Puuttuako lapsen kaverikuvioihin? (Eli ketä kutsuu synttäreille)

[aapee miettii]

Lyhyt versio:

Antaisitko 7 vuotta täyttävän jättää kutsumatta synttäreilleen kaverin, jonka kanssa on leikkinyt paljon ja aina välillä tunteet kuohahtavatkin? Tiedossa on siis joka tapauksessa pahaa mieltä jollekin.

Pitkä versio:

Meillä mietitään kuumeisesti synttärijuhlien vieraslistaa. 7 vuotta täyttävällä tytöllä on yksi ystävä, jonka kanssa leikit on aina olleet vähän tulisia, mutta kuitenkin ovat leikkineet vuosia jo yhdessä. Vierailtu on harva se viikko toisen luona leikkimässä jne. Mun tyttöni on usein valittanut tästä toisesta lapsesta, kuinka kokee hänet rasittavaksi. Välillä siis leikit menee hyvin, välillä otetaan yhteen.

Nyt mun tyttö sanoi, ettei aio kutsua tätä kaveria synttäreille. Sen tietää, mikä suru ja parku siitä tulee, kun se kaveri kuulee, ettei häntä kutsuttu. Mitähän sitä itse sanoisi tämän vanhemmille?

Itse olen aina ollut sitä mieltä, että jokainen päättäkööt itse ketä haluaa kutsua, enkä kannata mitään "koko luokka kutsuttava" tai vastaavaa.

Antaako lasten hoitaa ystävyyssuhteensa ja -sotkunsa keskenään? Yritin jo kaikki "miltä itsestäsi tuntuisi, jos sinua ei kutsuttaisi" -jutut, ihan turha suostutella. Lapsi on omien sanojensa mukaan valmis siihenkin, että kaveri pahoittaa mielensä niin pahasti, ettei enää halua olla kaveri ollenkaan.

Kyseessä on siis kaveri, jonka kanssa lapsi on ainakin viimeisen vuoden sisällä leikkinyt ehkä kaikista eniten. Toisaalta ymmärrän senkin, että tyttö kokee tuon toisen rasittavana...

En tiedä, onko tämä nyt oikeasti näin iso juttu, miltä näyttää... Muistan vain, kuinka itselläni joskus ala-asteella kaverin kanssa sukset meni ristiin, ja pahin tapa näyttää se vihanpito oli jättää kaveri kutsumatta synttärijuhliin.

 

["vieras"]

Hyvä hetki opettaa lapselle, että kavereiden kanssa riidat voidaan sopia ilman, että kostetaan toiselle jättämällä ilman kutsua... eli meillä kaveri kutsuttaisiin ja samalla keskustelisin lapseni kanssa miten ystäville ollaan reiluja...

 

[hhtt]

luuletko, että tää kaveri vaikuttais jotenkin negatiivisesti kutsujen ilmapiiriin, tai jyräis lapsesi tai jotain muuta ikävää?

 

[aapee miettii]

luuletko, että tää kaveri vaikuttais jotenkin negatiivisesti kutsujen ilmapiiriin, tai jyräis lapsesi tai jotain muuta ikävää?

Vaikea sanoa suoraan. Aiempina vuosina ei nyt mitään isompaa ole ainakaan ollut. Mutta päiväkodissakin on kuulemma pitänyt puuttua siihen, että tämä toinen lapsi suuttuu jos oma tyttöni haluaa leikkiä välillä jonkun muun kanssa. Itsekin olen neuvonut, että ei ole pakko joka päivä leikkiä, vaan on lupa nätisti sanoa, että nyt leikin muiden kanssa. (Tuolla kun on määritelty kuinka monta lasta sisällä yhteen leikkiin saa mennä, joten ei voisi olla kaikki halukkaat mukana.)

Ja aiemmin kommentoineelle vastaisin, että tietääkseni nyt ei ole ns. päällä mitään riitaa. Pitkin kevättä kyllä olen kuunnellut oman lapsen turhautumista. Ongelma näiden neitien suhteessa on varmaan se, että molemmat ovat kovapäisiä pomottamiseen taipuvaisia lapsia. Kiistaa tulee kun yritetään löytää jonkinlainen kompromissi leikeissä.

