Puolison harrastaminen ja oma aika

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Hei
Olen seurustellut muutaman vuoden puolisoni kanssa, jolle on kovin tärkeää omat harrastukset. Arkena niitä on vähintään 5 iltaa viikossa. Aikaa ne vievät 1.5h- 4h kerrallaan. Viikonloppuisin on satunnaisemmat harrastukset joihin kuluu koko päivä. Kesälomalla puoliso saa olla pitkään ja ilmoittaakin ehkä edellisenä iltana (jos satun kysymään) lähtevänsä lomareissulle toiselle paikkakunnalle.
Lasteni juhliin ei osallistu, eikä aina sukulaistenikaan, mikäli oma harrastusmeno osuu kohdalleen.
Asia aiheuttaa jatkuvaa mielipahaa ja riitaa ja haluaisin päättää suhteen kun lukuisat keskusteluyritykset eivät tuota tulosta. Koen että hän ei ole sitoutunut meihin.
Haluaisin kuulla mielipiteen miten voisin toimia, jotta voisin ainakin todeta, että olen tehnyt kaikkeni.
Omat arvoni ovat aika perhe-ja parisuhdekeskeisiä, mutta koen että hänen ei. Olen todella yksinäinen. Olen kertonut tämän hänelle. Kaipaan iltaisin kainaloa, jossa istahtaa hetki yhdessä ja jakaa päivän tapahtumat. Kuluu usein päiviä, ettemme edes soita.
Paha olo on jo fyysistä.
 
En sanoisi olevani aina saatavilla. Minulla on paljon ystäviä joiden kanssa teen niitä asioita joista pidän. Olen myös ilmoittanut että minulle tämä ei riitä. Vastaavaa ei ole eteeni kävellyt, jotenkin epäkypsää hommaa aikuiselta ihmiseltä.
 
No kyllä tuossa on kaksi vaihtoehtoa, ettei homma pääty eroon. Joko joustatte molemmat tai jompi kumpi. Suosittelen jatkon kannalta tota molempien joustamista... mut jotenkin luulen, ettei puuolisosi ole valmis joustamaan ja sä et jaksa aina joustaa eli erokin vois olla ok vaihtoehto.


Niin, ero on ollut usein mielessäni. Puoliso on sanonut että hänen päänsä ei kestä jos ei pääse harrastuksiinsa. On todella ärtynyt silloin. Kotona eli minun luona ollessaan ei halua tehdä eteeni pienintäkään asiaa. Itse teen hänen eteensä paljonkin.
Koen että oma iloisuutenikin laskee kun toinen on haluton edes kunnolla tervehtimään. Pelleilisi edes joskus. Huumorikin auttaisi varmasti moneen.
 
Niin, ero on ollut usein mielessäni. Puoliso on sanonut että hänen päänsä ei kestä jos ei pääse harrastuksiinsa. On todella ärtynyt silloin. Kotona eli minun luona ollessaan ei halua tehdä eteeni pienintäkään asiaa. Itse teen hänen eteensä paljonkin.
Koen että oma iloisuutenikin laskee kun toinen on haluton edes kunnolla tervehtimään. Pelleilisi edes joskus. Huumorikin auttaisi varmasti moneen.
Kyllä huumori auttaisi
 
Et sinä saa puolisoa muuttumaan. Joko hyväksyt hänet sellaisenaan tai sitten etsit itsellesi paremmin sopivan ihmisen.

Oma mieheni on vähän samantyyppinen, hyvin itsekäs omissa menoissaan, eikä osallistu minun sukuni juhliin läheskään aina. Minua asia ei suuremmin haittaa, koska pääsen itsekin halutessani vapaasti harrastamaan ja reissaamaan, enkä myöskään halua kulkea kaikissa miehen suvun kissanristiäisissä. Meillä on siis vakka ja kansi löytäneet toisensa.
 
Et sinä saa puolisoa muuttumaan. Joko hyväksyt hänet sellaisenaan tai sitten etsit itsellesi paremmin sopivan ihmisen.

Oma mieheni on vähän samantyyppinen, hyvin itsekäs omissa menoissaan, eikä osallistu minun sukuni juhliin läheskään aina. Minua asia ei suuremmin haittaa, koska pääsen itsekin halutessani vapaasti harrastamaan ja reissaamaan, enkä myöskään halua kulkea kaikissa miehen suvun kissanristiäisissä. Meillä on siis vakka ja kansi löytäneet toisensa.

