Puhuin tuossa äitini kanssa just puhelimessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nipsukka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Nipsukka

Aktiivinen jäsen
29.04.2005
6 356
0
36
ja mietittiin, kuinka pienenä lapset joutuvat tänä päivänä hirveän raskaita asioita käsittelemään...Minä olen varmaan pumpulissa elänyt näiltä osin, vaikka ei se elo aina ruusuilla tanssimista ollut, mutta kyllä jotenkin sydäntä kouraisi, kun esikoinen tuli tänään vihaisena sanomaan, että "miksi te ette kertoneet"Olivat koulussa puhuneet ja pitäneet hiljaisen hetken.En vaan nähnyt syytä eilen asiasta pienelle ekaluokkalaiselleni kertoa.
Kysymyksiä tulee ja sitä myöten vastaan.Kyllä tuntui pahalta kun lapsi kysyi saunassa"Mihin se mieleltään sairas poika ampui itseään"...
Ei ole lapsen maailmakaan enää helppo, kun tuollaisia asioita joutuvat miettimään.
Luulen kuitenkin, että minä onneksi mielenterveysalalla työskentelevänä koen edes jotakuinkin osaavani asiaa oikein lähestyä, mutta kyllä aina kurkusta kuristaa, kun lapsi joutuu tahtomattamaan mukaan "aikuisten" maailmaan.
 
Mää juttelin lasten kanssa heti jo Jokelan surmistaki, ku arvasin, että koulussa puhutaan. Jotenki tuntuu, että lapselle "parempi", että kertojana on oma vanhempi, ku opettaja tms. Tänään olivat sitten jutelleet tunnin koululla Kauhajoen tapauksesta. Ihan hyvä niin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nipsukka:
ja mietittiin, kuinka pienenä lapset joutuvat tänä päivänä hirveän raskaita asioita käsittelemään...Minä olen varmaan pumpulissa elänyt näiltä osin, vaikka ei se elo aina ruusuilla tanssimista ollut, mutta kyllä jotenkin sydäntä kouraisi, kun esikoinen tuli tänään vihaisena sanomaan, että "miksi te ette kertoneet"Olivat koulussa puhuneet ja pitäneet hiljaisen hetken.En vaan nähnyt syytä eilen asiasta pienelle ekaluokkalaiselleni kertoa.
Kysymyksiä tulee ja sitä myöten vastaan.Kyllä tuntui pahalta kun lapsi kysyi saunassa"Mihin se mieleltään sairas poika ampui itseään"...
Ei ole lapsen maailmakaan enää helppo, kun tuollaisia asioita joutuvat miettimään.
Luulen kuitenkin, että minä onneksi mielenterveysalalla työskentelevänä koen edes jotakuinkin osaavani asiaa oikein lähestyä, mutta kyllä aina kurkusta kuristaa, kun lapsi joutuu tahtomattamaan mukaan "aikuisten" maailmaan.


Vähän kuulostaa siltä, että onko koulussa 1-luokkalaiset joutuneet kuulemaan asiasta enemmän kuin pitäisi. Heillehän ei tosiaan tarvitsisi kertoa kaikkia yksityiskohtia. Voi vain kertoa ylimalkaisesti mitä on tapahtunut. Jos lapsi kysyy lisää, voin yrittää kertoa niin ettei pienen mieli järky.

Kotona tietysti olisi ollut hyvä mainita asiasta jotain jo eilen.
 
Minun 6v tyttö kysyi tänään miten voi ampua itseään kohti,ja 4v pikkuveli vastasi että tietysti käännetään pyssy itseään päin ja näytti kädellä mallia. Kyllä sydäntä raasti kuulla ja nähdä se. Poika oli kuullut leikkikaveriltaan että sairas mies ampuin ihmisiä ja sitten itsensä.

