Purnausta miehestäni. Mitä tekisistte?

[K.L]

Jos miehenne olisi samanlainen kuin mun, niin mitä tekisitte?

- Valittaa joka asiasta.
- Hermostuu muksuille ihan mitättömistä asioista.
- Ei kuuntele.
- Vähättelee minua omassa ammatissani.
- Ei halua liikkua perheensä kanssa. ( Esim. kaupassa kulkee 10m meidän perässä. Ikinä ei halua viedä perhettään vapaaehtoisesti syömään yms.)
- V*ttuilee
- Uhkailee minua. (Esim. en saisi samassa kyydissä mennä töihin tai jättää tienvarteen. On kuulemma hänen autonsa.)
yms yms.

Olen viimeisen vuoden aikana alkanut vihaamaan miestäni. Minua etoo ihan kaikki siinä ihmisessä.
Annan samalla mitalla takaisin. Jos en saa HÄNEN autoaan käyttää, niin hän ei saa MINUN televisiota katsella, pestä pyykkiä, käyttää tietokonetta yms. Hän ei saa minun tililtäni ottaa rahaa omiin menoihinsa, maksaa autonsa kuluja yms. On kummasti rauhoittanut tuota uhkailujaan. Keksi sitten kaivella menneitä ja vetää herneet nenuun ties mistä asiasta. Muistuttaa usein, että olen ollut siskoni kanssa laivalla 2 kertaa. Pyysin häntä mukaan, mutta ei kiinnostanut. 2 vuoteen en ole ollut missään tuulettumassa. Aina on miehelle ok, että menen, mutta samana päivänä alkaa sitten ilkeily ja mykkäkoulu.
Itse hän saa toki mennä ja on mennytkin. Viimeisellä kerralla oli varannut hotellihuoneen... mutta tästähän ei saa ilkeillä tai suuttua.

Hän viihtyy kaupoissa ihan yksinään, ei ole ongelmia ollut. Jos minä menen shoppailemaan, niin siitä vedetään herneitä ja mietitään, että miten paljon olen kuluttanut. Niin, onhan se järkyttävää, että ostaa omilla rahoillaan muksuille vaatteita. Yhtään ei ole ylimääräistä vaatetta muksuilla.

Olen mm. 39 asteen kuumeessa kävellyt ekaluokkalaistamme vastaan, koska mies ei voinut pyytää vanhemmiltaan hakuapua. Lähetti vielä txt, että "Älä vaan rasitu".
Itse ei voi kyllä mitään tehdä muksujen eteen...

Olen äitini ohjeella antanut asioiden olla. Sen takia mieheni on alkanut hyppimään silmilleni ja määräilemään kaikesta. Äitini mielestä minun pitää ymmärtää...ymmärtää mitä?
Itse haluaisin, että tässä perheessä olisi 2 tasavertaista aikuista päättämässä asioista. Toistemme kunnioitus on jossakin...

Itse olen sitä mieltä, että tämä suhde on tiensä päässä. Miehen asenne on sellainen, että meissä muissa on vikaa, mutta hänessä ei. Ja hän ei todellakaan ole mikään luojan luoma lahja suomalaisille naisille....
Vikoja löytyy vaikka miten, mutta se ei kuitenkaan ole olennaisinta hänen mielestään. Meidän muiden pitää muuttua.

Pitäisiköhän minun alkaa kunnioittamaan itseäni ja lapsiani sekä tehdä tästä touhusta lopun?
Mitä te tekisitte? Syyttäisitte itseänne ja jatkatte suhdetta lasten hyvinvoinnista välittämättä? Pakkohan se on myöntää, että tilanne vaikuttaa lapsiinkin. Mieshän tätä ei myönnä. Koskaan emme ole riidelleet lasten nähden.

 

[Sanna80]

En lukenut kuin tuon alun listauksen ja sanoisin, että vaihtaisin miestä.

 

["Elisa"]

Hyi helvetti. Olisin jo kaukana.

 

[möhköwantti]

en olisi edes ottanut tuollaista ukkoa.

