Poikaystävän velat!

[2good2be4gotten]

Naisen tulee olla neitsyt ja miehen velaton naimisiin mennessä, niinkö?

En ymmärrä tuollaista haloota jostain opiskelu- ja autoveloista; eiköhän molemmat ole ihan tarpeeseen otettu. Ja jos ne naimisiinmenoa haittaa niin sitten odota että mies on maksanut nuo velat pois. Ja häitä varten ei kannata velkaa ottaa.

Et ilmeisesti halua olla ns."maksumiehenä" miehen entisestä elämästä mutta rahankäyttö teidän yhteiseen elämään ei haittaa(=velkaa häitä varten) mutta typerää riidellä siitä että mies on joutunut ottamaan velkaa ja sen takia ei ole pystynyt säästämään. Oikeasti.

Mitä jos miehelläsi olisi asuntovelka ja asuisitte kyseisessä asunnossa, häiritsisikö sekin?

 

["vieras"]

Sua ottaa päähän se autolaina, mutta varmaan mielellään annat hänen kyyditä sua sinne tänne?

Juu näin se menee, varakasta miestä et nyt ole ottamassa ja se on ratkaisu, mitä kannattaa todellakin miettiä etukäteen. Tulot pienet, velkaa kumminkin ihan tuntuvasti. Ihan heti siinä ei osteskella mitään eikä pidetä isoja häitä. Älkää nyt ainakaan velkaa ottako lisää.

 

[Odota]

Mä odottelisin tuossa tilanteessa, ja odotin 10 vuotta ennen kuin menin naimisiin mieheni kanssa. Hänellä oli rahankäyttö hakusessa, tosin ei mitään pankista otettuja velkoja ja ne muut kuitattiin nopeasti. Mutta hänen rahankäyttönsä on nyt lähemmäs 15 vuoden jälkeen vasta samalla tasolla kuin minulla on ollutnuoresta asti. Joten ymmärrän sinun tuskasi erittäin hyvin ja juuri sen takia kannattaa harkita naimisiin menoa.

Minä pidin rahamme aika pitkälle erikseen, siihen asti kun katsoin että on jotenkin tasapainossa rahankäyttö. Sen jälkeen ne ovat olleet yhteiset ja se maksaa jolla rahaa. Muistan vieläkin hänen kommentit ettei se raha kaikkea merkkaa kun yritin sanoa että kannattaako tuohon tuhlata. Itse säästin koska halusin että on pieni hätävarasto ettei tarvitse vanhemille mennä itkemään etten minä perheellinen ihminen osaa sovittaa menojani.

 

[markkinat]

Hyvä pointti, että tuskin valittaisin jos hänellä olisi asuntovelkaa.
Hän on maaseudulta, joten auto on pitänyt ostaa. Minä taas olen kaupungista, joten autoa en tarvitse.
Alan nähdä tätä asiaa vähän laajemmin

 

["mie kans"]

Ap, ymmärrän sua niiin hyvin! Itse olen aina ollut tosi säästäväinen enkä ole halunnut ottaa mitään lainaa. Mieheni on toista maata ja silloin seurustelun alkaessa mua kammotti, että miehellä oli opintolainaa (joka oli käytetty esim. festareilla ympäri eurooppaa ja cd levyjen ostoon.) Itse kitkutin pienellä opintotuella, tosin tiesin jo opiskeluaikana ettei mun tulot tulis koskaan olemaan kovin suuret. Mieheni opiskeli sitävastoin ihan hyväpalkkaista ammattia itselleen ja tulot onkin nyt noin 4000 euroa, kun mulla hädintuskin 2000 euroa. Toisaalta ihmettelen, miksi poikaystäväsi on uskaltanut ottaa noin paljon opintolainaa, jos tulot eivät ole kovin suuret.

Mä luulen, poikaystäväsi rahankäyttö voi olla suhteessanne vielä iso ongelma. Tiedän kokemuksesta, että on todella rasittavaa säästää, kun toinen hassaa kaiken menemään. Itseäkin ärsytti kun melkein maksoin yksin meidän häät, mutta eipä se nyt enää haittaa. Nyt kun ollaan oltu jo niin pitkään yhdessä, rahat ovat jo tavallaan yhteiset. Välillä mua saattaa kuitenkin ärsyttää jotkut pikkujutut. Esim. se, että mies tulee taksilla kotiin kaupungilta (30e) vaikka saman matkan pääsis bussillakin 1,7 eurolla matkakortilla Mutta olen oppinut elämään asian kanssa

 

["vieras"]

Ärsyttää se, että olen itse säästeliäs ja kaikella mahdollisella tavalla vältellyt esim opintolainaa ja sitten nyt saan vastata periaatteessa hänen opintolainoistaan. Muuten poikaystäväni on ihana ja rakastan häntä, ja haluan jakaa hänen kanssaa koko elämäni, mutta nyt ärsyttää tämä raha-asia kun en itse ole tätä velkaa ottanut..