Puhuimme sitten koko perhe vähän asiasta ja selitimme että se oli mieleltään sairas nuori mies ja ettei tarvitse pelätä sellaisia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yks:
Alkuperäinen kirjoittaja Nipsukka:
ja mietittiin, kuinka pienenä lapset joutuvat tänä päivänä hirveän raskaita asioita käsittelemään...Minä olen varmaan pumpulissa elänyt näiltä osin, vaikka ei se elo aina ruusuilla tanssimista ollut, mutta kyllä jotenkin sydäntä kouraisi, kun esikoinen tuli tänään vihaisena sanomaan, että "miksi te ette kertoneet"Olivat koulussa puhuneet ja pitäneet hiljaisen hetken.En vaan nähnyt syytä eilen asiasta pienelle ekaluokkalaiselleni kertoa.
Kysymyksiä tulee ja sitä myöten vastaan.Kyllä tuntui pahalta kun lapsi kysyi saunassa"Mihin se mieleltään sairas poika ampui itseään"...
Ei ole lapsen maailmakaan enää helppo, kun tuollaisia asioita joutuvat miettimään.
Luulen kuitenkin, että minä onneksi mielenterveysalalla työskentelevänä koen edes jotakuinkin osaavani asiaa oikein lähestyä, mutta kyllä aina kurkusta kuristaa, kun lapsi joutuu tahtomattamaan mukaan "aikuisten" maailmaan.


Vähän kuulostaa siltä, että onko koulussa 1-luokkalaiset joutuneet kuulemaan asiasta enemmän kuin pitäisi. Heillehän ei tosiaan tarvitsisi kertoa kaikkia yksityiskohtia. Voi vain kertoa ylimalkaisesti mitä on tapahtunut. Jos lapsi kysyy lisää, voin yrittää kertoa niin ettei pienen mieli järky.

Kotona tietysti olisi ollut hyvä mainita asiasta jotain jo eilen.

En tuntenut eilen tarvetta avata telkkaria enää kotona, kun koko päivän joka tuutista tuli asiaa siitä.En tiedä mitä ovat koulussa puhuneet, mutta minusta on turhaa ihan pienille yksityiskohtiin mennä.kyllä asia olisi tullut esille jossain vaiheessa, mutta kyllä minusta minulla on myös oikeus "suojella "lastani... Mutta toki asia läpi käydään sitä mukaan, kun kysymyksiä tulee...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Koodi:
Alkuperäinen kirjoittaja pettääkö muisti:
Alkuperäinen kirjoittaja Koodi:
Esim. kultaisella 90-luvulla oli jo Mika Muranen

Kultainen luku? Silloinhan oli lama ja ihmisiä jäi työttömäksi pilvin pimein, asunnot meni.

Näkökulma saattaa riippua kirjoittajan iästä tapahtuma-aikaan

Tätä minäkin mietin, 90- luku oli monessa vaiheessa minulle hyvää aikaa, mutta mitään sellaisia iki-ihania 70- luvun kesiä ja kuumaa, kipeää, kultaista 80-luvuun verratavaa tunnelmaa se ei enää tarjonnut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nipsukka:
Alkuperäinen kirjoittaja yks:
Alkuperäinen kirjoittaja Nipsukka:
ja mietittiin, kuinka pienenä lapset joutuvat tänä päivänä hirveän raskaita asioita käsittelemään...Minä olen varmaan pumpulissa elänyt näiltä osin, vaikka ei se elo aina ruusuilla tanssimista ollut, mutta kyllä jotenkin sydäntä kouraisi, kun esikoinen tuli tänään vihaisena sanomaan, että "miksi te ette kertoneet"Olivat koulussa puhuneet ja pitäneet hiljaisen hetken.En vaan nähnyt syytä eilen asiasta pienelle ekaluokkalaiselleni kertoa.
Kysymyksiä tulee ja sitä myöten vastaan.Kyllä tuntui pahalta kun lapsi kysyi saunassa"Mihin se mieleltään sairas poika ampui itseään"...
Ei ole lapsen maailmakaan enää helppo, kun tuollaisia asioita joutuvat miettimään.
Luulen kuitenkin, että minä onneksi mielenterveysalalla työskentelevänä koen edes jotakuinkin osaavani asiaa oikein lähestyä, mutta kyllä aina kurkusta kuristaa, kun lapsi joutuu tahtomattamaan mukaan "aikuisten" maailmaan.


Vähän kuulostaa siltä, että onko koulussa 1-luokkalaiset joutuneet kuulemaan asiasta enemmän kuin pitäisi. Heillehän ei tosiaan tarvitsisi kertoa kaikkia yksityiskohtia. Voi vain kertoa ylimalkaisesti mitä on tapahtunut. Jos lapsi kysyy lisää, voin yrittää kertoa niin ettei pienen mieli järky.

Kotona tietysti olisi ollut hyvä mainita asiasta jotain jo eilen.