Näin varmasti onkin. En saa häntä muuttumaan ja tämän olen hänellekin sanonut että toisaalta miksi pitäisikään? Emme vain sovi toisillemme. Hän silti haluaa saada tarinamme toimimaan, mutta toimii joka kerta samalla tavalla. Lisäksi peruu yhteisiä suunnitelmia esim.samana päivänä... Jos haluaa elää kuin sinkku niin mielestäni silloin pitää olla sinkku
 
Näin varmasti onkin. En saa häntä muuttumaan ja tämän olen hänellekin sanonut että toisaalta miksi pitäisikään? Emme vain sovi toisillemme. Hän silti haluaa saada tarinamme toimimaan, mutta toimii joka kerta samalla tavalla. Lisäksi peruu yhteisiä suunnitelmia esim.samana päivänä... Jos haluaa elää kuin sinkku niin mielestäni silloin pitää olla sinkku
En itsekään jaksaisi tuollaista. Sovituista jutuista pidetään pääsääntöisesti kiinni.
Harrastuksia ja omia menoja saa jokaisella olla, mutta jos niistä ei voi koskaan perheen edestä joustaa, on tärkeysjärjestys pielessä.
 
Näin varmasti onkin. En saa häntä muuttumaan ja tämän olen hänellekin sanonut että toisaalta miksi pitäisikään? Emme vain sovi toisillemme. Hän silti haluaa saada tarinamme toimimaan, mutta toimii joka kerta samalla tavalla. Lisäksi peruu yhteisiä suunnitelmia esim.samana päivänä... Jos haluaa elää kuin sinkku niin mielestäni silloin pitää olla sinkku

Tai sitten puoliso saa etsiä samanlaisen ihmisen kuin itsekin on eli joka ei välitä olla jatkuvasti yhdessä. Kyllä sellaisiakin löytyy.
 
  • Tykkää
Reactions: Ammu Moolok
En sanoisi olevani aina saatavilla. Minulla on paljon ystäviä joiden kanssa teen niitä asioita joista pidän. Olen myös ilmoittanut että minulle tämä ei riitä. Vastaavaa ei ole eteeni kävellyt, jotenkin epäkypsää hommaa aikuiselta ihmiseltä.

Epäkypsää on myös nimitellä toista epäkypsäksi sillä perusteella, ettei toinen satu pitämään kyhnäämisestä. Ehkäpä sinä oletkin epäkypsempi puolisko, kun olet niin riippuvainen puolisosi läheisyydestä. Itsenäinen aikuinen osaa antaa toisellekin tilaa, eikä ole vaatimassa tätä jatkuvasti iltaisin viereensä. Ymmärrän sen suhteen alussa, mutta pidemmässä suhteessa jatkuva kyhnääminen alkaa tuntumaan lapselliselta ja jopa ärsyttävältä.

Meitä on moneen junaan. Hyväksy se.
 
Hei
Olen seurustellut muutaman vuoden puolisoni kanssa, jolle on kovin tärkeää omat harrastukset. Arkena niitä on vähintään 5 iltaa viikossa. Aikaa ne vievät 1.5h- 4h kerrallaan. Viikonloppuisin on satunnaisemmat harrastukset joihin kuluu koko päivä. Kesälomalla puoliso saa olla pitkään ja ilmoittaakin ehkä edellisenä iltana (jos satun kysymään) lähtevänsä lomareissulle toiselle paikkakunnalle.
Lasteni juhliin ei osallistu, eikä aina sukulaistenikaan, mikäli oma harrastusmeno osuu kohdalleen.
Asia aiheuttaa jatkuvaa mielipahaa ja riitaa ja haluaisin päättää suhteen kun lukuisat keskusteluyritykset eivät tuota tulosta. Koen että hän ei ole sitoutunut meihin.
Haluaisin kuulla mielipiteen miten voisin toimia, jotta voisin ainakin todeta, että olen tehnyt kaikkeni.
Omat arvoni ovat aika perhe-ja parisuhdekeskeisiä, mutta koen että hänen ei. Olen todella yksinäinen. Olen kertonut tämän hänelle. Kaipaan iltaisin kainaloa, jossa istahtaa hetki yhdessä ja jakaa päivän tapahtumat. Kuluu usein päiviä, ettemme edes soita.
Paha olo on jo fyysistä.

