Puheen kehityksestä/kehittymättömyydestä

[äiti]

Taas tämä sama aihe, sori.... Mutta... Kaverini sai mut huolestumaan jokin aika sitten kertomalla jostain lääkäristä, jonka mukaan n. 1v 8kk:n ikäisellä pitäisi olla jo kymmeniä sanoja (20-30 muistaakseni) sanavarastossaan (siis mitä hän itse sanoo). Jos ei ole, pitäisi kuulemma jo jollain tavalla puuttua asiaan.

Mä olen tähän asti suhtautunut suht huolettomasti oman poikani kielenkehitykseen (hän on 1v 7kk), mutta nyt siis huolestuin. Poika ei ole vielä sanonut ensimmäistä sanaansakaan. Hän käyttää oikeastaan yhtä ainutta äännettä, se on suurin piirtein "äää".

Hän ymmärtää kyllä paljon (halutessaan ainakin). Osaa esim. osoittaa kysyttäessä korviaan tai varpaitaan. Kirjoja katsellessa hän osoittelee asioita. Ei omaehtoisesti ole kiinnostunut kirjoista, mutta jaksaa sylissä niistä olla minuutin-pari kiinnostunut. Hän pitää musiikista, joten laulan hänelle paljon ja yhdessä myös kuunnellaan musiikkia ja tanssitaan sen tahtiin.

Jos poika haluaa jotain, hän nostaa käden ylös (ei osoita mihinkään tiettyyn) ja sanoo tuon ainoan äänteensä. Siitä ei todellakaan voi päätellä, mitä hän tarkoittaa. Jos yritän sanoa hänelle, että näytä äidille mitä kaipaat, hän turhautuu (alkaa itkeä ja heittäytyy maahan pitkälleen).

Mitä voisin itse tehdä auttaakseni pojan puheen kehittymistä?

 

[rehellisesti]

Huhhuh. Kyllä on kaverillas väärää tietoa. Jos kaksivuotiaana ei ole sanonut vielä sanaakaan niin sitten aletaan asiaan kiinnittämään huomiota. Ja poikasi ymmärtää puhetta joten huoli pois nyt

 

[Miuski]

Meidän keskimmäinen ei 2v neuvolassa puhunut mitään muuta kuin vokaaleja. Tähän tartuttiin ja ekan kerran kävimme puheterapiassa heti 2v nlan jälkeen. Tilanne todettiin ja sitä jäätiin seuraamaan pariksi kuukaudeksi (= kesän ajaksi). Syksyllä tilanne oli edelleen aika sama, joten aloitimme tukiviittomien opettelun. Siis pienien viittomien, joiden avulla lapsi sai päivittäiset tarpeensa ymmärretyksi (leipää, maitoa, paita, pissa jne). Kun me vanhemmat ja päiväkoti saatiin tukiviittomat oppimaan, alkoi tyttö puhumaan 2v9kk ikäisenä Puheterapiaa hän sai jaksoittain 6-vuotiaaksi asti, koska äänteitä puuttui siihen asti. Hän on aina ymmärtänyt puhetta hyvin ja viimeisissä testeissä hänen tuloksensa puheen tuottamisessa, puheen ymmärtämisessä ja sanavarastossa olivat yli ikätason. Olen tyytyväinen, että tyttö sai apua, niin pääsimme näin vähällä.

Voit auttaa lapsesi puheen kehitystä puhumalla hänelle paljon. Koko ajan höpöttelet päivän tapahtumia sitä mukaa, kun ne sattuvat. Kun hän osoittaa ja tarkoittaa jotain, nimeät asiat hänelle. Luet paljon. Ja jos 2v:na (tai myöhemmin) apua tarvitaan ja tarjotaan, otat sen ilolla vastaan

 

[qwen]

Meilä on nyt 1v7kk poika myös. Joka tähän viikkoon mennessä sanonut anna ja myhkynyt ihmeellisesti. Nyt tällä viikolla sanoi ensin kato, sitten ei näy, ei ole ja äiti kato!! Ja toistelee kovasti perässä sanoja kokoajan. Mutta on taas ollut kiinnostunut 8kk ikäisestä asti kirjoista jaksaa katsella niitä pitkäänkin ja pieniä satujakin menee jos liiaksi ei yritä.Tykkää myös musiikistaja koittaa nyt jopa laulaakin mukana On osoitellut 11kk ikäisetä asti esineitä ja tai korvaa, nenää yms kysyttäessä.

