Pojallani prinsessavaihe? Normaalia?

[Anatolia]

Oma 5-vuotias poikani ja hänen kaverinsa ovat kovin kovin miehekkäitä. Oikein äijiä, miesten miehiä, joita ei vahingossakaan mikään tyttömäinen kiinnosta.

En tiedä, onko päinvastainenkaan epänormaalia. Ja olen sitä mieltä että lapsi pitää hyväksyä sellaisena kuin hän on.

Homoystäväni tiesi kuulemma jo leikki-iässä olevansa homo. Ei silloin saanut rauhassa olla sellainen, vaan väkisin poikamaistettiin. Vasta aikuisena, useamman epäonnistuneen naissuhteen jälkeen, hän uskalsi rohkeasti olla oma itsensä. Ja on kovin onnellinen aviomiehensä kanssa . En mä sano että ap:n poika olisi homo, mutta antakaa lapsen olla sellainen kuin on älkääkä siitä ainakaan huolta kantako. Pääasia että hänet hyväksytään omana itsenään.

 

[:x]

Tyttöjen leikkejä, poikien harrastuksia. *oksennus* Antakaa lasten olla sellaisia kun ovat älkääkä ängetkö niitä keinotekoisiin rooleihin.

 

["vieras"]

Ei mitenkään syvemmin, mutta kyllä se leikkii välillä tyttöjen leikkejä ja välillä poikien. Prinsessa-asuissa on välillä ollut, silti täysin poikamainen. Anna leikkiä jos haluaa.

 

[sukupuoliroolit pois]

Jos lapsi on ihan ikäistensä tasolla asioissa ja on reipas ja voi hyvin, miksi puuttua? Typerää juurtua sukupuolirooleihin, että poika ei saisi katsoa vaikka disneyn prinsessaleffaa ja pitäisi vain leikkiä monsterirallijutuilla ja tuijottaa jotain taistelusupersankarisarjoja. Ja kun aikuinen itse hyväksyy lapsensa, niin muutkin hyväksyvät kyllä.
Ihan hyvin voit ostaa pojalle barbin, ja vaikka kenin kaveriksi, kyllä pojatkin tykkää nukkeleikeistä Meillä 4-vuotiaalla pojalla lempilelut on leikkikeittiö ja baby born.

 

["vieras"]

Jos lapsi on ihan ikäistensä tasolla asioissa ja on reipas ja voi hyvin, miksi puuttua? Typerää juurtua sukupuolirooleihin, että poika ei saisi katsoa vaikka disneyn prinsessaleffaa ja pitäisi vain leikkiä monsterirallijutuilla ja tuijottaa jotain taistelusupersankarisarjoja. Ja kun aikuinen itse hyväksyy lapsensa, niin muutkin hyväksyvät kyllä.
Ihan hyvin voit ostaa pojalle barbin, ja vaikka kenin kaveriksi, kyllä pojatkin tykkää nukkeleikeistä Meillä 4-vuotiaalla pojalla lempilelut on leikkikeittiö ja baby born.

Meillä tyttö on paljon leimallisemmin omaa sukupuoltaan, vaikka on annettu miekat yms samalla tavalla kuin pojille.

 

["palma"]

Eipä tuossa mitään voi tehdä, eikä edes tarvitse. Jos aloittaja alkaa "miehistämään" poikaansa väkisin, tuloksena on vain ahdistusta ja surua, eikä poika silti sisimmässään muutu miksikään. Jos taas lapsesta tulee isoäitinsä toiveen mukainen aito perushetero, nuo leikit jäävät aikanaan itsestään pois ja "ongelma" poistuu sitä kautta. Nyt vaan aikuisten pitää hillitä tasapäistämisen halunsa ja mummon muistaa pitää suu supussa tyhmien kommenttien estämiseksi.

 

[zenn]

Luulen, että anoppi on huolissaan juurikin seksuaalisesta suuntautumisesta. Ei ole suoraan sanonut, mutta luulen. Tai siitä, että pojan ei kuulu olla naismainen. Ei kuulemma hänen pojillaan ole koskaan ilmennyt mitään tuollaista.

Mut eihän noin pieni voi olla vielä homo. Sen näkee sitten, kun hän kasvaa.

Oikeasti. Mitä väliä olisi jos vaikka tulisikin vanhempana olemaan kiinnostunut omasta sukupuolestaan? Vaikuttaisiko se hänen persoonaansa vai etkö rakastaisi häntä enää?

 

[pyh]

Oma 5-vuotias poikani ja hänen kaverinsa ovat kovin kovin miehekkäitä. Oikein äijiä, miesten miehiä, joita ei vahingossakaan mikään tyttömäinen kiinnosta.

