Puolen vuoden jälkeen helpottaa...

[Mikä pielessä?]

Kaikki lapselliset ovat sanoneet, että vauva-arki helpottuu huomattavasti siinä puolen vuoden iässä. Ehkä yösyötöt ovat vähentyneet ja saan nukkua hiukan enemmän, mutta nyt minä taas koen arjen raskaammaksi kuin ensimmäisinä kuukausina. Silloin ehdin tehdä taloustöitä, laittaa ruokaa vauvan nukkuessa, syödä kunnolla tai vaikkapa keskittyä tv:n katseluun imettäessä ja vauvan kanssa oli helppo liikkua vaunujen kanssa. Nyt sitoo vauvan kiinteiden syöttövälit, joihin menee aikaa vähintään puoli tuntia, sen jälkien siivoaminen,vauvan viihdyttäminen ja taas alkaakin syöttörumba alusta. Päiväunet ovat lyhentyneet pariksi lyhyemmäksi jaksoksi ja yhdeksi pitemmäksi jaksoksi. Jos miettii pelkästään aamupäivää, se on yhtä kaaosta: teen samalla monta asiaa kerralla, mutta asioitten loppuun saattamiseen menee aikaa, esim. keittiön siivoamiseen menee vähintään pari tuntia, koska siinä välissä on tehty vauvalle aamutoimet, vaihdettu vaippaa parin otteseen, viihdytetty kitisevää lasta, laitettu pesukone valmiiksi, mutta ei vielä päälle, koska välillä pitää taas lasta siirtää jostain nurkasta, muistettu, että itselläkin pitäisi laittaa vaihtaa yöpaita pois... Eli koko päivä jatkuu tuollaisena hallitsemattomana kaaoksena. Ei tätä ennen ollut... eli koen tämän hiton raskaaksi, kun vaivaa tekemättömät työt ja se, että itsestä huolehtiminen on nykyään pinni päähän ja tarkistus, että vaatteissa on mahdollisimman vähän puklua ja ruokailut on mitä on.

Vauva on seitsenkuinen ihana viikari, mutta kertokaa helpottuuko tämä arki sitten pikkuhiljaa?? Vai miten te selviätte??? Olisiko parempi antaa vaan asioiden olla ja arjen sujua omalla painollaan? Mies tekee pitkiä työpäiviä (noin klo 18 asti keskimäärin,tänään näyttää menevän klo 19.00 ainakin), mutta pari iltana viikossa ehdin kyllä viettää omaa aikaa ja harrastaa, mutta jokin tässä kuviossa mättää.

 

[äitiliinikki]

paitsi että vauvani syö, siis haluaa vielä maitoa kahden tunnin välein ja mielellään sitten pari kertaa peräkkäin. Kiinteiden kanssa vasta aloitellaan, opetellaan ja sotataan. Päiväunia ei ole juuri nukuttu koko aikana sisällä(kään), joskus harvoin jonkun kainalossa korkeintaan tunti, yleensä 15 min.

Omaa aikaa oli alussa vähän, sittemmin tuskin lainkaan. Vaikka imetyssessiot kestivät tunnista kolmeen, enää 5 min - 30 min. Ei harrastuksia, en saa tehtyä mitään, mutta vauva on ihana ja hauskaa on. Ulkoilemmekin niin paljon, etten muuta jaksaisikaan harrastaa. Vauva kun nukkuu päivisin korkeintaan ulkona ja liikkeessä eikä viihdy yksin. Yöllä syö 2 - 4 tunnin välein, alussa 4 - 5. Kiirettä pitää... Mut ei mua haittaa, kunhan ei tarvikaan muuta tehdä? Ja muuten, nukkumaan mennään iltakymmenen ja yhdentoista välissä, että wen mä sittenkään jaksa mitään kummempaa harrastaa tai ehdi oikein suihkuunkaan kerrostalossa. ja kahden tunnin päästä herätään taas syömään tai kolmen.

