Purkaus...

[the same]

Vaikutat meinaan ihmiseltä, joka on aika alkutekijöissään itsensä kanssa sinut olemisessa, joten minäkään en enää kovin montaa ihmistä jaksaisi, jotka eivät vielä ole löytäneet elämän peruspilareita, olen jo aika monta ihmistä elämäni varrella "kuunnellut tolpilleen" ilman mitään korvausta. Terapeutit on heitä varten.

 

[ap]

TTuli vaan mieleen että tuskin sellasta ystävää löydät joka aina vaan jaksaa kuunnella kun sinä puhut ja puhut ja puhut... Ystävyys on vastavuoroista! Myös sinun tulisi olla aidosti kiinnostunut toisen osapuolen jutuista.Jos oot ihan hermoromahduksen partaalla niin ehkä ois parasta kääntyä aluksi ihan ammattiauttajan puoleen.Mullakin on yks ystävä joka vain valittaa ja purkaa mulle huoliaan ja voin vakuuttaa että se on pidemmän päälle tosi rankkaa vaikka kuinka haluaisinkin auttaa.Kun itelläkin on työ ja kotityöt ja pienet lapset niin ei voi millään monta kertaa viikossa toimia toiselle terapeuttina - varsinkin kun se on ihan yksipuolista ja välillä tuntuu että tuo valittaminen on jo ihan elämäntapa - ei ois aina niin syytäkään ja pitäis itelläkin olla halu korjata tilannetta eikä vain etsiä syyllisiä muista ja narista!

E mä aina haluis valittaa, vaan mä haluisin myös olla jollekkin se kuunteleva korva ja olkapää jota vasten voi itkeä jos siltä tuntuu. Mä haluisin kuunnella myös toista ja oon aidosti kiinnostunut toisten asioista mut must tuntuu ettei ketään kiinnosta kuitenkaan kuunnella mua ja suunnilleen jokainen vaikenee heti jos alotan jotain sanomaan, sittenpä päätänkin lopettaa, tuntuu ettei toista kiinnosta, toinen alkaa sit vähän sivusta vihjailemaan et mun pitäis vaan ajatella positiivisesti yms... Jos hällä ois sellainen tilanne ku mulla nii ihan varmasti haluis samalla tavalla puhua kun mä.

En mä tiiä, ei kukaan ymmärrä, paitsi kielletty

 

[ap]

Ja miten ongelmani selvitän, kerroppa vinkki...?

- Kartoitat tarpeesi vuodattaa kaikki tunteesi: Miksi on niin kova tarve niistä kertoa, mitä tunteita on, mistä ne kumpuaa, millainen oikeasti olet, miksi koet että kaverisi eivät riitä, oletko ihan aito ihminen muille, entä itsellesi jne.

Luulen ainakin aito olevani, olen vaan lasten kanssa niin väsynyt. Luulen et jokainen pienten laste äiti on joskus samanlaisessa vaiheessa. Tai en tiedä, ei välttämättä kaikki, mut suurin osa. Jotain muutosta pitäisi elämään saada ja tuntuu et ainakin osittain helpottuisi että sais nämä parin vuoden takaiset asia puhuttua ja joku ymmärtäis miltä musta on tuntunu

 

[ap]

Vaikutat meinaan ihmiseltä, joka on aika alkutekijöissään itsensä kanssa sinut olemisessa, joten minäkään en enää kovin montaa ihmistä jaksaisi, jotka eivät vielä ole löytäneet elämän peruspilareita, olen jo aika monta ihmistä elämäni varrella "kuunnellut tolpilleen" ilman mitään korvausta. Terapeutit on heitä varten.