.

Tuollaiset pojat on musta niitä kaikista rasittavampia. Ollaan olevinaan niin äijiä ja kaikki tyttöjen jutut on niin yök. Mä luulen että sellaisilla pojilla se suurin vaikute lähtee äijämäiseltä isämallilta. Eli kyllä se vanhempien asenne on suurin vaikute mitä leikkejä leikitään tai mitä edes saa leikkiä. Ehkä nämä äijämäisetkin pikkupennut olisivat joskus halunneet kokeilla niitä tyttöjen juttuja mutta niitä ei ole sallittu tai niille on tuhahdettu tai niille ei ole ollut edes mahdollisuutta.

 

["vieras"]

Tuollaiset pojat on musta niitä kaikista rasittavampia. Ollaan olevinaan niin äijiä ja kaikki tyttöjen jutut on niin yök. Mä luulen että sellaisilla pojilla se suurin vaikute lähtee äijämäiseltä isämallilta. Eli kyllä se vanhempien asenne on suurin vaikute mitä leikkejä leikitään tai mitä edes saa leikkiä. Ehkä nämä äijämäisetkin pikkupennut olisivat joskus halunneet kokeilla niitä tyttöjen juttuja mutta niitä ei ole sallittu tai niille on tuhahdettu tai niille ei ole ollut edes mahdollisuutta.

Entäs sitten pikkuprinsessat? Anna kaikkien ääripäiden kukkia.

 

[pyh]

[QUOTE="vieras";23883822]Entäs sitten pikkuprinsessat? Anna kaikkien ääripäiden kukkia.[/QUOTE]

Niinhän minä annankin. Omat lapseni saavat leikkiä niitä leikkejä mitkä kiinnostaa. Yhtälailla on tytöllä omia autoja ja autoleikitkin kiinnostaa. Ongelmanahan ei ole koskaan olleet tyttöjen prinsessaleikit tai tyttöjen poikamaisemmat leikit. Ei niistä huolestuta, mutta poikien vähänkään tyttömäisistä leikeistä huolestutaan. Miksi näin?
Epäilen vahvasti että näistä jo lapsena niin "äijistä" pojista kasvaa hyvää vauhtia rehvastelijoita ja sovinistisia, kun jo lapsena tyttöjen jutut on niin tylsiä, oksettavia ja pyh yök hyi hyi. Vai ettekö muut huomaa siinä mitään outoa?

 

["vieras"]

Niinhän minä annankin. Omat lapseni saavat leikkiä niitä leikkejä mitkä kiinnostaa. Yhtälailla on tytöllä omia autoja ja autoleikitkin kiinnostaa. Ongelmanahan ei ole koskaan olleet tyttöjen prinsessaleikit tai tyttöjen poikamaisemmat leikit. Ei niistä huolestuta, mutta poikien vähänkään tyttömäisistä leikeistä huolestutaan. Miksi näin?
Epäilen vahvasti että näistä jo lapsena niin "äijistä" pojista kasvaa hyvää vauhtia rehvastelijoita ja sovinistisia, kun jo lapsena tyttöjen jutut on niin tylsiä, oksettavia ja pyh yök hyi hyi. Vai ettekö muut huomaa siinä mitään outoa?

Eikä poika saisi olla äijämäinen siinä missä tyttö prinsessamainen? Ääripäitä voi olla ilman kasvatustakin. Kyse on siitä haluaako tukahduttaa vai vahvistaa. Miksi äijämäiset elkeet pitäisi tukahduttaa, huonot tavat ovat asia erikseen.

 

[Anatolia]

Tuollaiset pojat on musta niitä kaikista rasittavampia. Ollaan olevinaan niin äijiä ja kaikki tyttöjen jutut on niin yök. Mä luulen että sellaisilla pojilla se suurin vaikute lähtee äijämäiseltä isämallilta. Eli kyllä se vanhempien asenne on suurin vaikute mitä leikkejä leikitään tai mitä edes saa leikkiä. Ehkä nämä äijämäisetkin pikkupennut olisivat joskus halunneet kokeilla niitä tyttöjen juttuja mutta niitä ei ole sallittu tai niille on tuhahdettu tai niille ei ole ollut edes mahdollisuutta.

Lol...
Yksikään näistä pojista ei ole rasittava. Ja ainakin meidän pojalla on ihan vauvasta saakka ollut saatavilla nukkeja & niiden tarvikkeita, poneja, Barbeja, keittiöleluja, yms "tyttöjen juttuja". Leikkikin niillä kovasti pienempänä, mutta 5 v iässä ne eivät kiinnosta. Itse asiassa jokaisella näistä pojista, yhtä lukuunottamatta, on sisko joten jokaisen kotona on niitä tyttöjuttuja myös. Ja jokaisen kaveripiirissä on tyttöjä, vaikka tytöt samaan aikaan ovatkin ihan yök.

Kaikki leikit on meillä olleet sallittuja. Meillä on sallittua myös se, että tyttö pukeutuu pinkkiin ja on prinsessa, ja että poika on sankari joka pelastaa maailman pahiksilta miekaltaan, niin vanhanaikaista kun tuo nykyään onkin - asianhan pitäisi olla päinvastoin mukamas

Meillä lapset saa olla oma itsensä, ja leikkiä niitä leikkejä jotka kiinnostaa. Poikaa kiinnostaa nyt majanrakennus, pyöräily, miekkailu, paini, toimintafiguurit, Bakugan-leikki, äijämäiset Legot (Star Wars, Ninjago, jne) joten hän sitten leikkii niitä juttuja, enkä pakota häntä nukkeleikkeihin.

Äijämäinen isämalli...no jaa, rakastaahan tuo poika kokkaamista kuten isänsäkin, sieltä on ainakin se malli tullut.

"Hieman" meni nyt analyysisi pieleen

 

[Anatolia]

Niinhän minä annankin. Omat lapseni saavat leikkiä niitä leikkejä mitkä kiinnostaa. Yhtälailla on tytöllä omia autoja ja autoleikitkin kiinnostaa. Ongelmanahan ei ole koskaan olleet tyttöjen prinsessaleikit tai tyttöjen poikamaisemmat leikit. Ei niistä huolestuta, mutta poikien vähänkään tyttömäisistä leikeistä huolestutaan. Miksi näin?
Epäilen vahvasti että näistä jo lapsena niin "äijistä" pojista kasvaa hyvää vauhtia rehvastelijoita ja sovinistisia, kun jo lapsena tyttöjen jutut on niin tylsiä, oksettavia ja pyh yök hyi hyi. Vai ettekö muut huomaa siinä mitään outoa?

Voi kuule, niin on meilläkin tytöllä ollut omia autoja, työkaluja, Puuha Pete oli yhteen aikaan ihan lemppari...mutta tyttö on jo 7 v, eikä enää kiinnostunut niistä. Pihalla leikkii vesipyssyillä kyllä sotaa ja harrastaa jalkapalloa vaikka onkin kovin tyttömäinen/naisellinen.

Ja pojalla oli oma rakas Baby Born, omat nukenrattaat, paljon keittiöleluja, oma prinsessakruunu kuten siskollakin...ne jutut eivät vaan enää kiinnosta 5 v iässä.

Meillä lapset saa todellakin leikkiä niitä leikkejä jotka kiinnostaa. "Ongelma" joillekin on se, että poikaa kiinnostaa stereotypiset poikien jutut, ja lempivärikin on tällä hetkellä musta. Aina sanotaan että lasten pitää antaa olla sellaisia kuin haluavat olla, mutta joskus tuntuu että se koskee vain niitä tyttöjä jotka haluavat olla ns. poikamaisia, ja poikia jotka haluavat olla ns. tyttömäisiä. Missä vaiheessa pojan poikamaisuudesta ja tytön tyttömäisyydestä tuli paha asia?!

Lapsille tulee usein ikävaihe, jolloin vastakkainen sukupuoli on ihan yök. Meidän pojalla on se vaihe nyt. Kamalinta maailmassa olisi se, jos tyttö pussaisi . On ihan sairaan ällöä kun tyttö kertoo rakastavansa häntä. Päiväkodin kevätjuhlassa piti kävellä käsi kädessä tytön kanssa, ja kyllä hän sen teki, vaikka nolottikin jälkikäteen kovasti. Uskoisin että se menee ohi viimeistään teini-iässä

7 v tyttö taas pitää kavereidensa kanssa kerhoa, jonne pojilla ei ole asiaa, ja jossa suunnitellaan miten hieno maailma olisi ilman poikia. En pidä sitäkään huolestuttavana tai kamalana.

 

[ap.]

Oikeasti. Mitä väliä olisi jos vaikka tulisikin vanhempana olemaan kiinnostunut omasta sukupuolestaan? Vaikuttaisiko se hänen persoonaansa vai etkö rakastaisi häntä enää?

