M
"mies"
Vieras
No niin,
Puolisoni ja lasteni äiti on tässä viimevuosina kerännyt varmaankin sellaiset 20kg ylipainoa, ja päästänyt itsensä muutenkin huonoon kuntoon. Sanottakoon nyt heti ensi alkuun, että en ole jättämässä häntä ja seksielämämme on aivan yhtä nautinnollista kuin ennenkin
Olen kuitenkin viimeaikoina alkanut huolestua tilanteesta, koska:
- Hän on aina iltaisin tosi väsynyt
- Hänen liikkumisensa näyttää koko ajan vaivalloisemmalta. Esim Kyykkyyn meneminen ja ylös nouseminen tukea ottamatta ei ainakaan onnistu. En tiedä onko reilua verrata itseeni, mutta minulta se onnistuu vaivattomasti vaikka muutaman kerran. Eikö "normaalikuntoisen" ihmisen pitäisi tähän pystyä?
- Hän on kovasti janoinen, ja olen huomannut en hän käy öisinkin juomassa mielestäni todella paljon
- Jos lähdemme yhdessä kävelemään tai pyöräilemään minun on täytynyt selkeästi pudottaa vauhtia entisestä.
Voisiko tuo kova janoisuus kieliä alkavasta diabeteksestä (sukurasitetta on)?
En ole itsekkään mikään himourheilija, enkä edellytä sitä häneltäkään, vaan olen huolissani rakastamani ihmisen terveydestä. Miten ihmeessä tämän voisi ottaa esille loukkaamatta toisen tunteita? Omakohtaisia kokemuksia?
Puolisoni ja lasteni äiti on tässä viimevuosina kerännyt varmaankin sellaiset 20kg ylipainoa, ja päästänyt itsensä muutenkin huonoon kuntoon. Sanottakoon nyt heti ensi alkuun, että en ole jättämässä häntä ja seksielämämme on aivan yhtä nautinnollista kuin ennenkin
Olen kuitenkin viimeaikoina alkanut huolestua tilanteesta, koska:
- Hän on aina iltaisin tosi väsynyt
- Hänen liikkumisensa näyttää koko ajan vaivalloisemmalta. Esim Kyykkyyn meneminen ja ylös nouseminen tukea ottamatta ei ainakaan onnistu. En tiedä onko reilua verrata itseeni, mutta minulta se onnistuu vaivattomasti vaikka muutaman kerran. Eikö "normaalikuntoisen" ihmisen pitäisi tähän pystyä?
- Hän on kovasti janoinen, ja olen huomannut en hän käy öisinkin juomassa mielestäni todella paljon
- Jos lähdemme yhdessä kävelemään tai pyöräilemään minun on täytynyt selkeästi pudottaa vauhtia entisestä.
Voisiko tuo kova janoisuus kieliä alkavasta diabeteksestä (sukurasitetta on)?
En ole itsekkään mikään himourheilija, enkä edellytä sitä häneltäkään, vaan olen huolissani rakastamani ihmisen terveydestä. Miten ihmeessä tämän voisi ottaa esille loukkaamatta toisen tunteita? Omakohtaisia kokemuksia?