Puhtauteen/likaisuuteen liittyvä pakko-oire, auttakaa mua!

["rikki"]

Mulla on aivan hirvee olo ja mun on PAKKO päästä eroon näistä sairaista ajatuksista. Olen pessyt tiskipöydän "miljoona" kertaa desinfioivalla puhdistusaineella ja aina joku juttu "saastuttaa" sen. Olen alkanut pesemään käsiä usein. En saa pestyä pyykkiä, kun pelkään että kuivausrumpu saastuttaa pyykit ja telineelle en voi laittaa kun mulla on tullut sellainen ajatus et jos kissa on käynyt hankaamassa itseään siihen telineeseen jotenkin takapäällään ja siihen on tullut matoja ja ne madon alkiot siirtyy pyykkeihin.

Tiedän ihan tarkkaan et nää ajatukset on HULLUJA ja mikään niistä ei pidä paikkaansa. Vaikka kuinka järjellä ymmärrän nää jutut, niin joku perkele mun päässäni vaan aiheuttaa tämän kierteen. Olen pakottanut itseni luopumaan muutamista jutuista, jotka liittyy noihin pakko-oireisiin, mut joissain asioissa klikkaa vielä.

Apua olen yrittänyt mielenterveystoimistosta hakea, mutta laihoin tuloksin. Kunpa joku tulis mun kans tekemään sellaisia altistusharjoitteita, että hankais noita juuri nyt pyykkitelineellä olevia pyyhkeitä esim. naamaansa mun kanssa, että mä uskaltaisin sitten käyttää niitä ja olla niinku normaali ihminen.

Pelkään jatkuvasti myös jotain vakavaa sairautta ja se lisää sitten tuota pakkotoimintojen määrää.... olen niin rikki ja kämppä on kuin sikolätti kun en pääse siitä yhdestä pisteestä etenemään vaan "pyörin ympyrää".

En tiedä voiko tätä kukaan ymmärtää ja en kaipaa nyt mitään "hae apua, syö lääkkeitä", koska apua olen hakenutkin ja ensimmäisenä oltiin tyrkyttämässä pillereitä. Mitään oikeaa apua en saanut, ei mitään käytännön vinkkejä, miten noista tilanteista voisi selviytyä.

Onko kellään ollut tällaista ja miten tästä selviää?

 

[Vätti Räsynyt]

Mulla on tässä ollut muutama vuosi, kun pesen käsiä koko ajan. Pakko myöntää, että nykyään sairastelen koko ajan. Olen edennyt vauva askelin eteen päin, olen esimerkiksi saattanut kaupungilla syödä ihan sormiruokaa ja kotona olen käsitellyt rahaa enkä ole pessyt käsiä. Pienin askelin eteenpäin.

 

[gdghdg]

Hankkiudu eroon kissasta, niin tiedät ettei ole takapäätään mihinkään hieronut. Mutta tosissaan, tiskipöydällä ei ole mitään hengenvaarallista eikä pyykeissä. Ainoat myrkyt siellä on ne desinfiointiaineet.

 

[gdghdg]

Mulla on tässä ollut muutama vuosi, kun pesen käsiä koko ajan. Pakko myöntää, että nykyään sairastelen koko ajan. Olen edennyt vauva askelin eteen päin, olen esimerkiksi saattanut kaupungilla syödä ihan sormiruokaa ja kotona olen käsitellyt rahaa enkä ole pessyt käsiä. Pienin askelin eteenpäin.

Kyllä nuo vaativat sen käsienpesun, tai ainakin olisi suositeltavaa.

 

["rikki"]

No en kyllä hankkiudu eroon kissasta, se on ollut mulla jo yli 10 vuotta. Sehän tässä niin hassua onkin, et miten mä nyt olen tuollaisia hullutuksia alkanut pelkäämään, kun aiemmin en ole ollut pätkääkään huolissani mistään kissan saastuttamista pyykkitelineistä.

