Psykiatrit sentään! (valitusta)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja isopyöräheittää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

isopyöräheittää

Vieras
Olen käynyt pari kertaa psykiatrin vai mikä lie vastaanotolla. Olen kuulemma masentunut, vaikka itse mielestäni olen lähinnä epävarma.

Viimeksi psykiatri sanoi minulle, että otan mieluusti uhrin roolin ja ulkoisestikin olen särkyvän näköinen. Aijai, sehän kohensi sitten minun mielialaani niin saakelisti. Että ihan oikeen olen vielä sen näköinenkin. Tuntui, että siinä meni minun toiveet parantumisesta, enhän voi vuorovaikuttaa normaalisti, jos ihmiset näkevät minut uhrina. Jo ennenkuin puhun he näkevät minussa potentiaalisen särkyjän.

Minusta tuo psykiatri ei ole mikään hyvä juttu, oloni ei ole ollut näin kauhea vuosiin. kaikki se, mitä olin itsestäni ajatellut, onkin valetta. En olekaan taistelija, vaan uhri.

Kaikki kysymykset mitä se kysyy, olen itse kysynyt jo itseltäni moneen kertaan. mitään uutta ei ole selvinnyt, eikä itseluottamus todella ole kasvanut.

Paitsi että nyt tiedän mikä on suurin ongelmani:
Rehellisyys ja avoimuus.

Minkälaisia kokemuksia teillä on tämänkaltaisista asioista?
 
pari kertaa kun on takana terapiassa käyntiä niin homma tosiaan tuntuu tökkivän.. mutta kun vuoden käyt pari kertaa viikossa niin kummasti se alkaa auttaa ja pää selkenee.. näin siis mulla ainakin.. kyllä se vieläkin välillä on inhottavaa mutta kun sitten jälkeen päin ihan rauhassa miettii asioita niin kummasti ne vaan selvii... aikaa tommonen psyk./terapia vaatii....
 
Terapeutilla käynti on aina aluksi tuskallista. Ensimmäisillä käynneillä on usein tosi ahdistunu olo,kun lähtee pois, kun se pakottaa tavallaan kattomaan peiliin.
Niiden tehtävä kun valitettavasti ei olesilittää päähän ja ymmärtää, vaan saada sinut ymmärtämään miten voit hallita elämääsi paremmin.
 
Vähän aikaa sitten kävin yhtä asiaa "purkamassa" ja tuota, sellanen olo tuli, että voisin vaikka itse rueta näillä tiedoilla ja avuilla psykiatriksi ja olisin parempi. Mutta voi se ehkä joskus hyödyttääkin, riippuu miten kemiat pelaa kahen ihmisen välillä. Mutta en kyllä suosittele kelleen asioiden yksin miettimistä...siinä voi jäädä umpikujaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Terapeutilla käynti on aina aluksi tuskallista. Ensimmäisillä käynneillä on usein tosi ahdistunu olo,kun lähtee pois, kun se pakottaa tavallaan kattomaan peiliin.
Niiden tehtävä kun valitettavasti ei olesilittää päähän ja ymmärtää, vaan saada sinut ymmärtämään miten voit hallita elämääsi paremmin.

Ei mua kuule se päähänsilittely kiinnostakkaan. En vaan ole saanut mitään neuvoja miten elämäni sujuisi paremmin. Tunnet itseni täysin lytätyksi. Pitäisikö minun vai lihoa, että kelpaisin? En olisi niin särkyvä? tunnen pärjääväni ilman apua, en ymmärrä, miksi käyn siellä.

Kaikki vaan suurentelee minun ongelmiani. se psykiatri vaikuttaa itse ihan ahdistuneelta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja isopyöräheittää:
se psykiatri vaikuttaa itse ihan ahdistuneelta.

Samanlaisia ne mielenterveyden hoitajat ovatkin, kuin potilaansa. Sanotaanhan, että hoitaja erottuu potilaasta vain avainnipustaan ;) Tää lähinnä siis noilla psyk.osastoilla, mutta lienee lauseessa jotain tottakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Alkuperäinen kirjoittaja isopyöräheittää:
se psykiatri vaikuttaa itse ihan ahdistuneelta.

Samanlaisia ne mielenterveyden hoitajat ovatkin, kuin potilaansa. Sanotaanhan, että hoitaja erottuu potilaasta vain avainnipustaan ;) Tää lähinnä siis noilla psyk.osastoilla, mutta lienee lauseessa jotain tottakin.