 

[Suhteellista]

varmaan mikä kenenkin mielestä on helppoa ja mikä vaikeaa. Pienen vauvan kanssa on tietysti ihan erilailla kiinni, mutta vauva ei kuitenkaan vielä liiku ja eikä sitä tarvitse koko ajan olla vahtimassa, kuten vanhempaa (8 kk) viikaria, joka on koko ajan kiipeämässä jonnekin, roikkumassa tietokoneiden johdossa, kaatamassa roskista, pistämässä jotain suuhunsa, muksahtamassa kumoon jne. Pitkät yöunet ovat kyllä ihanat, mutta esim. pyykkiä joutuu pesemään enempi kuin silloin maito-pukluvaiheessa.

 

[toinen tollo]

Ei helpota hetkeen, päinvastoin. Lopeta siis se siivoaminen ja muu mikä ei ole pakollista. Sitten viikonloppuna on kyllä hommaa, mutta välillä tekee toinen ja välillä toinen ja kun lapsi vähän kasvaa niin lapsi voi siivota mukana. Vauva-aika olikin helppoa, sittemmin en ole ehtinyt katsoa yhtään telkkaria tai muutakaan, lehden luen ja syön kun lapsi 1,5v nukkuu päiväunia... Nyt ihan viimeaikoina on helpottanut sillain, että lapsi jo ymmärtää jotain ja sen kanssa voi välillä ihan leikkiä Uskon, että kun lapsi on yli 3v. niin on taas aikaa eri tavalla kun ei enää (kai) ole ihan päätön. Ja meillä voi kokonaiset yöt laskea yhden käden sormin ...

 

[Älä stressaa]

Ihan kuulosti tutulta tuo päivän ohjelma, mutta niinkuin joku jo sanoikin, että minkä kukakin kokee vaikeana. Minun mielestä päivät ovat rutiininomaisia (siis positiivisessa) mielessä ja siinä mielessä helppoa, kun todella saa olla kotona, eikä tarvitse lähteä mihinkään. Sanoisin, että asenne muutos olisi hyväksi sinulle, koska lapsi on siinä ja pysyy, eli lopeta liika siisteysintoilu, tee niitä hommia vauvan ehdoilla. Siis silloin kun vauva on tyytyväinen, laita pesukone pyörimään yms.

Ja tee mahdollisimman paljon asioita etukäteen ja korjaa sotkut sitä mukaan, kuin niitä tulee. Esim. illalla siivoat keittiön perusteellisesti ja laitat sitä mukaan astiota koneeseen kuin niitä tulee tai tiskaat. Eihän siitä vauvan syömisestä oikeasti tule kuin lautanen ja lusikka. Yritä nauttia vauva ajasta turhia stressaamatta, siis siivouksia ym, aika menee NIIN nopeaa!

Ai niin ja pyhitä vauvan päiväuniaika kokonaan itsellesi! Älä tee silloin kotitöitä.

 

[latuska]

Mä olen aina ollut huono tekemään kotihommia, siivous on ihan vihonviimeistä hommaa, joten nyt kun meillä on vauva, siivoan varmaan vieläkin vähemmän... Eikä se haittaa ketään. Jos on vieraita tulossa, niin siivotaan sitten paremmin. Arkisin vetäisen joskus rikkaimurilla pahimmat roskat (siihen menee minuutti) ja laitan tiskit koneeseen ja välillä pyyhkäisen tiskipöytää rätillä. Pyykkiä pestään joka päivä, mutta siinä vauva tykkää olla mukana. Tyttö nyt siis 10 kk. Munkin mielestä tuo n. puolen vuoden ikä oli hankalin, koska vauva ei itse vielä liikkunut, ja kyllästyi nopeasti yksin lattialla. Nyt tyttö mennä touhottaa ja tutkii joka paikan, ja viihtyy välillä yksinkin hetken. Usein tulee silti lahkeeseen roikkumaan ja kitisemään jos yritän jotain tehdä. Meillä päivät menevät suunnilleen niin (ja ovat menneet näin jo piiiitkään), että aamulla herätään, syötän tytölle puuron ja tehdään aamupesut. Sitten vauva lattialle touhuamaan ja puen itse ja peseydyn, syön nopeasti jotain. Sitten istutaan lattialla... Eli en edes yleensä yritä tehdä isoja hommia kun vauva on hereillä. Ja vauvan nukkuessa lueskelen, surffaan netissä tms. Eli kannattaa jättää semmoiset hommat oikeasti pois, mitä ei tarvitse tehdä välttämättä!
Olipas sekava tämä mun teksti...

