Puolison kausittainen juominen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
En tiedä miksi edes kirjoitan, ehkä se etten kehtaa tästä puhua kenellekään läheisilleni. Häpeän tunne on valtava. Oman puolen sukuni ei puolison juomisesta tiedä mitään, puolison vanhemmat varmaan tietävät osittain mutta tuskin tietävät kuitenkaan kuinka alkoholi hallitsee oikeasti miehen vapaa-aikaa. Puoliso siis juo kausittain eli tarkoitan että hän pystyy olemaan juomatta esim kuukauden tai kaks jos on tulossa jotain tärkeää mitä varten täytyy treenata ja olla kunnossa. Mutta sitten kun "the päivä" on ohi, niin alkaakin juominen joka kestää.. Toki huolehtii työt, mutta heti kun vaan on mahdollista niin juo. Juomat on lähinnä olutta, joskus viiniä/konjakkia tms. Olutta menee 18-25 annosta päivässä ja jos on useampi vapaa niin sama määrä menee seuraavinakin päivinä. Mies juo kotona yksin. Nytkin.

Välillä tuntuu että en ite elä ja ilo on kaikonnut elämästäni. En pysty kutsuu ketään meille kun ei tietoa ole missä kunnossa mies on silloin. Hävettää. Mutta eihän tää oo normaalia?
Kuitenkin mies on pohjimmiltaan mitä ihanin, rakas ja paras ystäväni, meillä on omat yhteiset harrastukset.. Joten eron myötä menettäisin paljon.
 
Mies on aĺkoholisoitunut.. Tauti yleensä pahenee ajan kanssa. Ongelman ratkaisun tulee lähteä omasta itsestä. Hyvin yleistä on, että puoliso piilottelee toisen juomista, kuten sinäkin.. Etsi kirjallisuutta alkoholismista ja etsi tietoa. Myös vertaistukea tarvitaan.
 
En tiedä miksi edes kirjoitan, ehkä se etten kehtaa tästä puhua kenellekään läheisilleni. Häpeän tunne on valtava. Oman puolen sukuni ei puolison juomisesta tiedä mitään, puolison vanhemmat varmaan tietävät osittain mutta tuskin tietävät kuitenkaan kuinka alkoholi hallitsee oikeasti miehen vapaa-aikaa. Puoliso siis juo kausittain eli tarkoitan että hän pystyy olemaan juomatta esim kuukauden tai kaks jos on tulossa jotain tärkeää mitä varten täytyy treenata ja olla kunnossa. Mutta sitten kun "the päivä" on ohi, niin alkaakin juominen joka kestää.. Toki huolehtii työt, mutta heti kun vaan on mahdollista niin juo. Juomat on lähinnä olutta, joskus viiniä/konjakkia tms. Olutta menee 18-25 annosta päivässä ja jos on useampi vapaa niin sama määrä menee seuraavinakin päivinä. Mies juo kotona yksin. Nytkin.

Välillä tuntuu että en ite elä ja ilo on kaikonnut elämästäni. En pysty kutsuu ketään meille kun ei tietoa ole missä kunnossa mies on silloin. Hävettää. Mutta eihän tää oo normaalia?
Kuitenkin mies on pohjimmiltaan mitä ihanin, rakas ja paras ystäväni, meillä on omat yhteiset harrastukset.. Joten eron myötä menettäisin paljon.
Voi lol, joku 24 kaljaa päivässä on ihan normia. Taidat olla pahemman luokan nalkuttaja?
 
Kuulostaa siltä, että mies on nyt vedenjakajalla. Alkoholi maistuu jo niin paljon, että siitä voi helposti tulla ongelma. Mutta toistaiseksi se ei vielä ole ottanut valtaa. Tässä vaiheessa olisi hyvä tajuta itse vetää vähän suitsia. Puolison tuki ja avautuminen tunteistaan voi auttaa, mutta nalkuttamaan ei pidä ryhtyä. Jeppe nimittäin juo, jos Jeppe haluaa juoda.
 
