(Johdanto: tämä viesti ei sisällä lainkaan huumoria, eikä sen tule aiheuttaa pienintäkään naureskelua, saati ylenpalttista ilontunnetta.) Suomen kielen kielioppi on tavattoman mielenkiintoista. Otetaan esimerkiksi lause: "Punaherukan lehdistä voi keittää teetä".
Itsestäänselvää on, että kyseisen lauseen predikaatti on "voi keittää", missä kaksi erillistä verbiä muodostavat sanaliiton; ensimmäisen taipuessa yksikön 3. persoonassa ja jälkimmäisen pysyessä perusmuodossa. Predikaatin tempus on preesens ja modus indikatiivi.
Mielenkiintoista on subjektin puuttuminen tai paremminkin piiloutuminen. Predikaatti on siis aktiivinen ja taipuu yksikön 3. persoonassa eli subjektin tulisi olla muotoa se, hän tai esim. tässä yhteydessä jokin erisnimi. Lauseessa on näinollen passiivinen tekijä, vaikka predikaatti taipuukin aktiivissa.
Lauseen objekti on luonnollisesti "teetä" (partitiivinen objekti).
Tämä kaikki em. on tietysti ala-astetasoista kielioppia, mutta entäpä jäljelle jäävät sanat "punaherukan lehdistä"? Ehkä olet päätelmissäsi jo ratkaissut näiden lauseenjäsenten olemukset.
Lyhyesti sanottuna "punaherukan" on toisen substantiivin (lehdistä) määrite, eli tässä tapauksessa genetiiviattribuutti ja sanaliitto "punaherukan lehdistä" lauseenjäsenenä adverbiaali, "lehdistä"-sanan taipuessa monikon elatiivissa.
Eikö suomen kieli olekin hienoa ja mielenkiintoista!
Itsestäänselvää on, että kyseisen lauseen predikaatti on "voi keittää", missä kaksi erillistä verbiä muodostavat sanaliiton; ensimmäisen taipuessa yksikön 3. persoonassa ja jälkimmäisen pysyessä perusmuodossa. Predikaatin tempus on preesens ja modus indikatiivi.
Mielenkiintoista on subjektin puuttuminen tai paremminkin piiloutuminen. Predikaatti on siis aktiivinen ja taipuu yksikön 3. persoonassa eli subjektin tulisi olla muotoa se, hän tai esim. tässä yhteydessä jokin erisnimi. Lauseessa on näinollen passiivinen tekijä, vaikka predikaatti taipuukin aktiivissa.
Lauseen objekti on luonnollisesti "teetä" (partitiivinen objekti).
Tämä kaikki em. on tietysti ala-astetasoista kielioppia, mutta entäpä jäljelle jäävät sanat "punaherukan lehdistä"? Ehkä olet päätelmissäsi jo ratkaissut näiden lauseenjäsenten olemukset.
Lyhyesti sanottuna "punaherukan" on toisen substantiivin (lehdistä) määrite, eli tässä tapauksessa genetiiviattribuutti ja sanaliitto "punaherukan lehdistä" lauseenjäsenenä adverbiaali, "lehdistä"-sanan taipuessa monikon elatiivissa.
Eikö suomen kieli olekin hienoa ja mielenkiintoista!