Kuulostaa siltä, että olette vaan aika erilaisia. Se, että toisella on tärkeä harrastus, ei vielä tarkoita sitä, että hän ei olisi tosissaan suhteessa tai ei olisi sitoutunut. Mutta sinä selvästi haluat sellaisen suhteen, jossa ollaan enemmän yhdessä.

Periaatteessa suhteen pitäisi (ainakin minusta) olla sellainen, että kumpikin osapuoli voi elää myös omaa elämäänsä eikä joudu luopumaan mistään. Kummankin harrastuksille ja tärkeille asioille täytyy olla tilaa. Ja jotkut saattavat myös olla sellaisia, että haluavat olla välillä itsekseen eikä koko ajan kumppanin kanssa.

Sukujuhlien väliin jättäminen harrastuksen takia ei minusta ole ongelma. Minusta sukujuhlissa käyminen pitäisi muutenkin olla vapaaehtoista.

Miksi ette soittele niinä päivinä, kun mies on poissa? Olette keskustelleet asiasta - mitä mies on sanonut, kuinka hän kokee asian? Onko hän ymmärtänyt sinun kantasi asiaan?

Auttaisiko, jos erillään ollessanne pitäisitte enemmän yhteyttä? Ehtisittekö pitkän harrastuspäivän jälkeen viettää edes vähän aikaa yhdessä? Minkälainen tuo harrastus on - voiko niihin aikatauluihin itse vaikuttaa? Voisiko hän joustaa vähän niin että saisi hiukan enemmän aikaa sinulle?

Mutta saattaa kyllä olla, että teidän erilaisia toiveita ja elämäntapoja voi olla vaan vaikea sovittaa yhteen. Kyse ei ole siitä, että kummassakaan olisi vikaa, mutta ehkä olette vain erilaisia. Kun sinulla on noin paha olo, sekin tuntuu kohtuuttomalta. Ei suhde voi toimia, jos toinen voi koko ajan huonosti ja jos toisella puolestaan on sellainen olo, että hänen oma elämänsä on ongelma.
 
Tai sitten puoliso saa etsiä samanlaisen ihmisen kuin itsekin on eli joka ei välitä olla jatkuvasti yhdessä. Kyllä sellaisiakin löytyy.

Niin tai olisiko oikeammin sanottu: "...jolle on ok, ettei olla jatkuvasti yhdessä."

Ei ole kyse siitä, että ei välittäisi tai että haluaisi vain pinnallisen suhteen, jos elämässä on muitakin intohimoja kuin se oma suhde. Miettikää vaikka taiteilijoita, jotka tekevät taiteellista työtään päivätyön ohessa - pakkohan heidänkin on käyttää siihen vapaa-aikaa, jos koskaan haluavat taidettaan tehdä. Tai vaikka ihmiset jotka soittavat bändissä tms. Silloin täytyy vain olla sellainen puoliso, joka ymmärtää sen ja osaa arvostaa sitäkin, mitä kumppani tekee.
 
Jos miehen pää ei kestä ajan viettämistä vaimon ja omien lastensa kanssa, taitaa parinvalinta olla mennyt pieleen. Minä en jäisi tuollaiseen suhteeseen roikkumaan. Mieluummin yksin kuin sellaisen miehen kanssa, joka ei kestä vaimoaan ja lapsiaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Softy
Jos miehen pää ei kestä ajan viettämistä vaimon ja omien lastensa kanssa, taitaa parinvalinta olla mennyt pieleen. Minä en jäisi tuollaiseen suhteeseen roikkumaan. Mieluummin yksin kuin sellaisen miehen kanssa, joka ei kestä vaimoaan ja lapsiaan.

Aloitustekstistä sai kyllä sellaisen käsityksen, että lapset eivät ole miehen lapsia. Jos olisivat, niin silloin toki tuo olisi aivan kohtuutonta.
 
Aloitustekstistä sai kyllä sellaisen käsityksen, että lapset eivät ole miehen lapsia. Jos olisivat, niin silloin toki tuo olisi aivan kohtuutonta.

Aloitusteksista ei käynyt myöskään ilmi, onko puoliso mies vai nainen. Minulle tuli sellainen mielikuva, että joku mies siellä vinkuu, kun äitipuoli ei olekaan järjestämässä hänen lapsilleen synttäreitä yms.

Erityisesti siksi tuli mieleen, kun tuntuu erikoiselta sanoa toista puolisoksi, vaikka kuitenkin puhuu samaan hengenvetoon seurustelusta, josta taas voi päätellä ettei olla naimisissa.
 