Sitten taas mietin, että eihän itsellänikään kaikki ystävyyssuhteet ole kestäneet. Eihän se, että on 1-vuotiana samalle hiekkikselle istahdettu pakota olemaan ystäviä ainiaan. Haluaisin olla puuttumatta liikaa, mutta ei tuon ikäisen sosiaalisilla taidoilla varmaan ohjaamattakaan näitä tilanteita ole hyvä hoitaa.

 

["Vierailija"]

Meillä taas on ollut aina sääntö "kaikki luokan tytöt / pojat". Toiminut hyvin ja ollut mielestäni hyvää kasvatusta lapsilleni.

 

[Vanhempi äiti]

erittäin hienosti pohdit näitä lasten ystävyyksiä, kutsuja ja mahdollisia mielen pahoituksia. Olet hyvä ja läsnäoleva kasvattaja, etkä vain pelkästään omalle lapsellesi.

 

[aapee miettii]

[QUOTE="Vierailija";26347536]Meillä taas on ollut aina sääntö "kaikki luokan tytöt / pojat". Toiminut hyvin ja ollut mielestäni hyvää kasvatusta lapsilleni.[/QUOTE]

Meillä on nyt jo kutsulistassa 17 nimeä, joten ei koko eskariryhmää voi kutsua kun tuostakin pitää jo karsia. Onhan niitä kavereita harrastuksista ja pihapiiristäkin. Sitä paitsi, entäs ne pojat? Kyllä meidän tyttö ainakin näille synttäreille on kutsumassa useitakin poikia, ehkä se sitten koulussa lakkaa.

Mä kannatan ylipäätään sitä, että jokainen saa valita seuransa itse. Toki silloin pitää ottaa huomioon sekin, että kaikki eivät halua olla sinun kanssasi. Voi olla, että joskus on ihan yksin.

Tavallaan tässä onkin se pointti: en haluaisi pakottaa tyttöä kutsumaan tai leikkimään enää tuon kaverin kanssa, jos ei halua. Toinen näkökulma onkin se, että se mitä minä tiedän, mun omalla lapsellani on leikkiseuraa esim. siellä eskarissa, mutta tuolla toisella tytöllä ei niinkään.

Mutta, itse olen lapsuudessa kärsinyt siitä, että minut velvoitettiin aina leikkimään niiden kanssa, kenen kanssa muut eivät leikkineet. Ikään kuin se olisi minun vikani, että kukaan ei halua olla heidän kanssaan. Usein siihen on joku syy. Lapsen käytös tai olemus harvoin on lapsen oma syy vaan kertoo jostain muusta, mutta se on taas toinen tarina.

Kuudennen luokan jälkeen yksi tyttö tuli itkien kiittämään minua, kun olin ollut hänen ainoa ystävänsä (=vietin silloin tällöin välitunnin hänen kanssaan muiden pitäessä hauskaa toisaalla). Minä taas mietin, miksi minun piti uhrautua? Vaikka olen jo aikuinen, en vieläkään näe tuossa mitään niin hienoa, että haluaisin samanlaisen omantunnonkysymyksen tuosta omalle lapselleni vaan ennemmin rohkaisen viettämään aikaa sellaisessa seurassa missä haluaakin.

Olin vaan ehkä yllättynyt, että vaikka annan lapselle luvan valita kutsuttavat, että tämä yksi ei enää mahdu listalle. Onko mulla oikeus pakottaa? Tällä hetkellä itsestäni tuntuu, että en voi.

 

[ldskfjsdf]

kutsumatta jättäminen vaikuttaa syrjimiseltä.

 

[aapee miettii]

Meillä on nyt jo kutsulistassa 17 nimeä, joten ei koko eskariryhmää voi kutsua kun tuostakin pitää jo karsia. Onhan niitä kavereita harrastuksista ja pihapiiristäkin. Sitä paitsi, entäs ne pojat? Kyllä meidän tyttö ainakin näille synttäreille on kutsumassa useitakin poikia, ehkä se sitten koulussa lakkaa.

Mä kannatan ylipäätään sitä, että jokainen saa valita seuransa itse. Toki silloin pitää ottaa huomioon sekin, että kaikki eivät halua olla sinun kanssasi. Voi olla, että joskus on ihan yksin.

Tavallaan tässä onkin se pointti: en haluaisi pakottaa tyttöä kutsumaan tai leikkimään enää tuon kaverin kanssa, jos ei halua. Toinen näkökulma onkin se, että se mitä minä tiedän, mun omalla lapsellani on leikkiseuraa esim. siellä eskarissa, mutta tuolla toisella tytöllä ei niinkään.

