Puoliso vaihtaa alaa ja tulotaso romahtaa

[kaiken nähnyt 9]

On se vaan onni että oon saanut ihanan miehen. Puolin ja toisin toisiamme tuetaan ja ymmärretään.

Raha ei ole kaikki kaikessa. Hoitoalalla - mitä se nyt sitte onkaan - on varmasti jonkinlainen tulotaso.

Jos arvoisa aloittaja haluat vaimon vain tienaamaan rahaa, niin vaihda naista. Anna nykyisen vaimosi nauttia elämästään. Kerran täällä eletään. Annan hänelle tilaisuus saada hyvä ja ymmärtävä mies.

On 2 eri asiaa olla sairaanhoitaja kuin joku huuhaaterapeutti-yrittäjä. Melkeimpä vuokraan menee jo isompi summa kuin mitä on kk:n tulot.

 

[huuhanteria kerrassaan]

Jaa eikö aikuinen ihminen saa itse päättää jos haluaa olla huuhaateruapeutti? En saanut aloittajan kertomuksesta selvää, et minkä alan duunariksi vaimo aikoo. Miehen mielestä huuhaata voi olal ties mikä.

Mun mielestä aikuinen ihminen saa itse valita ammattinsa. Puolison ei tarvitse tykätä. Miettiköön lupasiko rakastaa puolisoaan myötä- ja vastoinkäymisissä, vaiko vain jos vaimo tekee mitä mies haluaa vaimon tekevän.

 

[tasa-arvoinen, oikeesti]

Jaa eikö aikuinen ihminen saa itse päättää jos haluaa olla huuhaateruapeutti? En saanut aloittajan kertomuksesta selvää, et minkä alan duunariksi vaimo aikoo. Miehen mielestä huuhaata voi olal ties mikä.

Mun mielestä aikuinen ihminen saa itse valita ammattinsa. Puolison ei tarvitse tykätä. Miettiköön lupasiko rakastaa puolisoaan myötä- ja vastoinkäymisissä, vaiko vain jos vaimo tekee mitä mies haluaa vaimon tekevän.

Saa kai sitä tehdä ammatikseen mitä haluaa, mutta jos tarkoitus on, että kumpikin tuo leipää pöytään, eikä heittäydy toisen elätettäväksi, niin kyllä se siitä silloin pitää edes keskustella etukäteen.

 

[derder]

Jaa eikö aikuinen ihminen saa itse päättää jos haluaa olla huuhaateruapeutti? En saanut aloittajan kertomuksesta selvää, et minkä alan duunariksi vaimo aikoo. Miehen mielestä huuhaata voi olal ties mikä.

Mun mielestä aikuinen ihminen saa itse valita ammattinsa. Puolison ei tarvitse tykätä. Miettiköön lupasiko rakastaa puolisoaan myötä- ja vastoinkäymisissä, vaiko vain jos vaimo tekee mitä mies haluaa vaimon tekevän.

Saa kai sitä tehdä ammatikseen mitä haluaa, mutta jos tarkoitus on, että kumpikin tuo leipää pöytään, eikä heittäydy toisen elätettäväksi, niin kyllä se siitä silloin pitää edes keskustella etukäteen.

Ja jos ei keskustele niin voi tämä ukko ottaa pitkät jos ei tykkää. Ehkä niiden väleissä on jotain muutakin vialla kuin pelkästään yksi ammatinvaihto. Sitä emme muut ulkopuoliset voi tietää.

 

[Nainen miehiseltä alalta perheyrityksen pyörteiss]

huolimatta, ja olen nyt niin tyytyväinen " -tarinoita voi lukea ja niitä kuulee tämäntästä. Kivat niille yrityksen perustaneille joilla yrittäminen lähtee heti hyvin ja tuottavasti käyntiin , ja puoliso huomaakin, että tää oli hyvä juttu !
Meillä firmassa sanotaan joskus, että : " eihän tää mitään bisnestä ole, mutta pääasia että saa olla mukana ! Vitsi, vitsi ja kun tuo em. mukana olo ei ihan yrittämisessä riitä.