Sori vaan mut en mä tarvii ketään "kuuntelemaan mua tolpilleen". Mä haluan ystävän jolle voisin puhua, joka ymmärtäis ja joka puhuis mulle. Mä oisin myös todella valmis kuuntelemaan, jos itse saisin myös kuuntelevan korvan ja vertaistukea

 

[ninnu]

"En mä tiiä, ei kukaan ymmärrä, paitsi kielletty". Tyrmäät tässä aika hyvin ymmärtäväiset ihmiset. Tarkoitan sitä, että jos vähääkään koittaa saada sinua keskustelemaan ja kyselee asioitasi niin sittenkö "ei ymmärrä"? Mutta jos silittelee ja peesailee niin sitten ymmärtää? Kyllä minäkin sinua ymmärrän ja Luoja tietää millainen oma elämäni on ollut ja kuinka yksin olen ollut ilman ystäviä. Tarttet sen ystävän, juu-u, mutta koska sulla ei sitä ole niin sinun pitäis miettiä, mitä voit tehdä voidaksesi paremmin nyt ilman sitä korvaa ja olkapäätä.

 

[ap]

"En mä tiiä, ei kukaan ymmärrä, paitsi kielletty". Tyrmäät tässä aika hyvin ymmärtäväiset ihmiset. Tarkoitan sitä, että jos vähääkään koittaa saada sinua keskustelemaan ja kyselee asioitasi niin sittenkö "ei ymmärrä"? Mutta jos silittelee ja peesailee niin sitten ymmärtää? Kyllä minäkin sinua ymmärrän ja Luoja tietää millainen oma elämäni on ollut ja kuinka yksin olen ollut ilman ystäviä. Tarttet sen ystävän, juu-u, mutta koska sulla ei sitä ole niin sinun pitäis miettiä, mitä voit tehdä voidaksesi paremmin nyt ilman sitä korvaa ja olkapäätä.

Sori taas mä vähän huonosti ilmaisin itseni. Lähden nyt nukkumaan, hyvää yötä teille!

 

[kielletty]

En mä tiiä, ei kukaan ymmärrä, paitsi kielletty

Juuri tuosta syystä tämä kaverini on ainoa, kenelle kerron ne kielletytkin tunteet. Ei sillä, että aina olisi sitä negatiivista, mutta tässä elämäntilanteessa (itselläni kaksi pientä lasta, 1,5v ja 4kk) kun ei ole energiaa oikein mihinkään muuhun kuin lasten viihdyttämiseen ja hoitamiseen. Totta kai tekisi mieli nähdä kavereita ja puhua jostain kivasta, mutta kun pää pyörii niin täysillä siinä arjessa että on vaikeaa irrottautua, eikä sitten tee oikein edes mieli nähdä ketään.

Eikä siinä, mie uskon että se ihan oikeasti nyt vaan kuuluu asiaan, ja ne ystävät jää, ketä jää. Kuitenkin, se omakin hyvinvointi on tärkeää. Asun itse kaukana kaikista "omista ihmisistäni" joten joudun aika suuren osan ihmissuhteistani hoitamaan puhelimitse. Mies tukee, mutta se ei korvaa sellaista ihmistä, joka ihan oikeasti kokee asiat edes vähän sinnepäin kuin sinä.

Se vaatisi nyt vähän sinunkin panostustasi, mutta olisiko ihan hirveää laittaa vaikka ihan tällainen ystävyys-deitti-ilmoitus? Kuten sanottu, jo yksikin sellainen ihminen, joka ymmärtää, voi pelastaa kaiken.

 

[vieras]

en mä tiedä, mutta mulla on vähän sellainen asenne, että mä en jaksa kenenkään ongelmia lasten hoitamisen ja kasvattamisen suhteen kuunnella. Jokainen tekee itse ne lapset ja koska sulla on vielä tukiverkkojakin saat lapsia hoitoon ja mies jonka kanssa jakaa arkea, niin miksi vuodattaa ystäville jatkuvasti lapsiperheen arjen kurjuutta? Jokaisella meillä on omat ongelmat, mutta ei niitä voi ystävien niskaan jatkuvasti kaataa (saati sitten päivittäin ja vielä monta kertaa päivässä) johon sinulla on viesteissäsi tarve. Suosittelen myös ammattiapua.

 

[vieras]

Ei minullakaan ole itkumuuria mutta en sitä kaipaakkaan. En edes haluaisi ystäville kertoa kaikkea. Haluaako kukaan tuota virkaa, se on raskas. Vuodata palstalle, saat kirjoitettua ja jos vaikka vähän hellittää.

 

[ap]

En mä tiiä, ei kukaan ymmärrä, paitsi kielletty

Juuri tuosta syystä tämä kaverini on ainoa, kenelle kerron ne kielletytkin tunteet. Ei sillä, että aina olisi sitä negatiivista, mutta tässä elämäntilanteessa (itselläni kaksi pientä lasta, 1,5v ja 4kk) kun ei ole energiaa oikein mihinkään muuhun kuin lasten viihdyttämiseen ja hoitamiseen. Totta kai tekisi mieli nähdä kavereita ja puhua jostain kivasta, mutta kun pää pyörii niin täysillä siinä arjessa että on vaikeaa irrottautua, eikä sitten tee oikein edes mieli nähdä ketään.

Eikä siinä, mie uskon että se ihan oikeasti nyt vaan kuuluu asiaan, ja ne ystävät jää, ketä jää. Kuitenkin, se omakin hyvinvointi on tärkeää. Asun itse kaukana kaikista "omista ihmisistäni" joten joudun aika suuren osan ihmissuhteistani hoitamaan puhelimitse. Mies tukee, mutta se ei korvaa sellaista ihmistä, joka ihan oikeasti kokee asiat edes vähän sinnepäin kuin sinä.

Se vaatisi nyt vähän sinunkin panostustasi, mutta olisiko ihan hirveää laittaa vaikka ihan tällainen ystävyys-deitti-ilmoitus? Kuten sanottu, jo yksikin sellainen ihminen, joka ymmärtää, voi pelastaa kaiken.

Pitää katsoa mitä vielä keksin. Läsen nukkumaan ja vilkaisen aamulla onko tähän tullut vastauksia. Kiitos kaikille vastanneille, vähän ehkä helpotti tai ainakin olo siirtyi. Toivottavasti huominen päivä olisi parempi kun tänään. Öitä!

 

[kielletty]

Pitää katsoa mitä vielä keksin. Läsen nukkumaan ja vilkaisen aamulla onko tähän tullut vastauksia. Kiitos kaikille vastanneille, vähän ehkä helpotti tai ainakin olo siirtyi. Toivottavasti huominen päivä olisi parempi kun tänään. Öitä!

*Potkis* nukkumaan siitä! Muista että huononkin päivän jälkeen tulee aina uusi aamu, jonka voi aloittaa paremmin. Hyvää yötä!

 

[ap]

Vielä sen verran että en haluaisi vaan valittaa ja aina vaan valittaa. Ois kiva jos ois joku muukin kun mies, jolle vaikka laittaa viestiä, että "Maija sano tänään ekan kerran äittä" ym.. Mut tuntuu hölmölle laittaa vaan jollekki kaverille tollanen viesti, ei sitä kiinnosta kuitenkaan, eikä sekään mulle laittele.

Ja joku ehdotti että vuodata palstalle. Niin oon tehnytkin, mutta ei se ole lähellekkään sama asia!! Mut öitä, nyt oikeesti häivyn tästä!

 

[..]

Ne sun kaverit kuulostaa kavereilta eikä ystäviltä. Ystävät ei vähättele toisen tunteita. Ja oli se tunne sitten väsymys tai kiukku tai ilo, se ei ole ikinä väärä vaan se kertoo miten ko ihminen asian kokee. Vaikka toinen ei samaa mieltä olisikaan. Mulla on ystäviä, joiden kanssa on 24/7 -päivystys, vastavuoroisuus on tän suhteen elinehto. Toivottavasti löydät tällaisen ihmisen, ilman ystäviä ilo on vaan puolet.