V
vierailija
Vieras
En tiedä miksi edes kirjoitan, ehkä se etten kehtaa tästä puhua kenellekään läheisilleni. Häpeän tunne on valtava. Oman puolen sukuni ei puolison juomisesta tiedä mitään, puolison vanhemmat varmaan tietävät osittain mutta tuskin tietävät kuitenkaan kuinka alkoholi hallitsee oikeasti miehen vapaa-aikaa. Puoliso siis juo kausittain eli tarkoitan että hän pystyy olemaan juomatta esim kuukauden tai kaks jos on tulossa jotain tärkeää mitä varten täytyy treenata ja olla kunnossa. Mutta sitten kun "the päivä" on ohi, niin alkaakin juominen joka kestää.. Toki huolehtii työt, mutta heti kun vaan on mahdollista niin juo. Juomat on lähinnä olutta, joskus viiniä/konjakkia tms. Olutta menee 18-25 annosta päivässä ja jos on useampi vapaa niin sama määrä menee seuraavinakin päivinä. Mies juo kotona yksin. Nytkin.
Välillä tuntuu että en ite elä ja ilo on kaikonnut elämästäni. En pysty kutsuu ketään meille kun ei tietoa ole missä kunnossa mies on silloin. Hävettää. Mutta eihän tää oo normaalia?
Kuitenkin mies on pohjimmiltaan mitä ihanin, rakas ja paras ystäväni, meillä on omat yhteiset harrastukset.. Joten eron myötä menettäisin paljon.
Välillä tuntuu että en ite elä ja ilo on kaikonnut elämästäni. En pysty kutsuu ketään meille kun ei tietoa ole missä kunnossa mies on silloin. Hävettää. Mutta eihän tää oo normaalia?
Kuitenkin mies on pohjimmiltaan mitä ihanin, rakas ja paras ystäväni, meillä on omat yhteiset harrastukset.. Joten eron myötä menettäisin paljon.