 

[ap]

Kiitos vastauksista Jäi mainitsematta, että poika kärsi synnytyksessä hapenpuutteesta, mikä sitten aina välillä puskee sieltä taustalta kummittelemaan.

Yritän kyllä mahdollisimman paljon aina pojalle höpötellä. Ihan vaan siitä, että mitä teen ja mitä seuraavaksi/nyt tapahtuu jne.

On vaan niin pitkä aika seuraavaan neuvolaan, että piti ihan alkaa kysellä mielipiteitä. Netistä kun googlasin (lähinnä amerikkalaisilla sivustoilla kävin) niin niitten mukaankin n. 1,5-vuotiaalla pitäisi olla jo edes joitain sanoja sanavarastossaan ja lapsen pitäisi jollain tavalla yrittää imitoida kuulemiaan sanoja.

Aika näyttää tietty, kuinka käy

 

[vieras]

aloin tavuttamalla opettamaan yksittäisiä sanoja. Luettiin paljon kuvakirjoja yms. 2 vuotiaana ei ollut sanoja, mutta ennen kuin täytti 2½ lähti sanat tulemaan vauhdilla, alle 3v puhui lauseita ja nyt 3½v- vuotiaana todella laaja sanavarasto ja selkeää puhetta. Osaa kaikki väritkin luetella, siis muutkin kuin päävärit. Huolestuisin vasta sitten jos lapsi ei ymmärrä puhetta. Neuvolassa seurattiin puolivuosittain, mutta mihinkään terapiaan ei ollut tarvetta.

 

[h]

No, tuota. Puheterapeutin ohje oli et n.2v pitäisi olla jo useita kymmeniä sanoja päivittäisessä käytössä. Äänteitä pitäisi jo paljon sitä aikaisemmin olla monipuolisesti. Ihan jo siitä lähtien et alle 1v pitäisi tavutoistoja (ma-ma, da-da yms) tulla monipuolisesti. Meidän pojalla oli 2,5vuotiaana käytössä vain n. 50 sanaa. Puheterapiassa käytiin ja otettiin tukiviittomat käyttöön. 3,5vuotiaana ei ollut enää tukitoimille tarvetta koska puhe oli melkein ikäistensä tasolla. Kyllä tuon ikäisellä pitäisi olla jo erilaisia äänteitä. Se ei kuitenkaan tarkoita että jotain on vialla Siis kun lapsethan kehittyy eri tahtiin. Tärkeintä on että tilannetta seurataan ja jos vielä vaikka puolen vuoden päästä ei tapahdu edistystä (sehän tässä on tärkeintä että se puhe jatkuvasti kehittyy monimuotoisemmaksi vaikka se tapahtuisikin hitaammin kun "normaalisti") niin sitten voi alkaa miettimään olisiko tarvetta johonkin. Mutta vaikka on olemassa noi "ohjeet" mitä seurataan niin aina kuitenkin ratkasevin on se lapsen oma tilanne ja kehitys.

 

[vieras]

2 vuotiaana pitäisi keskimäärin puhua kahden sanan lauseita. Jos sitä puhetta ei rupea tulemaan 2½ vuotiaaksi mennessä, rupeat vaatimaan puheterapeutille pääsyä, edes tutkimusta varten. Yleensä odotellaan 3 vuotiaaksikin saakka, mutta jonot ovat pitkät monin paikoin.
Voit auttaa puhumalla, loruttelemalla, laulamalla ja lukemalla, mutta aina siitä ei ole apua :headwall: vainka kuinka sitä tekisi. Tukiviittomia tai kuvia tai mitä vaihtoehtoisia kommunikaatiokeinoja keksitkin voi hyvin käyttää, kunhan itse käytät niissä aina puhetta mukana. Esim. tukiviittomat jäävät pois käytöstä, kun lapsi saa itsensä ymmärretyksi pelkällä puheella.

