Puheen viivästymä vai dysfasiaa?

[Äippä]

Poika oppi sanomaan 9 kk:n iässä tunnistettavia sanoja. Esim. nalle = talle, vettä = tettä, isi =titi jne. Sitten kuitenkin oppi kävelemään 10 kk:n iässä ja sanat sekä puhe jäivät.

Hiljalleen alkoi taas sanoja tulla kunnes 1,5 v:n iässä joutui viikoksi sairaalaan ja taas unohtui puhe. Nyt lapsella on ikää 2,2 vuotta ja ymmärtää (on ymmärtänyt pidemmän aikaa ) puhetta mutta oma tuotos on todella vähäistä. Ei ja en tulee kyllä hienosti mutta sitten muu puhe sitä omaa höpötystä. Tietää kyllä paljon mutta ei niitä oikeita nimiä/sanoja sano. Lehmä on muuhmuuh, rekka on kaakka jne.

Onko kyse tavallisesta puheen viivästymästä vai ehkä jopa dysfasiasta? Neuvolassa ei oltu vielä huolissaan tilanteesta kun kuitenkin ymmärtää puheen ja osaa esim. näyttää kirjasta mitä pyydetään. Mutta itsellä pieni epätietoisuus nostaa päätä.

 

[keppälerttu]

dysfasiaan liittyy sitä puheen ymmärtämisen vaikeutta, eli jos lapsi kerran ymmärtää niin silloin en olisi vielä huolissani.
Itselläni tuo keskimmäinen alkoi vasta 3v puhumaan kunnolla, ja sen jälkeen ei hiljaa ole ollutkaan :ashamed:

 

[vieras]

meillä esikoinen oppi kunnolla selvästi puhumaan just ennen kerhoon menemistä..eli noin vajaa neljä vuotias oli..puheen oppimista auttoi kun meillä oli sellainen leikki mis äiti sanoi sanan ja poika toisti perässä..ja pojan kaveri oli hyvä puhumaan ni sitä kautta myös oppi sanoja.en olisi huolissaan vielä anna ajan kulua moni lapsi oppii vasta 4 vanhana puhumaan..ja voithan sitten kun täyttää kolme ni neuvolassa asiasta puhua ja harkita puheterapiaa

 

[Äippä]

dysfasiaan liittyy sitä puheen ymmärtämisen vaikeutta, eli jos lapsi kerran ymmärtää niin silloin en olisi vielä huolissani.
Itselläni tuo keskimmäinen alkoi vasta 3v puhumaan kunnolla, ja sen jälkeen ei hiljaa ole ollutkaan :ashamed:

Niin, kyllähän tuo lapsi hyvin ymmärtää puheen ja tekee niinkuin pyydetään. Tietysti tässä voi olla takana nuo monet muut asiat joita samaan aikaan oppi ja ne ovat vieneet mielenkiinnon puhumiseen. Mutta silti huolettaa.

Voiko lasta jotenkin "aktivoida" tuohon puhumiseen? Kirjoja luetaan ja tehdään kaikenlaista muutakin. Piirrellään, väritetään sekä silloin tällöin katsotaan piirettyjä dvd:ltä.

 

[puheterapeutti / neljän äiti]

Juttele lapsellesi, tehkää sekä arkipäiväisiä että hauskoja juttuja yhdessä. Lue lapsellesi, leikkikää ja nauttikaa olostanne. Älä puhu liian pitkiä lauseita, vaan keskity olennaiseen. Jos lapsi ymmärtää puhetta ja tulee kontaktiin kanssasi niin ei ole aihetta huoleen.

 

[Äippä]

Juttele lapsellesi, tehkää sekä arkipäiväisiä että hauskoja juttuja yhdessä. Lue lapsellesi, leikkikää ja nauttikaa olostanne. Älä puhu liian pitkiä lauseita, vaan keskity olennaiseen. Jos lapsi ymmärtää puhetta ja tulee kontaktiin kanssasi niin ei ole aihetta huoleen.

Kiitos!

Kirjoja luetaan laidasta laitaan, mutta pitäisikö siirtyä pelkästään ns. "vauva-kirjoihin" vai enemmän satukirjan tyyppisiin kirjoihin ja kumpi auttaisi enemmän tuossa puheen tuottamisessa? Iltasatuna luetaan esim. Nalle Puhin satuja ja Tammen kultaisia kirjoja.

 

[Äippä]

Nostan jos jollakin olisi sama pulma tai uusia vinkkejä aktivoida lasta.

