Toggle sidebar

Poikien äidit: miten jaksatte aina "poikien juttuja"?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja wwe.ew
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
W

wwe.ew

Vieras
Vaikka ei olla ohjattu lasta mitenkään, niin kyllä ne kiinnostuksen kohteet tulee voimakkaasti esiin jo tuolla 3veellä. 95% jutuista koskee traktoreita, autoja, kaivureita.

Jos piirretään, haluaa piirrellä kanssani ainoastaan noita ajoneuvoja. Kaikki leikit ja lelut pyörii noiden ympärillä, myös mielikuvitusleikit. Ulkonakin leikkii mieluiten autoilla tai ajaa jollain polkuautolla. Lempikirjat liittyy autoihin.

Jos joku EI liity autoihin (vaikka kirja), niin tuo 3v kyselee "missä on autoja, luetaan autokirja" jne...

Joskus tuntuu, että aaarg, ei kiinnosta :D . Onko kellään muulla ollut samaa fiilistä?

Pojat on ihania, mutta välillä kun tässä kotona olen, niin tuntuu että aina ei jaksaisi keskustella noista autoista ynnä muuta...
 
Hyvin niitä jaksaa. Onneks pojat jo niin isoja (6- ja 8-v.) että jakavat nää "poikien jutut" suurimmaks osaks keskenään. :) Mutta kyllä musta autot ym. on kiinnostavia.
 
Meillä pojalla oli autovaihe jonnekin klmivuotiaaksi. Sittemmin ovat tulleet dinosaurukset, muut eläimet ja nyt pikkuhiljaa taistelut ym. Jaksan toisinaan paremmin toisinaan huonommin. Mutta pojalla on kyllä tosi hyvät leikit, ja päiväkodissa tytötkin tykkäävät leikkiä hänen kanssaan.
 
Meidän poika on vasta 1,5v eikä mekään olla häntä ohjattu "poikien juttihin" mutta niin vaan tuo on aina tykännyt eniten autoista, traktoreista, rekoista jne. Ei mulla ainakaan vielä tuu korvista ulos, välillä vaan hämmästyttää miten nuo sukupuoliroolit onkin noin selkeitä pienestä pitäen. No okei, silloin tällöin kyllästyttää luetella jokainen ajoneuvo mitä kauppareissullakin nähdään, mutta ei muuten. :D
 
Hienosti jaksan, mulla on 4 reipasta poikaa ja vuosien saatossa voin vain ylpeänä heitä ihailla kun jaksavat olla poikamaisen innostuneita poikien jutuista :D

Luulen että ennemminkin kyllästyisin jos pitäisi leikkiä pojan kanssa barbeilla tai jatkuvasti lukea prinsessakirjaa...
 
ja täytyy sanoa, että onneksi niitä mielenkiinnon kohteita tulee sitten muitakin :D
Vanhimmalla on kaikki tiedejutut, keskimmäisellä musiikki. Nuorin on vielä tuossa auto-mopo-vaiheessa...saa nähdä mikä hänen erikoisalansa tulee olemaan. Kyllä kaikilla on vahvana pohjavireenä nuo moottoriajoneuvot, työkalut ja kaikenlaiset örkit/supersankarit, mutta iän myötä se monipuolistuu onneksi :)
Itselle tuottaa suurinta tuskaa esittää kiinnostunutta kun kuuntelee kahdeksatta Gormiti-esitelmää saman päivän aikana................
 
[QUOTE="Maui";25046346]No autot ei niin kamalasti häiritse mutta nyt on alkanu sotaleikit joiden "taisteluihin" en millään jaksaisi ostallistua..[/QUOTE]

Peesi.

Just tänä aamuna ajattelin, että todella ärsyttävää, kun kohta 6-vuotiaan elämä on yhtä taistelua ja räjähdyksiä. Ei kiinnosta, ei sitten pätkän vertaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rieputarallaa:
Peesi.

Just tänä aamuna ajattelin, että todella ärsyttävää, kun kohta 6-vuotiaan elämä on yhtä taistelua ja räjähdyksiä. Ei kiinnosta, ei sitten pätkän vertaa.
Click to expand...
Sitten kun niitä on kaksi, joskus tulee mitta täyteen sitä nahistelua. Joskus väsyin ja sanoin, että onko koko ajan pakko tapella. Katsoivat minua kesken paininsa, että ei me äiti tapella, ei meillä ole riitaa. Aha. :D
 
Helposti, oon itsekin ollut poikatyttö. ajanu mopolla 6v asti ja kaikilla muilla koneilla niin en todellakaan osaisi leikkiä tyttöjen juttuja. jännitti ihan hirmusesti odotusaikaan että jos oliski tyttö tulossa mutta onneksi kummallakin kertaa tuli poika=)
 
Mulla poikia kolme (kohta neljä), joista kahden vanhimman ikäero on 2,5v joten ovat jakaneet noi mielenkiintonsa aika hyvin keskenään mutta kyllä mäkin voi keskustella autoista, moottoreista, dinosauruksista, avaruudesta, tietsikkapeleistä ynnä muusta. 11v on oikeasti hämmästyttävän fiksu kaikkine nippelitietoineen ja sen kanssa onkin jo todella mukava käydä niitä keskusteluja, kun niistä oppii itsekin uutta.

Mielummin niitä kun tyttöjen juttuja, joita meillä ei kyllä ole enää vuosiin ollutkaan, tytär kun on hyvin poikamainen myös.
 
Meidän poika ei ole koskaan ollut autojen perään mitenkään erikoisen paljoa. Aika pitkälle on kiinnostunut samoista asioista kuin me vanhemmatkin eli kasvit, ötökät, avaruus tms. eli yhteiset jutut löytyy helposti. Poikien maailma on mielestäni reilumpi, kuvittelin ennen poikaani et en osaa olla pojan kanssa, nyt taas on tunne et miten osaisin olla kasvattaa tyttöä..
 
No jaa. Kyllä meillä autojen rinnalla on muutakin. Eläimet, Viiru ja Pesonen, legot, dinosaurukset, ties mitkä.

Ei minulla ole mitään ongelmia jaksaa lasteni leikkimaailmaa, mistä ikinä se koostuukin. Juuri nytkin melkein2vuotias ja 4-vuotias istuvat junassa ruokapöydän alla ja ovat matkalla Prostokvashinon kylään, ja korissa on kuin onkin pehmokissa, joka on saanut nimekseen Matroskin.
 
Huh, onneksi meillä on 3-vuotiaalla dinot, työkalut ja askartelu nyt hittejä.
Ikinä ei ole autoista ollut erityisen kiinnostunut, työkoneista kyllä. Eli pojatkin ovat erilaisia ja ehkäpä myös vanhempien kiinnostukset (meillä ei ole autoa) vaikuttavat.
 
Onneksi meillä on myös tyttö, jota 3-vuotias poikamme kovasti ihailee (isosiskoaan). Yhdessä leikkivät siis myös Barbeilla, Poneilla, kotileikkiä ja pelaavat pelejä sekä tekevät palapelejä. Yksinään leikkii sitten välillä junaradalla tai ajelee leikkitraktorilla. En myös jaksaisi ainaista "auto auto auto-juttua" (tosin meillä ne on enempi traktori-painotteisia), mutta onneks tuo isosisko hieman ehkä"pehmentää" pojan luonnetta, ei ole niin kova pojan viikari tai väkivaltainen mitä samanikäiset kavereiden lapset, joilla ei ole tyttöjä.
 
Meillä 2 poikaa ja tyttö. Meillä esikoinen on poika ja hän ei ole oikeastaan ollut koskaan autojen perään. Tykkää kovasti tyttöjen kanssa leikkimisestä ja kotileikeistä ja nukkeleikeistäkin :D Välillä sitten leikkivät siskon kanssa rosvoa ja poliisia ja autojuttuja ja junarataa yms. yms. Legot on meillä nyt todella kova sana.

