Purkaus...

[..]

Vähän taustaksi että mul on ollu jo muutaman vuoden tosi rankka elämän tilanne, pienet lapset ym..ei siitä sen enempää. Mutta, vaikka mul on paljon hyviä ystäviä ja kavereita, mul ei oo ketään todellista sydänystävää, jota kiinnostais kuunnellla mun huolet ja murheet, ei ketään, kenelle soittaa kesken päivän kun ärsyttää joku ja pää meinaa levitä tms. (Paitsi mies..) Ei ketään kuka oikeesti ymmärtäis mua ja lohduttais, auttais eteenpäin.
Joskus jos puhun jollekkin kaverille jostain asiasta, mikä kiukuttaa tai mitä on päivän aikana tapahtunu tai mikä musta on elämässä rankkaa, monesti saan vastaukseksi, että mietis sitä ja sitäkin, niil on varmasti vielä rankempaa, tai että syy on minussa itessä, teen ite jotain väärin ja esim.lapset seuraa mukana/vaistoaa tms.. Mä ees joskus kaipaisin ymmärrystä, että mua ymmärrettäis ja otettais vakavasti mun tunteet. Ehkä oon ulospäin ehkä liian iloinen tms, et musta ei ihan heti uskois et oon väsyny tms, enkä osaa sitä niin selvästi näyttää ja jokaiselle vastaantulijalle purkautuu, mieluummin pidän sisälläni. Mut enää mä en jaksa kantaa kaikkia yksin, mies on ihana, kuuntelee yleensä jos halun puhua, mutta ei luonnostaan osaa lohduttaa ja ymmärtää. Mä niin kaipaisin sitä oikeeta ystävää ja olkapäätä johon itkeä, mut mul ei oo. Yleensä vaan itken yksikseni. Niinkun nytkin... Tänäänkin parille kaverille vähän purkauduin ja jotain sanoin niin vastaukset oli taas nuo edellä olevat. Taas on yks huono päivä takana ja mä vaan yksin täällä itken ja mietin kun mies ja lapset nukkuu....

 

[ap]

Tulipa pitkä, toivottavasti joku edes jaksais lukea ja vaivautuis vastaamaan edes jotain. Enkä tiiä miten sekava teksti tuli, en jaksa lukea läpi..

 

[juu]

no sanopa mitä sanoit? joku konkreettinen esimerkki? ja monta lasta?

 

[broken]

auttaako jos kerron että itken täälä seuranasi...

Ei ole mullakaan ketään,kukaan ei tiedä miten huono olla mun oikeesti on,eikä mua kai kukaan tosissaan ottaiskaan,ei ole niin läheistä ystävääkään

 

[ninnu]

Niin. Mitä sinä kaipaat? Sitä, että se joku ystäväsi vain kuuntelisi sinua ja kannustaisi sinua ja pitäisi aina puoliasi vaikka olisitkin väärässä? Tuli vaan mieleen, että jos vastaukset on aina samoja niin olisiko tosiaan niin, että pitäisi peiliin katsoa? En tiedä. Niitä hyviä ystäviä on kyllä tosi vaikeata löytää - siis sellaisia aitoja, jotka todella rakastaisivat.

 

[ap]

Mainitsin vaan että oon väsynyt ja usein hermoromahduksen partaalla ollut kauan. Lapsia 3, kaikki tosi tiheesti ja muutenkin ollut nyt rankkaa, taloudellisesti ja oon myös paljon ollu yksin lasten kanssa, miehen tehdeessä muita hommia. En yhtään tuon tarkemmin tms, mutta tietävät hyvin meidän tilanteen.

 

[ninnu]

Mainitsin vaan että oon väsynyt ja usein hermoromahduksen partaalla ollut kauan. Lapsia 3, kaikki tosi tiheesti ja muutenkin ollut nyt rankkaa, taloudellisesti ja oon myös paljon ollu yksin lasten kanssa, miehen tehdeessä muita hommia. En yhtään tuon tarkemmin tms, mutta tietävät hyvin meidän tilanteen.

