V
vierailija
Vieras
Laittakaapa lyhyillä perusteilla puolueet mieluisuusjärjstykseen. Moni äänestää henkilöä vaikka kaikki äänet puolueiden laariin satavatkin, mutta perustakaa järjestys nimenomaan puolueseen kokonaan. Kuvatkaa alkuun myös lyhyesti asemanne yhteiskunnassa, mahdolliset muutokset siihen tulevaisuudessa ja arvomaailmanne.
Itse olen 44-vuotias naishenkilö, ammatiltani opettaja. Mieheni on teollisuuden ylempi toimihenkilö, koulutukseltaan kuitenkin ekonomi. Olemme arvoiltamme liberaaleja ja suvaitsevaisia. Perhearvot ovat meillä korkealla ja haluamme antaa lapsillemmikin mahdollisimman hyvän paikan elää. Tietenkään emme ajattele miehini kanssa kaikesta samoin, mutta monesta perusasiasta kyllä. Olemme me sentään 15 vuotta näistä asioista keskenämme puhuneet.
1) Vihreät; Tämä puolue on ikoni ilmastoasioiden, kestävän kehityksen ja suvaitsevaisuuden ajamisessa. Toivoisin vielä, että laajemmassa rintamassa myöntäisivät ydinvoiman pakollisuuden välivaiheessa. Tosin ei sitä Suomeen enää lisää tarvita kun saadaan tuo "Iisakin kirkko" joskus valmiiksi. Mutta ei voida myöskään lakkauttaa ennenkuin hiili on ajettu kokonaan alas ja korvaavat energiamuodot kunnolla läpilyöneet.
2) SDP: Monta syntiä, mutta lähtökohdaltaan kuitenkin solidaarinen. Lisäksi kokemus vallasta on osittan bonus.
3) Vasemmistoliitto: Liiaksi rajoittavaa ja yliverottavaa meininkiä, mutta kuitenkin vastavoima nykyään jyllääville "pahuuden voimille". Sopivan kokoisena annettavaa, mutta suurena en haluaisi tätä puoluetta nähdä. Sitä pelkoa tuskin on.
4) Kokoomus: Periaatteessa sosie-ekonomisen asemamme mukainen puolue. Mutta koemme, että ajavat eniten rikkaiden ja hyväosaisten etua. Toki myös meidänkaltaisten eli hyvätuloisen (Noh siinä rajoilla kai ollaan) keskiluokan etuja ajaa. Tuo ryhmä kuitenkin pienenee koko ajan ja emme usko, että yhteiskuntamme on meillekkään hyvä, jos suuren osan tilanne kurjistuu.
5) RKP: Yleispuolue, jonka arvot periaatteessa liberaaleja. Hidastustaistelu ruotsin kielen aseman takia jatkuu, toisaalta melkoisen harmiton. Emme ole suomenruotsalaisia, mutta lapsemme olivat ruotsinkielisessä kielikylvyssä tarhassa ja omaavat muutamia ruotsinkielisiä kavereita. Ovat ainakin puolittain kaksikielisiä ja koen sen olevan rikkaus. Englanti tulee nykyään normaaleille lapsille itsestään, joten siksikin koen että kieli jolla on vahva kulttuurinen sidos yhteiskuntaamme on parempi vaihtoehto kuin englanti. Korostamme tällä myös pohjoismaisia arvoja, joita meidän mielestä on hyvä ajaa.
-----
Edellämainittujen puoluiden menestys ei ole mielestäni uhka. Kaikki näistä puolueista ovat mielestäni ok hallituksessa. Sitten puolueet, joita en missään oloissa äänestäisi.
-----
6. Keskusta. Tämä puolue on mielestäni jäänne ja aluepolitiikan aika on ohi. Vaikka 80 prosenttia suomalaisista haluaa pitää maaseudun asuttuna, tuntuu siltä että tämä on kysymyksenasettelusta kiinni. Olishan se juu kiva, mutta millä hinnalla? Puolue on mielestäni kehityksen jarru.
7. Siniset. Persujen vähävihaisempi vähemmistösiipi, joka irtaantui. Turhahko puolue, jonka olemassaolo varmaan loppuu ensi vuonna. Tunnetut naamat sitten liitää toisiin puolueisiin.
8. KD. Vanhoilliskristillinen linja ei miellytä. Täysin vieras ajatusmaailma meille.
9. Perussuomalaiset. Hieman kärjistetysti sanoen edustaa minulle pahuutta. Kannatus kumpuaa vihasta ja pelosta. Tulleet jäädäkseen, valitettavasti. Tuntuu siltä, että äärioikeistolaisuus pulpahtaa aina tietyin ajoin vaan pintaan. Sitten jos pääsevät valtaan, seuraukset ovat tuhoisia. Tämän jälkeen ihmiset näkevät mihin tämä oikeasti johtaa ja menee taas pari sukupolvea kun vihaan ja katkeruuteen perustuvan linjan tuhoisuus tajutaan. Mutta jossain vaiheessa se unohtuu ja taas tullaan... kehitys nähtävissä koko Euroopassa ja valitettavasti 30-luku tulee mieleen.
