V
"vieras"
Vieras
Muistatteko, kun jokin aika sitten avauduin miehestä, joka laittelee viestiä suunnilleen minuutin välein, soittelee ja ellen vastaa, laittelee miljoona viestiä perään... Kyselee miten meni lapsen harrastuksissa, minkä merkkisiä tuotteita ostin kaupasta, paljonko ne maksoivat... 
Aivan kaikkea siis.
Muistattehan?
En jaksa kaivaa sitä ketjua tähän, mutta pakko nyt kertoa kun alkaa jo naurattamaan tämä touhu.
En ottanut neuvosta vaaria ja jättänyt miestä, yhteyksissä ja "yksissä" ollaan oltu siis edelleen. Pahin pommittaminen on sinänsä laantunut (ihanaa!) mutta sama joka asian tinkaaminen jatkuu ja vain pahenee koko ajan.
Miehellä oli lauantaina kylässä veljensä ja pari kaveriaan, jotain "poikien iltaa" siis viettivät. Minä taas olin omassa kodissani vietellen rauhallista iltaa parhaan ystävättäreni kanssa. Kun mies sai tietää, että ystävätär on kylässä, pommitteli hän tunnin aikana vaikka kuinka monta kertaa kysellen, mistäs me jutellaan. Juteltiin siinä kaikenlaista, mm. aika henkilökohtaisiakin asioita, ajatuksista, tunteista yms., ja kuittasin sitten asian niin, että jutellaan vähän kaikenlaista. Mies ei tähän tyytynyt, vaan pyytämällä pyysi, että kertoisin jotain. "Kerro nyt???" mies aneli. Minä sanoin, että puhutaan tässä nyt mm. ystävän henkilökohtaisista asioista, mutta tämäkään ei riittänyt... Kaikki olisi pitänyt kertoa miehelle. No, en kertonut - tietenkään. Mies otti siitä vähän nokkiinsa, mikä tuli ilmi seuraavana päivänä... :O
Tänään vietin normaalia päivää touhuillen lasten kanssa, käyden kaupassa yms., mitä sitä nyt hoitovapaalla ihminen tekee. Vähän väliä olisi tänään pitänyt vastata miehen kysymyksiin siitä, mitä teen, mitä kirjaa luen lapsille, mitä ruokaa laitan lapsille, mitä päivällistä meinasin laittaa, mistä lihasta, mitä kasviksia laitan siihen mukaan, mitä teemme puistossa, mitä lapset tuumaavat kun pitäisi ruveta päiväunille, mitä meinaan tehdä illalla, mitä iltapalaa meinasin syödä,... jne. Loppuihan se kyseleminenkin siitä sitten taas tunniksi, mutta jatkui entistä ehompana, kun mies alkoi taas jankuttaa. Mies kävi nopeasti pyörähtämässä ja haki samalla rannekellonsa (jäi tänne eilen) ja juteltiin pikaisesti illan suunnitelmista mitkä nyt ei kummallakaan olleet erikoiset. Tulin sanoneeksi, että kun lapset nukkuu, niin voi sitten keskittyä johonkin muuhun tekemiseen. Paikan päällä mies ei tivannut mitään, mutta kotiinsa päästyään sitä viestiä sitten alkoikin pukata.
Mies:"Mitäs muuta meinasit tehdä?"
Minä:"En oikeastaan tiedä vielä, jos jotain lukis... Tai sitten jotain muuta, en tiedä."
Mies:"No kerro nyt??"
Minä:"No kun en tiedä vielä."
Mies:"No mitäs teet nyt?"
Minä:"Kunhan oleskelen vain."
Mies:"No mihis meinasit seuraavaksi syventyä?"
(En ehtinyt tässä välissä vastata mitään, kun toinen lapsista itkeskeli, ja tietenkin menin katsomaan, mikä on meininki.)
Mies:"No kerro nyt??"
(En edelleenkään ehtinyt vastata.)
Mies:"Meinasitkos lukea sitten vai?"
Mies:"No mitäs nyt teet siellä?"
