Pph ja ekaluokkalaisen iltapäiväkerho

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Tässä pohdin juuri, että kannattaisko tuolle tulevalle ekaluokkalaiselle varata iltapäiväkerhopaikka. Olenhan siis kotona, koska olen pph, mutta ekaluokkalaisen päivät ovat niin lyhyitä, joten pelkään, että lapsi kyllästyy täällä kotona iltapäivisin ilman kaveriseuraa. Onko täällä pph:ia, joilla olis ollut oma iltapäiväkerhossa ja onko edes oikeutta siihen, koska "olen vain kotona". Hoidokit siis iältään 1-4v. joten eipä heistä juuri seuraa ekaluokkalaiselle ole.
 
En itse ole pph, mutta vastaan silti. Epäilen, että et saa lapsellesi iltapäiväkerhopaikkaa, ihan siitä syystä, että olet kotona (vaikka töitä teetkin). Ainakin täällä pk-seudulla paikoista on pulaa, ja sen saavat vain ne lapset, joilla on oikeasti tarve.
 
toisaalta taas, lapsi on kouluajan hirveässä metelissä ja sählingissä. Olisiko paha juttu, jos hän saisi olla loppupäivän hieman pienemmässä porukassa? Kun olet kotona, voi olla että lapsesi joutuu/pääsee myöhäisempään ryhmään ja on usein koulussa 10-14. Haluatko silti maksaa kerhomaksun vaikka lapsi olisi tunnin iltapäivässä kerhossa?
 
Onhan se tietysti lapselle ihan kauheeta, että joutuu viettämään aikaa kotonaan!
Mikä ihmeen tauti näillä nykylapsilla on, kun ovat vanhempien mielestä kyllästymässä kotona oloon ja kaipaavat kavereita heti kaksivuotiaasta alkaen, puhumattakaan kouluikäisistä. Ja mikä ihmeen tauti vanhemmilla on, kun pelkäävät lapsen tylsistymistä kuin ruttoa. Onneksi on päivähoidot ja iltapäiväkerhot joihin voi lapsen laittaa ja hiukan vanhempana voikin sitten jo viettää aikaa kavereiden kanssa vaikkapa ostarilla, kun kotona on niin kauheeta ja tylsää.
 
Jaa. No täällä ei oo koskaan ollu tommosta että olis pitäny "varata ip-hoitopaikka". Kaupungin nuorisotoimen ip-kerhoon riitää kun täyttää sellasen lapun missä kysellään vanhempien numerot yms., jos aikoo siellä vierailla useamman kerran. Koulujen iltapäiväkerhoissa käsitääkseni aikalailla samanlainen juttu: ketä vaan saa käydä siellä, ei kukaan mitään kato että onko jonkun lapsi töissä vai ei.

Mutta tohon itse tilanteeseen... toisaalta jos saat paikan, niin miksikäs ei, mutta kyllä ekaluokkalainen on mun mielestä sen verran pieni, että voisi tykätäkin olla kotona ehkä niitten sun hoitolastes kaverina, riippuen vähän minkä ikäsiä ne on (ja jos on vaikka villi poika kyseessä ja vanhin hoitolapsi tyyliin 4vee, niin onhan 7vee kuitenkin isompikokosempi yms., että vaikka viihtyisivätkin niin pitää kattoo ettei toiset jää sitte jalkoihi ta muuten satu mitään). Eikä pieni tylsyyskään pahasta ole, tuntuupahan sitten kivemmalta kun on oikeasti jotain tekemistä. Ja jos koulukaverit pääsee samaanaikaan, niin voihan niiden kanssakin viettää aikaa (eriasia jos ne tietysti sitten just on kerhossa) välillä, ym...
 
Ei todellakaan ekaluokkalainen tarvitse iltapäiväkerhoa vielä koulupäivän jälkeen ihan sen takia, ettei "tylsistyisi" kotona iltapäivisin! Voi herranjestas, kyllä se aikuisten näkökulmasta lyhyt koulupäivä on ekaluokkalaiselle täyttä tohinaa ja poikkeuksetta kaikille väsyttävääkin, kyllä lapsella on oikeus viettää sitten iltapäivänsä omassa kodissaan, jos siihen kerran on mahdollisuus. Eihän niitä kavereita tarvitse 8h/pvä putkeen olla vieressä! Luulisi sinun pph:na asian ymmärtävänkin.
 
Riippuu varmaan lapsesta, miten paljon haluaa leikkiä ikäisten kanssa. Monet tuon ikäiset tulevat mielellään kotiin ja ovat omissa oloissaan, ja ehkä sitten illalla kavereiden kanssa ja joskus harrastuksissa. Oletko jutellut mitä hän itse ajattelee? Helposti käy myös niin, että joku kaveri tulee teille kun "äiti on kotona" ja kivahan se on niinkin, mielummin haluan että omilla on meillä kavereita kun että omat on kavereilla. Näkee missä mennään jne.
 