En tuntenut eilen tarvetta avata telkkaria enää kotona, kun koko päivän joka tuutista tuli asiaa siitä.En tiedä mitä ovat koulussa puhuneet, mutta minusta on turhaa ihan pienille yksityiskohtiin mennä.kyllä asia olisi tullut esille jossain vaiheessa, mutta kyllä minusta minulla on myös oikeus "suojella "lastani... Mutta toki asia läpi käydään sitä mukaan, kun kysymyksiä tulee...

Ei ollut tarkoitus syyllistää sinua vaan sanoa vaan, että ehkä sillä että sinä olisit kertonut asiasta ei lapsi olisi ollut vihainen ja hämmennyksissään.

Lasta monesti halutaan suojella pahoilta asioilta, mutta jos häntä suojellaan liikaa sekin on pahasta. Eli nämä ovat elämän tosiasioita (nykyään) ja niistä pitää yrittää osata kertoa lapsen ikätason mukaisesti
 
Meillä kerrottiin ekaluokkalaisella koulussa asiasta eilen, kun rehtori kuulutti asian.
Tänään tyttö ei ole asiasta enää kysellyt.
Meillä taas aikuisopistolla sanoi opettaja jos joku haluaa ihan vaikka kahdenkesken keskustella asista, jos vaikka esim tuntuu ettei enää uskaltais kouluun mennä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yks:
Alkuperäinen kirjoittaja Nipsukka:
Alkuperäinen kirjoittaja yks:
Alkuperäinen kirjoittaja Nipsukka:
ja mietittiin, kuinka pienenä lapset joutuvat tänä päivänä hirveän raskaita asioita käsittelemään...Minä olen varmaan pumpulissa elänyt näiltä osin, vaikka ei se elo aina ruusuilla tanssimista ollut, mutta kyllä jotenkin sydäntä kouraisi, kun esikoinen tuli tänään vihaisena sanomaan, että "miksi te ette kertoneet"Olivat koulussa puhuneet ja pitäneet hiljaisen hetken.En vaan nähnyt syytä eilen asiasta pienelle ekaluokkalaiselleni kertoa.
Kysymyksiä tulee ja sitä myöten vastaan.Kyllä tuntui pahalta kun lapsi kysyi saunassa"Mihin se mieleltään sairas poika ampui itseään"...
Ei ole lapsen maailmakaan enää helppo, kun tuollaisia asioita joutuvat miettimään.
Luulen kuitenkin, että minä onneksi mielenterveysalalla työskentelevänä koen edes jotakuinkin osaavani asiaa oikein lähestyä, mutta kyllä aina kurkusta kuristaa, kun lapsi joutuu tahtomattamaan mukaan "aikuisten" maailmaan.


Vähän kuulostaa siltä, että onko koulussa 1-luokkalaiset joutuneet kuulemaan asiasta enemmän kuin pitäisi. Heillehän ei tosiaan tarvitsisi kertoa kaikkia yksityiskohtia. Voi vain kertoa ylimalkaisesti mitä on tapahtunut. Jos lapsi kysyy lisää, voin yrittää kertoa niin ettei pienen mieli järky.

Kotona tietysti olisi ollut hyvä mainita asiasta jotain jo eilen.

En tuntenut eilen tarvetta avata telkkaria enää kotona, kun koko päivän joka tuutista tuli asiaa siitä.En tiedä mitä ovat koulussa puhuneet, mutta minusta on turhaa ihan pienille yksityiskohtiin mennä.kyllä asia olisi tullut esille jossain vaiheessa, mutta kyllä minusta minulla on myös oikeus "suojella "lastani... Mutta toki asia läpi käydään sitä mukaan, kun kysymyksiä tulee...

Ei ollut tarkoitus syyllistää sinua vaan sanoa vaan, että ehkä sillä että sinä olisit kertonut asiasta ei lapsi olisi ollut vihainen ja hämmennyksissään.

Lasta monesti halutaan suojella pahoilta asioilta, mutta jos häntä suojellaan liikaa sekin on pahasta. Eli nämä ovat elämän tosiasioita (nykyään) ja niistä pitää yrittää osata kertoa lapsen ikätason mukaisesti


Juu, en ottanut asiaa niin.Ehkä olisi pitänyt puhua eilen, mutta avaus asiasta on nyt kuitenkin tehty ja hyvillä mielin pieni ekaluokkalaiseni meni nukkumaan...
 
Kerroin tänä aamuna omilleni lyhyesti tapahtuneesta. Samoin kerroin Jokelan jälkeisenä aamuna, ihan siksi ettei lapseni saisi ensitietoa tapahtuneesta joltain kaveriltaan koulussa.
Esikoinen toi koulusta kirjeen, jossa toivottiin että Kauhajoen tapahtumia käsiteltäisiin kodeissakin.
Itse koen sen hyväksi, että asiaa on käsitelty koulussakin. Vaikka haluaisi, olisi lastaan noilta tapahtumilta mahdotonta täysin varjella, niin ettei hän niistä tietoisiksi tulisikaan.
En toki toivo, että kouluissa asiaa paisuteltaisiin ja lietsottaisiin pelkoa. Mutta ovathan nämä kaksi kamalaa tapahtumaa ravistelleet itse koululaitostakin perinpohjaisesti. Ja minusta olisi jotenkin luonnotonta, jos ei asioista kouluissa lainkaan puhuttaisi.
Toki toivottavasti kullekin oman ikätasonsa mukaisesti.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Nipsukka:
Alkuperäinen kirjoittaja yks:
Alkuperäinen kirjoittaja Nipsukka:
Alkuperäinen kirjoittaja yks:
Alkuperäinen kirjoittaja Nipsukka:
ja mietittiin, kuinka pienenä lapset joutuvat tänä päivänä hirveän raskaita asioita käsittelemään...Minä olen varmaan pumpulissa elänyt näiltä osin, vaikka ei se elo aina ruusuilla tanssimista ollut, mutta kyllä jotenkin sydäntä kouraisi, kun esikoinen tuli tänään vihaisena sanomaan, että "miksi te ette kertoneet"Olivat koulussa puhuneet ja pitäneet hiljaisen hetken.En vaan nähnyt syytä eilen asiasta pienelle ekaluokkalaiselleni kertoa.
Kysymyksiä tulee ja sitä myöten vastaan.Kyllä tuntui pahalta kun lapsi kysyi saunassa"Mihin se mieleltään sairas poika ampui itseään"...
Ei ole lapsen maailmakaan enää helppo, kun tuollaisia asioita joutuvat miettimään.
Luulen kuitenkin, että minä onneksi mielenterveysalalla työskentelevänä koen edes jotakuinkin osaavani asiaa oikein lähestyä, mutta kyllä aina kurkusta kuristaa, kun lapsi joutuu tahtomattamaan mukaan "aikuisten" maailmaan.


Vähän kuulostaa siltä, että onko koulussa 1-luokkalaiset joutuneet kuulemaan asiasta enemmän kuin pitäisi. Heillehän ei tosiaan tarvitsisi kertoa kaikkia yksityiskohtia. Voi vain kertoa ylimalkaisesti mitä on tapahtunut. Jos lapsi kysyy lisää, voin yrittää kertoa niin ettei pienen mieli järky.

Kotona tietysti olisi ollut hyvä mainita asiasta jotain jo eilen.

En tuntenut eilen tarvetta avata telkkaria enää kotona, kun koko päivän joka tuutista tuli asiaa siitä.En tiedä mitä ovat koulussa puhuneet, mutta minusta on turhaa ihan pienille yksityiskohtiin mennä.kyllä asia olisi tullut esille jossain vaiheessa, mutta kyllä minusta minulla on myös oikeus "suojella "lastani... Mutta toki asia läpi käydään sitä mukaan, kun kysymyksiä tulee...

Ei ollut tarkoitus syyllistää sinua vaan sanoa vaan, että ehkä sillä että sinä olisit kertonut asiasta ei lapsi olisi ollut vihainen ja hämmennyksissään.

Lasta monesti halutaan suojella pahoilta asioilta, mutta jos häntä suojellaan liikaa sekin on pahasta. Eli nämä ovat elämän tosiasioita (nykyään) ja niistä pitää yrittää osata kertoa lapsen ikätason mukaisesti


Juu, en ottanut asiaa niin.Ehkä olisi pitänyt puhua eilen, mutta avaus asiasta on nyt kuitenkin tehty ja hyvillä mielin pieni ekaluokkalaiseni meni nukkumaan...


Kiva kuulla, että meni tyytyväisenä nukkumaan. Mene sinä äitikin hyvillä mielin nukkumaan.

Itse tässä mietin, että miten olisin selittänyt lapselleni asiaa, jos olisi vanhempi. Nyt vasta 1.5-v. ja autuaan tietämätön maailman menosta...
 

Yhteistyössä