Minä:"X heräsi, kesti vähän... Enpä oo ehtinyt vielä päättää mitä teen. Tällä hetkellä nyt istun tässä ja lueskelen Hesaria."
Mies:"No mitäs nyt sit meinasit tehdä?"
Mies:"Puhutkos puhelimessa?"
Mies:"Nukutko jo?"
Minä:"Hereillä ollaan. Lueskelen tässä vain..."
Mies:"Mitäs luet??"
Mies:"Ootko hereillä?"
Mies:"Mitäs meinasit tehdä kun oot sen Hesarin lukenut?"
Minä:"Luen varmaan tuota kirjaa X... Mitäs itse touhuilet siellä?"
Mies:"Katon elokuvaa, kaveri tulee kohta käymään... Mitäs nyt sit meinasit tehdä?"
Minä:"Lukea...."
Mies:"No mitäs meinasit lukea?"
Mies:"Vieläkö luet?"
Ja samaa pommitusta koko ajan. Laitoin miehelle viestiä, että haluaisin nyt keskittyä tähän lukemiseen, joten ollaan yhteyksissä huomenna, mutta ei jotenkin mennyt perille... Suljin puhelimeni. Huomenna jää mies, enää en jaksa tuollaista pommittelua ja yleensäkään tuota, että pitäisi tehdä tili kaikesta...
Mies on edelleen tosi ihana MUUTEN, mutta tuo pommittaminen ja kyseleminen on jotain niin raivostuttavaa, ettei asian kanssa voi elää... tai en minä ainakaan. Ei kai sitä nyt ihan joka asiaa tarvitse toiselle kuitenkaan selvittää, hyvänen aika...
Rupeaa jo ihan naurattamaan, katsoin tuossa juuri niin väliähän noilla miehen laittamilla viesteillä ei ole paljon paskaakaan... No mutta tällaista tällä kertaa, ehkä seuraavaksi löydän jonkun normaalin miehen Kun vain nyt pääsen tästä eroon, ettei tuosta tule jonkinsorttista riesaa, eipä sitä koskaan tiedä...
Aivan kaikkea siis. Muistattehan?
En jaksa kaivaa sitä ketjua tähän, mutta pakko nyt kertoa kun alkaa jo naurattamaan tämä touhu.En ottanut neuvosta vaaria ja jättänyt miestä, yhteyksissä ja "yksissä" ollaan oltu siis edelleen. Pahin pommittaminen on sinänsä laantunut (ihanaa!) mutta sama joka asian tinkaaminen jatkuu ja vain pahenee koko ajan.
Miehellä oli lauantaina kylässä veljensä ja pari kaveriaan, jotain "poikien iltaa" siis viettivät. Minä taas olin omassa kodissani vietellen rauhallista iltaa parhaan ystävättäreni kanssa. Kun mies sai tietää, että ystävätär on kylässä, pommitteli hän tunnin aikana vaikka kuinka monta kertaa kysellen, mistäs me jutellaan. Juteltiin siinä kaikenlaista, mm. aika henkilökohtaisiakin asioita, ajatuksista, tunteista yms., ja kuittasin sitten asian niin, että jutellaan vähän kaikenlaista. Mies ei tähän tyytynyt, vaan pyytämällä pyysi, että kertoisin jotain. "Kerro nyt???