Hänellä on velkaa siksi, koska hän on ennen sinun tapaamistasi elänyt railakkaa poikamieselämää.

 

[markkinat]

Aivan! Kiitos "mie kans"-kohtalotoveruudesta! Jotenkin ajatus sitä, että minä maksaisin suurimman osan häistämme, vaikka olen opiskelijakin, ja hänellä vakkari duuni, saa mut hieman..hämilleni.. Luultavasti noilla 5000e omilla säästöiläni sais jo aika kivat häät, mutta toisaalta, miten velkarahoillako me esim sormukset ostettais!?

Hän on sanonut, että häntä harmittaa tosi paljon toi lainajuttu. Ja on jopa itkenyt mun edessä, kun ollaan puhuttu siitä.

Toisaalta tämä saattaa myös riippua esim. lapsuuden kodista, miten on oppinut siellä rahankäyttöä?

 

["vieras"]

Meidän perheessä ei kukaan ottanut opintolainaa ja autolainakin olisi tuntunut turhuudelta. Mutta sama se on nyt kun menemme naimisiin, niin ei tulisi ikinä edes mieleen useamman tuhannen juhlia. Sehän se vasta hukkaan heitettyä rahaa onkin. En ikinä kestitsisi kuin minulle oikeasti hyvin läheisiä ihmisiä ja hyvin vaatimattomasti mennään muutenkin. Eli jos haluat mennä sillä tiellä, jota mieheltäsi kaipaat, niin unohdat isot juhlat myös.

 

[jgjhgj]

No jos olisin elänyt kituuttanut säästeliäästi vuosia, niin en todellakaan laittaisi 5000 euroa johonkin häihin. Naimisiin pääsee ilmaiseksikin.

Kymppitonnin autolaina kuulostaa kyllä aika isolta. Mihin sillä miehellä on ollut tarvetta noin kalliille autolle. Eikö voisi vaihtaa halvempaan ja pienentää velkataakkaansa.

Et ole vastuussa miehen veloista, mutta käytännössä ne vaikuttaa myös sinunkin elämään, elleivät taloutenne ole täysin erilliset.

 

["..."]

Älä ny oo naurettava! Jos ootte naimisiinm miks mietit kumman rahoilla maksetaan häät? Eikös ne rupee sit oleen yhteisiä rahoja? Avioliitossa on toisen elatusvelvollisuus.
Noi tulot on ihan normi tulot ja velkakin on nopeasti maksettavissa

 

[markkinat]

Missä ajassa toi 10 000e opintolaina ois maksettu, teidän mielestä?

 

[Sanna80]

Missä ajassa toi 10 000e opintolaina ois maksettu, teidän mielestä?

Riippuu paljon pystyy kuussa lyhentämään. 300 e/kk ni kolmisen vuotta. Mulla ei oo ikinä opintolainaa ollu ni en tiedä mutta kai siihen jotain korkoakin päälle tulee?

 

["Lissu"]

[QUOTE="vieras";26763273]En ole MarieHos, mutta vastaan kuitenkin. Poikaystäväsi nimissä olevista hänen tekemistään veloista ei tule sinun velkojasi avioliiton jälkeen. Mitään väliä sillä ei ole, onko ne otettu ennen vai jälkeen avioliiton (paitsi jos niiden voidaan voidaan katsoa olevan perheen elättämistä varten, esim. jääkaapin osamaksu, mutta opinto- tai autolaina ei tietenkään ole sellainen). Pätee myös mm. asuntoon, jos molemmilla on ERILLISET lainat. Jos siis omistus esim. 50 % ja 50 % ja laina ei ole yhteinen, et ole vastuussa miehesi lainasta.[/QUOTE]

Tämä on ihan totta, vastuuseen et joudu miehesi lainoista avioliiton kautta. Mutta todellisuus on kuitenkin se että sinä olet se joka maksaa enemmän vuokraa/laskuja/ruoka-ostoksia, kun miehen rahat menee lainojen lyhennyksiin. Kannattaa etukäteen varautua, ettei ala sitten myöhemmin kaiveleen.