Kysymys : Mikä on yrityksen tarkoitus ?
Yksinkertainen ja yksiselitteinen vastaus : Voiton maksimointi !
Tämä pitää olla yrittäjällä selkärangassa jos se ei ole niin hukka perii :)

Ap on selvästi huolissaan kuinka vaimo pärjää yrittäjänä ja sitäkautta kuinka nykyinen taloudellinen vakaus heidän perheessään säilyy jos vaimo alkaa yrittäjäksi.
Minusta se on aivan realistista ja normaalia, puoliso näkee ehkä selvemmin mitä tulemaan pitää: epävarmuutta, kovaa duunia, omien halujen ja menojen toiseksi jääminen, yritys on aina etusijalla, alussa ainakin täydellistä sitoutumsita, jne.

Puolison ei tarvitse tykätä !!!! sanoo joku , ja takuulla puolison tarvitsee tykätä jos vaimo on yrittäjä , muuten on suuri vaara, että parisuhde kariutuu tai ainakin siihen tulee satavarmasti yksi ylimääräinen ongelma.

Käytännön neuvoni on: käykää testaamassa yritysidea vaikka vain oman pankkinne yritysrahoitus henkilöllä, Suomen yrittäjillä ja yrittäjäjärjestoillä on omia yhteyshenkilöitään joiden kanssa voi pohtia yritysideaa ja sen kannattavuutta, jne.

 

[no]

Kyllä yrittäjän vapaus on siinä, että hän saa itse päättää mihin aikaan vuorokaudesta hän tekee 24h töitä.

palkansaajien edut ovat kiistattomat, palkka juoksee, vaikka olisit sairaana, vapaa-ajat ja lomat ovat määrätyt, vastuu töistä poistuu sulkiessasi työpaikan oven, oma aika on omaa aikaa; työaika on työaikaa. Yrittämisen sädekehä on silkkaa huuhaata, vain oman työpanoksen pienentäminen tuo hyötyjä ja se ei onnistu yhden ihmisen yrityksessä.

Yrittäminen onnistuu vain , jos on selusta turvattu.

 

[Realismia]

Ehdottomasti ensin on hankittava kattavasti tietoa yrittämisestä ja tietenkin tehtävä realistiset laskelmat siitä, miten yritys parhaassa ja pahimmassa tapauksessa voisi tuottaa. Epäilyttää hieman tuo "hoitoala", tarkoittaako vaimosi ns. vaihtoehtohoitoja, kuten reikihoitoa, energiaratahierontaa, aromaterapiaa tms. kurssituksilla hankittua "koulutusta" "hoitoalalle"? Nimittäin tämän hetkisessä taloustilanteessa (puhutaanko vielä taantumasta vai jo lamasta?) tuollaiset epämääräiset hoidot eivät kyllä oikein pärjää, kun ihmiset karsivat kulunsa kaikesta ylimääräisestä ja itsensä hemmottelemisesta.

Lue huolella tuon yrittäjänaisen vastaus ja pyydä vaimoltasi konkretiaa ja suunnitelmia keskustelunne pohjaksi. Mikään velvollisuus sinulla ei ole häntä elättää - tai sitten voit testata mitä vaimosi tykkää jos irtisanoudut ja alat vaikkapa tekemään ja myymään mehiläisvahakynttilöitä työksesi

 

[meitä naisia on moneksi ja niin on miehiäkin]

kyllä, puolison pitää tukea yrittäjäksi ryhtymistä, se on ehdoton edellytys.
Kyllä, suunnitelmat pitää olla selvillä ennen kuin elämän muutosta tekee.
Myös toimialan kilpailutilanne pitää kartoittaa, sijainti, markkinointi yms. suunnitelmat täytyy olla.

Kaikkea ei voi ennakoida, (esim. tämä lama) sen vuoksi yhteiseen hiileen puhaltaminen puolisoiden kesken on oltava 100%. Sen vuoksi on oltava myös vararahasto millä selvitään vaikeiden aikojen ylitse. Velkarahalla en olisi lähtenyt yrittäjäksi.
Vaihtoehtoinen suunnitelma on myös oltava, mitä sitten jos tämä ei onnistukkaan.

