Mie kun en jaksa ymmärtää, että miks tuota meidän 5-vuotiasta ilopilleriä haluaa tuo tk-psykologi lisätutkia.
Siis hän sanoi, että 5-vuotistehtävissä oli epävarmuutta jonkun verran - neuvolantäti sanoi, että vain 2 tehtävää meni vähän heikommin ja ihmetteli tosipaljon sitä, että psykologi on niin huolissaan asiasta.
Toinen niistä heikommin menneistä tehtävistä oli kinkkaus vasemmalla jalalla (tyttö hyppäsi 3 kertaa, piti hypätä 5 kertaa, oikealla hyppasi ainakin 10 kertaa ) ja toinen oli pystysuoran viivan jäljennös, jonka molemmin puolin oli pilkut... toinen yläosassa, toinen alaosassa... tyttö teki molemmat pilkut ylös.
Ja nyt sit käydään niissä lisätutkimuksissa. Joo, sinänsä mulla ei oo mitään noita tutkimuskia vastaan, mutta kun myö ollaan muutenkin vähän "viileissä väleissä" tuon psykologin kanssa edellisiltä tutkimuskerroilta toisen lapsen tiimoilta.
Tää psykologi antoi aivan päinvastaisen lausunnon kun sit taas perhe- ja kasvatusneuvolan psylokogi ja myös tälle samaiselle toiselle lapsellemme tutkimuksia tehnyt lasten (neuro?)psykiatri.
Sen lisäksi tää psykologi käyttäytyy kyseenalaisesti... Siis ei kai ko henkilön oo suotavaa tulla kaupan maitohyllyllä hihasta nykimään, että kun niitä teidän lapsen tutkimusjuttuja jne... Siis alkaa puhumaan ns. "työ- tai virka-asioistaan" kaupassa maitohyllyllä
No joo... nyt mie oon käynyt siellä itse antamassa ne taustatiedot... ja tyttö on käynyt kerran. Tyttö menee vielä toistamiseen, ja sit on palautekäynti. Mutta nyt jo sain viestiä, että josko tyttö tuntee olonsa turvattomaksi kotioloissa, kun jäi niin mielellään noihin testeihin
Ja että se onkin niinkun pahasta, että on reipas ja avoin lapsi.
Mie ymmärrän, että ei tietenkään ole hyvä, jos on liian avoin ja luottavainen, mutta kun mie tyttöä kannustaen olemaan reipas tyttö vein sinne tutkimukseen. Ja nyt se onkin sit paha. (Tyttö on siis tosi puhelias ja vilkas ja iloinen, perusluottavainen luonnostaan)
Aikaisemman lapsen kohdalla taas oli pahana se, että se tyttö taas suhtautui hyvinkin varauksellisesti uusiin ihmisiin, ja jäi tutkimukseen vähän vastenhakoisesti.
Ja siitähän tää sit alkujaan saikin tää psykologi sen ajatuksen, että tässä ei oo nyt kaikki kohdallaan.
Toiset "tutkijat" sensijaan ymmärivät, että uusi asia ja uudet ihmiset jännittää
tuota tyttöä... kaikki kun ei vaan ole luonnostaan reippaita.
Mutta ilmeisesti se reippauskaan ei oo hyvä asia.
Jännitämpä tosiaan sitä palautekäyntiä... Mitähän mie nyt saan kuulla
Siis hän sanoi, että 5-vuotistehtävissä oli epävarmuutta jonkun verran - neuvolantäti sanoi, että vain 2 tehtävää meni vähän heikommin ja ihmetteli tosipaljon sitä, että psykologi on niin huolissaan asiasta.
Toinen niistä heikommin menneistä tehtävistä oli kinkkaus vasemmalla jalalla (tyttö hyppäsi 3 kertaa, piti hypätä 5 kertaa, oikealla hyppasi ainakin 10 kertaa ) ja toinen oli pystysuoran viivan jäljennös, jonka molemmin puolin oli pilkut... toinen yläosassa, toinen alaosassa... tyttö teki molemmat pilkut ylös.
Ja nyt sit käydään niissä lisätutkimuksissa. Joo, sinänsä mulla ei oo mitään noita tutkimuskia vastaan, mutta kun myö ollaan muutenkin vähän "viileissä väleissä" tuon psykologin kanssa edellisiltä tutkimuskerroilta toisen lapsen tiimoilta.
Tää psykologi antoi aivan päinvastaisen lausunnon kun sit taas perhe- ja kasvatusneuvolan psylokogi ja myös tälle samaiselle toiselle lapsellemme tutkimuksia tehnyt lasten (neuro?)psykiatri.
Sen lisäksi tää psykologi käyttäytyy kyseenalaisesti... Siis ei kai ko henkilön oo suotavaa tulla kaupan maitohyllyllä hihasta nykimään, että kun niitä teidän lapsen tutkimusjuttuja jne... Siis alkaa puhumaan ns. "työ- tai virka-asioistaan" kaupassa maitohyllyllä
No joo... nyt mie oon käynyt siellä itse antamassa ne taustatiedot... ja tyttö on käynyt kerran. Tyttö menee vielä toistamiseen, ja sit on palautekäynti. Mutta nyt jo sain viestiä, että josko tyttö tuntee olonsa turvattomaksi kotioloissa, kun jäi niin mielellään noihin testeihin
Ja että se onkin niinkun pahasta, että on reipas ja avoin lapsi.
Mie ymmärrän, että ei tietenkään ole hyvä, jos on liian avoin ja luottavainen, mutta kun mie tyttöä kannustaen olemaan reipas tyttö vein sinne tutkimukseen. Ja nyt se onkin sit paha. (Tyttö on siis tosi puhelias ja vilkas ja iloinen, perusluottavainen luonnostaan)
Aikaisemman lapsen kohdalla taas oli pahana se, että se tyttö taas suhtautui hyvinkin varauksellisesti uusiin ihmisiin, ja jäi tutkimukseen vähän vastenhakoisesti.
Ja siitähän tää sit alkujaan saikin tää psykologi sen ajatuksen, että tässä ei oo nyt kaikki kohdallaan.
Toiset "tutkijat" sensijaan ymmärivät, että uusi asia ja uudet ihmiset jännittää
tuota tyttöä... kaikki kun ei vaan ole luonnostaan reippaita.
Mutta ilmeisesti se reippauskaan ei oo hyvä asia.
Jännitämpä tosiaan sitä palautekäyntiä... Mitähän mie nyt saan kuulla