Mutta, itse olen lapsuudessa kärsinyt siitä, että minut velvoitettiin aina leikkimään niiden kanssa, kenen kanssa muut eivät leikkineet. Ikään kuin se olisi minun vikani, että kukaan ei halua olla heidän kanssaan. Usein siihen on joku syy. Lapsen käytös tai olemus harvoin on lapsen oma syy vaan kertoo jostain muusta, mutta se on taas toinen tarina.

Kuudennen luokan jälkeen yksi tyttö tuli itkien kiittämään minua, kun olin ollut hänen ainoa ystävänsä (=vietin silloin tällöin välitunnin hänen kanssaan muiden pitäessä hauskaa toisaalla). Minä taas mietin, miksi minun piti uhrautua? Vaikka olen jo aikuinen, en vieläkään näe tuossa mitään niin hienoa, että haluaisin samanlaisen omantunnonkysymyksen tuosta omalle lapselleni vaan ennemmin rohkaisen viettämään aikaa sellaisessa seurassa missä haluaakin.

Olin vaan ehkä yllättynyt, että vaikka annan lapselle luvan valita kutsuttavat, että tämä yksi ei enää mahdu listalle. Onko mulla oikeus pakottaa? Tällä hetkellä itsestäni tuntuu, että en voi.

Aapee täällä vielä teroittaa näkemystään: totta kai se on kamala asia, että vaikka jossain luokassa jätetään vaikka yksi systemaattisesti ulkopuolelle. Mutta mun oma "trauma" tosta asiasta sotii sitä vastaan, että jonkun lapsen on alettava terapeutiksi siinä tilanteessa, uhrattava itsensä. No nyt tää lähti ihan lapasesta tää mun vastailu.

Alkuperäiseen aiheeseen: Sanotaan vielä sekin, että mitään sen tapaisesta ongelmatapauksesta ei tässä oman lapseni kaverisuhteessa ole kyse kuin mihin näissä omissa kokemuksissani viittasin. Sitä vaan mietin, että josko heidän ystävyys ei enää sitten toimi ja pitääkö siihen pakottaa? Toivoisin kyllä, että lapseni päättäisi kutsua tämän tytön juhliinsa ja himmata sitä kaveruutta sitten vaikka myöhemmin, jos siltä tuntuu.

 

[aapee miettii]

kutsumatta jättäminen vaikuttaa syrjimiseltä.

Niin, mietin juuri sitä, että erityisesti tämän kaverin kutsumatta jättäminen vaikuttaisi syrjimiseltä. Kenenkään muun eskarikaverin kanssa ei ole leikkinyt niin paljon. Toisaalta olen sanonut omalle lapsellenikin monet kerrat, että koska itse ei voi kutsua meille kaikkia 30 vierasta, jotka varmaan kutsuisi jos saisi, niin joskus hän voi olla se, joka jää ilman kutsua.

Tämä sisältyy tietty tähän koko ajatukseen, että jos itse "saa valita seuransa" niin joskus joku valitsee niin, että ei halua leikkiä mun lapseni kanssa. Tietty on joitakin sosiaalisia tilanteita, joissa seuraansa ei voi valita. Mutta en vaadi lapselta sen enempää kuin itseltänikään: töissä olen yhtä lailla kahvitunnilla hyvän päivän juttusilla kaikkien kanssa, mutta vapaa-ajalla saan valita ketä tapaan. Siksi en pysty millään tavalla perustelemaan, miksi lapsen olisi pakko kutsua vaikka se koko luokka synttäreille.

 

["noh"]

Jostain syystä saan kuvan että sinä ja lapsesi olette erittäin epämiellyttäviä henkilöitä ja kiusaajia. Se että on paljon tuttuja, ei takaa sitä, että ei olisi kiusaaja. Tutkimusten mukaan suosituin yleensä on.

Ehkä sillä toisella ei ole ystäviä eskarissa koska sinun kersa kiusaa häntä.

Tuota tukee tämä aloitus. Kersa leikkii eniten tuon toisen kanssa mutta ei kerro mitää syyytä miksi ei kutsu häntä, vaikka pitää isot synttärit, lähemmäs 20 vierasta.

Sinun muistan kertoneen tuon saman jutun jo ennenkin, miten sinä olet muka uhrautunut leikkimään huonompiesi kanssa, joissa on jotain vikaa.

