K
Kiltti tyttönen
Vieras
Minulla on poikaystävä, jonka kanssa on ollut monesti ihania hetkiä, mutta nyt lähi aikoina....lähi kuukausien aikana on ruvennut olemaan enemmän niitä huonoja hetkiä. Hän osaa olla ihana....kun sille päälle sattuu, tai ainakin ennen osasi, nyt tilanne on toinen. Ollut jo jonkin aikaa. Ja vasta 1 ja puolen vuoden KAUKOSUHDE takana...
Alkuaikoina hän piti minua niin hyvänä, että tunsin olevani maailman onnellisin nainen...vaikka kaukana toisistamme asutaankin.
Ennen soitti useammin kuin kerran päivässä > Nyt minä judun aina soittamaan ensin, jotta puhuisimme.
Pyysi lähes joka päivä skypeen > Nyt viikonloppu iltaisin, JOS EI OLE kaverien kanssa.
Ja, kun puhutaan niin LIIAN usein aiheensa on pelkkä seksi tai ottaa itse yhteyttä vain silloin, kun on puutteessa ja haluaa puhua tuhmia samalla, kun runkkaa.
Ja, kun näemme, hänellä on kieltämättä ensimmäisenä mielessä SEKSI, SEKSI JA SEKSI. Niin....eihän minusta muuhun ollutkaan, vaikka kovasti yritän. Teen mitä tahansa, niin minusta tuntuu, etten ole koskaan tarpeaksi hyvä. Kokkaan hänelle=Aina puuttuu jotain tai jokin voisi olla paremmin tai jtn. Näimme pitkästä aikaa, kävin kaupassa sitä ennen ja ostin hänelle donitseja yllätykseksi, koska hän niistä pitää. Haaveissani kuulin hänen sanovan minulle, kuinka ihana ja kultainen tyttöystävä hänellä on ja kuinka kiitti minua. Todellisuus oli: "Ei olis tarvinnu ja mistä ostit nää? Olisit ostanut sieltä toisesta kaupasta, koska siellä ne ovat halvempia ja paremman makuisia". Huoh.
Jännää, että saan kehuja ja juttuseuraa enemmin muilta miehiltä, mutta en siltä jolta haluaisin, eli omalta poikaystävältäni. Hän ei enää ikinä tule kehumaan minua, vaikka kuinka kauniiksi itseni laitan. Vaan sensijaan jää kiinni siitä, kuinka tiirailee kanssani kaupungilla ollessaan muita kauniita blondeja. Itse olen brunetti, ajattelin värjätä hiukseni vaaleiksi, mutta mies sanoi "Älä värjää", mutta silti tiirailee vaaleaverikköjä. Tuntuu pahalta.
Hän ei ennen juonut alkoholia lainkaan, eikä juhlinut tai mitään. Mutta nyt se asia on muuttunut, ei siinä mitään. Minäkin juhlin, mutta minä en sentään läpällä kaverien vedon lyönnin takia pussaile kaverityttöään. Tällaisen tunnustuksen sain kuulla hänen suustaan erään illan jälkeen, kun soitin hänelle. Annoin anteeksi.
Mutta mietin, että miksi hän menee mielummin naispuolisen nettituttunsa kanssa kaupungille kotipaikkakunnallaan kuin juttelisi mielummin kanssani. Ja tästäkin tapaamisesta sain kuulla yhteiseltä ystävältämme.
Kaikki tämä yhden ja puolen vuoden aikana.
Mitä minun pitäisi tehdä? Katsoa muuttuisiko tilanne? Rakastan häntä ja jättäminen tuntuisi pahalta, mutta tämä suhdekin tuntuu pahalta......Ajatus sinkkuudesta ahdistaa, mutta niin myös ahidistaa se, etten voi luottaa täysin poikaystävääni. Olen hukassa, en tiedä mitä teen, kuka olen, arvostaako minua oikasti kukaan.
Kaipaan järjenääniä, neuvoja.
Alkuaikoina hän piti minua niin hyvänä, että tunsin olevani maailman onnellisin nainen...vaikka kaukana toisistamme asutaankin.
Ennen soitti useammin kuin kerran päivässä > Nyt minä judun aina soittamaan ensin, jotta puhuisimme.
Pyysi lähes joka päivä skypeen > Nyt viikonloppu iltaisin, JOS EI OLE kaverien kanssa.
Ja, kun puhutaan niin LIIAN usein aiheensa on pelkkä seksi tai ottaa itse yhteyttä vain silloin, kun on puutteessa ja haluaa puhua tuhmia samalla, kun runkkaa.
Ja, kun näemme, hänellä on kieltämättä ensimmäisenä mielessä SEKSI, SEKSI JA SEKSI. Niin....eihän minusta muuhun ollutkaan, vaikka kovasti yritän. Teen mitä tahansa, niin minusta tuntuu, etten ole koskaan tarpeaksi hyvä. Kokkaan hänelle=Aina puuttuu jotain tai jokin voisi olla paremmin tai jtn. Näimme pitkästä aikaa, kävin kaupassa sitä ennen ja ostin hänelle donitseja yllätykseksi, koska hän niistä pitää. Haaveissani kuulin hänen sanovan minulle, kuinka ihana ja kultainen tyttöystävä hänellä on ja kuinka kiitti minua. Todellisuus oli: "Ei olis tarvinnu ja mistä ostit nää? Olisit ostanut sieltä toisesta kaupasta, koska siellä ne ovat halvempia ja paremman makuisia". Huoh.
Jännää, että saan kehuja ja juttuseuraa enemmin muilta miehiltä, mutta en siltä jolta haluaisin, eli omalta poikaystävältäni. Hän ei enää ikinä tule kehumaan minua, vaikka kuinka kauniiksi itseni laitan. Vaan sensijaan jää kiinni siitä, kuinka tiirailee kanssani kaupungilla ollessaan muita kauniita blondeja. Itse olen brunetti, ajattelin värjätä hiukseni vaaleiksi, mutta mies sanoi "Älä värjää", mutta silti tiirailee vaaleaverikköjä. Tuntuu pahalta.
Hän ei ennen juonut alkoholia lainkaan, eikä juhlinut tai mitään. Mutta nyt se asia on muuttunut, ei siinä mitään. Minäkin juhlin, mutta minä en sentään läpällä kaverien vedon lyönnin takia pussaile kaverityttöään. Tällaisen tunnustuksen sain kuulla hänen suustaan erään illan jälkeen, kun soitin hänelle. Annoin anteeksi.
Mutta mietin, että miksi hän menee mielummin naispuolisen nettituttunsa kanssa kaupungille kotipaikkakunnallaan kuin juttelisi mielummin kanssani. Ja tästäkin tapaamisesta sain kuulla yhteiseltä ystävältämme.
Kaikki tämä yhden ja puolen vuoden aikana.
Mitä minun pitäisi tehdä? Katsoa muuttuisiko tilanne? Rakastan häntä ja jättäminen tuntuisi pahalta, mutta tämä suhdekin tuntuu pahalta......Ajatus sinkkuudesta ahdistaa, mutta niin myös ahidistaa se, etten voi luottaa täysin poikaystävääni. Olen hukassa, en tiedä mitä teen, kuka olen, arvostaako minua oikasti kukaan.
Kaipaan järjenääniä, neuvoja.