M
"mie"
Vieras
Näin pullonkeruulla elää palkkatöitä leveämmin
Taloussanomat
Sakari Nupponen
10.11.2010 06:02
Pullonkeruulla ja sosiaaliturvalla elää Suomessa helposti leveämmin kuin palkkatöitä tekemällä. Näin on laskenut ex-ministeri Osmo Soininvaara. Ei siis ihme, että hyvää tarkoittava sosiaaliturva lisää hänen mukaansa syrjäytymistä sen sijaan, että estäisi sitä. Nykyjärjestelmä houkuttelee Soininvaaran mukaan tukien väärinkäyttöön. Katso räikeimmät esimerkit.
Sosiaaliturva ei toimi. Nykyjärjestelmä houkuttelee väärinkäyttöön ja vain lisää syrjäytymistä. Näin tykittää ex-ministeri Osmo Soininvaara (vihr.) Taloussanomien haastattelussa.
Soininvaara on myös kirjoittanut aiheesta kirjan Sata-komitea miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa (Teos). Kirjassa hän käy kovin sanoin sosiaalidemokraattien ja ay-liikkeen kimppuun. Ne jakoivat hänen mukaansa kansan kahtia kokoomuksen hukatessa historiallisen mahdollisuuden uudistuksiin ja tyytyessä tempputyöllistämiseen.
Kirja ei ole opas sosiaaliturvan väärinkäyttöön, mutta Soininvaara näkee terävästi, mitä ympärillä tapahtuu ja sanoo sen myös julki.
Taloussanomien haastattelussa Soininvaara kertoo esimerkkejä siitä, miten sosiaaliturvaa käytetään väärin.
Silmätikukseen Soininvaara ottaa työmarkkinatuen, jonka maksuperusteet aiheuttavat yhden kummallisimmista vääristymistä.
Tuen menettämisen pelossa tehdään hänen mukaansa teknisiä avioeroja, kun toinen puolisoista on töissä ja toinen työttömänä työmarkkinatuella.
Mies muuttaa pois kotoa Poste Restanteen, mutta tekee sieltä lapsia aiemmalle puolisolleen. Tai ehkä hän ei muutakaan Poste Restanteen vaan kaupungin vuokra-asuntoon, johon saa asumistukea ja jossa sitten todellisuudessa asuukin joku aivan toinen esimerkiksi suomalainen liikemies, jonka puolestaan pitäisi olla verosyistä kirjoilla Tallinnassa, Soininvaara hersyttelee ei niin kovin harvinaisia tapauksia.
Kaupungin omistamien vuokratalojen isännöitsijät ovat hänen mukaansa arvioineet, että 10 prosentissa asunnoista asuu aivan väärä henkilö.
Edellä kerrottu on jäävuoren huippu. Kymmenen kertaa enemmän yhteiskunnalle maksaa se, että ei mennä naimisin, Soininvaara huomauttaa.
Eniten maksaa
naimattomuus
Ketään ei voi pakottaa avioliittoon, hän muistuttaa heti kättelyssä.
Ja naimisiin ei mennä, koska silloin menetettäisiin hirvittävän paljon tukia. Soininvaaran mukaan ihminen on homo economicus, taloudellisesti ja rationaalisesti ajatteleva ihminen, myös sosiaaliturvaviidakossa.
Ei ole varaa mennä naimisiin, kuten joskus ennen vanhaankin sanottiin. Ei siinä ole mitään laitonta eikä paheksuttavaa.
Mutta se mikä Soininvaaraa jäytää, on hyvää tarkoittavan sosiaaliturvan aivan päinvastainen vaikutus. Sen sijaan, että se estäisi syrjäytymistä, se lisää sitä.
Pulloja keräämällä tienaa enemmän kuin ottamalla vastaan lehdenjakotyötä, jota olisi tarjolla lähes rajattomasti.
Soininvaaran mukaan henkilölle on edullisempaa saada 400 euroa työmarkkinatukea ja 200 euroa palautuspulloista, kuin tienata 800 euroa lehtien jakamisesta. Tappio syntyy kun ansio sovitetaan työmarkkinatukeen. Silloin kahdeksan euron tuntipalkasta jää verojen jälkeen käteen vain noin puolitoista euroa.
Kukaan ei kysy Alkon pullonpalautuksessa verokorttia, hän muistuttaa laskiessaan vaihtoehtojen kannattavuutta.
Tämä kytkös
pitää poistaa!
Soininvaaran mukaan väärinkäytökset eivät raflaavuudestaan huolimatta ole kuitenkaan niin merkittäviä kuin se, että järjestelmä ei kannusta vaan passivoi.
Itse hän poistaisi ensimmäisenä työmarkkinatuen sovittamisen puolison ja vanhempien tuloihin. Tämä sovittaminen koskee nyt jopa isänsä tai äitinsä luona asuu 54-vuotiasta lasta.
Kytköksen poistaminen ei hänen arvionsa mukaan maksaisi mitään. Nyt se estää sen, että ihmiset eivät voi muuttaa yhteen. Tarvitaan kaksi asuntoa, ja joku maksaa sen.