 

[MurSusi]

Minun mielestäni sä olet ihan oikeilla linjoilla. Jos mies on tosiaan noin hirveä kuin kuvailet, minä ottaisin ja pakkaisin omat ja lasten tavarat ja aloittelisin uutta, tasapainoista ja onnellista elämää jossakin ihan muualla. On mahdotonta nauttia elämästä (lastenkin), jos kotona on jatkuvasti inhottava ja painostava ilmapiiri.

Voimia ja tsemppiä!

 

[rockyroad]

Keskustelisin miehen kanssat ilanteesta ja kysyisin, onko hänen mielestään kaikki tuo em. ok ja kuuluu hyvään parisuhteeseen. Jos mies olis valmis puhumaan ja tekemään yhdessä muutoksia arkeen ja toisen kunnioittamiseen ym., yrittäisin ehkä vielä. Jos miehen mielestä mitään ei tartte muuttaa, lähtisin menemään. Pariterapiaa kannattaa ehkä kokeilla, avautuu molemmilla silmät asioille. Ja olishan ainakin yritetty kaikki, jos ero tulee.

Aika raskaalta kuulostaa tuo kaikki. Voimia! :hug:

 

["life"]

Huh huh mikä äijä sulla on. Itse kyllä häipyisin lasten kanssa kauas tollaisesta miehestä. Tai sitten pistäisin miehen ruotuun.

 

[hurr]

Ilkeä ja inhottava mies ja outo äiti.

Mun äitini ei aikanaan saanut omalta äidiltään yhtään tukea, kun erosi isästäni. Olisi kuulemma pitänyt olla onnellinen ja tyytyväinen, että on saanut niin ison ja komean miehen. Viis siitä, että se iso ja komea ryyppäsi ja löi.

Musta tuntuu, että äiti, joka suhtautuu tuolla tavalla, on ihminen, joka muutenkin saa tyydytystä lähinnä siitä, että muilla ei mene hyvin.

Tiedät itse, ettei tuollainen suhde ole ok etkä halua opettaa lapsillennekaan, että perhe-elämä on tuollaista. Joko mies hankkii apua nyt heti tai sitten vihellät pelin poikki.

 

[K.L]

Mieheni ei ole aina ollut tuollainen. En todellakaan olisi muuten ottanut!! Viimeiset pari vuotta menty näin..

 

[Ken guru]

En lukenut kuin tuon alun listauksen ja sanoisin, että vaihtaisin miestä.

Samoin, enkä koe tarvetta lukeakaan. Ihmettelen ihmisiä jotka haukkuvat puolisoaan, että on täys paska ja vielä ovat suhteessa. Meri ON kaloja täynnä, ja vaikkei olisikaan niin ennemmin olisin yksin kuin huonossa suhteessa, ihmisen kanssa ketä en rakastaisi, arvostaisi, ja kuka olisi fyysisesti vastenmielinen.

 

["vieras"]

Lähtisin lätkimään ja aika äkkiä. En katsoisi tuollaista päivääkään. Ja tosi outoa, että äitisi kehottaa sinua vain ymmärtämään miestäsi..?!

Mikä tämän muutoksen on miehessäsi aiheuttanut?

 

[Ken guru]

Mieheni ei ole aina ollut tuollainen. En todellakaan olisi muuten ottanut!! Viimeiset pari vuotta menty näin..

No jotenkin tekisin tuolle kaikelle lopun.

 

[fghdhd]

siis kirjoituksesi perusteella miehesi vihaa sinua ja sinä häntä. Kilpailette kumpi voi olla toiselle ilkeämpi ja tuottaa enemmän pahaa mieltä.
Ja vielä kysyt että mitä pitäis tehdä??!!
En kutsuisi tuommoista avioliitoksi/parisuhteeksi, vaan joksikin sairaaksi riippuvuus viritelmäksi..

 

[K.L]

siis kirjoituksesi perusteella miehesi vihaa sinua ja sinä häntä. Kilpailette kumpi voi olla toiselle ilkeämpi ja tuottaa enemmän pahaa mieltä.
Ja vielä kysyt että mitä pitäis tehdä??!!
En kutsuisi tuommoista avioliitoksi/parisuhteeksi, vaan joksikin sairaaksi riippuvuus viritelmäksi..

Ok. Minä annoin kerrankin miehelleni samalla mitalla takaisin, että hän huomaisi miten paljon sanat satuttavat. Jos en pidä omia puoliani, niin kuka sitten pitäisi?
Tuon ainoan kerran olen sanonut hänelle, muuten olen antanut asioiden vaan olla. Tuskin hän siitä mieltäänsä pahoitti, koska keksi toisen keinon tilalle.

 

[tiiteni harmaana]

Jätä se sika!

 

[vicy]

Miksi ylipäätään olette enää yhdessä? Muuta lasten kanssa pois ja jätä se äijä tinttailemaan ihan keskenään.

 

[huuuu]

Nyt äkkiä jalat alle ennen kuin sairastut itse. Ei tuollaista kukaan jaksa pidemmän päälle. Varmasti tulee laatua elämiseen eron jälkeen.

 

[Anatolia]

Jättäisin.

Ja ap, jätä sinäkin, ennen kun sinut on lytätty maanrakoon totaalisesti, saatu uskomaan että olet ihan paska ja mitätön, eikä sulla ole enää itsetuntoa & voimia mihinkään.

 

["ert"]

Ok. Minä annoin kerrankin miehelleni samalla mitalla takaisin, että hän huomaisi miten paljon sanat satuttavat. Jos en pidä omia puoliani, niin kuka sitten pitäisi?
Tuon ainoan kerran olen sanonut hänelle, muuten olen antanut asioiden vaan olla. Tuskin hän siitä mieltäänsä pahoitti, koska keksi toisen keinon tilalle.

No tottakai sä saat antaa samalla mitalla takaisin ja puolustaa itseäsi. Mutta jos mies ei siitä muutu, sun pitää sitten puolustaa itseäsi ja lapsiasi huonolta ilmapiiriltä ja lähteä menemään. Liian kauan ei kannata antaa olla ja sopeutua.

 

[fhjfgj]

Ok. Minä annoin kerrankin miehelleni samalla mitalla takaisin, että hän huomaisi miten paljon sanat satuttavat. Jos en pidä omia puoliani, niin kuka sitten pitäisi?
Tuon ainoan kerran olen sanonut hänelle, muuten olen antanut asioiden vaan olla. Tuskin hän siitä mieltäänsä pahoitti, koska keksi toisen keinon tilalle.

mutta miks ihmeessä sä haluaisit hyvää ihmiselle, joka kohtelee sua kun paskaa kengänpohjassa? ei rakastamalleen ihmiselleen halua olla tahalteen ilkeä ja paha, ainakaan mitenkään systemaattisesti...

 

["Piu"]

Ekaks yrittäisin keskustella miehen kanssa, sitte sanoisin (kun ei se kuitenkaan suostu keskustelemaan) että keskustellaan sitte ammattilaisen kanssa ja sitten jos ja kun ei siihenkään suostu niin sanoisin että selvä, mä yritin, pakkaisin kamat ja lapset ja lähtisin.

Miehen muutos kertoo siitä, että jotain on tapahtunut, joko pettämistä tai sitten jotain muuta, ja ehkä parisuhdeterapiassa hän pystyis puhumaan siitä. Ja jos ei mies mihinkään korjaustoimenpiteisiin suostu, niin siinähän näet, kuinka paljon hän sua ja teidän perhettä arvostaa, eikä tarvi jäädä miettimään et olisko pitäny yrittää enempi.

 

[K.L]

Kiitos kaikille tuesta.

Olen tässä itkenyt ja miettinyt, että miten olen voinut päästää asian näin pitkälle.
Soitin asianajajalle ja kysyin neuvoa jatkon suhteen. Olemme naimisissa ja meillä on myös yhteistäkin omaisuutta. Sain paljon hyviä vinkkejä ja myös kehoituksen poistaa mieheltäni oikeudet omistamaltani tililtä.

Haluaisin muuttaa takaisin kotikaupunkiini, mutta nuorin lapsista on erityislapsi ja tuo muutto uuteen kaupunkiin ja samalla uuteen kouluun voisi olla liian radikaalia. Voin pysyä samassa kunnassa, mutta muuttaa lapsieni kanssa miehestä erilleen.
Pääsen viimeistään siinä vaiheessa takaisin kotipaikkaani, kun vanhin lähtee opiskelemaan...sitä ennen aion turvata hänen opiskelunsa täällä pitää sen mahdollisemman mutkattomana. Esikoinen on jo ensi vuoden jälkeen menossa muualle opiskelemaan ja samanlaisia suunnitelmia on keskimmäisellä lapsella.

Pidän pääni ja jätän mieheni. Olen ansainnut muksujen kanssa paljon parempaa. Oikeastaan odotan sitä, että tilanne normalisoituu ja saamme elää ns. normaalia elämää. Tiedän, että pärjään.

 

[K.L]

Kiitos kaikille tuesta.

Olen tässä itkenyt ja miettinyt, että miten olen voinut päästää asian näin pitkälle.
Soitin asianajajalle ja kysyin neuvoa jatkon suhteen. Olemme naimisissa ja meillä on myös yhteistäkin omaisuutta. Sain paljon hyviä vinkkejä ja myös kehoituksen poistaa mieheltäni oikeudet omistamaltani tililtä.

Haluaisin muuttaa takaisin kotikaupunkiini, mutta nuorin lapsista on erityislapsi ja tuo muutto uuteen kaupunkiin ja samalla uuteen kouluun voisi olla liian radikaalia. Voin pysyä samassa kunnassa, mutta muuttaa lapsieni kanssa miehestä erilleen.
Pääsen viimeistään siinä vaiheessa takaisin kotipaikkaani, kun NUORIN* lähtee opiskelemaan...sitä ennen aion turvata hänen opiskelunsa täällä pitää sen mahdollisemman mutkattomana. Esikoinen on jo ensi vuoden jälkeen menossa muualle opiskelemaan ja samanlaisia suunnitelmia on keskimmäisellä lapsella.

Pidän pääni ja jätän mieheni. Olen ansainnut muksujen kanssa paljon parempaa. Oikeastaan odotan sitä, että tilanne normalisoituu ja saamme elää ns. normaalia elämää. Tiedän, että pärjään.[/QUOT

*OLIN KIRJOITTANUT VANHIN. Tarkoitin kyllä nuorinta

 

["vieras"]

Voimia!

 

["sisi"]

meillä oli joskus tuollaista..onneksi en jaksanut kauaa tuota touhua miehen puolelta.puhuin ja vielä kirjoitin miehelle kaikki nuo asiat ja osoitin joka tilanteessa missä käyttäytyi itse tyhmästi,että mistäs nyt tekeekään,en mennyt ikinä mukaan niihin itse. alkuun väittikin että syy ja vika oli kaikki muualla kuin hänen korvien välissä! kun huomasi itse mitä teki,mentiin yhteistuumin pariterapiaan joka vielä enemmän avasi mieheni maailmankuvaa. suosittelen! tokikaan siitä ei ole mitään hyötyä jos toinen ei halua sinne mennä eikä ole tajunnut miksi sinne pitää mennä.meillä mies tajusi ja uskokaa tai älkää,olemme kahdeksatta vuotta naimisissa ja tuo tapahtumaketju silloin aikoinaan on saanut meidät PUHUMAAN toisillemme! tietenkin suhteemme olisi jäänyt siihen jos ei olisi itse tilannetta myös tajunnut. nyt olen onnellinen ettei luovutettu silloin.nykyisin niin nopeesti luovutetaan ja erotaan.aikaahan siihen toki tarvitaan ja paljon puhumista ja kuuntelemista,luottamista ja uskomista..meillä nykyisin kolme ihanaa lasta ja muutenkin eläminen yhdessä tuntuu aina vain paremmalta! tsemppiä sulle!