Lyhyesti: saan sinusta ja kersastasi todella epämiellyttävät iljettävät fibat.

 

["noh"]

Käski ilkeän pentusi jättää se toinen rauhaan eikä esitä enää pätkääkään ystävää, koska kersasi ei tiedä, mitä ystävyys on.

 

["noh"]

Kaikkea mahdollista pahaa rukoilen ilkeälle lapsellesi.

 

[Anatolia]

Jos on leikitty yhdessä tähän asti, vierailtu toisten luona puolin ja toisin, toisin sanoen oltu siis hyviä kavereita, niin kyllä saisi luvan kutsua synttäreilleenkin, vaikka juuri nyt olisikin sitä mieltä että ei. Kutsumatta jättäminen olisi kiusaamista - sitä itseään, ei mitään muuta. Jos ei halua enää olla kaveri, niin ei ole pakko, mutta kaveruutta ei katkaista siten että yhtäkkiä vaan todetaan että enpä kutsu kaveria synttäreilleni, vaan kaveruussuhteen voi antaa kuolla ns. luonnollisen kuoleman vaikkapa kesäloman aikana tai jotain.

Koko ryhmää tai ryhmän kaikkia tyttöjä/poikia ei taas mun mielestä ole pakko kutsua, vaan saa kutsua vain ne, joiden kanssa oikeasti leikkii ja on kaveri. Kunhan ei jätä vain yhtä lasta koko porukasta kutsumatta.

 

["veera"]

Täh? Luinko onko että ap lapsella on kutsulistalla 17kaveria? Kaikki lapsia? Miten aiotte järjestää valvonnan?
Ei yksi kiukuinen lapsi juhlaa pilaa jos todellakin on 17 lasta.

 

[aapee miettii]

[QUOTE="noh";26347964]Jostain syystä saan kuvan että sinä ja lapsesi olette erittäin epämiellyttäviä henkilöitä ja kiusaajia. Se että on paljon tuttuja, ei takaa sitä, että ei olisi kiusaaja. Tutkimusten mukaan suosituin yleensä on.

Ehkä sillä toisella ei ole ystäviä eskarissa koska sinun kersa kiusaa häntä.

Tuota tukee tämä aloitus. Kersa leikkii eniten tuon toisen kanssa mutta ei kerro mitää syyytä miksi ei kutsu häntä, vaikka pitää isot synttärit, lähemmäs 20 vierasta.

Sinun muistan kertoneen tuon saman jutun jo ennenkin, miten sinä olet muka uhrautunut leikkimään huonompiesi kanssa, joissa on jotain vikaa.

Lyhyesti: saan sinusta ja kersastasi todella epämiellyttävät iljettävät fibat.[/QUOTE]

Sinulla on tietty lupa siihen. Olen jossain ketjussa kyllä kertonut ammoin saman tarinan, muistan sen. Ehkä itselläni on vaan niin suuri trauma tuosta kuviosta, että olen pahasti allerginen sille ajattelulle, että jokaisen on pakko olla kaikkien kanssa hampaat irvessä ja sitten kaikilla on muka tosi kivaa. Aikuisetkin saavat valita seuransa, miksi lapset eivät saisi? No tähän kuvioon liittyy niin monta vivahdetta, että en nyt jaksa aukoa sitä tähän... Mutta jos joku on sulle inhottava ja ilkeä tai ei muuten vaan kemiat kohtaa, niin mun mielestä on ilkeää pakottaa sellaisia ystäviksi.

En tietenkään voi tietää, mitä eskarissa tapahtuu, tosin ei mistään kiusaamisesta ole minulle ikinä raportoitu. Ja sanoinhan, että MOLEMMAT lapset ovat pomottavia tyyppejä. Eli kyllä tiedän, että ihan yhtä lailla omanikin haluaa määrätä mitä leikitään ja kumpi on Ariel ja kumpi saa sen isomman kruunun. Siinä mielessä tietenkin hyvä tuo kaveri, kun panee samalla mitalla vastaan.

Ja ei lapsi pidä lähes 20 vieraan synttäreitä. Sanoin, että listaa on lapsen vielä karsittava, jotta tänne kämppään inhimillisesti mahtuu. 17 nimeä siinä nyt oli.

