[QUOTE="Joku vaan";22406346]Kiusaamiseni oli kai pääosin hyvin tavanomaista, pääasiassa sanallista, kenkien piilottelua(tyypillisesti roskiksiin), repun tyhjentelyä(mieluiten vielä ulos ja ojaan) joskus fyysistä(kivien heittelyä, takaapäin yllättämistä ja kuristamista, joskus ihan suoraan lyömistä ja potkimista). Tai jotain siltä väliltä (kiusaajat tulevat useamman hengen porukalla koulun käytävällä, repivät oman luokkalaiset penkistä pois siten että jään yksin, istuvat ympärille mahdollisimman tiiviisti(ettei tilanteesta mitenkään pääse pakoon)
Vuosia kiusaamista siedettyäni aloin pitämään puoliani varsinkin fyysistä kiusaamista vastaan. Jotkut kiusaajat lopettivat heti ensimmäisen käsirysyn jälkeen. Jotkut kutsuivat isoveljiään käymään käsiksi tai yhdessä tapauksessa painonnostaja-setänsä uhkailemaan(joka myös kävi käsiksi).
Omat vanhempani rankaisivat minua kyllä aivan tarpeeksi jokaikisestä tappelusta. Joka tuntui suunnattoman epäreilulta koska en ollut varsinaisesti syyllinen niistä yhteenkään.
Tokihan kovasti neuvottiin vanhempien ja (joidenkin) opettajien toimesta "Koita nyt vaan mennä pois niistä tilanteista" "Kyllä ne sut rauhaan jättää jollet sä niille sano mitään" "Kyllä siihen aina kaksi tarvitaan, joten kyllä säkin oot tehny jotain sille koska tekee noin sulle"
Kenties yksi kaikkein pahimmista tilanteista on se jos tyttö kiusaa poikaa, etenkin fyysisesti. Tyttö ei ole ikinä syyllinen mihinkään tilanteeseen, poika ei saa antaa mitenkään takaisin, ei edes kunnolla puolustautua(Käsiin tarttuminen oli tälläinen.) koska "Tyttöjä ei saa lyödä".
Poika saa tulla tytön kiusaamaksi, lyömäksi ja vielä sekä opettajien että vanhempien osalta moitituksi ja rangaistuksi, ja tyttö pääsee kiitoksella siitä että miten rohkeasti uskalsi kohdata "kiusaajan", koska poikahan siihen oli syyllinen. Eikös? Eihän tytöt kiusaa.
Omat vanhempani alkoivat vasta vuosien päästä uskoa kuinka paha tilanne oikeasti oli. Koulut olivat tosin täysin haluttomia myöntämään mitään kiusaamista edes tapahtuvankaan - siihen pisteeseen asti että vanhempiani syytettiin naiiveiksi valehtelijoiksi[sic] siksi että "he uskovat kaiken mitä kerron tapahtuneen."
Kiusaaminen jatkui läpi ala- ja yläasteen kunnes lukiossa se alkoi hiipua, pääasiassa siksi että kiusaajat olivat sittemmin muissa kouluissa. Itse vain aloin olemaan siinä vaiheessa niin pahasti lopussa ettei koulusta enää tullut mitään - ysin keskiarvo muuttui kymmeniksi hylätyiksi kursseiksi ja sittemmin jätin lukion kesken.
Ja mikä tilanne on nyt? Olen yli kaksikymppinen, ilman työtä, ilman koulutusta, istun vakavasti masentuneena kotona päivät pitkät. Ulkona kävin viimeksi ehkä pari viikkoa sitten, esimerkiksi edes kaupoissa on pelko- ja paniikkitilojen takia käytännössä mahdotonta käydä. Mutta nähtävästi tämä yhteiskunta ei minua edes halua, niin miksi minunkaan pitäisi edes yrittää?
Mutta niin, eli auttaako väkivaltaan turvautuminen kiusaajia vastaan...? Kyllä. Jos kiusaaja ei ole taistelulajiharrastaja, opettaja ja/tai aikuinen. Tai kiusaaja ei voi käyttää ketään näistä kiusattua vastaan.
Noissakaan tapauksissa ainakaan alistuminen ei koskaan lopeta kiusaamista. Kuten ei varmasti kyllä missään muussakaan. Koulu on ainoa joka saa koulukiusaamisen käytännössä kaikissa tilanteissa loppumaan, mutta jos koululta ei haluta auttaa, ainoa vaihtoehto on oikeastaan koulun vaihtaminen, vaikka se kuulostaakin periksi antamiselta. Kiusatun etu se kuitenkin olisi.
Joka tapauksessa jaksamisia pojallesi.[/QUOTE]
Voi että tuli paha mieli kun luin tarinasi..Tuntuu niin pahalta ajatella, että siellä jossain nuori ihminen, jolla on elämä vielä edessä, istuu vakavasti masentuneena neljän seinän sisällä! Ja miksi! Siksi, että ajattelemattomat ihmiset ovat tuhonneet hänet niin, että hän on sisältä ihan rikki.
Mutta mitä voidaan tehdä, kun ihan jo tätä palstaa lukemalla selviää, että on olemassa niin idiootteja aikuisia ihmisiä, jotka ovat valmiita kiusaamaan toista aivan häikäilemättömästi. Miten voidaan olettaa, että lapsesta, joka ei vielä kunnolla osaa erottaa oikeaa väärästä, kehittyy tasapainoinen toiset ihmiset huomioiva aikuinen, jos hän kasvaa tällaisten kiusaaja-esikuvien keskellä? Suututtaa...
Voimia sinulle, toivottavasti löydät apua ongelmiisi ja jonain päivänä nouset sieltä näyttämään kiusaajillesi, että sinä selvisit!