Ja viimeistään asuntopula maksaa, Soininvaara tähdentää.
Havaintoja Soininvaaran blogista ja kirjasta:
Mitä anteliaampi on sosiaaliturva, sitä kannattamattomampaa on matalapalkkaisen työn tekeminen.
Asumisen tuen muuttuminen tulottomien osalta aiempaa hölläkätisemmäksi ja pienipalkkaisten osalta aiempaa niukemmaksi, on heikentänyt pienipalkkaisen työn houkuttelevuutta suhteessa sosiaaliturvaan.
Eräs syy työttömien haluttomuuteen tehdä keikkatöitä on pelko siitä, että pieni työkeikka ei ainoastaan leikkaa työttömyyskorvausta, vaan saa sen viivästymään, koska kaikkia mahdollisia tietoja työsuhteesta ja varmuutta sen päättymisestä ei ole toimitettu työttömyyskassalle tai Kelaan asianmukaisesti.
Työttömän ottaessa vastaan satunnaista tai osa-aikaista työtä, ansiotulot leikkaavat työmarkkinatukea 50 sentillä jokaista ansaittua euroa kohden.
Ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa saavan on kannattavaa tehdä osa-aikatyötä, mutta siirtyminen pienipalkkaiseen kokopäivätyöhön on huonosti motivoitua.
Monen yksinhuoltajan arki on niin raskas, etteivät he katso pystyvänsä kokoaikaiseen työhön. Osa-aikatyö taas on monen kohdalla jokseenkin kannattamatonta. Niinpä erityisesti vähän koulutetut yksihuoltajat jäävät vuosiksi työmarkkinoiden ulkopuolelle, mistä palaaminen voi olla vaikeata.
Suurimmat työllistämisponnistelut kohdistetaan niihin, joiden työllistyminen on epätodennäköistä ja joiden työpanoksen arvo jäisi joka tapauksessa matalaksi.
Työllisyyskurssien käyttämisessä sanktiona on kaksi huonoa puolta. Ensiksikin kurssit eivät ole halpoja. Työttömyyden hinta julkiselle taloudelle nousee entisestään, jos työttömät pakotetaan kalliille, mutta heidän kannaltaan hyödyttömille kursseille. Toiseksi kurssien opettajat ottavat työnsä ja osa oppilaista opinnot aivan tosissaan. Oppimisympäristö ei ole paras mahdollinen, jos huomattava osa osallistujista on paikalla vain pakotettuna ja pitää koko kurssia simputuksena.
Taloussanomat
Sakari Nupponen
10.11.2010 06:02
Pullonkeruulla ja sosiaaliturvalla elää Suomessa helposti leveämmin kuin palkkatöitä tekemällä. Näin on laskenut ex-ministeri Osmo Soininvaara. Ei siis ihme, että hyvää tarkoittava sosiaaliturva lisää hänen mukaansa syrjäytymistä sen sijaan, että estäisi sitä. Nykyjärjestelmä houkuttelee Soininvaaran mukaan tukien väärinkäyttöön. Katso räikeimmät esimerkit.
Sosiaaliturva ei toimi. Nykyjärjestelmä houkuttelee väärinkäyttöön ja vain lisää syrjäytymistä. Näin tykittää ex-ministeri Osmo Soininvaara (vihr.) Taloussanomien haastattelussa.
Soininvaara on myös kirjoittanut aiheesta kirjan Sata-komitea miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa (Teos). Kirjassa hän käy kovin sanoin sosiaalidemokraattien ja ay-liikkeen kimppuun. Ne jakoivat hänen mukaansa kansan kahtia kokoomuksen hukatessa historiallisen mahdollisuuden uudistuksiin ja tyytyessä tempputyöllistämiseen.
Kirja ei ole opas sosiaaliturvan väärinkäyttöön, mutta Soininvaara näkee terävästi, mitä ympärillä tapahtuu ja sanoo sen myös julki.
Taloussanomien haastattelussa Soininvaara kertoo esimerkkejä siitä, miten sosiaaliturvaa käytetään väärin.
Silmätikukseen Soininvaara ottaa työmarkkinatuen, jonka maksuperusteet aiheuttavat yhden kummallisimmista vääristymistä.
Tuen menettämisen pelossa tehdään hänen mukaansa teknisiä avioeroja, kun toinen puolisoista on töissä ja toinen työttömänä työmarkkinatuella.
Mies muuttaa pois kotoa Poste Restanteen, mutta tekee sieltä lapsia aiemmalle puolisolleen. Tai ehkä hän ei muutakaan Poste Restanteen vaan kaupungin vuokra-asuntoon, johon saa asumistukea ja jossa sitten todellisuudessa asuukin joku aivan toinen esimerkiksi suomalainen liikemies, jonka puolestaan pitäisi olla verosyistä kirjoilla Tallinnassa, Soininvaara hersyttelee ei niin kovin harvinaisia tapauksia.