Kaipaisitko siis konkreettista apua? Jos, niin pyydä sitä. Pyydä, että ystävät ottaisivat lapsia hoitoon välillä.

 

[nih]

Mainitsin vaan että oon väsynyt ja usein hermoromahduksen partaalla ollut kauan. Lapsia 3, kaikki tosi tiheesti ja muutenkin ollut nyt rankkaa, taloudellisesti ja oon myös paljon ollu yksin lasten kanssa, miehen tehdeessä muita hommia. En yhtään tuon tarkemmin tms, mutta tietävät hyvin meidän tilanteen.

juu no on turha luulla että kukaan tajuaa sun elämää jos itsellään on eri tilanne... on isovanhemmat apuna, tukiverkkoja, vähemän lapsia?

 

[ap]

Niin. Mitä sinä kaipaat? Sitä, että se joku ystäväsi vain kuuntelisi sinua ja kannustaisi sinua ja pitäisi aina puoliasi vaikka olisitkin väärässä? Tuli vaan mieleen, että jos vastaukset on aina samoja niin olisiko tosiaan niin, että pitäisi peiliin katsoa? En tiedä. Niitä hyviä ystäviä on kyllä tosi vaikeata löytää - siis sellaisia aitoja, jotka todella rakastaisivat.

Siis kyllä osassa asioista onkin peilliin katsominen, sen myönnän ja tiedän, mutta sille en voi mitään että lapset on sairastellu paljon, on ollu tosi rankka arki kaikin tavoin. Nyt alkaa helpottaa siinä suhteessa mut tuntuu et en vaan pääse irti tästä, musta ei vaan tuu samaa iloista itseäni mitä oon joskus ollu.

Ja mä oikeesti vaan kaipaisin sitä oikeeta ystvää joka oikeesti haluais ja jaksais kuunnella mua ja vaihtaa tuntoja, jolle vois millon tahansa soittaa ja purkaa mieltä, joka ymmärtäis ja ois tukena.. Ja että mä voisin PUHUA, PUHUA ja PUHUA!!! Mulla vaan ei oo ketään kuka kuuntelis, mun sisälle on patoutunu 2 vuoden asiat, ketään ei tunnu kiinnostavan vaik sukulaisia ja kavereitakin on monia. En tiiä, ei taida täälkään kukaan oikeesti ymmärtää mua....

 

[ap]

On tukiverkkoja, saan lastenhoitoapua kun tarviin, mutta ei ystävää jolle puhua. Kaikille vaan pitää hymyillä ja nyökytellä, miten huonosti muilla menee, vaik itellä menee paljon paljon huonommin. Ei vaan jaksa ruveta valittamaan.

 

[ap]

Mainitsin vaan että oon väsynyt ja usein hermoromahduksen partaalla ollut kauan. Lapsia 3, kaikki tosi tiheesti ja muutenkin ollut nyt rankkaa, taloudellisesti ja oon myös paljon ollu yksin lasten kanssa, miehen tehdeessä muita hommia. En yhtään tuon tarkemmin tms, mutta tietävät hyvin meidän tilanteen.

Kaipaisitko siis konkreettista apua? Jos, niin pyydä sitä. Pyydä, että ystävät ottaisivat lapsia hoitoon välillä.

Siis en sillä tavalla tarvitse apua, sitä saan kun tarvitsen.

 

[ninnu]

Oisko ihan hullua, että soittaisit johonkin auttavaan puhelimeen? Tai menisit puhumaan mielenterveystoimistoon...et saisit PUHUA, PUHUA ja PUHUA. Voihan olla, että kavereillaski (vaikket sitä tietäiskään) on sen verran rankkaa että eivät jaksa kuunnella sinua.

