Toggle sidebar

Psyyke ei enää kestä työttömyyttä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pienten työtön äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
P

Pienten työtön äiti

Vieras
Olen ollut työtön kohta 1,5 vuotta enkä kestä sitä enää henkisesti. Muutaman viikon olen valvonut yöt murehtien asioita. Meillä on kaksi pientä lasta ja mies ei tienaa riittävästi. Sain pienen määräaikaisuuden viime vuonna mutta sen päätyttyä olen hakenut tuloksetta työtä. Muutimme jopa isommalle paikkakunnalle ja jätimme sukulaiset sekä ystävät.

En jaksa enää psyykkisesti tätä työttömyyttä. Hallitus on nyt leikkaamassa ansiosidonnaista, miten elämme ja miten pärjäämme. Murehdin yöt ja päivät. Pelkään että jos en pian saa töitä menetän terveyteni. Opiskelu ei ole vaihtoehto, opiskelin juuri ennen määräaikaisuuttani ja haluan nyt töihin. Itsetunto on romuttunut kokonaan käytyäni haastatteluissa ja kuullessani ettei minua ole valittu.
 
Ansiosidonnaisen leikkaus tulee voimaan aikaisintaan 2017 vuoden alussa. Joten jos ansiosidonnaisen saaminen alkaa ennen tätä niin ei vaikuta ja sinun tapauksessasi kun olet jo työtön niin ei vaikuta leikkaukset tälläerää. Sinuna kattelisin mahdollisuuksien mukaan jonkun kivan harrastuksen jos mahdollista harrastaa tai muita kiinnostuksen kohteita. Hyväntekeväisyystyökin pitää mielen virkeänä ja tuskin näyttää cv:ssä pahalta! Tänä päivänä ei ole häpeä olla työtön, nyt on niin paljon työttömiä, kokoajan firmat kutistaa toimintaansa ja porukkaa laitetaan pihalle. Mutta ymmärrän sinua jotta pää on kovilla kun joutuu olla kotosalla, itsekin olen ollut 5v lasten kanssa kotona (tosin vapaaehtoisesti) mutta kyllä se pääkopalle oli kova koulu. Kovasti sitä oppii tuntemaan itseänsä paremmin kun on aikaa tutustua itseensä paremmin vaikkei se kivaa olekkaan.
 
Mitä alaa opiskelit ennen työllistymistä? Jos ala ei tällä hetkellä työllistä niin itse käyttäisin työttömyysajan hyväksi ja opiskelisin itselleni uuden ammatin.

QUOTE="Pienten työtön äiti, post: 30993014"]Olen ollut työtön kohta 1,5 vuotta enkä kestä sitä enää henkisesti. Muutaman viikon olen valvonut yöt murehtien asioita. Meillä on kaksi pientä lasta ja mies ei tienaa riittävästi. Sain pienen määräaikaisuuden viime vuonna mutta sen päätyttyä olen hakenut tuloksetta työtä. Muutimme jopa isommalle paikkakunnalle ja jätimme sukulaiset sekä ystävät.

En jaksa enää psyykkisesti tätä työttömyyttä. Hallitus on nyt leikkaamassa ansiosidonnaista, miten elämme ja miten pärjäämme. Murehdin yöt ja päivät. Pelkään että jos en pian saa töitä menetän terveyteni. Opiskelu ei ole vaihtoehto, opiskelin juuri ennen määräaikaisuuttani ja haluan nyt töihin. Itsetunto on romuttunut kokonaan käytyäni haastatteluissa ja kuullessani ettei minua ole valittu.[/QUOTE]
 
Yritä nähdä tilanteen positiiviset puolet. Sulla on kaksi pientä lasta, joten heidän kannaltaan on hyvä, että voit olla nyt kotona. Itsellekin työssäkäynti pienten lasten kanssa saattaisi olla hankalaa kaikenlaisten hoitopaikkaongelmien ja lasten sairastelujen vuoksi. Hyvää on sekin, että miehelläsi on töitä. Jos olisitte molemmat kotna työttömänä, niin se voisi olla rankkaa monellakin tapaa. Tulojen puolestakaan työttömyys ei välttämättä eroa paljoa työssäkäynnistä, jos olet normaalipalkkaisella alalla. Lasten päivähoitomaksut, työssäkäyntikulut ja verotus tasaavat tulot hyvin. Vaika saisitkin töissäkäynnistä vähän enemmän, niin omsiko se kuitenkaan kaiken vaivan arvoista, kun samalla menettäist mahdollisuuden viettää kotiaikaa omien lasten kanssa.

Jos saat töitä, niin hyvä. Mutta jos et saa töitä, niin muista, että siinäkin on omat hyvät puolensa. Olet tehnyt parhaasi töiden saamiseksi, joten sinun ei tarvitse ruoskia itseäsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Yritä nähdä tilanteen positiiviset puolet. Sulla on kaksi pientä lasta, joten heidän kannaltaan on hyvä, että voit olla nyt kotona. Hyvää on sekin, että miehelläsi on töitä.