Itse olen 44-vuotias naishenkilö, ammatiltani opettaja. Mieheni on teollisuuden ylempi toimihenkilö, koulutukseltaan kuitenkin ekonomi. Olemme arvoiltamme liberaaleja ja suvaitsevaisia. Perhearvot ovat meillä korkealla ja haluamme antaa lapsillemmikin mahdollisimman hyvän paikan elää. Tietenkään emme ajattele miehini kanssa kaikesta samoin, mutta monesta perusasiasta kyllä. Olemme me sentään 15 vuotta näistä asioista keskenämme puhuneet.
1) Vihreät; Tämä puolue on ikoni ilmastoasioiden, kestävän kehityksen ja suvaitsevaisuuden ajamisessa. Toivoisin vielä, että laajemmassa rintamassa myöntäisivät ydinvoiman pakollisuuden välivaiheessa. Tosin ei sitä Suomeen enää lisää tarvita kun saadaan tuo "Iisakin kirkko" joskus valmiiksi. Mutta ei voida myöskään lakkauttaa ennenkuin hiili on ajettu kokonaan alas ja korvaavat energiamuodot kunnolla läpilyöneet.
2) SDP: Monta syntiä, mutta lähtökohdaltaan kuitenkin solidaarinen. Lisäksi kokemus vallasta on osittan bonus.
3) Vasemmistoliitto: Liiaksi rajoittavaa ja yliverottavaa meininkiä, mutta kuitenkin vastavoima nykyään jyllääville "pahuuden voimille". Sopivan kokoisena annettavaa, mutta suurena en haluaisi tätä puoluetta nähdä. Sitä pelkoa tuskin on.
4) Kokoomus: Periaatteessa sosie-ekonomisen asemamme mukainen puolue. Mutta koemme, että ajavat eniten rikkaiden ja hyväosaisten etua. Toki myös meidänkaltaisten eli hyvätuloisen (Noh siinä rajoilla kai ollaan) keskiluokan etuja ajaa. Tuo ryhmä kuitenkin pienenee koko ajan ja emme usko, että yhteiskuntamme on meillekkään hyvä, jos suuren osan tilanne kurjistuu.
5) RKP: Yleispuolue, jonka arvot periaatteessa liberaaleja. Hidastustaistelu ruotsin kielen aseman takia jatkuu, toisaalta melkoisen harmiton. Emme ole suomenruotsalaisia, mutta lapsemme olivat ruotsinkielisessä kielikylvyssä tarhassa ja omaavat muutamia ruotsinkielisiä kavereita. Ovat ainakin puolittain kaksikielisiä ja koen sen olevan rikkaus. Englanti tulee nykyään normaaleille lapsille itsestään, joten siksikin koen että kieli jolla on vahva kulttuurinen sidos yhteiskuntaamme on parempi vaihtoehto kuin englanti. Korostamme tällä myös pohjoismaisia arvoja, joita meidän mielestä on hyvä ajaa.
-----
Edellämainittujen puoluiden menestys ei ole mielestäni uhka. Kaikki näistä puolueista ovat mielestäni ok hallituksessa. Sitten puolueet, joita en missään oloissa äänestäisi.
-----
6. Keskusta. Tämä puolue on mielestäni jäänne ja aluepolitiikan aika on ohi. Vaikka 80 prosenttia suomalaisista haluaa pitää maaseudun asuttuna, tuntuu siltä että tämä on kysymyksenasettelusta kiinni. Olishan se juu kiva, mutta millä hinnalla? Puolue on mielestäni kehityksen jarru.
7. Siniset. Persujen vähävihaisempi vähemmistösiipi, joka irtaantui. Turhahko puolue, jonka olemassaolo varmaan loppuu ensi vuonna. Tunnetut naamat sitten liitää toisiin puolueisiin.
8. KD. Vanhoilliskristillinen linja ei miellytä. Täysin vieras ajatusmaailma meille.
9. Perussuomalaiset. Hieman kärjistetysti sanoen edustaa minulle pahuutta. Kannatus kumpuaa vihasta ja pelosta. Tulleet jäädäkseen, valitettavasti. Tuntuu siltä, että äärioikeistolaisuus pulpahtaa aina tietyin ajoin vaan pintaan. Sitten jos pääsevät valtaan, seuraukset ovat tuhoisia. Tämän jälkeen ihmiset näkevät mihin tämä oikeasti johtaa ja menee taas pari sukupolvea kun vihaan ja katkeruuteen perustuvan linjan tuhoisuus tajutaan. Mutta jossain vaiheessa se unohtuu ja taas tullaan... kehitys nähtävissä koko Euroopassa ja valitettavasti 30-luku tulee mieleen.