 

[ap]

Niin. Mitä sinä kaipaat? Sitä, että se joku ystäväsi vain kuuntelisi sinua ja kannustaisi sinua ja pitäisi aina puoliasi vaikka olisitkin väärässä? Tuli vaan mieleen, että jos vastaukset on aina samoja niin olisiko tosiaan niin, että pitäisi peiliin katsoa? En tiedä. Niitä hyviä ystäviä on kyllä tosi vaikeata löytää - siis sellaisia aitoja, jotka todella rakastaisivat.

Nii ja tuo vielä särähti mun silmään et "...vaikka olisitkin väärässä?" Miten mä voin olla väärässä siinä asiassa että oon väsynyt lasten kiukkuamiseen, kodinhoitoon yms.. Oon hulluuden partaalla kun yritän pyörittää yksin tätä arkea.. Miten mä siinä oon väärässä?? En ehkä oikein ymmärtäny......

 

[kielletty]

Vertaistukea taidat kaivata... itselläni on yksi kaveri, kenellä on samanlainen elämäntilanne, mutta se onkin sitten ollut ihan henkireikä. Nähdään tosi harvoin, koska asutaan eri kaupungeissa, mutta puhelin on tiuhaan käytössä. Monesti soitetaan ihan vain höyryjen päästämiseksi, ja lopulta vaan nauretaan koko asialle Tai vaikka sitten itketään.

Mie oon löytänyt löytänyt myös hyvän ystävän ihan täältä kaksplussalta. Olisiko sinunkin aika hankkia uusia? Tuntuu varmasti siltä ettei aika riitä, mutta monet muut kamppailevat sinun kanssasi ihan samanlaisessa elämäntilanteessa ja kaipaavat vertaistukea.

Jaksamista :hug:

 

[ongelmajäte]

Ap, nyt ystävällisesti: Jos koet että sulla on tarve puhua, niin mitä ilmeisemmin sulla on selvittämättömiä asioita menneisyydessäsi.

Harva tavallinen ihminen pystyy sua "auttamaan" mitenkään.

 

[ninnu]

Niin. Mitä sinä kaipaat? Sitä, että se joku ystäväsi vain kuuntelisi sinua ja kannustaisi sinua ja pitäisi aina puoliasi vaikka olisitkin väärässä? Tuli vaan mieleen, että jos vastaukset on aina samoja niin olisiko tosiaan niin, että pitäisi peiliin katsoa? En tiedä. Niitä hyviä ystäviä on kyllä tosi vaikeata löytää - siis sellaisia aitoja, jotka todella rakastaisivat.

Nii ja tuo vielä särähti mun silmään et "...vaikka olisitkin väärässä?" Miten mä voin olla väärässä siinä asiassa että oon väsynyt lasten kiukkuamiseen, kodinhoitoon yms.. Oon hulluuden partaalla kun yritän pyörittää yksin tätä arkea.. Miten mä siinä oon väärässä?? En ehkä oikein ymmärtäny......

No en tarkottanut, että olen väärässä nyt vaan, että JOS olisit. Ja jos saat kerran lastenhoitoapua ja kodinhoitoapua jne. niin miksi olet väsynyt siihen? Mikä mättää?

 

[ap]

Oisko ihan hullua, että soittaisit johonkin auttavaan puhelimeen? Tai menisit puhumaan mielenterveystoimistoon...et saisit PUHUA, PUHUA ja PUHUA. Voihan olla, että kavereillaski (vaikket sitä tietäiskään) on sen verran rankkaa että eivät jaksa kuunnella sinua.

Ei kun just ylistivät sitä että heil menee hyvin, lapset on kilttejä ja tyytyväisiä, niiden kanssa voi touhuta mitä vain ym... Tiedän että toisia kavereitaan kuuntelevat ja tarjoavat olkapäätään kun haluavat itkeä.. Ehkä mä vaan en osaa sillä tavalla puhua miten pitäis, tuntuu ettei ketään kiinnosta, kaikki jättää vaan asian sikseen,ei kuuntele...

 

[ap]

Vertaistukea taidat kaivata... itselläni on yksi kaveri, kenellä on samanlainen elämäntilanne, mutta se onkin sitten ollut ihan henkireikä. Nähdään tosi harvoin, koska asutaan eri kaupungeissa, mutta puhelin on tiuhaan käytössä. Monesti soitetaan ihan vain höyryjen päästämiseksi, ja lopulta vaan nauretaan koko asialle Tai vaikka sitten itketään.

Mie oon löytänyt löytänyt myös hyvän ystävän ihan täältä kaksplussalta. Olisiko sinunkin aika hankkia uusia? Tuntuu varmasti siltä ettei aika riitä, mutta monet muut kamppailevat sinun kanssasi ihan samanlaisessa elämäntilanteessa ja kaipaavat vertaistukea.

Jaksamista :hug:

Kiitos, ihanasti kirjoitit, just tätä kaipaan!! Voi kun olisikin tällainen ystävä. Jospa vielä joskus saisin sellaisen. Tällä toiveella taidan lopettaa tän keskustelun, taisit olla ainoa, joka oikeesti ymmärsi mitä tarkoitin, kiitos siitä sinulle!!! Tää autto jo vähän. Mutta ei niitä ystäviä noin vaan eteen joka päivä putoa.

 

[ninnu]

Millainen on sinun todellinen sydänystäväsi, jota kaipaat? Kerrot kuitenkin, että sinulla on paljon hyviä ystäviä ja kavereita.

 

[kyllä mä ymmärrän]

Vertaistukea taidat kaivata... itselläni on yksi kaveri, kenellä on samanlainen elämäntilanne, mutta se onkin sitten ollut ihan henkireikä. Nähdään tosi harvoin, koska asutaan eri kaupungeissa, mutta puhelin on tiuhaan käytössä. Monesti soitetaan ihan vain höyryjen päästämiseksi, ja lopulta vaan nauretaan koko asialle Tai vaikka sitten itketään.

Mie oon löytänyt löytänyt myös hyvän ystävän ihan täältä kaksplussalta. Olisiko sinunkin aika hankkia uusia? Tuntuu varmasti siltä ettei aika riitä, mutta monet muut kamppailevat sinun kanssasi ihan samanlaisessa elämäntilanteessa ja kaipaavat vertaistukea.

Jaksamista :hug:

Kiitos, ihanasti kirjoitit, just tätä kaipaan!! Voi kun olisikin tällainen ystävä. Jospa vielä joskus saisin sellaisen. Tällä toiveella taidan lopettaa tän keskustelun, taisit olla ainoa, joka oikeesti ymmärsi mitä tarkoitin, kiitos siitä sinulle!!! Tää autto jo vähän. Mutta ei niitä ystäviä noin vaan eteen joka päivä putoa.

Ei putoa ei, mut täytyy ees yrittää etsiä.

Ja selvität ne ongelmasi myös.

 

[ap]

Millainen on sinun todellinen sydänystäväsi, jota kaipaat? Kerrot kuitenkin, että sinulla on paljon hyviä ystäviä ja kavereita.

Sellainen jolle voisin puhua kaiken mikä mielessä painaa, joka olisi luotettava, ei juoruisi muille ja joka puhuisi myös mulle. Jolle voisin itkeä ja nauraa ja soitella vaikka monta kertaa päivässä ja joka soittelisi myös mulle ja kyselisi kuulumisia. Joka ei vähättelisi mun asioita, vaan ottaisi ne vakavissaan just sellasina miten itse koen, antaisi vertaistukensa. En tiiä ymmärtääkö kukaan, mut näin huonosti osasin vaan nyt tän asian ilmaista

 

[ap]

Vertaistukea taidat kaivata... itselläni on yksi kaveri, kenellä on samanlainen elämäntilanne, mutta se onkin sitten ollut ihan henkireikä. Nähdään tosi harvoin, koska asutaan eri kaupungeissa, mutta puhelin on tiuhaan käytössä. Monesti soitetaan ihan vain höyryjen päästämiseksi, ja lopulta vaan nauretaan koko asialle Tai vaikka sitten itketään.

Mie oon löytänyt löytänyt myös hyvän ystävän ihan täältä kaksplussalta. Olisiko sinunkin aika hankkia uusia? Tuntuu varmasti siltä ettei aika riitä, mutta monet muut kamppailevat sinun kanssasi ihan samanlaisessa elämäntilanteessa ja kaipaavat vertaistukea.

Jaksamista :hug:

Kiitos, ihanasti kirjoitit, just tätä kaipaan!! Voi kun olisikin tällainen ystävä. Jospa vielä joskus saisin sellaisen. Tällä toiveella taidan lopettaa tän keskustelun, taisit olla ainoa, joka oikeesti ymmärsi mitä tarkoitin, kiitos siitä sinulle!!! Tää autto jo vähän. Mutta ei niitä ystäviä noin vaan eteen joka päivä putoa.

Ei putoa ei, mut täytyy ees yrittää etsiä.

Ja selvität ne ongelmasi myös.

Yrittänyt olen!! Siitä ei ole kiinni! En vaan viitti ihan jollekkin vastaantulijalle alkaa purkautumaan.

Ja miten ongelmani selvitän, kerroppa vinkki...?

 

[piia]

TTuli vaan mieleen että tuskin sellasta ystävää löydät joka aina vaan jaksaa kuunnella kun sinä puhut ja puhut ja puhut... Ystävyys on vastavuoroista! Myös sinun tulisi olla aidosti kiinnostunut toisen osapuolen jutuista.Jos oot ihan hermoromahduksen partaalla niin ehkä ois parasta kääntyä aluksi ihan ammattiauttajan puoleen.Mullakin on yks ystävä joka vain valittaa ja purkaa mulle huoliaan ja voin vakuuttaa että se on pidemmän päälle tosi rankkaa vaikka kuinka haluaisinkin auttaa.Kun itelläkin on työ ja kotityöt ja pienet lapset niin ei voi millään monta kertaa viikossa toimia toiselle terapeuttina - varsinkin kun se on ihan yksipuolista ja välillä tuntuu että tuo valittaminen on jo ihan elämäntapa - ei ois aina niin syytäkään ja pitäis itelläkin olla halu korjata tilannetta eikä vain etsiä syyllisiä muista ja narista!

 

[ninnu]

Millainen on sinun todellinen sydänystäväsi, jota kaipaat? Kerrot kuitenkin, että sinulla on paljon hyviä ystäviä ja kavereita.

Sellainen jolle voisin puhua kaiken mikä mielessä painaa, joka olisi luotettava, ei juoruisi muille ja joka puhuisi myös mulle. Jolle voisin itkeä ja nauraa ja soitella vaikka monta kertaa päivässä ja joka soittelisi myös mulle ja kyselisi kuulumisia. Joka ei vähättelisi mun asioita, vaan ottaisi ne vakavissaan just sellasina miten itse koen, antaisi vertaistukensa. En tiiä ymmärtääkö kukaan, mut näin huonosti osasin vaan nyt tän asian ilmaista

Hyvinhän sen ilmaisit. Sitä tässä nyt vain hain, että sinulla ei sitten kuitenkaan taida olla hyviä ystäviä, sillä hyvät ystävät ovat tuollaisia (ainakin mielestäni), kuten kerrot. Mutta toivottavasti saat vielä tällaisen ystävän - pidä silmät ja mieli avoinna, kun kohtaat ihmisiä .

Minkä ikäiset lapset teil on?

 

[the same]

Ja miten ongelmani selvitän, kerroppa vinkki...?

- Kartoitat tarpeesi vuodattaa kaikki tunteesi: Miksi on niin kova tarve niistä kertoa, mitä tunteita on, mistä ne kumpuaa, millainen oikeasti olet, miksi koet että kaverisi eivät riitä, oletko ihan aito ihminen muille, entä itsellesi jne.