Ja tässä on se syy, miksi lapseni ei halua kutsua tuota yhtä, jos en sitä siis selvästi aiemmin vielä laittanut: Kuulemma on kyllästynyt siihen, kun tämä toinen koko ajan roikkuu ja vinkuu ja kitisee, eikä antaisi olla toisten kanssa ollenkaan. Välillä leikit menee kuitenkin ihan hyvin, mitä itse olen seuraillut ja kuunnellut.

 

[Anatolia]

olen pahasti allerginen sille ajattelulle, että jokaisen on pakko olla kaikkien kanssa hampaat irvessä ja sitten kaikilla on muka tosi kivaa. Aikuisetkin saavat valita seuransa, miksi lapset eivät saisi?

Tästähän ei nyt ole kyse.

Vaan siitä, että lapsesi ei halua kutsua juhliinsa sellaista lasta, jonka kanssa leikkii paljon, jonka luona vierailee, jne. Eli jonka kanssa on siis hyvä kaveri. Ihan pakottamatta ja ilman hampaiden kiristelyä, oletan.

 

["vieras"]

Joo olen samaa mieltä kuin muutkin, eli kyllä kutsuttaisiin ko. lapsi juhliin.

 

["juu"]

Jos on leikitty yhdessä tähän asti, vierailtu toisten luona puolin ja toisin, toisin sanoen oltu siis hyviä kavereita, niin kyllä saisi luvan kutsua synttäreilleenkin, vaikka juuri nyt olisikin sitä mieltä että ei. Kutsumatta jättäminen olisi kiusaamista - sitä itseään, ei mitään muuta. Jos ei halua enää olla kaveri, niin ei ole pakko, mutta kaveruutta ei katkaista siten että yhtäkkiä vaan todetaan että enpä kutsu kaveria synttäreilleni, vaan kaveruussuhteen voi antaa kuolla ns. luonnollisen kuoleman vaikkapa kesäloman aikana tai jotain.

Koko ryhmää tai ryhmän kaikkia tyttöjä/poikia ei taas mun mielestä ole pakko kutsua, vaan saa kutsua vain ne, joiden kanssa oikeasti leikkii ja on kaveri. Kunhan ei jätä vain yhtä lasta koko porukasta kutsumatta.

Tämä on fiksu vastaus, jos viikoittain tavataan, niin silloin kutsutaan myös synttäreille ja myöhemmin harvennetaan tapaamisia.

 

[aapee miettii]

Tästähän ei nyt ole kyse.

Vaan siitä, että lapsesi ei halua kutsua juhliinsa sellaista lasta, jonka kanssa leikkii paljon, jonka luona vierailee, jne. Eli jonka kanssa on siis hyvä kaveri. Ihan pakottamatta ja ilman hampaiden kiristelyä, oletan.

Lapsi on jo monta kuukautta aika ajoin minulle puhunut, että usein menee sukset ristiin. Ei ole ensimmäinen kerta, kun on puhetta ettei haluaisi olla enää tuon kaveri. Minä aina olen kehoittanut sopimaan erimielisyydet ja jatkamaan kavereina. Siitä tuleekin mieleeni, onko se ystävyys sitten kummallekaan kivaa oikeasti kun harva se kerta tapellaan? Olenko minä jotenkin "painostanut" jatkamaan ystävyyttä?

Mutta se on totta, kun kylään pyydetään niin useimmiten mielellään lähtee. Joskus on kyllä kieltäytynytkin. No kai monilla on sellaisia kaverisuhteita aikuisenakin, että välillä on tosi kivaa ja välillä räiskyy. Ehkä pitäisi tulkita niin, että jos oikeasti olisi tosi kurjaa mennä kaverin luokse, niin ei tuo muksu sinne haluaisi ollenkaan.

Toivoisin kuitenkin, että lapsi itse ilman pakottamista tulisi siihen tulokseen, että tuokin kaveri kutsutaan. Tässä illalla käytiin siis läpi vaihtoehtoja miten voi käydä, jos ei kutsu. Karsisin jonkun muun listalta pois, jos itse sorkkisin sitä listaa.

 

["noh"]

Miksi viet lapsesi joka viikko, siis sanoit, että lapsesi on vuoden ajan leikkinyt eniten tuon lapsen kanssa, ja nyt se onkin hampaat irvessä olemsiat, kun synttärit on.