Mutta hei, toi auttoi taas hitusen toi "pyykeissä ja tiskipöydällä ei ole mitään hengenvaarallista". Kiitos. Toi on totta että pienin askelin täytyy edetä.

 

[Entinen pöpökammoinen]

Mulla auttoi se, että pakotin itseni ajattelemaan, että vaikka moni asia voi olla tosi ällöttävä (esim. Miten paljon bakteereja on kaikilla yleisillä paikoilla kaiteissa, ovenkahvoissa jne. Ja kuitenkin niihin on pakko koskea jos meinaa kaupungilla liikkua) niin se tuskin on mulle vaarallista, vaikka niille altistuisinkin. Yritin myös ajatella miten haitallista immuunipuolustukselle on, jos ei koskaan altistu millekkään, monet paljon desinfiointiaineita käyttävät kertovat sairastelevansa paljon.

 

[Entinen pöpökammoinen]

Mulla auttoi se, että pakotin itseni ajattelemaan, että vaikka moni asia voi olla tosi ällöttävä (esim. Miten paljon bakteereja on kaikilla yleisillä paikoilla kaiteissa, ovenkahvoissa jne. Ja kuitenkin niihin on pakko koskea jos meinaa kaupungilla liikkua) niin se tuskin on mulle vaarallista, vaikka niille altistuisinkin. Yritin myös ajatella miten haitallista immuunipuolustukselle on, jos ei koskaan altistu millekkään, monet paljon desinfiointiaineita käyttävät kertovat sairastelevansa paljon.

Ja tosiaan lisäyksenä vielä, ettei kodin tiskipöydällä ole mitään niin vaarallista, että tarvitsisi desinfioida, älä huoli

Kissan jos madotat sen suositellun 2 kertaa vuodessa, niin eiköhän sun pyykit ole ihan turvassa. Jos sä silittelen sitä sylissäs niin pyöriihän se siinäkin ihan saman pyllynsä kanssa.

 

[Björn]

Olen edennyt vauva askelin eteen päin, olen esimerkiksi saattanut kaupungilla syödä ihan sormiruokaa ja kotona olen käsitellyt rahaa enkä ole pessyt käsiä. Pienin askelin eteenpäin.

Olet siis aloittanut väärästä päästä. Kyllä kädet pitää pestä, ennen kun laittaa suuhunsa mitään sormin, samoin jos käsittelee rahoja. Oikeampi lähestymistapa olisi rentoutua niin, ettei joutuisi pestä käsiään kotona ollessaan muuten kuin silloin, kun ne ovat likaiset. (Niin, ja kädet ovat likaiset vessakäyntien jälkeen että turha sitäkään lopettaa.)

 

[omainen]

Altistusharjoitukset on varmaan ihan hyviä mutta aloita pienestä. Onko sinulla ketään tukihenkilöä lähipiirissä joka oikeasti ymmärtää mistä tässä sairaudessa kyse?
Tilanteesi kuulostaa vaikealta. Lääkityksestä voi todella olla apua jos tilanne alkaa mennä invalidisoivaksi, taittaa terän pahimmalta ahdistukselta. Suosittaisin hakeutumista asiaa ymmärtävälle psykiatrille, joka uskaltaa määrätä tarpeeksi vahvat/oikeanlaiset lääkkeet. Oma läheiseni tarvintsee monen lääkkeen yhdistelmää mutta osaltaan ne ovat nostaneet hänet takaisin ihmisten elämään.

 

["joku"]

Tarjosiko psykiatri keskusteluapua tai esim.vertaistukiryhmää? jos ei, niin pyydä sellaista, erityisesti vertaistukiryhmät voisivat olla sopivia pakko-oireisen häiriön hoitoon. Sieltä saisi niitä käytännön vinkkejäkin.