Onko yrityksen tehtävä vain voiton maksimointi, siitä olen eri mieltä.
Yritys voi tuoda tyydytyksen myös muuta kautta.
Elämä on omissa käsissä, työ on mielekästä, sen tekemisestä nauttii, työ tuottaa henkistä tyydytystä. Yritys antaa vapauden mutta myös suuren vastuun.
Valitun alan ja tehdyn työn pitää myös elättää, harvalla on eliittivaimon tai -miehen asemaa jolloin voi "harrastaa työntekemistä".
Kuinka paljon rahaa on riittävästi, on jokaisen omista lähtökohdistaan määritettävä.

Ei minulla ole enää mitään tarvetta suuren yrityksen johtamiseen, ei henkilökuntaan, ei yli 60h työviikkoihin. Minulle riittää pienempimuotoinen toiminta jolla saan yrityksen kulut maksettua, yhteiset menot maksettua + säästöön hieman pahan päivän varalle. Nyt minulla on aikaa läheisille, ystäville, harrastustoimintaan. Saan elää sellaista elämää jota haluan. Minä hallitsen omaa elämääni, työ ei hallitse minua.
Ulkoinen statuksemme vieraiden ihmisten silmissä pieneni, lähdinhän hyvästä toimesta, hyvän tittelin takaa, "vain" hoitoalalle. Minua se ei haittaa pätkääkään.

Minulla on aina ollut hyvä tilanne, vakituisia asiakkaita riittää ja uusia tulee lisää poistuneiden tilalle sopivasti. Olen ammattilainen oikeassa paikassa.

On muistettava että yritystoiminnassa on muitakin kuluja kuin toimitilavuokrat.
On kirjanpitokustannukset, laitehankinnat, vastuuvakuutukset, puhelinkustannukset jne.. Kulut on hyvä laskea + kertoa ne vähintäänkin kahdella.
Yrittäjille on olemassa sairasvakuutuksia joilla taataan riittävä toimeentulo esim. pitkäaikaissairauden kohdatessa.

 

[elleissä kauan palstaillut]

"Nyt minulla on aikaa läheisille, ystäville, harrastustoimintaan. Saan elää sellaista elämää jota haluan. Minä hallitsen omaa elämääni, työ ei hallitse minua.
Ulkoinen statuksemme vieraiden ihmisten silmissä pieneni, lähdinhän hyvästä toimesta, hyvän tittelin takaa, "vain" hoitoalalle. Minua se ei haittaa pätkääkään."

Aikuiset lapseni ovat usein kyselleet ja olleet pahoillaan mutkalle mennyttä uraputkeani. He eivät voi käsittää miksi olen jymähtänyt matalapalkkaiseen valtion virkaan. Mutta ehkä myöhemmin he käsittävät.

Annoin lapsilleni aikaa yllinkyllin. 10 vuoden yksinhuoltajuus oli rikasta aikaa.
Mutta nyt mietin jatkuvasti miten elän lopun elämäni. Kävelin muutama päivä sitten erään talon ohi. Harrastan hyötyliikuntaa. Talossa oli aikoinaan melko kuuluisa bioenergiahoitaja. Nainen on kirjoittanut hoidoistaan muutaman kirjan
ja häntä haastateltiin aikoinaan lehdissä. Nyt en ole vuosiin kuullut hänestä mitään. Samoissa tiloissa toimi mm. vyöhyketerapeutti.

Talossa on näköjään uusi kauneushoitola. Katselin ikkunassa olevia hintoja.
Liian kalliita minun kukkarolle. Onneksi sentään ole melko hyvässä kunnossa ja koputan kohta kirjoituspöytäni maalaamatonta puuta pöydän alla.
Väsyttää melkoisesti. Olen kai loman tarpeessa.

Tyttäreni suunnittelee yrityksen perustamista. Ilmoitin sähköpostissa, että olen aina yrityksen käytettävissä ilman palkkaa.

Ihailen yrittäjiä. Suoritin ammattitutkinnon, mutta jätin yrittäjäosion väliin.
Olen elämäni varrella kannustanut ihmisiä yrittäjyyteen. Olisin tietenkin varoissani jos itse olisin noudattanut neuvojani.

Mutta kyllä jokaisessa elämäntavassa on omat hyvät puolensa.
Luin vähän aikaa sitten muistaakseni Kodin Kuvalehdestä ulosottomiehen haastattelun. Lainsäädäntö on muuttunut paljon lamavuosista. Ei yrityksen nurinmeno enää ole niin iso katastrofi kuin takavuosina. Ihmiset varmasti ovat liiankin arkoja.