Kuulostaa siltä, että mies on nyt vedenjakajalla. Alkoholi maistuu jo niin paljon, että siitä voi helposti tulla ongelma. Mutta toistaiseksi se ei vielä ole ottanut valtaa. Tässä vaiheessa olisi hyvä tajuta itse vetää vähän suitsia. Puolison tuki ja avautuminen tunteistaan voi auttaa, mutta nalkuttamaan ei pidä ryhtyä. Jeppe nimittäin juo, jos Jeppe haluaa juoda.
Aloittaja on selkeesti jo aloittanut nalkuttamisprosessin.
 
En tiedä miksi edes kirjoitan, ehkä se etten kehtaa tästä puhua kenellekään läheisilleni. Häpeän tunne on valtava. Oman puolen sukuni ei puolison juomisesta tiedä mitään, puolison vanhemmat varmaan tietävät osittain mutta tuskin tietävät kuitenkaan kuinka alkoholi hallitsee oikeasti miehen vapaa-aikaa. Puoliso siis juo kausittain eli tarkoitan että hän pystyy olemaan juomatta esim kuukauden tai kaks jos on tulossa jotain tärkeää mitä varten täytyy treenata ja olla kunnossa. Mutta sitten kun "the päivä" on ohi, niin alkaakin juominen joka kestää.. Toki huolehtii työt, mutta heti kun vaan on mahdollista niin juo. Juomat on lähinnä olutta, joskus viiniä/konjakkia tms. Olutta menee 18-25 annosta päivässä ja jos on useampi vapaa niin sama määrä menee seuraavinakin päivinä. Mies juo kotona yksin. Nytkin.

Välillä tuntuu että en ite elä ja ilo on kaikonnut elämästäni. En pysty kutsuu ketään meille kun ei tietoa ole missä kunnossa mies on silloin. Hävettää. Mutta eihän tää oo normaalia?
Kuitenkin mies on pohjimmiltaan mitä ihanin, rakas ja paras ystäväni, meillä on omat yhteiset harrastukset.. Joten eron myötä menettäisin paljon.

Koppa bisseä päivässä on todella iso määrä. Rahassakin määrä on mittava, se tekee melkein tonnin loven kuukausikuluihin.
Sinun ei tarvitse kantaa häpeää toisen ihmisen päihdeongelmasta. Sinuna lakkaisin salailemasta tilannetta muilta. Omalla tavallasi edesautat kumppanisi päihdeongelman kehittymistä salaamalla sitä.

Jos kumppanisi kokee juomisensa olevan täysin hallinnassa ja normaalia, ei hänelläkään pitäisi olla mitään sitä vastaan, että asia on julkinen.
 
Viimeksi muokattu:

Mainitsit sanan häpeä.
Sinulla on oma elämä, eikä juova puoliso estä sinua elämästä täyttä elämää.
Hän tekee omat valintansa ja sinä omat.
Alkoholismi on tunne-elämän sairaus.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Siis mitä muuta hän tekee kun juo? Missä lapset?

Mun mies oli hieman tuollainen jossain vaiheessa ennen lapsia. Toki määrät huomattavasti pienempiä. Lapset kun tuli, niin vähensi huomattavasti ja nykyään juo todella harvoin ja vähän.
 

Mainitsit sanan häpeä.
Sinulla on oma elämä, eikä juova puoliso estä sinua elämästä täyttä elämää.
Hän tekee omat valintansa ja sinä omat.
Alkoholismi on tunne-elämän sairaus.
Jos on avioliitossa ja kokee suhteen hyväksi, ei siinä paljon tehdä ns." omia valintoja". On yhteinen elämä ja valinnat tehdään yhdessä. Mutta jos jompikumpi on esim. alkoholisti, niin hän ei pysty ottamaan huomioon toisen tunteita, koska alkoholistille pullo on no 1 ja muut tulevat vasta senjälkeen! Sellainen on alkiksen " oma valinta", joka on hyvin itsekäs.
 