 

[markkinat]

[QUOTE="Lissu";26763970]Tämä on ihan totta, vastuuseen et joudu miehesi lainoista avioliiton kautta. Mutta todellisuus on kuitenkin se että sinä olet se joka maksaa enemmän vuokraa/laskuja/ruoka-ostoksia, kun miehen rahat menee lainojen lyhennyksiin. Kannattaa etukäteen varautua, ettei ala sitten myöhemmin kaiveleen.[/QUOTE]


Totta. Aivan..

 

[pilipali]

Asutteko jo nyt kuitenkin yhdessä? Että sinulla on käsitys miehen rahankäyttötavoista? Eivätkai ne siitä mihinkään muutu naimisiinmenon jälkeen.

Ja itse en kyllä häihin velkaa ottaisi. Mieluummin muutaman vuoden sitten säästäisin.

 

[Metsäpeikko]

Lasku morsiamen vanhemmille. Niillehän se häiden kustantaminen kuuluu. Näin ainakin meillä tehtiin...

 

["eee"]

Naurettavaa ostaa kallis auto, jollei siihen ole varaa. Esim. 3000 eurolla saa ihan kelvollisen käyttöauton. Käske poikaystäväsi myydä auto ja maksaa autolaina pois.

 

["juups"]

Kannattaisi nyt pohtia, pystytkö elämään velkaisen miehen kanssa. Kuten joku sanoi, raha on se asia, josta parisuhteissa varmasti eniten riidellään.

Itselläni raha-asiat eivät tulleet rakkauden tielle. Miehelläni oli paljon velkaa, jopa ulosotossa, ja maksuhäiriömerkinnätkin. Silti muutimme yhteen, perustimme perheen ja menimme naimisiin, nyt mieheni velat on jo maksettu ja luottotiedotkin puhtaat. Se syy, miksi lähdin rakkauden sokaisemana yhteiselle tielle veloista huolimatta oli se, että mieheni oli töissä, ja parhaansa mukaan hoiti velkojaan, ja kertoi niistä myös minulle sopivan tilaisuuden tullen rehellisesti. Jos olisi ollut joku luuseri, joka ei olisi maksellut lainojaan, en olisi harkinnut, puhumattakaan mikä olisi ollut seuraus, jos olisin saanut tietää hänen valehdelleen asioista.

Joten mun mielestä velat eivät todellakaan ole este yhteiselle elämälle ja onnelle, mikäli asiat ovat miehelläsi hallinnassa.

 

["vieras"]

Pääsettehän te naimisiin pienelläkin rahalla. Ei kai se naimisiin meno = isot kalliit hääjuhlat. Pidätte sitten vaikka 10 vuoden päästä isot 10-vuotishääjuhlat.

Enemmän mä oisin huolissani tuosta rahakuviosta muuten, itse en haluais naimisiin velkaisen miehen kanssa. Se rajoittais, mitä kaikkea kivaa voitaisiin yhdessä tehdä.

 

[markkinat]

Poikaystäväni on kyllä ihan avoimesti kertonut näistä veloistaan. En kuitenkaan ymmärrä, miksi hän niin hitaasti lyhentää lainojaan.

 

["hmm"]

Lasku morsiamen vanhemmille. Niillehän se häiden kustantaminen kuuluu. Näin ainakin meillä tehtiin...

Oletteko jotain muslimeja tms.?

 

[markkinat]

En oikein tiedä, miten voisin "tarkkailla" poikaystäväni rahan käyttöä..

 

["juups"]

En oikein tiedä, miten voisin "tarkkailla" poikaystäväni rahan käyttöä..

Ainkin toiselle voi opettaa järkevää rahankäyttöä. Ei hallitsemalla toista, eikä jäkättämällä. Vaan ihan hyvällä.

Joku mainitsi tuon taksi/bussimatkan hintaeron, kannattaa aina ohjata ja kannustaa valitsemaan se halvin vaihtoehto. Itse sain aikanaan miehen lopettamaan tupakanpolton, kun laskeskelin hänelle, paljonko säästyy vuodessa. Laittoi joka päivä sit rahan säästöön, ja osti meille sitten vuoden päästä rahoillaan juuri haluamansa taulutv:n, johon meillä ei ehkä olisi muuten ollut rahaa. Lapsellista ehkä jonkun mielestä, mut mies oli kyllä tyytyväinen, ei oikein ole osannut säästää koskaan, joten tuosta oli hyvä aloittaa, nykyään se käy jo helpostikin.