 

[viisikuinen]

Meillä viisikuinen, joka ei viihdy yksin juuri yhtään ja arki tuntuu välillä todella takkuiselta. Vauva kitisee vaikka on ihan jalkojeni juuressa, roikotan sitten sylissä ja valmistan yhdellä kädellä sosetta, tulee sotkua, koitan siivota.. Kaikki paikat sekaantuvat, pitäisi laittaa pyykkikone päälle mutta vauva ei ole hetkeäkään yksin ilman kovaa parkua, itseä jo heikottaa kun ei saa aamupalaakaan syötyä - tuntuu, että miten perusarki voi ollakin niin hankalaa ja nihkeää! Vauva herää päikkäreiltä melkein heti kun on saatu vaatteet päälle ja vaunuihin simahtamaan, ei nuku sitten millään enää, huutaa yliväsyneenä illan.. Öisin keikkuu ja kukkuu. Arhg!

 

[Juu:]

Kyllä se niin on, että koko ajan vaikeammaksi menee! Pikkuvauva-aika on kaikista helpointa (jos vauva on normaali ja terve) !! SItten kun lapsi liikkuu, ei ehdi tekemään mitään. Pikku vauva syö ja nukkuu, eikä liiku mihinkään joten mikäs siinä. Itse koen ainakin olevani lomalla tämän pienen vauvan kanssa, kun ei tarvitse juosta perässä eikä kieltää joka asiasta.

Meillä on myös isompi lapsi, joka käy hoidossa ja tosiaan, nautin niistä LOMA päivistä vauvan kanssa oikein mielelläni!

 

[Aurora Vee]

Miten paljon viihdytät vauvaa? Reagoitko joka kitinään? Ehkä otat turhia paineita vauvan viihdyttämisessä ja tyytyväisenä pitämisessä - ainakin muistan itse tehneeni samaa esikoisen ollessa tuossa iässä. Kuopus taas lähti liikkeelle 5-kuisena, enkä muista ikinä "viihdyttäneeni" häntä - hommaa oli riittävästi kun piti hänet poissa pahanteosta! Aika jolloin vauva haluaisi liikkua muttei osaa on hankala.

Kuulostaa myös siltä, että olet hiukan ikävystynyt ja että "seinät kaatuvat päälle". Käytkö ulkona vauvan kanssa, kävelyillä, kaupungilla, kavereita tapaamassa? Päivittäinen ulkoilurutiini antaisi raitista ilmaa ja veisi ajatukset likapyykeistä hetkeksi - vaikka ne ovatkin jäljellä kun tulet kotiin. Vauvakin on tyytyväisempi kun maisema vaihtuu. Ulkoilu sopisi vaikkapa siihen pitkään iltapäivään ennen miehen kotiintuloa.

Tee yksi asia kerrallaan valmiiksi! Tee ne aina samaan aikaan, esimerkiksi pesukone pyörimään aamupalan jälkeen ja pyykkien nosto vauvan päiväunien aikaan, tiskikoneen täyttö ja pyöritys päivällisen jälkeen ja tyhjennys vauvan mentyä yöunille. Jätä suosiolla ei-välttämättömät hommat viikonlopuksi, jolloin puet ukon ja vauvan pitkälle kävelylle ja laitat hihat heilumaan - tai lähde itse ja jätä mies siivoamaan! Tee kerralla iso satsi ruokaa tai sosetta ja laita pakkaseen.

