purkausta aviomiehestä

[kotiäiti ei jaksa enää]

Välinpitämättömyys. Se on se sana mikä kuvaa tätä parhaiten.

 

[minä]

Ei taida mies ottaa sua tosissaan. Ehkä olisi paras ratkaisu erota, mikäli arvostus on tuota luokkaa.

 

[Ainomieli]

Kuulostaa siltä, ettei tuo noinkaan voi jatkua.. Sä et voi yksinäsi saada muutosta, miehen on pakko osallistua. Jos teet kaikkesi ja hän yhä kieltäytyy, eroa.

 

[coatrack]

Kopsaan tähän saman tekstin jonka kirjoitin jollekin toiselle vähän samanlaisten ongelmien kanssa olevalle tänä aamuna:

Ihan ensihädän ratkaisu mun mielestä olis se, että sanot miehelle että ensi viikosta lähtien lastenhoitovastuu iltaisin jaetaan tasan. Eli esim. että ma ja ke iltaisin hän pääsee omiin harrastuksiin tai kavereiden luo, ja ti ja to iltaisin sinä saat vuorostasi tehdä mitä haluat. Viikonloput vietätte yhdessä tai jaatte päivät että toinen herää toisena aamuna aikaisin ja toinen toisena. Jos mies ei suostu tähän, sanot että hankit vaikka MLL:n kautta säännöllisen lastenhoitajan teille kahtena iltana viikossa että saat itsellesi omaa aikaa, ja toteutat sen myös!

Erota kannattaa ennemmin kuin jäädä huonoon suhteeseen, mutta ennen eroa kannattaa miettiä että oisko suhde vielä pelastettavissa. Yks työväline asioiden selkeyttämiseen omassa mielessä ja ongelmien kertomiseen puolisolle (sen sijaan että totetaa vaan että homma ei toimi, voi kertoa yksityiskohtaisemmin mitkä jutut ei toimi joiden pitäis toimia) on parisuhteen roolikartta, jonka voi tulostaa täältä:
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tyovalineet/tyom enetelmat/parisuhteenroolikartta/
ja sitä voi käyttää vaikka niin että yksin tai puolison kanssa miettii kaikki osa-alueet läpi ja laittaa plussia ja miinuksia hyvin ja huonosti toimiviin kohtiin, ja sit keskustelee niistä ja valitsee mitä kohtia aletaan kehittämään ensin, vaikkapa jouluun mennessä. Jos näyttää että ihan kaikki on miinusta niin siitäkin voi sit tehdä jotain johtopäätöksiä..

 

[Mansikka]

Musta tuntuu, että teillä on vakavan keskustelun paikka. Kerro tunteistasi miehelle ja kerro myös, että olet harkinnut pääsisitkö helpommalla yksin. Jos hänen mielestään siltikään ei ole asiassa mitään keskusteltavaa, niin sekin jo kertonee paljon..

Saman neuvon olen antanut ystävälleni, joka tuskailee oman miehensä kanssa. Heillä ei tosin ole vasta kuin yksi lapsi, mutta miehen suhtautuminen jo ennen lasta oli hyvin välinpitämätöntä. Hän tuo rahat ja se on hänen osuutensa kodinpitoon. Kaverini oli välillä hyvinkin väsynyt lapsen kanssa, joka ensimmäisen puoli vuotta huusi yöt läpeensä ja päivätkin. Ja mies oli vain sitä mieltä, että kaverini on vain jaksettava. Ja sanoi ihan ääneen, että koska hän tuo rahat, hänen ei muuhun tarvitse osallistua..

 

[vieras]

Onko sinulla jatkuvasti tuollaista, vaikeaa miehen kanssa? Vai onko kyseessä hetkellinen suuttumus? Sillä kysyn, kun ainakin itselleni on tuttua, että välillä mitta tulee täyteen ja tuntuu, ettei toista siedä ollenkaan, väikka normaalisti menee ihan hyvin. Toki toisessa on ne huonot puolensa, mutta hyviäkin puolia on. Huonona hetkenä huonot puolet korostuu ja hyvät unohtuu. Sitä katselee toista ikään kuin vääristyneiden lasien läpi eikä pysty näkemään toisessa mitään hyvää.

 

[vieras]

Välinpitämättömyys. Se on se sana mikä kuvaa tätä parhaiten.

Ja se on pahinta. Ei vihaa, ei rakkautta, ei mitään.

 

[Mia]

Vaiika isä nyt ei olisi lasten kanssa, ero on siltiheillevaikea ja merkittävin asia elämässä. JOs isä eron myötä on lasten kanssa, sinulla voi olla parempi. Mutta totaaliyh:na voin kertoa, että se huonompikin mies helpottaisi arkea kuitenkin huikeasti!!!

JOs sinulla on sukulaisia ym. jotka voivat auttaa ok. Mutta YH:n elämä on niin syvältä, ja niin raskasta, ettei sitä voi edes verrata elämään, jossa mies makaa sohvalla. Sekin mies tekee kuitenkin varmasti joskus jotain, edes katsoo lapsia pienen hetken??

 

[Jaana]

Niin ja jos hän ei osallistu nyt, niin kuinka sitten kun eroatte? Jos olet nyt kotona ja väsynyt, mitäs sitten kun menet töihin ja olet edelleen yksin vastuussa kaikesta? Jaksatko sitten paremmin?

Voi olla että mies ei ei osallistu senkään vertaaeron jälkeen tai sitten osallistuu enemmän, kuka tietää. Ihmettelen, vain miten jaksat yksin paremmin, jos en nyt kotiäitinä jaksa arkea.

 

[vieras]

Mielestäni se vaikuttaa myös jaksamiseen, kun tietää että toinen ei pistä tikkua ristiin vaikka pitäisi. Kun olet yksin, niin eipä tarvitse katella sohvalla lojuvaa miestä, joka ei mitään tee! Muuta kun sotkee, ja vaimo siivoaa.

 

[Minä]

Mielestäni se vaikuttaa myös jaksamiseen, kun tietää että toinen ei pistä tikkua ristiin vaikka pitäisi. Kun olet yksin, niin eipä tarvitse katella sohvalla lojuvaa miestä, joka ei mitään tee! Muuta kun sotkee, ja vaimo siivoaa.

Se vaikuttaa. KOtona oleva äiti jaksaa varmasti paremmin ilman sellaista miestä. Mutta kun tämä äiti menee töihin, on asia aivan toinen. Nämä tietysti ovat jokaisen itse ratkaistava oman elämäntilanten mukaan.

Minulla oli samanlainen mies. Ajattelin pääseväni helpommalla, mutta kuinka ollakaan!
Miehestä ei ollut apua edelleenkään ja nyt saan tehdä kaiken totaalisen yksin. Eli tarkoitan, että laiskempikin mies tekee varmasti silti jotain.
Ei tarvitse osallistua mihinkään kodinulkopuoliseen elämään, ei jäädä ylitöihin, ei kerta kaikkiaan mitään. Tässä suhteessa se makaavakin mies olisi parempi.

 

[kotiäiti ei jaksa enää]

Kiitos teille kaikille kommenteista. Juttelen miehen kanssa vielä, kerron miltä minusta tuntuu. Olen ehdottanut että mentäis ammattiauttajalle. Hän ei lähde "kallonkutistajalle" Argh.

 

[syystyttönen]

Kiitos teille kaikille kommenteista. Juttelen miehen kanssa vielä, kerron miltä minusta tuntuu. Olen ehdottanut että mentäis ammattiauttajalle. Hän ei lähde "kallonkutistajalle" Argh.

ammattiauttajalle voi mennä yksinkin, jos mies ei lähde mukaan.