On jopa ihan omatoimisesti oppinut ottamaan termariin kahvia töihin, eikä enää poikkea useita kertoja päivässä kahville huoltoasemalle, kun siinä kuulemma säästää valtavan summan. Kehuin miestä kyllä tästä ideasta.

Mielestäni yhteiset "arkirahat" ovat tärkeä asia parisuhteessa, jossa jommalla kummalla on rahanhallinnan vaikeutta. On hyvä olla vaikkapa yksi tili, johon molemmat laittavat summan, jolla saadaan katetuksi jokapäiväiset menot, asumiskulut, ruuat jne. Jos sitten jää jotakin, se on omaa rahaa, jolla voi ostaa itselleen jotakin. Itse tosin tykkään, et vaikka meilläkin on omaa rahaa käytössä tuollaisen "arkirahatilin" lisäksi, niin silti omista kalliimmista (yli 50e) hankinnoista neuvotellaan, koska jos rahat arkitililtä loppuvatkin yllätysmenojen vuoksi, on hyvä tietää, paljonko on "tuhlaustilillä" jemmassa. Ettei sitten molemmat ollakin yhtäkkiä PA... Molemmilla on omat säästötilit, joihin laitetaan yhdessä sovittu määrä aina palkoista rahaa, ja niihin ei kosketa, paitsi jos hankitaan jotain tosi isoo tai kalliimpaa (ja siis säästötilillä ei ole huikeita summia, muutama tuhat euroo).

 

[markkinat]

Kiitos "juups":ille pienistä vinkeistä. Niistä pikkujutuistahan se säästö tapahtuu, tosiaankin.. Itse olen esim kotona oppinut, että ei saa ostella kaupasta kauppakasseja, vaan otetaan kangaskassi kauppakassiksi, ja esim tuolleen voi jotain rahaa säästää. Olen lapsuudenkodissani oppinut säästeliääksi, joten luulen että mallini tulee sieltä... Pitää tosiaan rakkaudellisesti alkaa neuvoa poikaystävääni.... ja kannustaa ..
Itselläni ehkä enemmän sellanen tapa, että vähän ilkeästikin saatan sanoa, jotta sanoma menisi perille, esim tässä asiassa.. Eli että "etkö sä osaa säästää!!!!!!" kun voi tosiaan aika paljon kiltimminkin tuon asian sanoa....

Ja "juups", kiva kuulla että miehesi on oppinut säästeliäämmäksi!!! Toivoa ei siis minun poikaystävänikään kohdalla kai ole menetetty!? =)

 

["juups"]

Kiitos "juups":ille pienistä vinkeistä. Niistä pikkujutuistahan se säästö tapahtuu, tosiaankin.. Itse olen esim kotona oppinut, että ei saa ostella kaupasta kauppakasseja, vaan otetaan kangaskassi kauppakassiksi, ja esim tuolleen voi jotain rahaa säästää. Olen lapsuudenkodissani oppinut säästeliääksi, joten luulen että mallini tulee sieltä... Pitää tosiaan rakkaudellisesti alkaa neuvoa poikaystävääni.... ja kannustaa ..
Itselläni ehkä enemmän sellanen tapa, että vähän ilkeästikin saatan sanoa, jotta sanoma menisi perille, esim tässä asiassa.. Eli että "etkö sä osaa säästää!!!!!!" kun voi tosiaan aika paljon kiltimminkin tuon asian sanoa....

Ja "juups", kiva kuulla että miehesi on oppinut säästeliäämmäksi!!! Toivoa ei siis minun poikaystävänikään kohdalla kai ole menetetty!? =)

Ei tietenkään ole menetetty! Yhdessä kun eletään, opetellaan ne yhteiset pelisäännöt. Poikaystäväsi varmasti oppii varmasti paremman rahankäytön, ja sitten taas vastaavasti voit joustaa jossakin hankinnassa hiukan poikaystäväsi puoleen. Yhdessä varmasti saatte homman toimimaan, kunhan yhdessä yritätte. Pääasia on, ettette ala rahasta tappelemaan, eikä se koidu parisuhteenne taakaksi ja jatkuvaksi piikittelyn ja kinan kohteeksi. Pienillä asioilla voi todellakin sitä säästämistä aloittaa, ja tosiaan pääasia että ne vanhatkin velat tulee pois hoidettua, ja ennen ei kannata sitten uusia velkoja kyllä haalia. Mutta tosiaan, jos suhde on muuten kunnossa, niin itse en näe tuollaista asiaa esteeksi yhteiselle elämälle.