No eikö? Se jopa sanoi, että alkoi itse ahdistua ongelmistani ja tunsi pakottavaa tarvetta saada ongelmiini ratkaisu. Kuulostaa ihan siltä, että sokea sokeaa taluttaa. mInusta se ei ole oikein ammattitraitoista kertoa, että ongelmani ahdistavat häntä. minä kuvittelin vain, että se on paikka jossa sanotaan ongelmat ääneen ja se toinen kyselee minulta, eikä sen tartte niitä ratkoa. Mitä se kysyy, jos sitä ahdistaa ja minkä minä sille voin, että olen pieni ja laiha?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Alkuperäinen kirjoittaja isopyöräheittää:
se psykiatri vaikuttaa itse ihan ahdistuneelta.

Samanlaisia ne mielenterveyden hoitajat ovatkin, kuin potilaansa. Sanotaanhan, että hoitaja erottuu potilaasta vain avainnipustaan ;) Tää lähinnä siis noilla psyk.osastoilla, mutta lienee lauseessa jotain tottakin.

No eikö? Se jopa sanoi, että alkoi itse ahdistua ongelmistani ja tunsi pakottavaa tarvetta saada ongelmiini ratkaisu. Kuulostaa ihan siltä, että sokea sokeaa taluttaa. mInusta se ei ole oikein ammattitraitoista kertoa, että ongelmani ahdistavat häntä. minä kuvittelin vain, että se on paikka jossa sanotaan ongelmat ääneen ja se toinen kyselee minulta, eikä sen tartte niitä ratkoa. Mitä se kysyy, jos sitä ahdistaa ja minkä minä sille voin, että olen pieni ja laiha?

Toisaalta, se voi empatiseerata sua tuolla tavoin, näyttää, että ymmärtää, tai yrittää edes ymmärtää. Kummallisia ovat nuo mielenterveyden hoitomuodot.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Alkuperäinen kirjoittaja isopyöräheittää:
se psykiatri vaikuttaa itse ihan ahdistuneelta.

Samanlaisia ne mielenterveyden hoitajat ovatkin, kuin potilaansa. Sanotaanhan, että hoitaja erottuu potilaasta vain avainnipustaan ;) Tää lähinnä siis noilla psyk.osastoilla, mutta lienee lauseessa jotain tottakin.

mun psykiatri kulkee käytävillä sillai että koskee ainakin toisella kädellä seinää ja joka sauman kohdalla sormet "hyppää" yli... :laugh: ja sen lisäksi sillä on aina samallainen puku päällä... että ei sekään ihan neuroosi vapaa ole.. mutta hyviä lausuntoja se osaa kirjottaa! terapeutti taasen vaikuttaa ihan normaalilta.. =) että tottahan se varmaan jossain määrin on että ne jolla on jotain tollasia neurooseja ja ongelmia etsiytyy auttamaan muita samanmoisia.....
 
Ehkä se empatiseeraa, mutta minusta se on vain merkki siitä että se peilaa minuun omia ongelmiansa. Kuitenkin mitään sääliä kaipaisin vähiten. En jaksa jokapaikassa tuntea olevani joku jämäpala.
 
Sekin vielä tuli mieleeni ilman omaa kokemusta, että psykiatrisi tehtävä ei ehkä olekaan tarjota sulle valmiita vastauksia miten elämäsi tulisi paremmaksi, vaan hän ehkä opettelee tuntemaan sua nyt perin pohjin ja sitten johdattelee keskustelua siihen suuntaan, että itse keksit ratkaisuja ongelmiisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Sekin vielä tuli mieleeni ilman omaa kokemusta, että psykiatrisi tehtävä ei ehkä olekaan tarjota sulle valmiita vastauksia miten elämäsi tulisi paremmaksi, vaan hän ehkä opettelee tuntemaan sua nyt perin pohjin ja sitten johdattelee keskustelua siihen suuntaan, että itse keksit ratkaisuja ongelmiisi.

Näin minäkin olen kuvitellut. Mutta se kysyy samoja kysymyksiä, kuin minä itse. Luulen, että minulta löytyy tarvittavat resurssit paranemiseen itseltäni. Ja haluan sen olevan niin. Toivoisin vain, että minua ei lytättäisi, kun yritän. Esimerkiksi ulkonäöstäni sanominen ei tuntunut oikein kivalta, eikä mielestäni kuulu asiaan.
 
Toisaalta voi olla että nytkin asetut uhriksi, "Minkäs minä voin, ei tässä näköjään mitään voi, perkeleen psykiatri, aiheutti kaiken"..

Kuka tietää, en minä ainakaan =) Kannattaa varmaan antaa itsellesi aikaa, kokeile nyt vähän pitempään tuota että tiedät miltä tuntuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamukatse:
Toisaalta voi olla että nytkin asetut uhriksi, "Minkäs minä voin, ei tässä näköjään mitään voi, perkeleen psykiatri, aiheutti kaiken"..

Kuka tietää, en minä ainakaan =) Kannattaa varmaan antaa itsellesi aikaa, kokeile nyt vähän pitempään tuota että tiedät miltä tuntuu.

Mä tiedän jo miltä musta tuntuu ja haluan itse päättää kuka ja millainen olen. En halua käydä paikassa, joka saa minut jatkuvasti epäilemään itseäni.
 
Aloitit harmaana ja päätit sitten mustua? Ihan hienoa siis eihän tässä aiheessa mitään sellaista olekaan mikä ei mustalle sopisi. Voimia ja toivottavasti terapiasi jatkossa on tyydyttävämpää tai sitten olisko mahdollista vaihtaa psykiatria?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nina:
Aloitit harmaana ja päätit sitten mustua? Ihan hienoa siis eihän tässä aiheessa mitään sellaista olekaan mikä ei mustalle sopisi. Voimia ja toivottavasti terapiasi jatkossa on tyydyttävämpää tai sitten olisko mahdollista vaihtaa psykiatria?

Emmä päättänyt kun vahingossa mustuin. ihmiset on rehellisempiä, kun ne ei tiedä musta mitään törkyjuttuja ennalta. =) Mutta toisaalta, eihän täällä mua kukaan tunne, joten olen ihan turvassa tässä.
 
Oikeestaan mitäs mä tässä valitan. vaikka sillä ihmisellä ois mikä koulutus, niin ei se mua tunne tai tiedä. Mä oon mä ja jos sitä ahdistaa, ni ei se mua satu. Enköhän mä oo jo saanut apua enemmän ku oon ees pyytänyt. Ja ulkonäölle en voi mitään eikä tarttekkaan. Eikä mun asiat edes ole mitenkään huonosti. Väsyttää ja pelottaa eikä muuta.
 
En tiedä, miten joku voi koko elämänsä pohtia vain itseään.

(kaikki kysymykset mitä se kysyy, olen kysynyt jo itseltäni).

Miten voit kuvitella itseäsi taistelijaksi, jos olet aina saanut makoilla peiton alla? elämäsi on liian h elppoa. Kulutat päiväsi miettien itseäsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmmm:
En tiedä, miten joku voi koko elämänsä pohtia vain itseään.

(kaikki kysymykset mitä se kysyy, olen kysynyt jo itseltäni).

Miten voit kuvitella itseäsi taistelijaksi, jos olet aina saanut makoilla peiton alla? elämäsi on liian h elppoa. Kulutat päiväsi miettien itseäsi.

No ei se sulle kuulu. Mikä sun motiivi on tässä? mistä sä muuten tiedät, mitä mullä on mun henk.koht. elämässä tapahtunut?
 
Alkuperäinen kirjoittaja PahaSilmä:
Alkuperäinen kirjoittaja hmmm:
En tiedä, miten joku voi koko elämänsä pohtia vain itseään.

(kaikki kysymykset mitä se kysyy, olen kysynyt jo itseltäni).

Miten voit kuvitella itseäsi taistelijaksi, jos olet aina saanut makoilla peiton alla? elämäsi on liian h elppoa. Kulutat päiväsi miettien itseäsi.

No ei se sulle kuulu. Mikä sun motiivi on tässä? mistä sä muuten tiedät, mitä mullä on mun henk.koht. elämässä tapahtunut?

Oletko sinä se itsekäs ihminen, joka arvostelee lasten antamia pikkujoululahjoja?
 
Alkuperäinen kirjoittaja utelias:
Alkuperäinen kirjoittaja PahaSilmä:
Alkuperäinen kirjoittaja hmmm:
En tiedä, miten joku voi koko elämänsä pohtia vain itseään.

(kaikki kysymykset mitä se kysyy, olen kysynyt jo itseltäni).

Miten voit kuvitella itseäsi taistelijaksi, jos olet aina saanut makoilla peiton alla? elämäsi on liian h elppoa. Kulutat päiväsi miettien itseäsi.