" mies aneli. Minä sanoin, että puhutaan tässä nyt mm. ystävän henkilökohtaisista asioista, mutta tämäkään ei riittänyt... Kaikki olisi pitänyt kertoa miehelle. No, en kertonut - tietenkään. Mies otti siitä vähän nokkiinsa, mikä tuli ilmi seuraavana päivänä... :OTänään vietin normaalia päivää touhuillen lasten kanssa, käyden kaupassa yms., mitä sitä nyt hoitovapaalla ihminen tekee. Vähän väliä olisi tänään pitänyt vastata miehen kysymyksiin siitä, mitä teen, mitä kirjaa luen lapsille, mitä ruokaa laitan lapsille, mitä päivällistä meinasin laittaa, mistä lihasta, mitä kasviksia laitan siihen mukaan, mitä teemme puistossa, mitä lapset tuumaavat kun pitäisi ruveta päiväunille, mitä meinaan tehdä illalla, mitä iltapalaa meinasin syödä,... jne. Loppuihan se kyseleminenkin siitä sitten taas tunniksi, mutta jatkui entistä ehompana, kun mies alkoi taas jankuttaa. Mies kävi nopeasti pyörähtämässä ja haki samalla rannekellonsa (jäi tänne eilen) ja juteltiin pikaisesti illan suunnitelmista mitkä nyt ei kummallakaan olleet erikoiset. Tulin sanoneeksi, että kun lapset nukkuu, niin voi sitten keskittyä johonkin muuhun tekemiseen. Paikan päällä mies ei tivannut mitään, mutta kotiinsa päästyään sitä viestiä sitten alkoikin pukata.
Mies:"Mitäs muuta meinasit tehdä?"
Minä:"En oikeastaan tiedä vielä, jos jotain lukis... Tai sitten jotain muuta, en tiedä."
Mies:"No kerro nyt??"
Minä:"No kun en tiedä vielä."
Mies:"No mitäs teet nyt?"
Minä:"Kunhan oleskelen vain."
Mies:"No mihis meinasit seuraavaksi syventyä?"
(En ehtinyt tässä välissä vastata mitään, kun toinen lapsista itkeskeli, ja tietenkin menin katsomaan, mikä on meininki.)
Mies:"No kerro nyt??
"(En edelleenkään ehtinyt vastata.)
Mies:"Meinasitkos lukea sitten vai?"
Mies:"No mitäs nyt teet siellä?"
Minä:"X heräsi, kesti vähän... Enpä oo ehtinyt vielä päättää mitä teen. Tällä hetkellä nyt istun tässä ja lueskelen Hesaria."
Mies:"No mitäs nyt sit meinasit tehdä?"
Mies:"Puhutkos puhelimessa?"
Mies:"Nukutko jo?"
Minä:"Hereillä ollaan. Lueskelen tässä vain..."
Mies:"Mitäs luet??
"Mies:"Ootko hereillä?"
Mies:"Mitäs meinasit tehdä kun oot sen Hesarin lukenut?"
Minä:"Luen varmaan tuota kirjaa X... Mitäs itse touhuilet siellä?
"Mies:"Katon elokuvaa, kaveri tulee kohta käymään... Mitäs nyt sit meinasit tehdä?"
Minä:"Lukea....
"Mies:"No mitäs meinasit lukea?"
Mies:"Vieläkö luet?"
Ja samaa pommitusta koko ajan. Laitoin miehelle viestiä, että haluaisin nyt keskittyä tähän lukemiseen, joten ollaan yhteyksissä huomenna, mutta ei jotenkin mennyt perille... Suljin puhelimeni. Huomenna jää mies, enää en jaksa tuollaista pommittelua ja yleensäkään tuota, että pitäisi tehdä tili kaikesta...
Mies on edelleen tosi ihana MUUTEN, mutta tuo pommittaminen ja kyseleminen on jotain niin raivostuttavaa, ettei asian kanssa voi elää... tai en minä ainakaan. Ei kai sitä nyt ihan joka asiaa tarvitse toiselle kuitenkaan selvittää, hyvänen aika...
Rupeaa jo ihan naurattamaan, katsoin tuossa juuri niin väliähän noilla miehen laittamilla viesteillä ei ole paljon paskaakaan... No mutta tällaista tällä kertaa, ehkä seuraavaksi löydän jonkun normaalin miehen
Kun vain nyt pääsen tästä eroon, ettei tuosta tule jonkinsorttista riesaa, eipä sitä koskaan tiedä...
vaikka kuinka ihana mies olisikin. Koska entäs sitten, jos et enää jaksa joka asiaan vastata, voisi kuvitella, että siitä mies saisi lisää pontta ja ehkä uusia käyttäytymismuotojakin. Että varauksella suhtautuisin...