Meillä lapset ovat oppineet hyvin erilaisesti puhumaan. Yksi on puhunut alle vuoden vanhana, yhden puhehanat aukesivat kerralla vähän ennen 2½ vuoden ikää, mutta yhdellä on hyvin pahoja puheentuottamisen ongelmia, jotka vaativat vuosien puheterapiaa ja päivittäistä harjoittelua.

 

[ap]

Pojalla oli joskus aikaisemmin (ehkä n. 9-10-kuukautisena) käytössään muitakin äänteitä kuin tuo äää, tä-tä-tä ja väy-väy-väy ainakin tulee mieleen. Mutta ne jäi jo selvästi ennen 1 vuoden ikää pois ja sen jälkeen on ollut vaan tuo yksi äänne. Harmittaa aina pojan puolesta, kun näen sen turhautumisen, kun hän ei saa asiaansa selvitetyksi.

Joltain amerikkalaiselta sivustolta äsken luin, kuinka joku äiti (ammatiltaan taisi olla lasten psykologi) oli ottanut jo 1,5-vuotiaan kanssa tukikuvat käyttöön, kun lapsella ei ollut mitään yritystä puheeseen. Ehkä mä voisin koittaa jo kohta samaa.

 

[vieras]

[quote="ap"Harmittaa aina pojan puolesta, kun näen sen turhautumisen, kun hän ei saa asiaansa selvitetyksi.
[/quote]

Tai kokeile viittomia
http://www.viivi.fi/lastenviittomasanakirja/lastenviittomasanakirja_web_content.html
Asiat helpottuvat huomattavasti, kunhan lapsi saa itselleen keinon tulla ymmärretyksi. Joku vuosi sitten opettiin viittomia innolla pienille vauvoillekin.

 

[vieras]

Meidän poika teki tuota samaa 2-vuotiaaksi asti, sitten avasi suunsa ja kolmessa kuukaudessa on oppinut valtavasti sanoja ja sanoo kahden sanan lauseita, ja koko ajan opettelee lisää ja voi sitä riemua kun huomaa sanoneensa ihan uuden sanan tai lauseen :heart:

Niin että ei tuo kovin epänormaalilta musta kuulosta

 

[.]

Kyllä niitä äänteitä pitäis jo enemmän olla, ainakin yritystä ja "omia" sanoja, vaikka ei mitään lauseita tai oikeita sanoja osaisikaan. Vaikkei todellakaan tarvitse montaa kymmentä sanaa olla! Niin kyllä ainakin 5-10 erilaista äännettä pitäisi olla jo. Eikö siis kutsu sinua äidiksi? Esim ää-ti, ätä, tai jotain muuta?

Kannattaa neuvolasta pyytää lähetettä puheterapiaan.

 

[ap]

Eikö siis kutsu sinua äidiksi? Esim ää-ti, ätä, tai jotain muuta?

.

Ei. Mä taidan olla se sama äää, kuin kaikki. Mitään muita äänteitä pojalla ei ole ollut tosiaan pitkään aikaan.


Miten muuten noita viittomia opetellaan käytännössä?

 

[.]

Sinuna varmasti pyytäisin neuvolsta lähetteen, tai siis vaatisin sen. On varmaankin ihan normaalia, ihmiset kehittyvät eri tahtiin, mutta koska hapenpuute taustalla, niin varmuuden vuoksi.

Vaatisin siis ehdottomasti lähetteen (vaikak kuinka säästöjen takia sitä panttaisivat), ja siihen asti näyttäisin miten eri eläinten ääniä matkitaan. Niistä meidän lapset on ihan ekana innostuneet matkimaan "puhetta". Parasta, jos pääsee livenä näkemään ja kuulemaan erilaisia kotieläimiä ja sitten äiti näyttää mallia miten matkitaan. Maumau ja hauhau ja bääbää!