 

[HopeaToffee]

Et sinä ole hullu, kuulostaa aivan yhden tuttavani kertomalta. Bussissa hän ei voinut pestä käsiä, joten kuivapesi niitä sitten koko matkan.
Oireesi kuulosta pakko-oireiselta häiriöltä eli OCD:lta. Tähän saa apua, otathan pian yhteyttä lääkäriin, niin olosi helpottuu.
Pakko-oireinen häiriö :: Terveyskirjasto

 

[vierailija vaan]

Itse olen kans kärsinyt pakko-oireista liittyen mm.puhtauteen, mutta niin päin, että pelkäsin aiheuttavani jollekin muulle jtn, esim. jos ei minulla ollut minun mielestäni tarpeeksi puhtaat kädet. Esim kaupassa ostin joskus jonkun tuotteen vain sen takia, että olin koskenut siihen. Töissä käyminenkin kävi lopulta mahdottomaksi, kun asiat piinasivat yötä päivää.

Jäin sairauslomalle, aloitin lääkityksen ja terapian. Näistä oli apua ja ajan kanssa kykenin palaamaan töihin ja vielä myöhemmin lopettamaan lääkityken ja sitten terapiankin. Terapian koen olleen se ykkösjuttu. Tiedän, että oireeni voivat yrittää palata, mutta olen nyt niistä tietoinen ja olen saanut terapian kautta keinoja niiden käsittelemiseen. Ja tarvittaessa haen uudelleen apua.

Näihin oireisiin on saatavilla apua, joten lämpimästi kehoitan sinua hakemaan apua. Pyydä terapiaa. Voimia!

 

[pakkko]

Voin jossain määrin tuntea sinun ahdistuksesi. Itse kärsin pakkoajatuksista. Lääkityksen olen aloittanut muutama kuukausi sitten, hiukan on jo helpottanut. Rohkaisisin sinuakin hakemaan lääkityksen, se poistaisi pahimman ahdistuksen jotta voisit opetella noista rituaaleista eroon.

 

[tsemppiä]

Tsemppiä kovasti! Mulla oli oireet pahimmillaan kymmenisen vuotta sitten, kun asuin yksin ulkomailla. Mulla on auttanut lasten saaminen sekä mies, jolla ei ole mitään pakko-oireita. Mua auttaa se, kun sanon ääneen jonkun älyttömän ajatuksen ja mies sanoo, että ei syytä huoleen. Aiemmin kerroin aina äitipuolelle nää mun ajatukset. Olisiko sulla joku, jolle voisit laittaa vaikka viestin, aina kun ahdistaa joku asia. Omassa mielessä sen saattaa jotenkin perustella muka loogisesti, mutta kun sen ajatuksen sanoo ääneen jollekin, jolla on normaali suhtautuminen hygieniaan, se saattaa helpottaa. Mutta tää henkilö pitää olla sellainen, joka oikeasti sanoo, että ei huolta, tiukastikin. Ei tuollainen henkilö, kuten gdghkd tässä ketjussa, joka kannustaa pakko-oireista käsienpesuun.

Olen myös tehnyt itse itselleni noita altistuksia, joita olen nähnyt telkkarissakin joissain pakko-oireisista kertovissa ohjelmissa. Mulla nekin on toiminut jotenkin ihan näin yksin tehtynä. Jos esim. olen antanut lapselle (oman kodin) lattialle pudonneen leipäpalasen, olen saattanut itsekin pakottaa itseni syömään lattialle pudonneen jutun, koska olenhan antanut lapsellekin.

Kun nyt mietin taaksepäin pahimpia vuosiani, niin olen tullut kyllä valovuoden eteenpäin, vaikka vieläkin pesen käsiä varmasti enemmän kuin ihan keskivertokansalainen.

Mä muuten päätin jossain vaiheessa, että pesen kädet saippualla vaan numero kakkosen jälkeen tai jos käteen menee muuten jotain tosi likaista (tai sitten tietyissä julkisissa vessoissa pesen saippualla). Mutta ennen siis pesin kotonakin joka ikinen kerta monta kertaa saippualla peräkkäin kädet. Tää saattaa ällöttää niitä, jotka pesee aina itse saippualla, mutta tää on ollut mulle henkisesti iso harppaus eteenpäin ja helpotus, että en sitä saippuaa pakkomielteisesti käytä niin paljon.