Minä olen toiminut omien lasteni kohdalla tällä tavalla. Tämä ei välttämättä ole ainoa oikea tapa (itse asiassa on herättänyt kummastusta omissa kavereissani), mutta koska tämä on meillä toiminut, niin kerron sen nyt muillekin.
Meillä lapset ovat oppineet kävelemään alle vuoden ikäisenä. Noihin aikoihin otettiin myös potta kuvioihin. Meillä pottaa käytettiin aluksi tuolina. Tämä tarkoittaa sitä, että kun aloin lukemaan lapsille satua, niin lapsi meni potalle istumaan. Alussa nimittäin lapsi ei halunnut istua paljaalla pyllyllä potalla, joten totutteluvaiheessa hänellä oli vaippa päällä. Vein siis lapsen potalle esim. ruokailujen (lounas, päivällinen) jälkeen, jolloin lapsi istui potalla ja minä maassa. Meillä potan vieressä oli korillinen kirjoja.
Kun lapsi tottui istumiseen, aloin ottaa vaippaa pois satunnaisesti. Jos lapsi protestoi vaipan poisottamista, niin kokeilin houkutella häntä uudella kirjalla tms., jonka vetäisin esiin heti sen jälkeen, kun vaippa oli otettu pois. Pelasimme myös nuppipalapelejä siten, että lapsi istui potalla.
Kumpikin lapsista oppi päiväkuivaksi kahteen ikävuoteen mennessä. Yövaippa oli vielä sen jälkeen, mutta jos lapsi heräsi yöllä, niin käytin häntä aina pissalla. Usein nimittäin lapsi heräsi, mutta ei tajunnut, että mikä hänellä on hätänä. Huomasin myös sen, että pissaa tuli vasta ihan unien loppuvaiheessa eikä siis lirahduksia vähän väliä. Kun yövaippa alkoi olla usein kuivana, jätimme yövaipat pois.
Tämä kesähän on hyvää aikaa olla ilman vaippaa, kun ei tarvitse pelätä paleltumista. Erityisesti oman pihan omistavat ovat hyvässä asemassa, kun ulkoilla voi kotipihalla eikä lirahtaminen haittaa. Meillä jopa omakotitalon pihassa oli eräs vanha puu, jonka juurella poika kävi aina pissaamassa, jos ei ehtinyt sisälle asti. Lopulta tuntui siltä, että oli lähes kunnia-asia päästä pissaamaan puun juurelle, vaikka potta nököttikin valmiiksi pihalla. Meillä oli sisä- ja ulkopotat erikseen.