Alkuperäinen kirjoittaja ei piikkiä;30786131:Koiran voi hyvin ajatella YHTÄ TÄRKEÄNÄ ja arvokkaana perheenjäsenenä, kuin muutkin perheenjäsenet. Toki koiraa ei voi terapioida kuten ihmistä. Koiran terapiointiin on olemassa omat tähän erikoistuneet koirakouluttajat. Sun tekstistä kun annettiin ymmärtää, että vertaat ongelmakoirien koirakouluttajaa ihmisten psykologiinKoiraa kohtaan on juuri oikein tasapuolinen kohtelu arvokkaana perheenjäsenenä.
Jos tilanne on se, että koira ja ihminen eivät sittenkään sovi samaan huusholliin koiralle etsitään uusi koti ja ongelmat poistetaan ennen sitä eläisuojelun toimesta koirakouluttajan kera.
Ei kaikkien koirien (käytös)ongelmat ole noin vaan poistettavissa, koska kaikki ongelmat eivät johdu koulutuksesta tai siitä että koiraa olisi kohdeltu huonosti tai väärin.
Minulle on sattunut koira joka oli todennäköisesti kehitysvammainen ja muutenkin vammautunut, ja sen ongelmat johtuvat kyllä tästä tod.näk. synnytyksen aikana tulleesta vauriosta. k.o. koira on todella arka kaikkea uutta ja /tai yllättävää kohtaan, ja se uusi voi olla vaikkapa lapsi joka kävelee poispäin. Koira ei ymmärrä tilanteita, eikä nähtävästi näe kunnolla. Tätä ei pysty yksikän ongelmakoirakouluttaja korjaamaan, vaan tämän koiran onni on että minulla on lapseton tuttavapariskunta joka voi ja haluaa koiran pitää, vaikka koira saattaa esim. yöllä vahingossa purra. Muutoin koira menisi ehdottomasti piikille, stressaantuu aivan tolkuttamasti vaikka kävisi kylässä muualla omistajan kanssa, pelkää ihan kaikkea.