Missä minä olen sanonut, etten rakastaisi? Olen sanonut vain, että pelkään muiden suhtautumista häneen, jos hän on homoseksuaali. Nykyäänkin kuulee vielä aivan kamalia kommentteja vähemmistöjen edustajista. Yritän rakastaa ja suojella häntä, mutta enhän minä voi olla aina hänen mukanaan, jos joku joskus sanoo tai käyttäytyy häntä kohtaan pahasti, koska ei ole aivan samanlainen kuin muut pojat. Näitäkin ihmisiä valitettavasti on!

 

[Lili77]

Hyväksymällä lapsen juuri sellaisena kuin hän on, kasvatat hänelle hyvän itsetunnon, jolloin ei ole mitään väliä mitä muut hänestä ajattelevat. Hän tietää olevansa hyvä juuri sellaisena kuin hän on. Eli anna leikkiä mitä leikkii, anopille voit sanoa että ajattelee mitä ajattelee mutta lapselle ei saa sanoa asiasta mitään, lapsi kelpaa sellaisena kuin on tai ei ollenkaan.

 

[zenn]

Missä minä olen sanonut, etten rakastaisi? Olen sanonut vain, että pelkään muiden suhtautumista häneen, jos hän on homoseksuaali. Nykyäänkin kuulee vielä aivan kamalia kommentteja vähemmistöjen edustajista. Yritän rakastaa ja suojella häntä, mutta enhän minä voi olla aina hänen mukanaan, jos joku joskus sanoo tai käyttäytyy häntä kohtaan pahasti, koska ei ole aivan samanlainen kuin muut pojat. Näitäkin ihmisiä valitettavasti on!

Toki on, mutta uskoisin että noinkin nuorelle on tärkeää, että äiti hyväksyy hänet sellaisena mikä hän on, eikä painosta muuttumaan ympäristön painostuksen vuoksi. Kommenttini oli turhan kärjistetty sinulle osoitetuksi, mutta tahtoisin sanoa sen kuitenkin anopillesi.

Hyväksymällä lapsen juuri sellaisena kuin hän on, kasvatat hänelle hyvän itsetunnon, jolloin ei ole mitään väliä mitä muut hänestä ajattelevat. Hän tietää olevansa hyvä juuri sellaisena kuin hän on. Eli anna leikkiä mitä leikkii, anopille voit sanoa että ajattelee mitä ajattelee mutta lapselle ei saa sanoa asiasta mitään, lapsi kelpaa sellaisena kuin on tai ei ollenkaan.

Lili77 sanoi loput.

Minä haluaisin, että seuraavasta sukupolvesta suomalaisia kasvaisi terveellä itsetunnolla varustettuja, avoimesti suhtautuvia fiksuja aikuisia.

 

[normaalia]

älä nyt ihmeessä rajoita lastasi siksi että pelkäät sitä "mitä muut ajattelevat" tai "mitä anoppi sanoo". Aivan sama mitä muut sanovat, tärkeintä että lapsi on onnellinen.

Lasten kanssa voi toimia kahdella tavalla:
1) rajoittaa ja estää kaiken toiminnan joka teoriassa voi aiheuttaa kiusaamista
2) kasvattaa lapselle niin vahvan itsetunnon että lapsi osaa viitata kintaalla kiusaamiselle.

Itselläni myös "prinsessahtava" poika ja saa aivan vapaasti olla, tuen ja kannustan häntä siinä mitä hän itse haluaa. On tarhassa pinkissä, vaaleanpunaisessa, tykkää hello kittystä ja hoitaa nukkea. En ole todellakaan yhtään huolissani. Työkaverini sanoi minulle kauhistellen että "mitä jos siitä tulee homo?". Vastasin yksiselitteisesti, että jos tulee niin mitä sitten? Ihan yhtä rakas on kuitenkin.

Minua ahdistaa suunnattomasti sukupuolittava kasvattaminen, koska se rajaa lapsen luontaisia taipumuksia ja mielenkiinnon kohteita todella jyrkästi. Meillä ei ole KOSKAAN sanottu mihinkään vaatteesee, väriin tai leluun tms liittyen että se on "tyttöjen juttu" tai "vain pojat tekee noin", ja tuloksena meillä on ihania persoonallisia lapsia, voivat olla tyttömäisiä tai poikamaisia sukupuolesta riippumatta. Kaikille pyrin kasvattamaan niin hyvän itsetunnon ettei muiden mielipiteet hetkauta. Toistaiseksi ainakaan ei ole ongelmia ollut, katsotaan sitten kouluunmentäessä uudelleen.

Eli vastaus ap:lle: mielestäni on täysin normaalia, älä ole huolissasi. Ja ns. "homous" ei johdu siitä että pitää vaaleanpunaisia vaatteita tai leikkii barbeilla...