Odotan toista lasta, toisen kolmanneksen alussa vasta ja mulla on hirveen vahva poikaolo. Esikoinen on poika ja nyt toivoisin tyttöä. Mulla on siitä asiasta hirmu paha mieli ja huono omatunto, tärkeintä on että lapsi on terve,mut mä pelkään et mä petyn hirveesti jos tuleekin toinen poika. Millä ihmeellä sitä sais tämmöset tyhmät ajatukset pois. Yhtä rakas se lapsi tulee lopulta kuitenkin olemaan olkoot mikä vaan.
Mutta että miten sitä voikin toivoa jotain näin kovasti mihin ei pysty itse vaikuttamaan ja silti oon ihan täysin varma et poika tämä on tyhmä minä.
Mulla oli neljännessä raskaudessa aivan sataprosenttinen poikaolo. En kysellyt sukupuolta etukäteen ultrassa, enkä osannut edes kuvitella että tulokas voisi olla tyttö! Kun kätilö ilmoitti että tyttö tuli, se tuntui hassulta, ihanalta, mutta vähän olin et jaa häh, meillekö tuli siis tyttö?? Mulla on aina nää tuntemukset pitäneet paikkaansa, senpä takia luotin nytkin siihen, mutta siis meille oli ihan sama kumpi tulee ja se oli vaan hassu yllätys et tyttö oli!
Tiedän tunteen. Mulla kaksi ensimmäistä oli poikaa ja toisessa raskaudessa toivoin kovasti tyttöä ja kyllä jopa petyin, kun kätilö ilmoitti, että poika tuli. Enää en vaihtais Kyllä sä lastasi rakastat vaikka sieltä poika putkahtaisi. Kolmas mulla sitten oli se kauan kaivattu tyttö