Ennen kaikkea, rentoudu äläkä aseta liian tiukkoja kriteerejä kodin, vauvan ja itsesi siisteyteen! Totut kyllä petaamattomiin sänkyihin parissa vuodessa... ;-)

 

[Voi näitä pelottelijoita..]

Kyllä se niin on, että koko ajan vaikeammaksi menee! Pikkuvauva-aika on kaikista helpointa (jos vauva on normaali ja terve) !! SItten kun lapsi liikkuu, ei ehdi tekemään mitään. Pikku vauva syö ja nukkuu, eikä liiku mihinkään joten mikäs siinä. Itse koen ainakin olevani lomalla tämän pienen vauvan kanssa, kun ei tarvitse juosta perässä eikä kieltää joka asiasta.

Meillä on myös isompi lapsi, joka käy hoidossa ja tosiaan, nautin niistä LOMA päivistä vauvan kanssa oikein mielelläni!

Höpö, höpö! Minua sitten raivostuttaa nämä, odotapas sitten kun lapsi tulee siihen ikään, vaikeammaksi menee.. Asenne kysymys! Kuitenkin liikkuva lapsi viihtyy itsekseen enemmän kuin sellainen viisikuinen, joka ei liiku, mutta on melko pitkiäkin aikoja hereillä.

Aurora Veen kirjoitus on hyvä! Siitä vinkkejä! Ja tosiaan, toiset lapset kaipaavat enemmän virikkeitä, ei muuta kuin lattialle leikkimään silloin tällöin. Viihtyy sitten myös kotitöiden aikana ehkä vähän pitempään.

 

[Aurora Vee]

Minäkään en koe että arjen pyörittäminen kävisi raskaammaksi vauvan kasvaessa - toki päivän saa kulumaan liikkuvan vauvan ja taaperon perässä juoksemiseen. Omasta ajasta tai rauhasta on siis turha haaveilla jatkossakaan...

Lapsen kasvaessa päivärutiinit kuitenkin selkiytyvät, ruokailu helpottuu ja lapsikin on tyytyväisempi kun oppii liikkumaan ja nauttimaan ulkoilusta. Myös äidille on jo kertynyt siihen mennessä enemmän kokemusta lapsesta ja arjen rutiineista.

Joskus on vaikea muistaa sitä aikaa kun koki esikoisen kanssa olemisen hankalaksi, varsinkin kun saa lisää lapsia ja yksi vauva olisi luksusta! Ensimmäistä kertaa äidiksi tulleilla eivät kuitenkaan ole vielä tottuneet (tyytyneet?) siihen jatkuvaan pieneen epäjärjestykseen ja myöhässä olemiseen jonka keskellä perheenäidit elävät, ja järjissään pysyminen voi tehdä tiukkaa.

Älkäämme siis pelotelko liikaa kertomalla siitä mitä heillä on vielä edessään! ;-D

 

[Aurora Vee]

Ensimmäistä kertaa äidiksi tulleilla eivät...

...siis TULLEET

 

[juup;]

Kyllä se niin on, että koko ajan vaikeammaksi menee! Pikkuvauva-aika on kaikista helpointa (jos vauva on normaali ja terve) !! SItten kun lapsi liikkuu, ei ehdi tekemään mitään. Pikku vauva syö ja nukkuu, eikä liiku mihinkään joten mikäs siinä. Itse koen ainakin olevani lomalla tämän pienen vauvan kanssa, kun ei tarvitse juosta perässä eikä kieltää joka asiasta.

Meillä on myös isompi lapsi, joka käy hoidossa ja tosiaan, nautin niistä LOMA päivistä vauvan kanssa oikein mielelläni!