Seuraavaksi kommentoin Ellit 50+ palstalla ja sitten alan päivän töihin.
Kivempi täällä elleissä on rupatella kuin tuolla kahvihuoneessa.

 

[Naimisissa 15 vuotta]

Olen siis alkuperäinen kirjoittaja. Mielenkiintoista lukea, että osa on samaa mieltä kuin vaimoni, että ammatti ja työpaikka on täysin itsensä valittavissa. Osa on samaa mieltä kuin minä, että avioliiton aikana tapahtuvat muutokset tulotasossa pitäisi sopia yhdessä.

Meillä on kaksi yhteistä lasta. Meillä on yhdessä hankittu omakotitalo. Autot ovat minun hankkimia. Myös suurin osa huonekaluista, lomamatkoista ja semmoisista on minun ostamia. Ansaitsen enemmän ja olen tietysti esimerkiksi lasten synnyttyä vastannut melkein kaikista kuluista. Olen yrittänyt tehdä kotitöitä ja auttaa lasten kanssa.

Nyt olemme saavuttamassa sellaista tulotasoa, että velkojen määrä on alkanut vähentyä ja toinen auto on jo saatu ostettua ilman velkarahaa. Lasten kasvaessa heihin menee enemmän rahaa. Tämä taso on perustunut kuitenkin kahden ihmisen säännöllisiin palkkatuloihin.

Vaimo haluaa ajatella, että kyseessä on hänen ratkaisunsa. Jotenkin hän haluaa päättää itse tästä asiasta eikä halua ottaa minua huomioon. Olo on aika ulkopuolinen juuri nyt. Kyllä minua huolestuttaa, että miten perhe sopeutuu siihen, että vaimo onkin illat töissä, kun hän tekee tätä vaihtoehtohoitoa. Lasten hoito ja kuskaaminen harrastuksiin jää siis minulle. Olen ajatellut sitäkin, että jos yritys ei kannata, niin mitä vaimo tekee sen jälkeen. Sekin on mahdollista, että yritys kannattaa plus miinus nolla linjalla, mutta silloin minun maksettavaksi jäisi kaikki kulut.

En halua jättää vaimoani, joten ero ei ole mikään vaihtoehto. Haluaisin silti, että rahaa jäisi pahan päivän varalle ja että vaimokin vastaisi osasta kuluista. En tiedä, miten paljon minulla olisi oikeus vaatia, että vaimokin vastaa perheen kuluista. Tasapainottelu parisuhteen, oman jaksamisen, rahan ja kodin välillä on hankalaa.

 

[mezmerize]

Vaimo haluaa ajatella, että kyseessä on hänen ratkaisunsa. Jotenkin hän haluaa päättää itse tästä asiasta eikä halua ottaa minua huomioon. Olo on aika ulkopuolinen juuri nyt. Kyllä minua huolestuttaa, että miten perhe sopeutuu siihen, että vaimo onkin illat töissä, kun hän tekee tätä vaihtoehtohoitoa. Lasten hoito ja kuskaaminen harrastuksiin jää siis minulle. Olen ajatellut sitäkin, että jos yritys ei kannata, niin mitä vaimo tekee sen jälkeen. Sekin on mahdollista, että yritys kannattaa plus miinus nolla linjalla, mutta silloin minun maksettavaksi jäisi kaikki kulut.

Onko vaimon ehdottomasti perustettava oma yritys? Voisiko hän harkita työpaikan vaihtoa ihan perinteisessä palkkatyössä, silläkin uhalla, että palkka tippuisi hieman nykyisestä? Tai voisiko hän tehdä aluksi hoitotöitään palkkatyön ohella, vaikka lauantaisin kokeilumielessä (riittääkö asiakkaita, miten paljon maksaa markkinointi jne, jaksaako puurtaa ylipitkää viikkoa...). Entäs vuorotteluvapaa - sinä aikanahan voisi yrittämistä koittaa toiminimellä?