 

[Rantakoivu]

meidän poiak on eskarissa ja hän ei osaavieläkän kunnolla puhua, tarapiasa on, jotne enne koulua varmaan osaa jo r, s t ja k sanoa. niiden tuottamisessa on vaikauksioa. ikää myöten puhe parantunut.
puheterapia eii ole nolo asia, vaan leikin voimalla, pelien kautta jne opetellaan puhumaan

 

[vieras]

meidän poiak on eskarissa ja hän ei osaavieläkän kunnolla puhua, tarapiasa on, jotne enne koulua varmaan osaa jo r, s t ja k sanoa. niiden tuottamisessa on vaikauksioa. ikää myöten puhe parantunut.
puheterapia eii ole nolo asia, vaan leikin voimalla, pelien kautta jne opetellaan puhumaan

tuskin 2v:n täytyy mennä puheterapiaan

 

[Endless Sacrifice]

dysfasiaan liittyy sitä puheen ymmärtämisen vaikeutta, eli jos lapsi kerran ymmärtää niin silloin en olisi vielä huolissani.
Itselläni tuo keskimmäinen alkoi vasta 3v puhumaan kunnolla, ja sen jälkeen ei hiljaa ole ollutkaan :ashamed:

Paitsi ettei aina liity puheen ymmärtämisen vaikeutta. Yks sukulaislapsi on diagnosoitu: vaikea dysfasia, eikä hänellä ole lainkaan vaikeuksia ymmärtää puhetta.

3v neuvolassa puuttuivat asiaan ja pääsi puhe terapiaan + tukiviittomat (ei lainkaan sanoja silloin tai siis äiti ymmärsi mutta kukaan muu ei). 4v pääsi erityistarhaan, jossa lapsi sai kokea että on muitakin joilla on vaikeuksia puheentuottamisessa (erittäin tärkeää lapsen mielen kannalta, ainakin tässä tapauksessa). Nyt 5v ja puhe on jo melkoisen selvää.

 

[manta76]

tuskin 2v:n täytyy mennä puheterapiaan

Meitin poju alotti puheterapian pikkasen päälle 2 vuotiaana... Nykysin käydään Kelan maksamana kerran viikossa.

Alkuperäinen diagnoosi oli puheen tuottamisen viivästymä. Viime syksynä muuttui diagnoosi puheen tuottamisen häiriöksi. Lisäksi todettiin liikeyliherkkyys, joka ilmenee sillä lailla että poika ei esim tykkää keinua. Pään asennon kanssa on tosi tarkka.
Ens keväänä selviää sitte miten tulevaisuudessa tulee käymään eli onko tää ihan ohimenevä vaihe vai dysfasian joku muoto.

 

[Äippä]

Nostan josko paikalla olisi jo "kohtalon tovereita".

 

[minävain]

:wave: Täällä ois kohtalotoveri. Meillä poika 2v2kk eikä puhu. Paria sanaa käyttää. Ymmärtää puhetta tosi hyvin, mutta ei toistele sanoja perässä. Liikkuminen pojalle paljon kivempaa, ei oikein jaksa rauhottua kirjan ääreen. Välillä oon aika huolestunutkin tuosta puhumattomuudesta, mutta kuitenkin tosiaan ymmärtää puhetta tosi hyvin joten ehkä se siitä lähtee.

 

[eetulin äiti]

Meillä on myös tuo sama tilanne, poika nyt 2v2kk ja vain muutama selvä sana tulee: auto,äiti,rekka,kukka,kakka,isi - ja sitten suurinosa on sitä "höpötystä". Kova on kyllä yritys mutta ei vain tule niin ei.
JOtenkin en jaksa olla niin huolestunut, koska lapsen isäkin oppi puhumaan vasta(?) kolme vuotiaana, itse olen höpöttänytkin sitten jo reilun vuoden ikäisestä lähtien eikä hiljaiseksi ole minua sen jälkeen saatu.
Neuvolassa minulle sanottiin että kaikki asiat vaikuttavat siihen oppiiko lapsi puhumaan ja milloin. Kuten meillä tuon pojan kanssa on ollutkin niin että hän tekee/oppii asiat omaa tahtiaan.
Ymmärtää siis kyllä mitä hänelle sanotaan ja osaa näyttää kuvasta esim. linja-auton tai kukan ja osaa näyttää mitä haluaa (siis osoittamalla). Olisihan se ihana kuulla ne ensimmäiset kunnon lauseet,mutta omalla ajallaan. Jos meidät ohjataan puheterapiaan tms niin sittenhän se on mentävä - eikä se varmaan mikään kovin kauhia asia voi olla.
Positiivista mieltä, kyllä nämä meidän lapset vielä jossain välissä suunsa aukaisee