Jos on avioliitossa ja kokee suhteen hyväksi, ei siinä paljon tehdä ns." omia valintoja". On yhteinen elämä ja valinnat tehdään yhdessä. Mutta jos jompikumpi on esim. alkoholisti, niin hän ei pysty ottamaan huomioon toisen tunteita, koska alkoholistille pullo on no 1 ja muut tulevat vasta senjälkeen! Sellainen on alkiksen " oma valinta", joka on hyvin itsekäs.
Aiemmin sivu temppuili ja ei huolinut viestejäni. Näköjään viesti on tullut perille viiveellä.
Olen kirjoittanut aiheesta paljon anna.fi keskustelupalstoilla.
Al-Anon-ryhmissä käy juovien ja raitistuneiden omaisia. Ei perheenjäsentä eristetä perheestä. Asian ymmärtää parhaiten kohtalon omakohtaisesti kokeneet.
Ex-puolisoni teki ratkaisunsa perheen jättämisestä. Myöhemmin terapiassa selvisi miksi hän oli perso viinalle.
Näköjään Roope Salminen on Mehiläinen-lääkäriaseman kanssa yhteistyössä.
Hän ja moni muu kiittää jokaisesta raittiista päivästään.
Olen mielestäni hyvin toipunut pitkän avioliiton romuttamasta mieleterveydestäni.
Nykyään apua on tarjolla monin tavoin yllin kyllin. Aikoinaan psykoterapeutti ei suositellut jatkamaan vertaisryhmissä käyntiäni. Hän suositteli opiskelemaan diakoniksi. Asia ei tullut minulle itselleni koskaan mieleeni. Jatkoin työtäni entiseen malliin.
Hullujen asioiden kanssa oppii elämään päivän kerrallaan. Ajatelkaapa Venäjän kansaa. Siellä olisi tarpeen vertaisryhmiä 24/7 non-stopina. Kun Putin joskus väistyy, tilanne voi äityä vielä hullummaksi.
 
joo..alkkis hakee pullon kautta omaa tunne-elämäänsä eli on sillalailla kypsymätön ihminen että menee siitä mistä aita on matalin eli pullo auttaa mutta kun ne asiat pitäisi käydä vaikka se kuinka sattuisi sieluun...
 
Miten arvokkaaksi arvostat oman elämäsi? Miten kalliiksi ilon? Vai tyydytkö siihen, että elät elämäsi elämättä sitä? Luovut sinulle tärkeistä asioista (hyvästä olosta, vieraiden/ystävien tulosta)? Alkoholin takia?

Kannattaako?
 
En tiedä miksi edes kirjoitan, ehkä se etten kehtaa tästä puhua kenellekään läheisilleni. Häpeän tunne on valtava. Oman puolen sukuni ei puolison juomisesta tiedä mitään, puolison vanhemmat varmaan tietävät osittain mutta tuskin tietävät kuitenkaan kuinka alkoholi hallitsee oikeasti miehen vapaa-aikaa. Puoliso siis juo kausittain eli tarkoitan että hän pystyy olemaan juomatta esim kuukauden tai kaks jos on tulossa jotain tärkeää mitä varten täytyy treenata ja olla kunnossa. Mutta sitten kun "the päivä" on ohi, niin alkaakin juominen joka kestää.. Toki huolehtii työt, mutta heti kun vaan on mahdollista niin juo. Juomat on lähinnä olutta, joskus viiniä/konjakkia tms. Olutta menee 18-25 annosta päivässä ja jos on useampi vapaa niin sama määrä menee seuraavinakin päivinä. Mies juo kotona yksin. Nytkin.

Välillä tuntuu että en ite elä ja ilo on kaikonnut elämästäni. En pysty kutsuu ketään meille kun ei tietoa ole missä kunnossa mies on silloin. Hävettää. Mutta eihän tää oo normaalia?
Kuitenkin mies on pohjimmiltaan mitä ihanin, rakas ja paras ystäväni, meillä on omat yhteiset harrastukset.. Joten eron myötä menettäisin paljon.
Ennen sanottiin näin käyttäytyviä ihmisiä tuurijuopoiksi.
 

Yhteistyössä