Kuulostaa, että vaimosi kaipaa radikaalia elämänmuutosta, ja minusta se pitäisi hänelle suoda, ettei tule ongelmia myöhemmin (masennusta, tympiintymistä nykyarkeen, paikallaan polkemisen tunnetta jne.). MUTTA. Olet ehdottoman oikeassa siinä, että koska olette pari ja perhe, ei päätös voi olla 100 % vaimosi oma, vaan muut on huomioitava.

Vähintä, mitä vaimosi PITÄISI tehdä ennen irtisanoutumista ja yrittäjäksi ryhtymistä, on liiketoimintasuunnitelman konsultointi asiantuntijalla, kuten täällä on neuvottu. Apua saa mm. te-keskuksista, uusyrityskeskuksista ja pankin yrittäjäneuvojalta. Jos vaimon tulot ovat niin epävarmalla pohjalla ettei hän kehtaa edes sinulle näyttää laskelmiaan, ei niitä kukaan yritysasiantuntijakaan tule kelpuuttamaan. Mutta juttelu asiantuntijalle auttaisi hahmottamaan, onko yritysidea edes realistinen.

Vaimosi on ehkä noin torjuva ja jääräpää siksi, että kokee sinun estävän hänen haluamaansa elämänmuutosta. Kerro, että tuet kyllä muutosta ja uuden etsimistä, mutta myös perhe on otettava huomioon. Entäs jos sinä jäisitkin työttömäksi, miten pärjäätte sitten? Varasuunnitelma on oltava. Ja vaimonkin pitää tajuta, ettei voi sälyttää perheen elatustaakkaa sinulle. Aikuisella on aikuisen vastuu, vaikka miten haluaisikin itseään kehittää.

 

[no]

Kyllä sinun huolesi ovat aivan todellisia. Jos vaimosi olisi yksinhuoltaja ts. hänen pitäisi elättää itsensä ja lapsensa tällä yrittämisellä, niin lapset olisivat heitteillä illat; rahat tuskin riittäisivät asumiseen, lasten menoihin ja omiin menoihin. Eli vaimosi yritystoiminta ei onnistuisi kuin vain sinun avustuksella. Jotenkin tuntuu siltä, että sinusta on tulossa kiristyksen uhri ja paras lopputulos saadaan vain jos suostut tähän kiristykseen; muut vaihtoehdot ovat kamalia, siis jos vaimosi pitää päänsä ja se johtaa eroon.

paras olisi tosiaan, jos hän voisi säilyttää työpaikkansa ja kokeilla yrittämisen ihanuutta.

Älä tee kysymyksestä elämää suurempaa, elämässä voi sattua ja tapahtua paljon kamalampia asioita...

 

[ehdotus]

Aina, aina kun suvussa on yrittäjäperhe, esim. vaikka nainen on perustanut yrityksen, on se mies siinä vierellä joutunut pakostikin auttamaan: viemällä hommia, uhraamalla vapaa-aikaansa, eräässä tapauksessa mm. luopumalla työpaikastaan ja menemällä pikkupalkalla töihin vaimonsa firmaan. Eläkkeet olleet pieniä, mutta menot ja vaatimukset suuria. Aikuiset lapset ja näiden puolisot ovat auttaneet myös, oman vapaa-aikansa kustannuksella. Koko perhe ja lopulta myös tuttavat on valjastettu yritykseen mukaan, jollakin tavalla on käytetty heidän taitojaan, autonhuollossa, rempoissa, roskien viemisessä, siivoamisessa.

Yritys ei ole mikään harrastus, ja siihen ei ryhdytä vain, koska elämä sattuu kyllästyttämään tällä hetkellä, ja haluaa jotain kivaa puuhaa. Yrityksen perustamiseen liittyy aina rahanmenoa, hermojen kiristymistä, riitoja jne, ja tämä vain perheen sisällä, asiakkaiden aiheuttamat vaatimukset, aikataulukiireet, mahdolliset maksuhäiriöt, verottajan asenne tähän vielä päälle. Tuntuu, että vaimosi haluaa nyt perustaa yrityksen, koska uskoo perheen talouden olevan hyvissä kantamissa, että teillä on nyt varaa siihen. Mitä hänellä on takuina yrityksen perustamista varten, oma osuutensa talostanne? Voihan sitä yritystoimintaa harrastaa vaikka osuuskunnan kautta? Kunnon selvitykset, taustatutkimukset ensin, ennen irtosanoutumista.