Aloitustekstistä sai kyllä sellaisen käsityksen, että lapset eivät ole miehen lapsia. Jos olisivat, niin silloin toki tuo olisi aivan kohtuutonta.
Aaa. Totta puhut, ilmeisesti lapset eivät ole yhteisiä.

Asiaa tuolta kantiltakin ajatelleena sanoisin, että edelleenkin on pari valittu huonosti, koska toiveet yhteisestä ajasta ovat niin täysin erilaiset. Puolison kannattaisi jatkaa etsimistä siihen asti, että löytää sellaisen ihmisen, jonka seurassa ei pää hajoa.
 
Aloitusteksista ei käynyt myöskään ilmi, onko puoliso mies vai nainen. Minulle tuli sellainen mielikuva, että joku mies siellä vinkuu, kun äitipuoli ei olekaan järjestämässä hänen lapsilleen synttäreitä yms.

Erityisesti siksi tuli mieleen, kun tuntuu erikoiselta sanoa toista puolisoksi, vaikka kuitenkin puhuu samaan hengenvetoon seurustelusta, josta taas voi päätellä ettei olla naimisissa.

Totta, sukupuolta ei mainittu - ja silti itsekin olin tuossa aiemmassa viestissäni puhunut tästä puolisosta miehenä. Itse tulkitsin ehkä niin, että puoliso on mies ja aloittaja nainen, kun suurempi osa lasten lähivanhemmista on naisia. Mutta voihan kuvio olla toki toisinkin.

Nuo termit eivät minusta ole olennaisia. Jos ihmiset kokevat olevansa puolisoita, niin minusta sen sanan käyttäminen on ok - vaikka eivät asuisi yhdessäkään. Ja onhan avopuolisokin puoliso, vaikka ei naimisissa olla ;)
 
Aloitusteksista ei käynyt myöskään ilmi, onko puoliso mies vai nainen. Minulle tuli sellainen mielikuva, että joku mies siellä vinkuu, kun äitipuoli ei olekaan järjestämässä hänen lapsilleen synttäreitä yms.

Erityisesti siksi tuli mieleen, kun tuntuu erikoiselta sanoa toista puolisoksi, vaikka kuitenkin puhuu samaan hengenvetoon seurustelusta, josta taas voi päätellä ettei olla naimisissa.
Minusta kuulosta siltä, että lyhyen seurustelun jälkeen on muutettu yhteen (avopuolisoiksi), mutta parisuhde ei ole edennyt seurustelusta eteenpäin. Esim. perheessä on tapana tehdä lomasuunnitelmat yhdessä eikä kumpikaan osapuoli lähde noin vaan edellisen päivän ilmoituksella harrastamaan toiselle paikkakunnalle. Eli kuulostaa siltä, että deittailijat ovat päätyneet asumaan yhdessä, mutta yhteistä elämää heillä ei ole.
 
Ap tässä.
Puoliso on minulle siis vakituinen seurustelusuhteen toinen osapuoli. Yhdessä ei asuta vaikka piti aluksi muuttaa yhteen.
Kiitän näkökannoistanne. Myös siitä että minäkin saatan olla epäkypsä... Toivon suhteessa tietäväni etukäteen menoista ja toivon että minunkin kanssa haluataan viettää aikaa. Ja myös harrastaa yhdessä. Oma aika on toki ok ja itsellenikin tärkeää ja nautin kun olen ystävieni kanssa. Mitään kyhnäämistä en kaipaa. Toki läheisyys edesauttaa myös seksielämän pysymistä aktiivisena.
 
Ap tässä.
Puoliso on minulle siis vakituinen seurustelusuhteen toinen osapuoli. Yhdessä ei asuta vaikka piti aluksi muuttaa yhteen.
Kiitän näkökannoistanne. Myös siitä että minäkin saatan olla epäkypsä... Toivon suhteessa tietäväni etukäteen menoista ja toivon että minunkin kanssa haluataan viettää aikaa. Ja myös harrastaa yhdessä. Oma aika on toki ok ja itsellenikin tärkeää ja nautin kun olen ystävieni kanssa. Mitään kyhnäämistä en kaipaa. Toki läheisyys edesauttaa myös seksielämän pysymistä aktiivisena.

Arvasin, että mieshän siellä on vinkumassa ja seksiä vonkaamassa.
 

Yhteistyössä