 

[poikien äiti]

mun mielestä ei yhtään mitää hätää vielä. meillä esikko sanoi 5 sanaa 2v neuvolassa, ei puututtu kuinkaan, yhtäkkiä sitten 2,5v alkoi tulla yli paljo uusia sanoja ja lauseita, ja 3 vuotiaana osas jo tosin hyvin ja ymmärrettävästi puhua. 4 v ihan just täyttää ja toki vielä on jotkut sanat epäselviä, mut kyl niistä selvää saa vieraski ihminen. ikinä ei ole missään puututtu puheeseen. meijän keskimmäinen, juuri 3v täyttäny sanoi jo monia sanoja alle 2 ja lauseita alkas tuleen heti 2v synttäreiden jälkeen ja nyt puhuu jo melkein paremmin kun meijän pian 4v. kuopus 1v6kk ei sano muuta kuin hau(koira) ja au..eli kaikki on tuota au.enkä oo kyllä yhtään huolissaan. ymmärtää puhetta hyvin.
olen kuullut, että 3 vuotiaana pitäis puhua ymmärrettävästi, mutta ei vaadita "täydellistä"puhetta.

 

[v]

Tukiviittomista ei ole haittaa. Niitä voi käyttää apuna kenellä tahansa lapsella.
Täällä on tietoa:
http://papunet.net/tietoa/kommunikointikeinot/viittomat/tukiviittomat.html

Meillä oli käytössä kuvat ja tukiviittomat.

 

[pippamama]

Anteeksi kun tunkeudun ketjuun, mutta mitä 2-2,5-vuotias tekee puheterapiassa? Siis mitä siellä tapahtuu? En tarkoita, etteikö olisi hyvä että on tälläinen mahdollisuus vaan nimenomaan sitä että mitä siellä konkreettisesti tehdään. Saako äiti/isä olla mukana vai pitääkö laps laittaa sinne yksin vieraan ihmisen kanssa? Yritetäänkö lapsi "pakottaa" puhumaan vai miten siellä toimitaan?

 

[vieras]

Miten muuten noita viittomia opetellaan käytännössä?

Netin lastenviittomasanakirjoista on hyvä lähteä liikkeelle, niissä näkyy niin liike kuin käden asentokin. Kannattaa valita lapsen kanssa alkuun helppoja hyvin asiaa kuvaavia juttuja, kuten auto, missä väännetään rattia. Papunetissä löytyy kuvia, mutta niissä on usein vaikea päätellä se liike oikein. Perinteinen esimerkki on kahvin viittoma, jonka ilman mallia voi viittoa helposti viinaksi (kahvi - pyöritetään vanhan kahvimyllyn veiviä, viina - korkataan pullo).

Eli viitot lapselle sen viittoman ja sanot samalla sen ääneen. Tukiviittomien tarkoitus on viittoa lauseen tärkeimmät sanat, mutta käytännössä se on, että viittoo ne sanat, mitä sattuu osaamaan

Jos puheterapeutti katsoo viittomien opetuksen tarpeelliseksi, hän voi osin opettaa niitä itse osana puheterapiaa. Sen lisäksi on joko kursseja, missä vanhemmille viittomaopettaja opettaa niitä tai sitten voi saada viittomaopettajan. Ne ovat ilmaisia, maksu menee kunnan sosiaalitoimen vammaispalvelun kautta. Tosin työväenopistoissa on välillä noita kursseja, joille voi mennä itse maksamallakin.

 

[ap]

Hei, kiitos vielä kaikille kommentoineille ja neuvoja antaneille! Mun on nyt mentävä pehkuihin, mutta palaan huomenna tutustumaan tarkemmin vielä teidän viesteihin.