No ei se sulle kuulu. Mikä sun motiivi on tässä? mistä sä muuten tiedät, mitä mullä on mun henk.koht. elämässä tapahtunut?

Oletko sinä se itsekäs ihminen, joka arvostelee lasten antamia pikkujoululahjoja?

Joo olen. Ootko sä se jolla on se vihko?
 
Alkuperäinen kirjoittaja utelias:
Alkuperäinen kirjoittaja PahaSilmä:
Alkuperäinen kirjoittaja hmmm:
En tiedä, miten joku voi koko elämänsä pohtia vain itseään.

(kaikki kysymykset mitä se kysyy, olen kysynyt jo itseltäni).

Miten voit kuvitella itseäsi taistelijaksi, jos olet aina saanut makoilla peiton alla? elämäsi on liian h elppoa. Kulutat päiväsi miettien itseäsi.

No ei se sulle kuulu. Mikä sun motiivi on tässä? mistä sä muuten tiedät, mitä mullä on mun henk.koht. elämässä tapahtunut?

Oletko sinä se itsekäs ihminen, joka arvostelee lasten antamia pikkujoululahjoja?

Menee taas hieman asiattomuuksiin. Pahasilmä, älä välitä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja PahaSilmä:
Alkuperäinen kirjoittaja utelias:
Alkuperäinen kirjoittaja PahaSilmä:
Alkuperäinen kirjoittaja hmmm:
En tiedä, miten joku voi koko elämänsä pohtia vain itseään.

(kaikki kysymykset mitä se kysyy, olen kysynyt jo itseltäni).

Miten voit kuvitella itseäsi taistelijaksi, jos olet aina saanut makoilla peiton alla? elämäsi on liian h elppoa. Kulutat päiväsi miettien itseäsi.

No ei se sulle kuulu. Mikä sun motiivi on tässä? mistä sä muuten tiedät, mitä mullä on mun henk.koht. elämässä tapahtunut?

Oletko sinä se itsekäs ihminen, joka arvostelee lasten antamia pikkujoululahjoja?

Joo olen. Ootko sä se jolla on se vihko?
Jos olisi vihko, ei tarvitsisi kysyä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja PahaSilmä:
Alkuperäinen kirjoittaja Aamukatse:
Toisaalta voi olla että nytkin asetut uhriksi, "Minkäs minä voin, ei tässä näköjään mitään voi, perkeleen psykiatri, aiheutti kaiken"..

Kuka tietää, en minä ainakaan =) Kannattaa varmaan antaa itsellesi aikaa, kokeile nyt vähän pitempään tuota että tiedät miltä tuntuu.

Mä tiedän jo miltä musta tuntuu ja haluan itse päättää kuka ja millainen olen. En halua käydä paikassa, joka saa minut jatkuvasti epäilemään itseäni.

Miksi sitten menet psykiatrille?

Jos tiedät mikä olet ja osaat itse kysyä itseltäsi samat asiat, miksi menet psykiatrille?

Kai silloin tiedät senkin, että kukaan eikä mikään ei voi miellyttää sinua. Kuulut siihen ihmistyyppiin, joka valittaa joka asiasta.

Mene töihin ja lopeta itsessäsi vellominen ja kasva aikuiseksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja utelias:
Alkuperäinen kirjoittaja PahaSilmä:
Alkuperäinen kirjoittaja utelias:
Alkuperäinen kirjoittaja PahaSilmä:
Alkuperäinen kirjoittaja hmmm:
En tiedä, miten joku voi koko elämänsä pohtia vain itseään.

(kaikki kysymykset mitä se kysyy, olen kysynyt jo itseltäni).

Miten voit kuvitella itseäsi taistelijaksi, jos olet aina saanut makoilla peiton alla? elämäsi on liian h elppoa. Kulutat päiväsi miettien itseäsi.

No ei se sulle kuulu. Mikä sun motiivi on tässä? mistä sä muuten tiedät, mitä mullä on mun henk.koht. elämässä tapahtunut?

Oletko sinä se itsekäs ihminen, joka arvostelee lasten antamia pikkujoululahjoja?

Joo olen. Ootko sä se jolla on se vihko?
Jos olisi vihko, ei tarvitsisi kysyä.

Tekis muuten varmaan sullekin ihan hyvää välillä ratkoa sun omia ongelmia, eikä aina vain muiden. Säkin voit täälä kirjottaa ja valittaa murheitasi sensijaan, että miettisit, että kuka on kukakin ja kenellä on mikäkin hulluus. :hug:
 

Yhteistyössä