 

[yrittäjänkin arkea kokenut]

Harvassa ovat ne yrittäjät, jotka pääsevät helpommalla ja ovat vapaita tekemään itse päätöksiä omasta työpanoksestaan. Kyllä se työpanos on pääsääntöisesti paljon suurempi omassa yrityksessä kuin lailla suojatussa työpaikassa.

Kyllä ap:n vaimon kannattaisi ensi alkuun kokeilla näitä hoitojen antamista viikonloppuisin/iltaisin/lomilla. Sitten jos näyttäisi siivet kantavan, niin lopettaisi työpaikassaan. Tämä aika ei ole todellakaan otollinen alkaa mitään yritystoimintaa, vielä vähemmän ns. ei-pakollista hyvinvointialaa.

Joku puhui vaimon unelmista ja niiden toteuttamisesta. Miten sitten miehen unelmat, eikö niillä ole mitään väliä? Tuskin hänen unelmissaan on yksin elättää perhettä ja olla käytännöllisesti katsoen yksinhuoltaja, kun vaimo työskentelee illat.

 

[no]

Harvassa ovat ne yrittäjät, jotka pääsevät helpommalla ja ovat vapaita tekemään itse päätöksiä omasta työpanoksestaan. Kyllä se työpanos on pääsääntöisesti paljon suurempi omassa yrityksessä kuin lailla suojatussa työpaikassa.

Kyllä ap:n vaimon kannattaisi ensi alkuun kokeilla näitä hoitojen antamista viikonloppuisin/iltaisin/lomilla. Sitten jos näyttäisi siivet kantavan, niin lopettaisi työpaikassaan. Tämä aika ei ole todellakaan otollinen alkaa mitään yritystoimintaa, vielä vähemmän ns. ei-pakollista hyvinvointialaa.

Joku puhui vaimon unelmista ja niiden toteuttamisesta. Miten sitten miehen unelmat, eikö niillä ole mitään väliä? Tuskin hänen unelmissaan on yksin elättää perhettä ja olla käytännöllisesti katsoen yksinhuoltaja, kun vaimo työskentelee illat.

Allekirjoitan tuon näkemyksen täysin.

 

[liik.harj.]

Perustin yrityksen 26 vuotta sitten, silloisen mieheni vastustuksesta huolimatta.
Hän löi lyttyyn koko suunnitelmani ja sanoi, että penniäkään hän ei rahojansa siihen yritykseen sijoita.
Okey, en ollut kyllä vaillakaan häneltä yhtään mitään, en edes muutto apua.

Yritykseni menestyi ihan hyvin alusta asti, olinhan laskenut sen varaan, että mulla oli edellisestä paikasta tuttuja asiakkaita, ihan omiani.
Koska en muuttanut palkkapaikastani kauas, asiakkaat löysivät ihan hyvin minut uudesta ympäristöstä.
Kyllä exälle kelpas vaan hyvin ne rahat, mitä omassani tein.
Toki hänkin teki töitä, mutta huonommalla rahallisella panoksella kuin minä.

Onneksi tuli ero, pääsen paljon halvemmalla nyt kuin silloin.

 

[jkl -70]

Kyllä yrittäjän vapaus on siinä, että hän saa itse päättää mihin aikaan vuorokaudesta hän tekee 24h töitä.

.

Asia ei ole näin. Isäni on pienyrittäjä ja ystäväni on esim. kampaajia ja autokorjaamoita. Duunia paiskit tasan silloin kun on asiakkaita, et voi itse päättää koska lomailet. Toki esim. voi matkan varata viikolle 44, ja siihen et ota töitä, mutta jos otat pitkän loman, samalla otat riskin että (alasta riippuen) asiakkaat oppivat käymään muualla.

Kampaajalla voi olla klo 9-10 työ, ja sitten klo 10-12 tyhjää ja taas 12-17 aikoja. Et sä yrittäjänä pysty sanella milloin asiakkaat tulevat.

 

[itsensä elättävä nainen]

Olen siis alkuperäinen kirjoittaja. Mielenkiintoista lukea, että osa on samaa mieltä kuin vaimoni, että ammatti ja työpaikka on täysin itsensä valittavissa. Osa on samaa mieltä kuin minä, että avioliiton aikana tapahtuvat muutokset tulotasossa pitäisi sopia yhdessä.

Meillä on kaksi yhteistä lasta. Meillä on yhdessä hankittu omakotitalo. Autot ovat minun hankkimia. Myös suurin osa huonekaluista, lomamatkoista ja semmoisista on minun ostamia. Ansaitsen enemmän ja olen tietysti esimerkiksi lasten synnyttyä vastannut melkein kaikista kuluista. Olen yrittänyt tehdä kotitöitä ja auttaa lasten kanssa.

Nyt olemme saavuttamassa sellaista tulotasoa, että velkojen määrä on alkanut vähentyä ja toinen auto on jo saatu ostettua ilman velkarahaa. Lasten kasvaessa heihin menee enemmän rahaa. Tämä taso on perustunut kuitenkin kahden ihmisen säännöllisiin palkkatuloihin.

Vaimo haluaa ajatella, että kyseessä on hänen ratkaisunsa. Jotenkin hän haluaa päättää itse tästä asiasta eikä halua ottaa minua huomioon. Olo on aika ulkopuolinen juuri nyt. Kyllä minua huolestuttaa, että miten perhe sopeutuu siihen, että vaimo onkin illat töissä, kun hän tekee tätä vaihtoehtohoitoa. Lasten hoito ja kuskaaminen harrastuksiin jää siis minulle. Olen ajatellut sitäkin, että jos yritys ei kannata, niin mitä vaimo tekee sen jälkeen. Sekin on mahdollista, että yritys kannattaa plus miinus nolla linjalla, mutta silloin minun maksettavaksi jäisi kaikki kulut.

En halua jättää vaimoani, joten ero ei ole mikään vaihtoehto. Haluaisin silti, että rahaa jäisi pahan päivän varalle ja että vaimokin vastaisi osasta kuluista. En tiedä, miten paljon minulla olisi oikeus vaatia, että vaimokin vastaa perheen kuluista. Tasapainottelu parisuhteen, oman jaksamisen, rahan ja kodin välillä on hankalaa.

Anteeksi nyt kun sanon mutta jollei ap:n teksti ole provo, olet todellakin vain sponsorin asemassa.

 

[erja 888]

Aina, aina kun suvussa on yrittäjäperhe, esim. vaikka nainen on perustanut yrityksen, on se mies siinä vierellä joutunut pakostikin auttamaan: viemällä hommia, uhraamalla vapaa-aikaansa, eräässä tapauksessa mm. luopumalla työpaikastaan ja menemällä pikkupalkalla töihin vaimonsa firmaan. Eläkkeet olleet pieniä, mutta menot ja vaatimukset suuria. Aikuiset lapset ja näiden puolisot ovat auttaneet myös, oman vapaa-aikansa kustannuksella. Koko perhe ja lopulta myös tuttavat on valjastettu yritykseen mukaan, jollakin tavalla on käytetty heidän taitojaan, autonhuollossa, rempoissa, roskien viemisessä, siivoamisessa. .

Aika aasia on porukka jos moiseen suostuvat.

 

[ehdotus]

Aaseja ovat mun mielestä ne, jotka tuollaista pyytävät, vaikka sukua ovatkin. Luulivat, että omat lapset ja muut auttaisivat yrityksen pyörityksessä, laskivat sen varaan, ja siksi irtisanoutuivat vanhoista paikoista. Joskus se turvaverkko ei olekaan mikään turva.

Firma lopetettiin kannattamattomana pari v sitten, toinen omistajista on nyt alkoholisti, toinen reilusti ylipainoinen. Rahaa ja omaisuutta ei karttunut mitenkään erikoisesti, samaan ja parempaan olisivat päätyneet olemalla muilla töissä.

 

[dgfgdfgddfg]

Aaseja ovat mun mielestä ne, jotka tuollaista pyytävät, vaikka sukua ovatkin. Luulivat, että omat lapset ja muut auttaisivat yrityksen pyörityksessä, laskivat sen varaan, ja siksi irtisanoutuivat vanhoista paikoista. Joskus se turvaverkko ei olekaan mikään turva.

Firma lopetettiin kannattamattomana pari v sitten, toinen omistajista on nyt alkoholisti, toinen reilusti ylipainoinen. Rahaa ja omaisuutta ei karttunut mitenkään erikoisesti, samaan ja parempaan olisivat päätyneet olemalla muilla töissä.

Eli jos firma menee nurin , ihminen lihoaa tai alkoholisoituu...?

 

[ehdotus]

Aaseja ovat mun mielestä ne, jotka tuollaista pyytävät, vaikka sukua ovatkin. Luulivat, että omat lapset ja muut auttaisivat yrityksen pyörityksessä, laskivat sen varaan, ja siksi irtisanoutuivat vanhoista paikoista. Joskus se turvaverkko ei olekaan mikään turva.

Firma lopetettiin kannattamattomana pari v sitten, toinen omistajista on nyt alkoholisti, toinen reilusti ylipainoinen. Rahaa ja omaisuutta ei karttunut mitenkään erikoisesti, samaan ja parempaan olisivat päätyneet olemalla muilla töissä.

Eli jos firma menee nurin , ihminen lihoaa tai alkoholisoituu...?

No, näille ainakin kävi näin. Tosin eivät alkaneet lihota ja juoda alkoholia vasta, kun firma meni kiinni, kyllä sitä oli jo vuosia katsottu sivusta, mutta tuota alkoholismia ei ollut aiemmin tajuttu. Mutta lakattiin viemästä viinipulloja ainakin, tosin ei auta, kun muu suku vie.

Kaipa sitä ihminen syö tai juo, jos elämä on rankkaa ja mikään ei tunnu onnistuvan.? Tuskin alkoholisti tykkää elämästään?

 

[muutama sananen]

En heti epäilisi asiaa, saahan vaimo tuloja, tietysti pitää suunnitella asia ja sopia myös. Aina sitä ei voi tehdä, jos toinen sairastuu ja jää sairaseläkkeelle siinä todella tulot romahtaa, ja varsinkin kun pienipalkkaisempi jää "elättäjäksi", voihan vaimo ottaa virkavapaata, kait sitä vielä nykyään annetaan?
Entä mitä ajattelet siitä että vaimosi elättää sinut? Suomalainen mies, jotenkin tuntuu aika erikoiselle?
Sain monta kertaa siitä kysymyksiä kun mies joutui 10 avioliittovuoden jälkeen eläkkeelle, kuitenkin on jo menossa 39 vuosi ja minä vaan hankin yksin.
Aina ei voi edes valita vaan on otettava vastaan mitä tulee, toisaalta jos vaimosi tuntee olevansa väärällä alalla niin silloin on. En minäkään rupeaisi vastoin tahtoani työhön josta en yhtään pitäisi, ties miten hyvää tämä tuo teille?

 

[naisyrittäjä]

Niin kokemuksesta voin sanoa,että tiukka tulee olemaan jatkossa,jos on aiemmin tottunut palkkatyössä,että rahat tulee tilille säntillisesti joka kuukausi.
Yrittäjän elämähän on aivan muuta toista,se on ELÄMÄNTAPA ei voi verrata palkkatyöhön.
Oma miehenikin vastusti omaa yrittäjyyttäni,mutta kaikesta huolimatta aloitin.
Meillä on aina ollut molemmilla epäsäännölliset tulot,joten olimme oppineet vaihteleviin tuloihin.
Ja ihme ja kumma pärjätty on, kun eletään säästeliäästi. Ei ole asuntolainaa,yksi lapsi enää kotona ja nyt mieheni päätti lähteä opiskelemaan,minä sanoi siitä vaan,kyllä elämä kantaa.
Kyllä elämässä pitää ottaa riskejä,eihän tässä muuten mitään järkeä ole.
Muuten on yhtä jollotusta,jos aina pelätään työttömyyttä ym... kerran täällä vaan eletään. Suomalaiset ovat kyllä mielestäni aivan älyttöman varovaista ja tylsää, aloitekyvytöntä kansaa,aina odotetaan valmista ja valitetaan, jos palkka tippuu euronkin ja lomarahat jää saamatta.

 

[aapeelle]

Tehkää avioehto, silloin vaimosi mahdolliset velat eivät tule sinun maksettavaksesi.