Jos saat töitä, niin hyvä. Mutta jos et saa töitä, niin muista, että siinäkin on omat hyvät puolensa. Olet tehnyt parhaasi töiden saamiseksi, joten sinun ei tarvitse ruoskia itseäsi.
Click to expand...

Kiitos vastauksesta. En osaa olla iloinen siitä että olen lasten kanssa kotona. Olin vasta pari vuotta sitten 4 vuotta koulunpenkillä enkä todellakaan aio opiskella enää uutta alaa. Tämä ala on minulle jo toinen alanvaihto. Työtilanne on joillekin ok, mutta minulle paikkaa ei ole auennut. Kotona oleminen vanhentaa tietotaitoa ja olen kohta auttamatta työmarkkinoiden ulkopuolella.

Miehen tulot ovat surkeat. Emme saa pankista lainaa ja haaveemme omasta talosta sekä pihasta ovat romuttumassa. Masentunut äiti ei ole lapsille parasta seuraa. Pahinta on että haluaisin lapset virikehoitoon koska en itse jaksa olla heidän kanssaan. Siitäkin minua syyllistettiin mm. naapuriperheet ihmettelevät. Haluaisin vain töihin! En välitä rahasta, en vain halua jäädä työttömäksi ja minimieläkkeelle. Näen elämäni jo lähes tuhoutuneena, enkä voi antaa lapsilleni mitä halusin. :(
 
Voi harmi. Ymmärrän ajatuksesi hyvin, vaikka jaksamisen kannalta olisi ihanteellisinta, että voisit hyväksyä työttömyyden tällä hetkellä ilman masentavia ajatuksia.

Työpaikkoja on, mutta ne menevät takaovien kautta. Jos haet avoinna oleva paikkaa, niin hakijoita on paljon ja työttömänä, vastavalmistuneena pienten lasten äitinä, et ole vahvoilla. Ota yhteyksiä suoraan työantajiin, kysele tuttavilta yms mistä voisi saada työtä. Joku voi tietää paikan.
 
Täällä toinen mökkihöperö. Mulla on vielä toinen muksu niin pieni, että en voisi edes harkita lähteväni töihin (eikä se olisi edes rahallisesti kannattavaakaan). Meidän isompi muksu käy aamupäivisin puistotätillä hoidossa. Tässä kaupungissa järjestetään edullista puistotoimintaa, johon voi aamupäiviksi viedä muksun ulkoileen ja saa vähän omaa aikaa. Tosin mulle se on aikaa vauvan kanssa :)

Jos sulla on tosi rankkaa lasten kanssa, niin laita ne huoletta päiväkotiin ja älä murehdi siitä mitä naapurit ajattelee. Aina tulee näitä "parempia" ihmisiä arvostelemaan, niistä ei pääse ikinä eroon, eivätkä he ole sellaisia ihmisiä, joiden perseennuolemisesta olisi kenellekään mitään hyötyä. Pidä huoli omasta mielenterveydestäsi, koska voit tartuttaa masentuneisuuden lapsiisi ja hehän ovat tärkeimpiä, eikö? Ei se naapurin Riitta, jota ei koskaan väsytä ja joka käy tällekin palstalle vikisemässä laiskoista mammoista. Hänen sopisi vaikka heittää muutama rauhottava huiviin ja lakata arvostelemasta muita.

Mä itse ostin salikortin ja aloin juoksemaan salilla melkein joka päivä miehen tullessa töistä. Mulla ei ole kavereita täällä, eikä mitään muuta kodin ulkopuolista tekemistä, mutta salilla voi käydä yksinkin ja liikunta tekee tosi hyvää.
 
Voisinpa vaihtaa kanssasi osia pariksi vuodeksi. Olen kurkkuani myöten täynnä tätä oravanpyörässä pyörimista, selkäänpuukottaja-työtovereitani ja vittumaista esimiestä. Mielenterveys meinaa pettää, kun töihinlähtö aamuisin tuntuu yhä ahdistavammalta. Työelämässä olen ollut jo 20 vuotta, sillä aloitin teini-ikäisenä kesätyöt ja niitä riitti aina opiskelujen lomassakin.

Lapset ovat kouluikäisiä ja tarvitsisivat vielä vanhemman ohjausta ja seuraa aamuisin ja iltapäivisin. Nyt saattavat lähteä kouluun ilman aamupalaa tai ilman takkia, kun 'unohtui'. Koulun jälkeen ovat monta tuntia yksin kotona ja käytännössä se aika menee pelaamiseen. Muuten alkaa pelottamaan, jos jää kuuntelemaan kodin ääniä.

Hallitus tekee suuren virheen siinä, kun aikoo poistaa vuorotteluvapaan. Meille työssäuupuneille tauko tekisi hyvää ja antaisi voimia jatkaa paremmalla motivaatiolla loput työvuodet. Työttömät taas saisivat töitä, työkokemusta ja jalan yrityksen ovenrakoon, josta voisi taas poikia uusia työtilaisuuksia.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa