Pomottelevan/johtajatyyppisen/"tuhman" lapsen vanhempana oloon neuvoja

[:(]

2,5v lapsemme on muiden lasten kanssa leikkiessään johtajatyyppi. Tai sellainen vahva mielipiteissään ja tuleekin siksi toimeen hyvin samantyyppisten lasten kanssa. Esim. pienemmät/nuoremmat tai muuten vaan "nyssymmät" lapset "jyrää" kyllä ja jos kaveri ei osaa pitää puoliaan niin varmasti meidän lapsi saa tahtonsa läpi. Usein se meneekin niin, että jos lapsemme huomaa leikkikaverin olevan "heikompi" niin käyttää tilaisuutta hyväkseen, saattaa alkaa ilkeäksikin, tönii tms.

Huonoon käytökseen toki puututaan ja päiväkodissakin ovat laittaneet "jäähypenkille". Kuitenkin olen vähän sitäkin mieltä, että lasten tulisi oppia itsekin leikkimään keskenään sovussa, siis ettei joka asiaan tarvitse aikuisen puuttua. Ainakin jos on saman ikäiset lapset keskenään leikkimässä, niin ei minusta aikuisen tarvitse koko ajan olla vieressä katsomassa mikä lelu oli kenelläkin ensin ja kuka saa nyt leikkiä milläkin. Tällaiseen olen nimittäin usein törmännyt. Minusta on ihan hyväksi lapselle, että oppii pitämään itse puoliaan eikä aina äiti ole pelastamassa joka tilanteessa lelua takaisin.

Kuitenkin lapsemme on ehkä liiankin hyvä pitämään puoliaan. Ja tuntuu itsestä rasittavalta puuttua joka asiaan - niiden "nyssympien" lasten vanhemmat kun tuntuvat sitä odottavan. Ja nyt tilanne on mennyt jopa sellaiseksi, että kun lapsemme "maine" tiedetään, niin valmiiksi jo jotenkin kielletään tai torutaan häntä. Esim. jos lapsi menee jonkun pienemmän lapsen lähelle leikkimään niin vanhemmat heti jo puuttuu, että "elä sitten vaan koske tähän lapseen ja pysy vähän kauempana". Tai jos jollekin lapselle sattuu joku vahinko (kaatuu, putoaa tuolilta tms) niin heti katsotaan minun lastani murhaavasti, jos hän vaan sattuu olemaan lähimaillakaan. Siis aivan kuin se olisi lapsemme vika, että jotain sattuu.

Tuntuu joskus todella uuvuttavalta käydä missään lastenkutsuilla tms, kun lapseni kohtelu tuntuu epäoikeudenmukaiselta... ja toisaalta sitten itseänikin harmittaa, että lapsi käyttäytyy joskus huonosti...

Mikä neuvoksi??

 

[ap]

???

 

[Jenis]

Meidän naapurissa on sellainen lapsi, joka mm. tulee sumeilematta mätkimään sekä nuorempia että vanhempia lapsia päin näköä - ja jää sitten viereen katsomaan, millaisen reaktion saa aikaan. Ihan selvästi testailee, mitä kaikkea voi tehdä. Myönnän, että me kyllä lähdetään kauemmas sekä pihalla että puistossa, kun tämä lapsi tulee. Minä nimittäin tiedän, että oma lapsi (2 vuotta nuorempi) itkee viiden minuutin sisällä siitä, kun ovat alkaneet "leikkiä". Samanikäisten lasten antaisin itse selvitellä välinsä kyllä.

 

[Miuski harmailee]

No enpä tiedä, mikä neuvoksi. Sun on helppo olla tuota mieltä, että lasten on syytä oppia leikkimään itsekseen ilman, että aikuinen on aina neuvomassa, kun sun lapsi ei ole se, jota mahdollisesti sattuu näissä tilanteissa. Vaikka periaatteessa olen sun kanssa samaa mieltä tuossa asiassa, ymmärrän hyvin näitä vanhempia, jotka haluavat suojata omiaan. 2½-vuotias on vielä erittäin pieni, eikä hänelle ole voinut kehittyä kykyä tuntea empatiaa toista kohtaa. Teidän vanhempien on oltava tilanteissa vielä mukana kertomassa, että ei näin ja ei voi satuttaa eikä sellaisen kaveri haluta olla, joka tekee muille kiusaa. Muutama vuosi siinä menee, mutta kyllä se vielä onnistuu. Jos mahdollista, kannattaa antaa lapsen leikkiä myös vanhempien lasten kanssa, jotka pystyvät paremmin pitämään puolensa ja antamaan "vastusta" teidän lapselle. Tällöin hänelle itselleen syntyy kokemuksia tasapuolisemmasta leikistä ja siitä, ettei hän saa aina "määrätä". Tsemppiä!!

 

[Foortti harmaana]

No 2,5v sais YHÄ vahtia ja ohjata, eikä olettaa, että oppisi muitten kustannuksella, siis oppisi ehkä...

Jos kyseessä olis vaikka 6v, joka TIETÄÄ ja tajuaa, ettei oteta ja hakata, niin asia olis eri.

 

[hmmmm]

Meillä on voimakastahtoinen tyttö joka nyt on tokaluokkalainen.
Kyllä sun vaan pitää niihin tilanteisiin puuttua jos sinun lapsesi tyrannisoi, ei niin kuitenkaan saa tehdä vaikka olisi kuinka johtajatyyppiä tahansa.
Meillä käydään päivittäin taisteluja näistä asioista ja silloin kun tyttö oli pienempi ohjaaminen oli tietenkin fyysisempää, jos leikeissä ei osattu olla huutamatta muille tai hermostumatta jos joku teki jotain niin sitten hain pois.
Sulla on vielä tosi pieni lapsi että kannattaa todella puuttua jos käytös on muidenylitse menevää.