Kaupungin omistamien vuokratalojen isännöitsijät ovat hänen mukaansa arvioineet, että 10 prosentissa asunnoista asuu aivan väärä henkilö.
Edellä kerrottu on jäävuoren huippu. Kymmenen kertaa enemmän yhteiskunnalle maksaa se, että ei mennä naimisin, Soininvaara huomauttaa.
Eniten maksaa
naimattomuus
Ketään ei voi pakottaa avioliittoon, hän muistuttaa heti kättelyssä.
Ja naimisiin ei mennä, koska silloin menetettäisiin hirvittävän paljon tukia. Soininvaaran mukaan ihminen on homo economicus, taloudellisesti ja rationaalisesti ajatteleva ihminen, myös sosiaaliturvaviidakossa.
Ei ole varaa mennä naimisiin, kuten joskus ennen vanhaankin sanottiin. Ei siinä ole mitään laitonta eikä paheksuttavaa.
Mutta se mikä Soininvaaraa jäytää, on hyvää tarkoittavan sosiaaliturvan aivan päinvastainen vaikutus. Sen sijaan, että se estäisi syrjäytymistä, se lisää sitä.
Pulloja keräämällä tienaa enemmän kuin ottamalla vastaan lehdenjakotyötä, jota olisi tarjolla lähes rajattomasti.
Soininvaaran mukaan henkilölle on edullisempaa saada 400 euroa työmarkkinatukea ja 200 euroa palautuspulloista, kuin tienata 800 euroa lehtien jakamisesta. Tappio syntyy kun ansio sovitetaan työmarkkinatukeen. Silloin kahdeksan euron tuntipalkasta jää verojen jälkeen käteen vain noin puolitoista euroa.
Kukaan ei kysy Alkon pullonpalautuksessa verokorttia, hän muistuttaa laskiessaan vaihtoehtojen kannattavuutta.
Tämä kytkös
pitää poistaa!
Soininvaaran mukaan väärinkäytökset eivät raflaavuudestaan huolimatta ole kuitenkaan niin merkittäviä kuin se, että järjestelmä ei kannusta vaan passivoi.
Itse hän poistaisi ensimmäisenä työmarkkinatuen sovittamisen puolison ja vanhempien tuloihin. Tämä sovittaminen koskee nyt jopa isänsä tai äitinsä luona asuu 54-vuotiasta lasta.
Kytköksen poistaminen ei hänen arvionsa mukaan maksaisi mitään. Nyt se estää sen, että ihmiset eivät voi muuttaa yhteen. Tarvitaan kaksi asuntoa, ja joku maksaa sen.
Ja viimeistään asuntopula maksaa, Soininvaara tähdentää.
Havaintoja Soininvaaran blogista ja kirjasta:
Mitä anteliaampi on sosiaaliturva, sitä kannattamattomampaa on matalapalkkaisen työn tekeminen.
Asumisen tuen muuttuminen tulottomien osalta aiempaa hölläkätisemmäksi ja pienipalkkaisten osalta aiempaa niukemmaksi, on heikentänyt pienipalkkaisen työn houkuttelevuutta suhteessa sosiaaliturvaan.
Eräs syy työttömien haluttomuuteen tehdä keikkatöitä on pelko siitä, että pieni työkeikka ei ainoastaan leikkaa työttömyyskorvausta, vaan saa sen viivästymään, koska kaikkia mahdollisia tietoja työsuhteesta ja varmuutta sen päättymisestä ei ole toimitettu työttömyyskassalle tai Kelaan asianmukaisesti.
Työttömän ottaessa vastaan satunnaista tai osa-aikaista työtä, ansiotulot leikkaavat työmarkkinatukea 50 sentillä jokaista ansaittua euroa kohden.
Ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa saavan on kannattavaa tehdä osa-aikatyötä, mutta siirtyminen pienipalkkaiseen kokopäivätyöhön on huonosti motivoitua.
Monen yksinhuoltajan arki on niin raskas, etteivät he katso pystyvänsä kokoaikaiseen työhön. Osa-aikatyö taas on monen kohdalla jokseenkin kannattamatonta. Niinpä erityisesti vähän koulutetut yksihuoltajat jäävät vuosiksi työmarkkinoiden ulkopuolelle, mistä palaaminen voi olla vaikeata.
Suurimmat työllistämisponnistelut kohdistetaan niihin, joiden työllistyminen on epätodennäköistä ja joiden työpanoksen arvo jäisi joka tapauksessa matalaksi.
Työllisyyskurssien käyttämisessä sanktiona on kaksi huonoa puolta. Ensiksikin kurssit eivät ole halpoja. Työttömyyden hinta julkiselle taloudelle nousee entisestään, jos työttömät pakotetaan kalliille, mutta heidän kannaltaan hyödyttömille kursseille. Toiseksi kurssien opettajat ottavat työnsä ja osa oppilaista opinnot aivan tosissaan. Oppimisympäristö ei ole paras mahdollinen, jos huomattava osa osallistujista on paikalla vain pakotettuna ja pitää koko kurssia simputuksena.
Mistäs se sitten kertoo?