Ei minulla ole ollut mitään ongelmaa. Olen siitä vanhanaikainen, että en väkisin tunge lasten leikkeihin tai leikitä lapsia. Ihan itse leikkivät ja kehittelevät leikkejä.
 
Ei mulla ole ainakaan ollut mitään ongelmaa noissa poikien jutuissa - meillä kaksi poikaa ja yksi tyttö. Ja tyttökin on ihan "automies" henkeen ja vereen - ainakin toistaiseksi ;). Ennemmin mä jollain tapaa stressaan sitten joskus tulevista tyttöjen jutuista, koska mä en ole ikinä oikein ollut mitään "hörhelöbarbiprinsessakotileikki"- tyyppiä, oikeestaan tulen tätä nykyäänkin paljon paremmin juttuun miesten kanssa kuin naisten :).

Poikien/miesten ajatusmaailma on muutoinkin semmoista ihailtavan suoraviivaista; sanotaan asiat suoraan halki poikki pinoon just heti eikä kierrellä ja kaarrella ja lopuksi tulkita asioita mutku-sitku-toisaalta- tavalla. Mä tykkään :).
 
2 poikaa, ei ole ollut ongelma, koska en itse mitenkään erityisemmin leiki lasten kanssa. Se on heidän oma juttunsa.

Mutta se ihan huippuaikaa kun esikoinen tuli aikoinaan lego-ikään. Legoja on niin kiva koota. En erityisemmin välitä mistään hörhelö-prinsesssajutuista, joten pojat sopivat kuvaan hyvin. Toisaalta vältän myös liian stereotyyppistä ajattelua ja pojilla on ollut kaikenlaisia leluja joista tykkäävät. Nuorimman suosikki on nukkekoti, jossa tosin ei leikitä nukeilla :) Pojat ovat olleet myös kovia askartelemaan, lukemaan, piirtämään, pujottamaan helmiä, ompelemaan jne. Hauskaa on liikunnallisuus, pääsee itsekin kaikenlaisten lajien pariin. Tykkään myös poikein seikkailu- ja mielikuvitusleikeistä, ne ei ole samalla tavalla kieroja kuin tyttöjen leikit omassa lapsuudessa :D

Mun mielestä aikuisten ei pitäisi liikaa elää lastensa kautta vaan antaa heidän leikkiä omia leikkejään. Silloin niistä ei tartte ottaa mitään murhetta. Ja samoin jos näkee lapsen lapsena eikä niin vahvasti juuri sukupuolen kautta, saattaa löytyä muitakin kiinnostuksenkohteita kuin autot tms. Jollain 2-3-vuotiaalla usein on joku yksi vahva kiinnostuksenkohde mutta kyllä ne siitä usein laajenee iän myötä ja voi olla, että autot on aivan out jossain vaiheessa.
 
Vireät aivot kiinnostuu mistä vain mihin viitsii vähän keskittyä ja paneutua. Sitä ei aina arvaakaan mitä elämä eteen heittää, kuten nyt vaikka autoihin ja dinosauruksiin intohimoisesti suhtautuvan pienen pojanjuuttaan :heart:. Siinä on äitikin oppinut kuulkaa yhtä ja toista!
 
[QUOTE="vieras";25046418]Hienosti jaksan, mulla on 4 reipasta poikaa ja vuosien saatossa voin vain ylpeänä heitä ihailla kun jaksavat olla poikamaisen innostuneita poikien jutuista :D

Luulen että ennemminkin kyllästyisin jos pitäisi leikkiä pojan kanssa barbeilla tai jatkuvasti lukea prinsessakirjaa...[/QUOTE]

Mäkään en varmaan ikinä jaksais "tyttöjen juttuja", tai en ainakaan osais leikkiä barbeilla tai nukeilla tms. Mä olin itse pienenä ns. poikatyttö, mun suosikkelluja oli turtlesit, pikkuautot ja legot. Osittain sen takia toivoinkin poikaa, koska musta poikien lelut ja leikit on olleet aina tavallaan helpompia leikittäviä. :)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa