Olipas tullut monta paljon ajatuksia herättävää vastausta
Kiitos kaikille vastanneille. Ymmärrän kommentit puoleen ja toiseen, itselläkin pyörii mielessä sekä tunteisiin että järkeen perustuvia kommentteja, puolesta ja vastaan. (Siis molempia molemmin päinkin vielä). Olen kyllä yleensäkin tuollainen punnitsija.
Pakko sanoa heti tähän että koulussa katselin tänään erästä 1-3 vuotta vanhempaa (samalla vuosikurssilla olevaa) tyttöä niiin kateellisena kun hänellä oli iso masu
En edes tunne tätä tyttöä mutta pakko oli hymyillä hänelle kun tuli ihan sellainen olo että voi, ihanaa. Ja sitten samassa ryhmässä eräskin nainen puhui miehensä kanssa lapsistaan puhelimessa, oli hänkin niin onnellisen kuuloinen että <3 (Ja tiedostan että minulla on nyt hieman punertavat lasit päässä
)
Tuosta biologinen kello -termin käytöstä en tiedä yhtään mitään, oikeastaan nyt parin viikon aikana olen ollut ihan hämmästynyt siitä kuinka vähän loppujen lopuksi tiedän vauvoista ja raskaudesta vaikka ennen on tuntunut että kyllähän sitä tietää kaiken
näinkin päin, kiitos kommenteistasi parisuhteeseen ja aikuiseksi kasvamisesta. Tiedostan senkin hyvin vahvasti että mieheni ja minun dynamiikka muuttuu koko ajan, siis nytkin vaikkei meillä ole lapsia, ja että luultavasti pientä muutosta tulee olemaan koko ajan. Minulla ei ole aavistustakaan olenko tarpeeksi "vahva" äidiksi, haluaisin kyllä uskoa olevani, mutta eihän sitä voi tietää etukäteen. Mieheni on tosiaan myös nuori, täyttää 23, ja voi olla että hän kaipaa vielä niitä omia juttujaan. Voi olla että minä olen paljonkin "biologisesti vanhempi" (huom, tämä ei tarkoita että luulisin olevani kehittyneempi tai aikuisempi tai viisaampi, vaan vain sitä että elämässäni jo siinä tilanteessa että olisin valmis äidiksi). Toisaalta välillä hän oikein hämmästyttää minua kuinka paljon vastuuta hän ottaa esim. lemmikeistämme. Kissamme tarvitsee päivittäin lääkehoitoa ja mieheni hoitaa kissaamme ihailtavasti ja hellästi - tämä on yksi seikoista joka saa minut rakastamaan häntä aina vain yhä enemmän.
Minun täytyisi nyt keksiä itselleni sellaisia asioita joita en todella voisi tehdä lapsen kanssa. Tällä hetkellä elämässäni ei oikeastaan ole sellaisia tärkeitä harrastuksia tai suunnitelmia, mutta ainahan niitä voi tulla.
Melkein harmittaa että tämäkin ajatus on tullut päähäni, sillä se vaikeuttaa sitä että antaisin vain rauhassa "järkeni" määrätä, mutta valmistuessani koulustani olen vasta 24. Tuleva alani on sellainen (en nyt sitä kerro sillä näitä kouluja ei ole montaa) ettei 24-vuotias ole oikein uskottava vielä tässä ammatissa. Siihen kaivataan hieman enemmän elämänkokemusta omaavia henkilöitä. Siksi välillä ihan järjelläkin ajateltuna tuntuisi fiksummalta omistautua nyt vauvalle (tai parille) ja jatkaa sitten työelämään "rauhassa" hieman vanhempana.
(Pakko vielä purnata, on se niin väärin että opiskelijoita ei kannusteta enemmän hankkimaan lapsia esim. paremmilla tuilla..)
Ohdis, täytyy sanoa että olisi ihanaa jos minulla olisi kaltaisiasi ytäviä. Voisin todella objektiivisesti tarkastella molempia vaihtoehtoja. Nykyiset kaverini ovat melkein kaikki sinkkuja, tulevia uranaisia joiden mielestä 26-vuotias (tämä on minun joskus asettamani viimeistään-raja) on ihan liian nuori hankkimaan lapsen, että on parempi että on ura ja asunto jne ja yli kolmekymppinen.
Tuollainen aikataulu minkä mainitsit helpottaisi varmasti todella. Kun vain osaisi päättää ne perusteet, kun oikeasti tietäisi milloin on ihmisellä paras hetki (esim. juuri koulun ja työpaikan väliä ajatellen) =) Kiitos että muistutit että vauvakuume on kausittainen. Aiemmin se on aina ollut niin paljon lievempi että tämä tuntuu jotenkin niin kokonaisvaltaiselta.
psst, tiedän nuo tilastot. Olin ennen kovinkin kyyninen ihminen ja taidan olla vieläkin tietyissä harvoissa tilanteissa (tiettyjen henkilöiden kanssa keskustellessani), ja on tullut siteerattua itsekin noita. En vain oikeastaan tiedä onko niillä sitten lapsen saannin kanssa yhteyttä, tai onko ainakin se tärkein syy muualla.
Te jotka olette nähneet ennustettavia eroja ystäväpiirissänne, mitkä seikat on sellaisia joihin kannattaa kiinnittää huomiota? Olemme mieheni kanssa toisaalta hyvin erilaisia, esimerkkinä: hän on "duunari" kun minusta pitäisi "muka"
tulla korkeasti koulutettu henkilö ja jos tuttavapiiriin on katsomista niin mieheni
pitäisi olla a) komea ja pitkä b) korkeasti koulutettu ja c) muulla ei kai niin väliä. Mieheni ei ole mitään siitä mitä hänen
pitäisi olla, vaan rakastan häntä nimenomaan sisäisen minänsä takia. Yllättäen rakastan häntä aina vain syvemmin
Alun "kupliva" ja kiihkeä rakkaus on muuttunut joksikin syväksi välittämiseksi, ja tuntuu että aina vain hänestä löytyy uusia puolia.
Summa summarum tässä hyvinkin sekavassa viestissäni: Oikeaa lopputulosta ei taida olla =) Itseni tuntien, luultavimmin annan järjen sanoa viimeisen sanan. Valitettavasti. En oikein haluaisi päätyä 29-vuotiaaksi ensisynnyttäjäksikään. Toisaalta, nyt kun olen oikeasti tiedostanut tämän asian (vauvakuumeen ja etten olisi enää mikään ns. vastuuton tai liian nuori henkilö jos tulisinkin raskaaksi), voin ehkä paremmin mieltää molemmat mahdollisuudet ja pohtia oikeasti molempia vaihtoehtoja ja keskustella niistä mieheni kanssa.
Lopullista vastausta en tule kai koskaan saamaan, eli tiedon etsiminen jatkuu
Yritys aloitettiin mun opiskelujen ollessa vielä kesken, mutta olisin kerennyt valmistua koulusta jos olisinkin heti raskautunut.