Edelleen, sinä kuulostat epämiellyttävältä ilkeältä narsistilta, kiusaajalta samoin lapsesi Tuosta ei toivu. Ei paranet. Toivon teille kaikkea pahaa.

 

["juu"]

Ja ei lapsi pidä lähes 20 vieraan synttäreitä. Sanoin, että listaa on lapsen vielä karsittava, jotta tänne kämppään inhimillisesti mahtuu. 17 nimeä siinä nyt oli.

Ja tässä on se syy, miksi lapseni ei halua kutsua tuota yhtä, jos en sitä siis selvästi aiemmin vielä laittanut: Kuulemma on kyllästynyt siihen, kun tämä toinen koko ajan roikkuu ja vinkuu ja kitisee, eikä antaisi olla toisten kanssa ollenkaan. Välillä leikit menee kuitenkin ihan hyvin, mitä itse olen seuraillut ja kuunnellut.

Montako lasta saa kutsua? Jos listalta putoaa montakin leikkikaveria pois, niin sittenhän voi sanoa sille yhdelle, että valitettavasti synttäreille sai kutsua vain sen verran lapsia, ettei kaikki kaverit mahtuneet mukaan. Ja tadaa äiti on pahis eikä lapsesi.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Tämä musta on kyllä vaikea tapaus. Olen sitä mieltä, että muutamaa ei saa jättää syrjään, mutta kyllähän se vaan niin on, että välillä joutuu tekemään tiukkojakin päätöksiä vieraslistasta ja kaikki eivät mahdu mukaan jos on paljonkin kavereita. Kutsumatta jättäminen ei siis aina tarkoita, että välit on pistetty poikki. Katsoisin siis myös kokonaisuutta.

Jos lapsesi kutsuu usein tuo toisen tytön oma-aloitteisesti teille ja leikkii muiden kutsuvieraiden kanssa harvoin, niin voisin painostaa kutsumaan hänet myös juhliin. Mutta jos hän leikkiin muiden kanssa myös usein tai esim vain leikkii kun toinen tekee aloitteen, niin tilanne on minusta eri. Jos nyt vielä listalla on 17 nimeä, niin itse vaatisin sinne tuon ei-toivotun nimenkin, mutta jos esim vain 6 pääsee lopulta juhlaan, niin sitten lopputulos voi olla erilainen kunhan kyse ei ole 7 koplasta, joista yksi jää rannalle ruikuttamaan.

 

["juu"]

[QUOTE="noh";26348147]Miksi viet lapsesi joka viikko, siis sanoit, että lapsesi on vuoden ajan leikkinyt eniten tuon lapsen kanssa, ja nyt se onkin hampaat irvessä olemsiat, kun synttärit on.

Edelleen, sinä kuulostat epämiellyttävältä ilkeältä narsistilta, kiusaajalta samoin lapsesi Tuosta ei toivu. Ei paranet. Toivon teille kaikkea pahaa.[/QUOTE]

sinähän tässä kiusaaja olet kun toiselle pahaa tahdot

 

[mama the strange]

Kyllä kutsuisin tämän kaverin juhliin. Vaikuttaisi aika ilkeältä jättää kaveri kutsumatta.

Ja siksi toisekseen, kyllä aikuisetkin "joutuvat" olemaan sellaisten ihmisten seurassa, joista ei niin välitä. Jos nyt kyse ei ihan kiusaajasta ole niin on kyllä työpaikallakin tms tultava toimeen kaikkien kanssa. Mun mielestä jopa kaveri on oltava myös ihmisille, jotka saattavat olla niitä hiukan erilaisia ja syrjittyjä. Esim. pienehkössä työporukassa on kyllä illanistujaisiin kutsuttu myös se hiukan erilainen ihminen.

Ja mun mielestä kyllä kuuulostaa kivalta, että ap on seissyt sen luokan yksinäisen tytön vieressä välitunnilla. Vielä kivempaa toki olisi ollut, jos ap ei olisi kokenut sitä noin inhottavana, että ihan kammo on jäänyt. Olisi ehkä ollut viisaampi tutustua siihen tyttöön ja viedä häntäkin sinne "missä muut pitivät hauskaa". Aika kammottavaa, että tämän ihmisen piristäminen on ap.lle trauman jättänyt.

Olin itse koulussa se seinän vieressä seisoja ja aika ikävä ajatella, että joku vieläkin kärsii siitä, että joskus minulle alentui juttelemaan.