Tämä ei nyt auta sua, mutta mua lapsena harmitti kun mun piti mennä suoraan kotio ja moni kaveri meni iltsikkaan. :snotty: :D Mun äiti oli siis pph. Mä kyllä viihdyin kotonakin vaikka muut olivat vähintään vuoden nuorempia. Mutta mä viihdyin jo silloin paljon yksinkin, että ei ollut ongelmia vaikka ei ollut seuraa.
 
Riippuu lapsesta. Oma monivuotinen ip-ohjaajakokemus kertoo, että toiset lapset haluaa olla ip:ssä, kun kaveritkin on siellä, ja osa olis mieluummin kotona, kun niitten kaverit ei oo siellä ip:ssä.

Jos sillä lapsella on kaiffareita, joiden luokse mennä/jotka voi tulla teille koulun jälkeen, niin miksei se olis kotonakin? Jos monet kaverit on ip:ssä, niin sinne vaan!

Ja ainakin täällä meillä ip-paikat on kortilla; erityislapset menee ekaksi, sitten menee ekaluokkalaiset ja sitten tokaluokkalaiset. Jos vanhempi on kotona, niin sitten varmaan ei saa paikkaa, ellei sosiaalisista syistä lapsi tarvitse paikkaa (no ehkä se silloin katsotaan erityistä tukea tai ohjausta tarvitsevaksi lapseksi kuitenkin...)
 
Useiden äitien mielestä varmasti kamalan paheksuttavaa ja itsekkään äidin ratkaisu. Mutta joka tapauksessa kerhopaikka saatiin, vaikka kerroin olevani kotona äitiyslomalla. Meillä on puolivuotias vauva ja olen sitä mieltä, että pojalleni tekee hyvää olla ainakin muutaman kerran viikossa muutama tunti ip-kerhossa, jossa toivottavasti saa uusia ja vahvistaa kaverisuhteitaan.

Poika on sosiaalisissa taidoissaan tyyppiä kotona reteetä ja isoa - vieraiden parissa ujo ja arka. Päiväkoti ja eskari ovat häntä vähän auttaneet, mutta hän ei esimerkiksi pidä mistään mistä ns. "normaalit" pojat, eli se pallon potkiminen, sählyn pelaaminen jne. Hän leikkii mieluummine mielikuvituksellisia leikkejä, piirtää tuntikausia ja on rooliasuissa. Olemme juuri muuttaneet alueelle, eikä lähistöllä tai pihapiirissämme ole yhtään kavereita. Hirveän työn takana on yrittää sopia edes joskus leikkitapaamisia eskarikavereiden kanssa: he ovat samoissa futiskerhoissa ja asuvat vierekkäin jne.

Mikäli poikani tulisi (siis hänethän pitäisi hakea, ei osaa vielä liikkua yksin, eikä minulla ole autoa) koulusta tuosta parin kilometrin päästä, niin hän tulisi kotiin seuraamaan minun vauvanhoitoani. Minulla ei ole kapasiteettia viedä häntä, hakea häntä ja sitten välipalojen ja läksyjen jälkeen lähteä viemään jonnekin avoimeen puistoon tms.

Varmasti saa tarpeeksi oltua kotona ja mummilakin on aivan vieressä. Mutta hän kyhnyttää kaikkein mieluiten nimenomaisesti äidin tai mummin kyljessä ihan koko ajan - joten sen vastapainoksi on hyvä olla omanikäistenkin seurassa.

Enpä usko, että ollaan viety paikkaa keneltäkään enemmän tarvitsevalta, koska meille sellainen on kerran myönnetty.
 
Siis lisään vielä, että tarkoitin tuolla minun kapasiteetin puutteellani ajatusta siitä, että tuolla on se -20 ja hanget korkeat nietokset ja lumituisku. Mennä useampi kerta vauvan kanssa edes takaisin jalkaisin koululle ja takaisin. Ip-kerho helpottaa sitäkin, että isä voi hakea pojan töistä tullessaan tai sitten minä vähän aiemmin tietysti, kun on hyvä sää eli varmasti pitkälle koko syksyn.

Nämä ovat sellaisia ihmeellisiä asioita, joista otetaan kauheita kilareita tai syyllisyyksiä? Minua hoiti aikoinani iltapäivisin kotona asuva mummini. Ja onneksi samalla tiellä asui hyvä ystävä, jonka kanssa olin läksyjen tekemisen jälkeen. Meidän kerrostaloissamme asuu ainoastaan melko lailla vanhempaa väkeä ja kaverit ovat sellaisen matkan päässä, ettei 6-vuotias voi lähteä yksin. Tai no, joidenkin lapset näyttävät voivan, mutta poikani ei ole vielä niin tottunut liikenteeseen että voisi - jäisi ekassa risteyksessä auton alle.

Kaverit ovat tärkeitä yhä nuorempana tätä nykyä. En halua, että minun poikani on se, joka seisoskelee seinän vieressä välitunnit yksinään. Se on nimittäin erittäin todennäköistä. Itse olin arka ja ujo myöskin, sekä koulukiusattu opettajan taholta. Onneksi asiat ovat niiltä osin muuttuneet, että kouluissa harvemmin on traumatisoituneita sadisteja opettajina. Kuten 70-luvun lopussa.
 

Similar threads

Yhteistyössä