Höpö, höpö! Minua sitten raivostuttaa nämä, odotapas sitten kun lapsi tulee siihen ikään, vaikeammaksi menee.. Asenne kysymys! Kuitenkin liikkuva lapsi viihtyy itsekseen enemmän kuin sellainen viisikuinen, joka ei liiku, mutta on melko pitkiäkin aikoja hereillä.

Aurora Veen kirjoitus on hyvä! Siitä vinkkejä! Ja tosiaan, toiset lapset kaipaavat enemmän virikkeitä, ei muuta kuin lattialle leikkimään silloin tällöin. Viihtyy sitten myös kotitöiden aikana ehkä vähän pitempään.

Riippuu varmaan lapsesta, mutta ei meidän taapero viihdy hetkeäkän yksin lekkimässä!

 

[...]

Minusta vauva- ja taaperoaika olivat/ovat molemmat omalla tavallaan helppoja ja vaikeita. Siis molemmat molempia mutta eri tavoin. Meillä oli hyvin itkuinen vauva, jota sai kanniskella ja rauhoitella jatkuvasti, ei viihtynyt lattialla/sitterissä hetkeäkään eikä liinassakaan kuin ihan lyhyitä aikoja. Eli vauvan hereillä ollessa en pystynyt juuri mitään tekemään ja toisaalta turhauduin, kun vaan kanniskelin vauvaa päivät pääksytysten. Toisaalta silloin vauva nukkui tosi pitkiä päikkäreitä, joiden aikana voi tehdä omia juttuja.

Joskus 5-7 kk iässä oli minusta haastavinta aikaa, kun vauva alkoi jo olla aika paljon hereillä mutta ei osannut vielä itse liikkua. Silloin piti aika paljon viihdyttää häntä.

(kuulostaa nyt tosi negatiiviselta, "piti viihdyttää" ja "sai tehdä omia juttuja"... vauvan syntymä on ollut elämäni paras juttu ja rakastan lastani, mutta kirjoitan nyt kärjistäen jotta nämä "helppoudet" ja "haastavuudet" tulevat esille!)

Sitten taas kun oppi liikkumaan ja 11 kk iässä kävelemään on ollut omalla tavallaan "vähemmän helppoa" kun lasta saa vahtia koko ajan - ettei satuta itseään, mene kiellettyihin paikkoihin jne. - eli välillä tuntuu, ettei tosiaan pysty tekemään edes kotitöitä (saati mitään omia juttuja!). Mutta toisaalta taas lapsi (1 v.) on alkanut viihtyä myös itsekseen lelujen tms parissa, saattaa esim lueskella kirjoja pitkänkin tovin. Ja myöskin on ihan mahtavan hauskaa katsoa kun lapsi oppii nopeasti uutta, alkaa jo kommunikoida jne! Lisäksi hänen kanssaan voi jo tehdä enemmän juttuja - käydä puistossa, taaperojumpassa...

Kahviloissa istuskelu mammakaverien kanssa sitten taas on jäänyt vähemmälle, kun lapsi ei viihdy paikallaan. Mutta toisaalta lapsi on helpompi jättää vaikka isovanhempien vahdittavaksi, niin pääsee kahville ihan rauhassa

Jos "elämän helpottamisella" tarkoitetaan, että se muuttuisi samanlaiseksi helpoksi kuin ennen vauvaa, niin sitä ei kyllä tapahdu koskaan. Kyllä se lapsi kaikkine vaatimuksineen siinä tulee koko ajan olemaan... Mutta yleisesti uskoisin kuitenkin, että monen mielestä elämä helpottuu, että kun lapsi alkaa tajuta asioita ja alkaa kommunikoida, niin yhteiselo on tietyllä tavalla helpompaa.