 

[Lissu]

Meillä ei kuopus 2 v neuvolassa osannut kuin ehkä yhteensä 20 sanaa eikä lauseita. Sovittiin että katsotaan kesän yli ja jos huomattavaa kehitystä ei ole tapahtunut 2,5 v mennessä niin käydään uudestaan. 2v1kk puheen kehitys otti sitten jonkin harppauksen ja nyt 2v4kk puhuu jo niin hyvin että me vanhemmat ymmärretään melkein kaikki. Vieraammat ihmiset ei kaikkea vielä ymmärrä. Lauseita tulee jatkuvasti. En usko että syksyllä tarvii enää mihinkään lähteä.

1v8kk iässä sanoi muistaakseni äiti, ei muuta.

 

[vieras]

Anteeksi kun tunkeudun ketjuun, mutta mitä 2-2,5-vuotias tekee puheterapiassa? Siis mitä siellä tapahtuu? En tarkoita, etteikö olisi hyvä että on tälläinen mahdollisuus vaan nimenomaan sitä että mitä siellä konkreettisesti tehdään. Saako äiti/isä olla mukana vai pitääkö laps laittaa sinne yksin vieraan ihmisen kanssa? Yritetäänkö lapsi "pakottaa" puhumaan vai miten siellä toimitaan?

Lapsi leikkii Lasta yritetään leikin omassa ja sen kautta saada toistamaan jotain haluttua juttua. Meillä ei ihan noin pienenä aloittanut, mutta meillä oli alkuun kuvia ja kortteja, joista yritettiin saada sanomaan jotain juttua. Kuten vaikka hyppeli toisesta samanlaisesta ruudusta, missä oli pään kuva sanoen aina pää, pää, pää.. tai hai, hai, hai... Itse olen alkuun ollut mukana 'taustalla' ja osin osallistuen itse leikkiin ja peleihin. Samaten voidaan tehdä erilaisia suujumppajuttuja, yleensä lapset tykkäävät kovasti puhallella saippukuplia sisällä.

 

[pippamama]

Lapsi leikkii Lasta yritetään leikin omassa ja sen kautta saada toistamaan jotain haluttua juttua. Meillä ei ihan noin pienenä aloittanut, mutta meillä oli alkuun kuvia ja kortteja, joista yritettiin saada sanomaan jotain juttua. Kuten vaikka hyppeli toisesta samanlaisesta ruudusta, missä oli pään kuva sanoen aina pää, pää, pää.. tai hai, hai, hai... Itse olen alkuun ollut mukana 'taustalla' ja osin osallistuen itse leikkiin ja peleihin. Samaten voidaan tehdä erilaisia suujumppajuttuja, yleensä lapset tykkäävät kovasti puhallella saippukuplia sisällä.

Ahaa, okei, kiitos vastauksesta. Mulla ei tosiaan oo ollu mitään hajua että mitä siellä tehdään ja voi olla syksyllä/alkutalvesta edessä.. Luultavasti meijän laps ei kiinnittäis mitään huomiota puheterapeuttiin, leikkis vaan omia juttujaan tai vaihtoehtosesti heittäytyis lattialla itkemään ja raivoamaan kun ei saa leikkiä omia leikkejään...
Noh, jospa tuo alkais puhumaan..

 

[vieras]

Onko lapsen kuulo ok? Kuuleeko kuiskauksen parin metrin päästä? Kuuleeko sekä korkeat että matalat äänet?

 

[ap]

Onko lapsen kuulo ok? Kuuleeko kuiskauksen parin metrin päästä? Kuuleeko sekä korkeat että matalat äänet?

Pojalla on tosi hyvä kuulo. Kuulee kaiken turhankin hyvin välillä Säikähteleekin yllättäviä ääniä, vaikka eivät mitään kovia olisikaan (esim. ovikello, puhelimen viestiääni yms).

 

[ap]

Yön yli nukuttuani olen päättänyt, että soitan neuvolaan ja kysyn heidän mielipidettään. Todennäköisesti ylireagoin, mutta tuskin siitä mitään haittaakaan on.

Kiitos vielä vastanneille