertoa tästä, siksi kaiken mitä aian eteen teet, ptää tapahtuu kovin korrektisti poikaasi ja hänen osoittamaansa luottamuta kohtaan.

 

["niinpä"]

Minä olen kyllä omille lapsilleni korostanut sitä, ettei heidän tarvitse sulattaa kiusaamista, joskin kyllä myös vähän suhteuttanut sitä, että jokainen pikkuinen kielennäyttäminen tai vaikka nimestä rallatelu ei ole kuitenkaan niin vakavaa. Ja yrittänyt opettaa heitä osaksi päästämään asioita toisesta korvasta sisään ja toisesta samantien ulos.

Siis opettaa lapsia pois sellaisesta ns. liiallisesta mielensäpahoittamisesta. Samalla kuitenkin korostaen sitä, että joku kiusaaja voi aina jatkaa tekemisiään, jos kukaan ei siitä kerro ja siihen puutu.

Sinuna kertoisin opettajalle.

Näin minäkin ajattelen ja teen. Ihan oikeesti kiusaaminen ei lopu jos kiusaaja ei tajua, että hänen käytöksensä aiheuttaa pahaa mieltä ja että se on väärin eikä semmoista käytöstä aikuiset hyväksy. Mutta ihmiset on erilaisia, aikuistakin jotkut ovat herkkänahkaisia ja toiset eivät millänsäkään pienistä hylkäämisistä tms. kaveripiirissä. Joillekin tulee itku ja toiset kohauttaa olkiaan. On haastavaa opettaa oma lapsi just siihen, ettei ota kaikkea niin itseensä, mutta kuitenkin niin moraaliseksi ettei hyväksy kiusaamista itseltä tai muilta.

 

["apua"]

Kiitos teille ihanille vastaajille! Sain teiltä tärkeitä ohjeita!!

 

["Tiu"]

Pahinta mitä lapselle tuossa tilanteessa voi sanoa on että anna mennä toisesta korvasta ulos.

 

[vm1977]

Kyllä minäkin soittaisin opettajalle ja pyytäisin surata tilannetta.Olen kiusaamisista ottanutkin yhteyttä opettajaan ja aina auttanut tilanteisiin.

 

[abnmnb]

Kyllä se kiusaaja tajuaa aiheuttavansa pahaa mieltä, sehän siinä on tarkoituskin.