 

[ei helpota 6kk, päinvastoin :(]

Meillä molemmat tenavat alkaneet HIRVEÄT yöhulinat puolivuotiaina, tätä sitten jatkunut kolmisen kuukautta. Päivät menevät zombiena (nyt siis kuopus valvottaa, onneksi ei niin pahasti kuin esikoinen). Samoin esikoinen oppi ryömimään vasta 7kk ja lähinnä huusi 6kk iässä, jos laittoi lattialle, kun ei viihtynyt sitten yhtään. HUH! Meillä esikoisen kanssa helpointa on ollut 3-4kk; 10-11kk; sitten oppi kävelemään ja taas yöt mitä sattuu; 1v2kk-1v5kk ja sitten alkoikin uhmaikä huipentui 1v8kk tähän mennessä, nyt ikää 2v3kk. Mutta nyt muuten helppoa, esim. tyttö ymmärtää jo hyvin puhetta, kiipeää raput itse, osaa suht hyvin käydä potalla itse jne.ja toisinaan jopa nukkuu yöt putkeen
Joten on asennekysymys, mutta kyllä se on myös lapsikohtaista, millaista elämä on sellaisen 6kk muksun kanssa. Toiset vaan ovat rytmisiä, nukkuvat yöt, syövät hyvin ja toiset ovat työläämpiä. Meilläkin kuopus onneksi pysyy suht ok rytmissään, syö suht hyvin mutta unenlahjat ovat heikonlaiset hänelläkin...

 

[ap.]

Miten paljon viihdytät vauvaa? Reagoitko joka kitinään? Ehkä otat turhia paineita vauvan viihdyttämisessä ja tyytyväisenä pitämisessä - ainakin muistan itse tehneeni samaa esikoisen ollessa tuossa iässä. Kuopus taas lähti liikkeelle 5-kuisena, enkä muista ikinä "viihdyttäneeni" häntä - hommaa oli riittävästi kun piti hänet poissa pahanteosta! Aika jolloin vauva haluaisi liikkua muttei osaa on hankala.

Kuulostaa myös siltä, että olet hiukan ikävystynyt ja että "seinät kaatuvat päälle". Käytkö ulkona vauvan kanssa, kävelyillä, kaupungilla, kavereita tapaamassa? Päivittäinen ulkoilurutiini antaisi raitista ilmaa ja veisi ajatukset likapyykeistä hetkeksi - vaikka ne ovatkin jäljellä kun tulet kotiin. Vauvakin on tyytyväisempi kun maisema vaihtuu. Ulkoilu sopisi vaikkapa siihen pitkään iltapäivään ennen miehen kotiintuloa.

Oikeastaan tuossa kai kiteytyy, mikä on pielessä. Niinä päivinä kun käyn vauvan kanssa muskarissa, mammatapaamisessa yms., sujuu arkikin paremmin. Silloin tulee tehtyä kotitöitä paremmalla energialla ja saa aikaan. Ja huomaan vauvastani, että hänkin viihtyy paremmin .
Niin hullulta kuin se kuulostaa, kai tuon ikäinen lapsi kyllästyy samaan naamaan ja samoihin nurkkiin koko ajan. Kun mies tulee töistä tai meillä on joku kylässä, vauva on kuin hymyilevä aurinko. Tällä hetkellä kitinää lisää myös halu päästä liikkeelle, mutta ei vielä suju.

Ja ehkä on niin, että on löysättävä tuota omaa ajatusmaailmaa. Edelleen on nimittäin sellainen ajatus, että päivittäin on saatava "jotain" aikaan.

 

[toinen tollo]

Ja ehkä on niin, että on löysättävä tuota omaa ajatusmaailmaa. Edelleen on nimittäin sellainen ajatus, että päivittäin on saatava "jotain" aikaan.

Näin on. Elä elämääsi, älä suorita. Nauti vauvasta ja opi elämään hiukan epäsiistimmässä kodissa

Meillä 1,5-vuotias on jo kova imuroimaan

 

[Ulpu74]

"viisikuinen": melkein kuin minun elämästäni! Joten jos lohduttaa, niin täältä löytyy kohtalotoveri =)